Kahden vaiheilla luokkakokoukseen menon suhteen. Olin kiusattu koko peruskoulun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Aihetta sivuten, minua kiusattiin myös koko yläaste, lukioon lähdin toiselle paikkakunnalle.

Monen vuoden jälkeen kävin kotikunnassani viime jouluvapailla.

Olin melko hämmästynyt huomatessani muutamia pahimpia kiusaajiani notkumassa "ärrän" nurkilla.

Pöräytin paikalle uudella Audi maasturilla, hoikkana, juuri kampaajalla käyneenä ja kauniissa vaatteissa.

Mieheni ja lapsemme olivat mukana myös. Tervehdin heitä iloisesti ja voin sanoa että leuat todellakin loksahtivat.

Koin tuon n.10min kestäneen tapahtuman jotenkin eheyttävänä.

Jälkeenpäin huomasin miettiväni, että kyllä ihmisen todellakin kannattaisi mielummin käyttää energiansa itsensä kehittämiseen kuin toisten kiusaamiseen.

Kaikesta huolimatta - terveisiä sinne "ärrän" kulmille.

Höpö höpö. Tämänkin kirjoittanut joku yksinäinen runkkari kalsarikännihurmioissaan. Niin läpinäkyvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö sullekin niin, että rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen ja muut pysyivät minä pysyivät. Olivat sulle kateellisia silloin ja ovat varsinkin nyt. Silloin ennen kiusaaminen johtui kateudesta, joten nyt varmasti käy samoin. 

Näin käy vain jenkkien teinileffoissa ja kiusattujen päiväunissa. Kyllä ne kiusaajat yleensä on niitä hyvännäköisiä ja myös aikuisena menestyneitä.

No ei kyllä ole. Moni kiusaaja jämähtää kotipaikkakunnalle siinä kun muut lähtevät opiskelemaan. Ei siinä, kyllä siivoojia, myyjiä ja autonasentajia tarvitaan. Monesti heillä oli elämänsä parhaat vuotensa silloin ja ovat rumia pubiruusuja tai kaljamahoja aikuisena. Monikin kiusattu on ihan oikeassakin elämässä puhjennut kukkaan ja menestynyt.

Juuri mainitsemasi esimerkki on kiusattujen tapa puolustella itseään ja tavallaan tehty lohduttavaksi tarinaksi. Ei siinä sinänsä mitään väärää ole mutta kuten AP mainitsee, on hän työelämästä poispudonnut masentunut, ei menestynyt ihminen. Itseasiassa tuo sinun levittämä valheellinen tarina on haitallinen.

Jep, en minäkään todellakaan menestynyt vaan traumatisoiduin kroonisesti niin koulussa kuin kotona tapahtuneesta kiusaamisesta.

Ne ovat miltei 99 prosentin todennäköisyydellä puhuneet sinusta pashkaa kaikki nämä vuodet - tiedä keille muille juoruilleet ja naureskelleet jotta sinusta saataisiin maalattua yhä suurempi "vitsi".

Vastaus on, että älä mene.

Itsellä hävetti luokkakokouksessa kohdata vanhat tyypit joita kiusattiin. He olivat matalapalkka aloilla tai työttömiä kun taas me kiusaajat... No, "hieman" menestyneempiä.

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat miltei 99 prosentin todennäköisyydellä puhuneet sinusta pashkaa kaikki nämä vuodet - tiedä keille muille juoruilleet ja naureskelleet jotta sinusta saataisiin maalattua yhä suurempi "vitsi".

Vastaus on, että älä mene.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta me muut menemme elämässä eteenpäin eikä muistella jotain peruskoulussa olleita henkilöitä heistä jauhaen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat miltei 99 prosentin todennäköisyydellä puhuneet sinusta pashkaa kaikki nämä vuodet - tiedä keille muille juoruilleet ja naureskelleet jotta sinusta saataisiin maalattua yhä suurempi "vitsi".

Vastaus on, että älä mene.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta me muut menemme elämässä eteenpäin eikä muistella jotain peruskoulussa olleita henkilöitä heistä jauhaen

Ihan on itsellä irl täysin toisenlaisia kokemuksia, joten tästäkään on turhaa puhua kokonaisuutena puolin tai toisin.

Äärimulkkuja kiusaajistakin löytyy aina vaikka muuten olisikin miten menestynyt ja elämässä eteenpäin mennyt.

