Teini-ikäinen poika tekee huonosti läksyt ja olen ihan voimaton asian suhteen.

Se into pitäisi tulla itsestä. Sano että omapa on asiasi, mutta jos haluat aikuisena ajella omalla autolla ja vaikka matkustella, niin on järkevää hoitaa koulu mallikkaasti. Jotta pääsee jatko-opintoihin, jotta ei sulje itseltään ovia pois.

Jokainen elättää itsensä ja pikkuhiljaa sitä vastuuta on vaan otettava itse. Vanhemmat ei tule elättämään lapsiaan, vaan jokainen hoitaa sen itse. Käyt vakavan keskustelun asiasta. 

Meillä tämä toimi. Jatkuva painostaminen voi vain pahentaa asiaa. 

Älä elä lapsesi puolesta! Nyt äkkiä tuo kanaemohomma tauolle. Olen itse entinen sellainen, en suosittele jatkamaan. Pedanttien perfektionistiäitien helmasynti. Siitä ei seurannut mitään hyvää.

Ridgefster kirjoitti:

Se into pitäisi tulla itsestä. Sano että omapa on asiasi, mutta jos haluat aikuisena ajella omalla autolla ja vaikka matkustella, niin on järkevää hoitaa koulu mallikkaasti. Jotta pääsee jatko-opintoihin, jotta ei sulje itseltään ovia pois.

Jokainen elättää itsensä ja pikkuhiljaa sitä vastuuta on vaan otettava itse. Vanhemmat ei tule elättämään lapsiaan, vaan jokainen hoitaa sen itse. Käyt vakavan keskustelun asiasta. 

Meillä tämä toimi. Jatkuva painostaminen voi vain pahentaa asiaa. 

Juuri näin. Sen kipinän pitää tulla itsestä. Lukion ensimmäistä luokkaa käyvällä tyttärelläni oli hulppeat suunnitelmat siitä mihin menisi opiskelemaan lukion jälkeen. Painotin että se edellyttää työtä opintojen eteen. No eipä ole kiinnostaneet kotiläksyt vaan kännykällä roikkuminen. Kun ensimmäisestä pitkän matikan kurssista tuli arvosanaksi 5, kehotin ottamaan realistisemman otteen ja vaihtamaan lyhyeen. Näin hän myös teki. Asenne on edelleen lapsellinen ja pohjalla tuntuu olevan ajatus että tekee mitä vain, pohjalla on aina joku turvaverkko joka pelastaa, tai aikuinen joka toimii pehmikkeenä kovaa todellisuutta vastaan.

Omasta mielestäni olen tehnyt oman osuuteni kun kerron hänelle tosiasiat, valinnat hän tekee itse. Vaikka hän onkin alaikäinen, tässä vaiheessa on jo pakko antaa asteittain enemmän vastuuta omasta elämästä. Pian en enää voi estää häntä töpeksimästä omia asioitaan. Voin vain toivoa että hän siihen mennessä oppii ymmärtämään riittävästi.

Juuri näin. Ei tarvitse olla kympin oppilas, mutta koulu ei saa mennä liian huonosti jolloin sulkee itseltään jatko-opinnot ulos. On myös tärkeä muistaa että mielenterveys ja hyvä itsetunto ovat tärkeämpiä asioita kuin se kiitettävä. Jos lapsella on selkeästi oppimisvaikeuksia, tulee häntä tukea. Muuten jatkuva painostaminen on vain haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tein yläkoulun läksyt usein välitunnilla kaverilta kopioiden ja lukiossakin korkeintaan sinnepäin. Kokeisiin lukemisenkin aloitin viimeisenä iltana ja yliopisto meni pitkälti samalla kaavalla.

Jos lapsi ei ole yhtään itseohjautuva ja kiinnostunut koulusta, on vanhemman vaikea pakottamalla saada lapsen kelkkaa kääntymään. Muistakin itsekin hyvin lukiosta sekä yliopistosta että selvästi jotkut ottivat koulun käynnin eri asenteella ja sitten me muut vähän vasurilla ja joillain osa-alueilla rimaa hipoen. Tuo ei ole kuitenkaan ennustanut työelämän menetystä vaan moni meistä hyvin keskikertaisistakin opiskelijoista jotka istuivat uusinnoissa olemme menestyneet työelämässä melko hyvin. Oma aviomieheni on myös samanlainen, eli ei mikään ahkera ja pitkäjänteinen pänttääjä opiskeluaikoina mutta työelämässä työnsä vakavasti ottava ja hyvin tekevä ammattilainen.

