Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Oottakoot lapset kun äidistä aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi olivat eronneet?
Ei mun mielestä äitisi peri mitään. Rintaperilliset perivät.
Tämä pitää täysin paikkansa. Miksi tällä viestillä on enemmän alapeukkuja?
Osituksesta tässä olikin kysymys!
Vierailija kirjoitti:
Te olette yhtä ahneita kun äitinne. Miksi isä ei tehnyt testamenttia teidän hyväksenne Ensin nyt tehdään avioeron ositus. Varmaan äidille kuuluu talosta puolikas ja lapsille toinen puoli. Leskellä on kuitenkin elinikäinen asumisoikeus siihen kotitaloon. Jos eron aikana oli säästöjä niistä puolet äidille vaikka olisivat olleet isän tilillä. Jonkun pitäisi todistaa milloin ne muut säästöt ovat kertyneet. Jos niitä oli jo avioeron aikaan, silloin äiti saa puolet rahoista. Te peritte vasta äidin kuoltua. Muutakin omaisuutta voi olla ja muita perillisiä yllätyksenä.
Eihän rintaperillisille tarvitse testamenttia tehdä! He ovat ainoat perilliset ilmankin.
Tässä tapauksessa isä ja äiti ovat eronneet, joten ainakaan äiti ei ole se leski vaan mahdollinen isän uusi puoliso. Sellaista ei ilmeisesti ole?
Ei talonpuolikas äidille kuulu, jos isä oli yksin sen omistaja vaan hänelle maksetaan tasinkoa rahana - siis siitä varallisuudesta, joka oli sillä hetkellä, kun ero astui voimaan. Ja siinä huomioidaan myös äidin oma omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Siis kun toinen vanhempi on kuollut ja on perunkirjoitusta varten tehtävä.
Kuolinpesä on jaettava, jos yksikin osakas sitä vaatii. Leski - tai siis tässä tapauksessa kuolinpesän osakkaana oleva ex-puoliso - ei voi sitä estää, vaikka leskenä olisikin asumisoikeus ja pitää yhteinen koti-irtaimisto jakamattomana hallinnassaan.
Sanoisin suoraan tuolle äidille, että tee välintasi. Raha tai lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Kyllä tässä tapauksessa äiti vaatii lasten osuutta, johon hänellä ei eron jälkeen ole mitään oikeutta. Lukutaito ja luetun ymmärtäminen olisi iso etu näissä keskusteluissa.
Miksi äiti vaatii niitä vasta nyt eikä isän eläessä eron jälkeen? Siitä löytyy kyllä oikeuden päätöksiä, että ex-puolisolla ei ole mitään oikeutta eron jälkeen tulleeseen omaisuuteen. Perukirjaan on vaan huolellisesti merkittävä se omaisuus, joka on eron jälkeen tullut ja kuuluu vain perillisille. Tasinko lasketaan siitä omaisuudesta, joka KUMMALLAKIN puolisolla oli eron aikana.
Avioero-osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison varat ja velat. Lasketaan varat - velat ja verrataan puolisoiden summia toisiinsa. Se, jolla laskutoimitus näyttää olevan enemmän omaisuutta, maksaa tasinkoa toiselle tuosta miinuslaskun jälkeisestä summasta (ei koko omaisuudestaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöasiat on vaikeita, jokainen kokee että on oikeus saada. Siksi on laki, joka voi tuntua epäreilulta. Meilläkin kävi huonosti kun emme ajoissa tehneet testamenttia, mummon kuollessa henkilö joka oli aiheuttanut paljon huolta murhetta-joka ei ollut biologinen sukulainen vaan adoptoitu-ei ollut ikinä mummoa hoitanut ei auttanut, tulee saamaan hyvän osan perinnöstä. Mummon toive oli ettei tälle vaan mitään anneta, mutta lakimies ei voinut testamenttia laatia muistisairauden vuoksi. Ja kyllä tosiaan kehtaa osuuttaan vaatia vaikka voisi kieltäytyäkin ottamasta koska tietää mummon toiveen että pienet säästöt kuuluu häntä auttaneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Ei teidän mitään käräjöidä tarvitse, kun kerran asia on noin selvä. Ne pankin selvittelyt ei hirveästi maksa.
Toimeen vaan.
Kuuluuko teistä kukaan johinkin liittoon, mistä siais lakiasiainpalveluita? Ja kai niitä jostain saa, kin rupeaa kyselemään.
Pää kylmänä vaan ja asialinjalla. Ottakaa asioista selvää ja toimikaa sen mukaan.
Äiti suree omalla laillaan. Varmaan käsittelee tuossa myös sitä eroahdistusta. Vanhat jutut pukkaa pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Eihän ositus sitä tarkoita etteikö toinen voisi jäädä asumaan siihen. Ositus se on sekin, jos toinen saa kämpän ja velat ja toinen vaikka auton.
