Lue keskustelun säännöt.
Kahden vaiheilla luokkakokoukseen menon suhteen. Olin kiusattu koko peruskoulun ajan.
02.03.2023 |
Jos olisitte minä, menisittekö? Toistuukohan siellä näin aikuisenakin samat vanhat roolit. Pakko myöntää, että minulla ei ole ollenkaan lämpimiä ajatuksia ketään kohtaan eikä minulla ollut edes kavereita koulussa. Kukaan ei halunnut olla kiusatun kanssa. Toisaalta kiinnostaisi miten muilla on elämä mennyt, mutta en tiedä josko meneminen vaan tekee minut entistä masentuneemmaksi.
Kommentit (123)
Eipä kyllä vähempää ois voinu kiinnostaa lähteä. Pari kutsua oon saanu. Häivyin koulukaupungista kauas enkä halua tietää mitään niistä kiusaajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mennyt. Pärjään loistavasti elämässä, ihana perhe ja hyvä työ. Että olisihan se ollut ihan hyvä näpäytys niille. Mutta ajattelin että en edes siitä ilosta halua viettää sekuntiakaan niiden idioottien seurassa.
Näpäytys?
- "Niitä" ei liikuta pätkääkään mitä teet tai olet tekemättä.
Jos olisit mennyt siinä toivossa että kyllä sua nyt kadehditaan, niin hyvä kun et mennyt.
Viisaammin teet, jos yrität antaa anteeksi kiusaajillesi. Ei heidän vaan itsesi vuoksi.
Työttömyys tai matalapalkka-alalla työskentely ei tee kenestäkään yhtään huonopaa ihmistä. Eikä työelämän "menestys" kenestäkään parempaa. Ihmiset ihmisinä ja työt erikseen.
Se sen sijaan on surullista, jos joku on jäänyt henkisesti pysyvästi epävakaaksi ikävien koulukokemusten takia. Silti hänellekin voi olla kohtelias ja ystävällinen luokkatapaamisen ajan. Se ei maksa mitään eikä ole keneltäkään pois.