Tuli omat kokemukseni mieleen. Itse en voisi enää koskaan mennä tapaamaan ketään ainakaan lukion tyypeistä. Näistä tietysti osa pahempia. Osa oli ns elämässäni mukana jo aiemmin kiusaten minua. Yläkoulu silti parempaa aikaan hieman kuin lukio. Kuitenkaan en näe, että voisin oikeasti mennä tapaamaan ketään. Ikäviä tyyppejä en enää haluaisi katsella, koska vieläkin heidän tekonsa mielessä. Sitten ne vähän paremmat tyypit taas olisivat varmaan kuitenkin "säälimässä" tai ihmettelemässä kuinka olen edelleen se hiljainen ja jännittynyt. En voisi edes puhua itsestäni mitään, kun en ole edennyt elämässä. Osittain juuri kokemusteni takia. Jätin jo muutenkin kaikki koulun tapahtunut yms erikoiset päivät välistä. Tekisin itseäni kohtaan väärin jos menisin. Toisaalta jos menet niin olet rohkea. Tietysti päivä voisi mennä hyvin, mutta jos olisi ikävä kokemus niin voisi vaikuttaa lannistavasti. Näin itse mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat miltei 99 prosentin todennäköisyydellä puhuneet sinusta pashkaa kaikki nämä vuodet - tiedä keille muille juoruilleet ja naureskelleet jotta sinusta saataisiin maalattua yhä suurempi "vitsi".

Vastaus on, että älä mene.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta me muut menemme elämässä eteenpäin eikä muistella jotain peruskoulussa olleita henkilöitä heistä jauhaen

Syytä olisi muistella noita kiusaamisia henkilöitä joiden koko elämän olet rikkonut. Sinun pitäisi hävetä.

Minä menisin mutta muistuttaisin kuinka minua kiusattiin ja kuinka se on vaikuttanut elämääni. Eikä minua yhtään haittaisi vaikka samalla pilaisin koko illan.

"No ei kyllä ole. Moni kiusaaja jämähtää kotipaikkakunnalle siinä kun muut lähtevät opiskelemaan. Ei siinä, kyllä siivoojia, myyjiä ja autonasentajia tarvitaan. Monesti heillä oli elämänsä parhaat vuotensa silloin ja ovat rumia pubiruusuja tai kaljamahoja aikuisena. Monikin kiusattu on ihan oikeassakin elämässä puhjennut kukkaan ja menestynyt"

Kiusattukin voi menestyä. Silti jos katson itseäni niin minä olen itse jämähtänyt maaseudulle asumaan juuri sen vuoksi etten enää uskonut itseeni yhtään ja itsetunto oli täysin mennyt. Tarvitsin aikaa, että jaksoin edes jotenkin eteenpäin. Tämä kaikki juontaa juurensa kiusaamiseen. Moni ns tuttu on edennyt elämässään. Itse mietin vuosien ajan uskallanko edes pääsykokeisiin mennä (liikaa ihmisiä) niin ei ajatus opiskelusta ollut oikein ajankohtainen. Surullista toisaalta kuinka olen hukannut aikaa paljon ja kiusaaminen on vaikuttanut elämääni. Oikeastaan tieni ei olisi tämä ilman kiusaamista.

Kirjoitit siivoojista niin minä taas itse olen siivonnut. Ainoa työ minä ajattelin kestäväni ilman ihmisten kanssa oloa. Siinäkin taustalla ikävät kokemukset. Samoin pitää ymmärtää se mitä ihminen itse haluaa. Jollekin riittää pikkupaikkakunta ja duunarityöt ja voi hyvin. Se on eri jos ihminen tahtoisi opiskella tai ns parempaa työtä, mutta rohkeus, itsetunto tai voimat eivät riitä. Tämä myös itseeni liittyen. Kiusaaminen lannistaa monesti. Itsekin jäin jos yksin ja näin ihmisten kanssa olo ja sellainen luontevuus ja varmuus puuttuu. Sitäkään ei ole helppoa korjata. Samalla elämä on omissa käsissä. Kuitenkaan ei voi vähätellä vuosien kiusaamisen vaikutuksia. Itse tahdoin olla "piilossa" maailmalta vuosien ajan sen jälkeen, että selvisin. Kunnossa en ole vieläkään. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat miltei 99 prosentin todennäköisyydellä puhuneet sinusta pashkaa kaikki nämä vuodet - tiedä keille muille juoruilleet ja naureskelleet jotta sinusta saataisiin maalattua yhä suurempi "vitsi".