Omalle lapselle yrittäisin opettaa että koulun on sujuttava vähintään tarpeeksi hyvin. Kaikesta ei tarvitse pingottaa ja päntätä jokaista ainetta päivittäin, mutta tarpeeksi. Yrittäisin myös opettaa erilaisia opiskelutekniikoita joita ainakaan omana aikanani ei käyty läpi ollenkaan. Vanhempana joutuu myös valitettavasti ottamaan jonkin verran vastuuta lapsen koulunkäynnistä eii kuulustelemaan läksyasioita ja opettamaan joitain asioita rautalangasta vääntäen. Myös kehuminen ja palkitseminen on tärkeää motivaation kannalta.

Ja vanhempana pitää ehkä myöntää rehellisesti että kyseessä ei ole kympin oppilas eikä sellaista tule mutta kunhan on yritystä ja lapsi menee kouluun ja tekee koulutehtäviä niin se riittää.

Uhkaa tulla mukaan kouluun tunneille, jos ei ala hoitaa tehtäviä itse ja kunnolla & jos ei ala, tosissas menet sinne.

Mikäli saa viikkorahat niun se loppuu, palkitaan hyvistä numeroista. 

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Miten te tuitte häntä ?

Jos täysikäiselle antaa viikkorahaa 5 e tai vielä pahempaa, saa kun tarvii ja ikinä ei aikuisen mielestä tarvi, eihän rahaa tule.

Meillä isosisko piti välivuoden ja on kahvilassa töissä. Sai sinne pienemmät sisarukset töihin. Ovat keittiössä ja salilla keräävät astioita. Peruspalkka on 8 e tunti, ei paljoa rikastu. Mutta sen verran

Käytä aikaa lapsesi kanssa. Meillä on 3 lasta ja 2 vanhinta osaa itse hoitaa koulun, nuorimmainen ei. 

Meillä ruuan jälkeen jaetaan miehen kanssa vuorot kumpi on kenenkin kanssa ja lopputulos on kaikilla menee koulu paremmin.

Oletko osallistunut läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun?

Itse olin teininä ihan samanlainen; en osannut olla yhtään itseohjautuva koulujuttujen kanssa vapaa-ajalla. Mun isä sitten piti välillä fläppitaulun kanssa ihan sellaisia kertaushetkiä ja mietittiin yhdessä läksyjä, kokeisiin luettiin yhdessä niin, että hän kyseli ja pyysi tekemään miellekarttoja yms. Tuntuu, että niistä jäi enemmän käteen, kun ensinnäkin sain viettää aikaa isän kanssa ja sain jutella ja kysellä eikä ollut vain tylsää lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Ehkäpä hän huomasi, että tämä koulu ei ole häntä varten. Siinä tilanteessa on turha jäädä roikkumaan, ja käydä koulua hampaat irvessä, ja ehkä vaan vanhempien mieliksi. Opiskella ehtii myöhemminkin, mikäli joku ala alkaa kiinnostaa. Mitään ammattia ei kannata opiskella sillä periaatteella, että ehkä mä voisin tuota lähteä tekemään. Se loppuu yhtä nopeasti, kuin kanan lento. Mikäli vaikka valmistuisikin, niin ala mistä ei pidä/koe sitä omakseen, ei sillä jaksa työskennellä. Mikäli jokainen päivä on 100%:sta turhautumista, niin ranteiden auki vetäminen voi siinä tilanteessa tuntua parhaalta idealta.

Löysää vähän ap.

Anna teinin hoitaa itse koulunkäynti. Hän pyytää apua jos tarvitsee.

Jännä miten tässäkin keskustelussa niin moni antaa lapsensa teiniangstissa syrjäytyä ihan rauhassa. Kun taidot jäävät hatariksi tai olemattomiksi, ei siitä enää ponnisteta ylöspäin vaikka jossain vaiheessa haluaisikin. Kun luontainen oppimisvaihe on ohitettu, joutuu oppimisen eteen tekemään aivan tolkuttoman työmäärän.