Monella ei ole muuta omaisuutta kuin talo. Jos tehdään ositus, se pitää myydä, että rahat voi jakaa.
Ei ole mikään pakko myydä. Sopimuksella voidaan sopia mitä tahansa halutaan. Omaisuus voidaan jakaa, mutta toiselle voi silti antaa oikeuden asua talossa, ilman vuokria tai muita maksuja. Ei ositus sitä tarkoita, että omaisuus on realisoitava.
Kannattaisi alkaa perimään äidiltä vuokraa, koska asuu puoliksi perikunnan omistamassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Siis kun toinen vanhempi on kuollut ja on perunkirjoitusta varten tehtävä.
Kuten sanot, niin se on tehtävä. Ei ole kyse siitä, haluavatko lapset vaatia, vaan se on pakko tehdä, vaikka kukaan ei haluaisi.
Kyllä. Mutta miten kukaan muu kuin asianomainen itse saa pankista tiliotetiedot ym omaisuusluettelot? Jos ex-puoliso kieltäytyy toimittamasta niin mitä sitten? Se oli kysymyksen ydin.
Tilitiedot vaaditaan perukirjaan, ja se on kaikkien pesän osakkaiden saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Eihän ositus sitä tarkoita etteikö toinen voisi jäädä asumaan siihen. Ositus se on sekin, jos toinen saa kämpän ja velat ja toinen vaikka auton.
Monella ei ole muuta omaisuutta kuin talo. Jos tehdään ositus, se pitää myydä, että rahat voi jakaa.
Ei ole mikään pakko myydä. Sopimuksella voidaan sopia mitä tahansa halutaan. Omaisuus voidaan jakaa, mutta toiselle voi silti antaa oikeuden asua talossa, ilman vuokria tai muita maksuja. Ei ositus sitä tarkoita, että omaisuus on realisoitava.
Kannattaisi alkaa perimään äidiltä vuokraa, koska asuu puoliksi perikunnan omistamassa asunnossa.
Äidin osuudeksi jää puolet mahdollisesta vuokratuotosta maksettavaksi, mutta perikunnan maksettavaksi kuuluisi puolet maksettavaksi vuokranantajan kustannukset eli kiinteistön kiinteät kulut esim.korjaukset ja ylläpito, vakuutus,lämmitys jne
Jos kiinteistö kehäkolmosen ulkopuolella, kulut voi muodostua suuremmaksi kuin tuotot.
Jokainen kiinteistö kun vaatii korjauksia 20v aikana ja koneet uusimista. Vai onko isä osallistunut kiinteistön ylläpitoon ja korjauksiin maksamalla puolet kuluista ap. äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Kyllä tässä tapauksessa äiti vaatii lasten osuutta, johon hänellä ei eron jälkeen ole mitään oikeutta. Lukutaito ja luetun ymmärtäminen olisi iso etu näissä keskusteluissa.
Miksi äiti vaatii niitä vasta nyt eikä isän eläessä eron jälkeen? Siitä löytyy kyllä oikeuden päätöksiä, että ex-puolisolla ei ole mitään oikeutta eron jälkeen tulleeseen omaisuuteen. Perukirjaan on vaan huolellisesti merkittävä se omaisuus, joka on eron jälkeen tullut ja kuuluu vain perillisille. Tasinko lasketaan siitä omaisuudesta, joka KUMMALLAKIN puolisolla oli eron aikana.
Tämkin riippuu, kuinka paljon isä on osallistunut eron jälkeen kiinteistön kustannuksiin ja korjauksiin vai onko ne jääneet kokonaan ap. äidin maksettavaksi ja tehtäväksi.
Esim. kiinteistön lämmityskuluista olisi pitänyt olla puolet ap. isän maksettava, koska mitään kiinteistöä ei voi pitää 20v kylmillään, vaan se on sen jälkeen arvoton. Samoin kiinteistöverot, vakuutukset jne. Onko isä osallistunut näihin kustannuksiin 20v eron jälkeen vai onko ne jäänet kokonaan äidin maksettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette yhtä ahneita kun äitinne. Miksi isä ei tehnyt testamenttia teidän hyväksenne Ensin nyt tehdään avioeron ositus. Varmaan äidille kuuluu talosta puolikas ja lapsille toinen puoli. Leskellä on kuitenkin elinikäinen asumisoikeus siihen kotitaloon. Jos eron aikana oli säästöjä niistä puolet äidille vaikka olisivat olleet isän tilillä. Jonkun pitäisi todistaa milloin ne muut säästöt ovat kertyneet. Jos niitä oli jo avioeron aikaan, silloin äiti saa puolet rahoista. Te peritte vasta äidin kuoltua. Muutakin omaisuutta voi olla ja muita perillisiä yllätyksenä.
Äiti ei ole leski vaan ex puoliso. Tosin omistaa puolet talosta ja lapset sitten toisen puolen.