Vastaus on, että älä mene.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta me muut menemme elämässä eteenpäin eikä muistella jotain peruskoulussa olleita henkilöitä heistä jauhaen

Syytä olisi muistella noita kiusaamisia henkilöitä joiden koko elämän olet rikkonut. Sinun pitäisi hävetä.

Eli kun ei jauha paskaa kiusaamistaan ihmisistä vielä kouluaikojen jälkeen tulisi hävetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.

Lisään vielä, että kaikesta huolimatta sain aikoinaan hankittua ammatin, ja vaikka menin ihan muuallepäin Suomea opiskelemaan, niin silloinkin olin niin roolini vanki, että jäin ulkopuoliseksi ja jotkut katsoivat silloinkin asiakseen nokkia minua, aikuiset!!! Suoritin elämää vuosikaudet ja tein töitäkin hampaat irvessä, mutta sitten masennus vei ja olen työkyvytön.

Kuulostaa tutulta. Itsekin tavallaan "pakenin" muualle heti, kun vaan pääsin. Tämäkin päätös osittain kiusaamisen takia. En paljon miettinyt minne muutan. Oli vaan pakko päästä nopeasti pois. Sillä tiellä olen edelleen. Ei ollut edes opiskelupaikkaa tai mitään muutakaan edessä. En toisaalta edes olisi pysynyt menemään minnekään. Yritin vaan jatkaa elämääni. Yhdellä kurssilla olin myöhemmin ja pelkäsin sinne menoa. Kuitenkin eri ikäisiä ihmisiä ja kivoja olivat. Työharjoittelussa sitten olin taas se jota oli hyvä käskyttää ja määrätä. Jouduin kiusatuksi erään toimesta. Näin jäin itsekin roolini vangiksi. Sen jälkeen pari keskenjäänyttä koulutusta ja kauhea jännitys ihmisten kanssa toimiessa. Ehkä joskus saan edes koulutuksen loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö sullekin niin, että rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen ja muut pysyivät minä pysyivät. Olivat sulle kateellisia silloin ja ovat varsinkin nyt. Silloin ennen kiusaaminen johtui kateudesta, joten nyt varmasti käy samoin. 

Näin käy vain jenkkien teinileffoissa ja kiusattujen päiväunissa. Kyllä ne kiusaajat yleensä on niitä hyvännäköisiä ja myös aikuisena menestyneitä.

Minulle kävi ruma ankanpoikanen juttu. En koe, että olisin ollut kaikista pahimmin kiusattu luokallani, mutta olin luokassa melko näkymätön, ehkä vähän outo. Luokkakokouksessa porukkaa, luokan pojat, pyöri ympärilläni ja ihmettelivät, olinko muka ollut samalla luokalla. Voimaannuttava kokemus nykysanonnan mukaan. 

Miksi ihmeessä edes harkitset? Itse en ole ollut missään tekemisissä koulukavereideni kanssa, enkä ollut edes erityisen kiusattu. Vihasin silti sitä apinalaumaa, jota piti katsella päivästä toiseen. Loukkakokous? Hah! En kyllä edes ole asunnut sitten lukion samalla paikkakunnalla, joten ei ole vaaraa vahingossa törmätä vanhoihin koulukavereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.

Vanhojen traumojen kohtaaminen ei ikinä piristä. Pahimmillaan laukaisee uudestaan oirehtimistä. Ellei sitten ne ole kaikki muuttuneet valtamerilaivan kokoisiksi 10 lapsen äideiksi joiden naamat kasvaa syyliä. Silloin voisi harkita menoa.

Olisi kyllä oikein kun miettii että joku olisi kiusannut noin pahasti ja saisi naaman täyteen paiseita kiusaaja.

Vaikka tuosta syylä asiasta joku vitsailikin niin olempa kuullut että entisellä koulukiusaajalla on levinnyt naamaan asti syylät tai herpes eli niinkin voi oikeasti käydä.

en menis sinuna-tai sitten mies ja pari sen kaveria mukaan taustatueksi -eivät kehtaa vituilla 1 vs 4 asetelmassa.

Jos koet, että se voisi auttaa sinua, niin mene.

Kuinka kauan kouluajoista on?

Jos Raamattuun on uskominen niin siinäkin kyllä kerrotaan miten käy piruilijoille.

16:2 Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.

Kiusaaminen kertoo vain heikosta itsetunnosta. En menisi.