Vierailija kirjoitti:
Avioero-osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison varat ja velat. Lasketaan varat - velat ja verrataan puolisoiden summia toisiinsa. Se, jolla laskutoimitus näyttää olevan enemmän omaisuutta, maksaa tasinkoa toiselle tuosta miinuslaskun jälkeisestä summasta (ei koko omaisuudestaan).
Eli saattaa kääntyä niin päin, että äiti olisi joutunut maksamaan tasinkoa?
Olen pahoillani aloittajan tilanteesta. Ymmärrän hyvin, että tilanne on teille lapsille kaikinpuolin järkytys.
Meillä oli muutama vuosi sitten perinnönjaossa sama tilanne, että reilu 20 vuotta aikaisemmin eronneet vanhemmat eivät olleet tehneet avioeron yhteydessä ositusta. Äidilläni ei ollut kummoista omisuutta. Isällä oli kiinteää omaisuutta. Eron yhteydessä äitini sai hieman rahaa, mutta omisuuteen nähden vähän.
Kun isäni menehtyi, niin ositus piti hoitaa. Äitini luopui osastaan siten, että jaossa hän kertoo juristin avustamana, että ositus on tehty ja näin ollen hänellä ei ole vaatimuksia pesään. Tällä vältyttiin ns. "verojen maksu kahteen kertaan".
Vanhempia on moneen lähtöön. Äidilläni ei edelleenkään ole kummoista omaisuutta. Pärjää kuitenkin eläkeläisenä ihan ok, kun tavallisesti elelee.
Eikä ero silloin aikoinaan edes ollut mitenkään sopuisa ja välit olivat heikot vanhemmilla loppuun saakka. Lasten parasta äitini kuitenkin ajatteli, vaikka hampaankolossa oli varmaan kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Perintöasiat on vaikeita, jokainen kokee että on oikeus saada. Siksi on laki, joka voi tuntua epäreilulta. Meilläkin kävi huonosti kun emme ajoissa tehneet testamenttia, mummon kuollessa henkilö joka oli aiheuttanut paljon huolta murhetta-joka ei ollut biologinen sukulainen vaan adoptoitu-ei ollut ikinä mummoa hoitanut ei auttanut, tulee saamaan hyvän osan perinnöstä. Mummon toive oli ettei tälle vaan mitään anneta, mutta lakimies ei voinut testamenttia laatia muistisairauden vuoksi. Ja kyllä tosiaan kehtaa osuuttaan vaatia vaikka voisi kieltäytyäkin ottamasta koska tietää mummon toiveen että pienet säästöt kuuluu häntä auttaneille.
testamentti pitää tehdä kun täysissä ruumiin ja sielun voinnissa
Vierailija kirjoitti:
Avioero-osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison varat ja velat. Lasketaan varat - velat ja verrataan puolisoiden summia toisiinsa. Se, jolla laskutoimitus näyttää olevan enemmän omaisuutta, maksaa tasinkoa toiselle tuosta miinuslaskun jälkeisestä summasta (ei koko omaisuudestaan).
Erohetkellä ollut tilanne vain 20 vuotta myöhemmin oleva tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Te olette yhtä ahneita kun äitinne. Miksi isä ei tehnyt testamenttia teidän hyväksenne Ensin nyt tehdään avioeron ositus. Varmaan äidille kuuluu talosta puolikas ja lapsille toinen puoli. Leskellä on kuitenkin elinikäinen asumisoikeus siihen kotitaloon. Jos eron aikana oli säästöjä niistä puolet äidille vaikka olisivat olleet isän tilillä. Jonkun pitäisi todistaa milloin ne muut säästöt ovat kertyneet. Jos niitä oli jo avioeron aikaan, silloin äiti saa puolet rahoista. Te peritte vasta äidin kuoltua. Muutakin omaisuutta voi olla ja muita perillisiä yllätyksenä.
Ei ole mitään leskeä, mikä tässä on vaikea käsittää? APn isä ja äiti on eronneet aikoja sitten ja isä kuoli nyt. Äiti ole tämän miehen leski.
Te olette yhtä ahneita kun äitinne. Miksi isä ei tehnyt testamenttia teidän hyväksenne Ensin nyt tehdään avioeron ositus. Varmaan äidille kuuluu talosta puolikas ja lapsille toinen puoli. Leskellä on kuitenkin elinikäinen asumisoikeus siihen kotitaloon. Jos eron aikana oli säästöjä niistä puolet äidille vaikka olisivat olleet isän tilillä. Jonkun pitäisi todistaa milloin ne muut säästöt ovat kertyneet. Jos niitä oli jo avioeron aikaan, silloin äiti saa puolet rahoista. Te peritte vasta äidin kuoltua. Muutakin omaisuutta voi olla ja muita perillisiä yllätyksenä.