Teini-ikäinen poika tekee huonosti läksyt ja olen ihan voimaton asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Onko tytön elämä nyt suistunut raiteiltaan, kun ei käynytkään pakkopullana lukiota loppuun? Vai pärjääkö kuitenkin jopa paremmin kahvilatyöntekijänä kuin olisi pärjännyt pakotettuna lukiossa? Jos jälkimmäinen aivan turhaan olet näreissäsi hänen valinnoistaan. Kaikki nyt vaan ei ole lukijatyyppiä. 

Sivusta kommentoin, että koulutus on hyvä olla jos sattuupi jäämään työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Onko tytön elämä nyt suistunut raiteiltaan, kun ei käynytkään pakkopullana lukiota loppuun? Vai pärjääkö kuitenkin jopa paremmin kahvilatyöntekijänä kuin olisi pärjännyt pakotettuna lukiossa? Jos jälkimmäinen aivan turhaan olet näreissäsi hänen valinnoistaan. Kaikki nyt vaan ei ole lukijatyyppiä. 

Sivusta kommentoin, että koulutus on hyvä olla jos sattuupi jäämään työttömäksi.

Ja sinustako lukio on ainut mahdollinen koulutus? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kiva tauolle niin pitkäksi aikaa, että koulunkäynti alkaa maistua, ja hyvistä koenumeroista palkitaan.

Ei noin. Kaikki kiva tauolle? Mielenterveysongelmia Suomessa riittää, meidän nuoret voi huonosti. Mikään kaiken kivan tauolle pistäminen ei ole nuorelle mikään sopiva rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan oppia kantapään kautta, mitä siitä seuraa kun läksyjen teko ei maita. Ei pidä helikopteroida. 

Just just. Onko sulla lapsia? Lasu tulee, jos vanhempi ei huolehdi koulunkäynnistä. Se on sitten yksi riesa.

Kyllä se on ihan lapsen oma tehtävä huolehtia koulunkäynnistään (toki vanhempien tuella). Lapsilla se oppivelvollisuus on, ei vanhemmilla. Lasua siitä ei tule, jos koulu sujuu välillä vähän huonommin. Ihme harha täällä, että jos ei supersuorita koko ajan tule lasu tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Onko tytön elämä nyt suistunut raiteiltaan, kun ei käynytkään pakkopullana lukiota loppuun? Vai pärjääkö kuitenkin jopa paremmin kahvilatyöntekijänä kuin olisi pärjännyt pakotettuna lukiossa? Jos jälkimmäinen aivan turhaan olet näreissäsi hänen valinnoistaan. Kaikki nyt vaan ei ole lukijatyyppiä. 

Sivusta kommentoin, että koulutus on hyvä olla jos sattuupi jäämään työttömäksi.

Ja sinustako lukio on ainut mahdollinen koulutus? 

Jos ei sitä kyseistä tyttöä kiinnosta ammatillinen koulutus, kuten äitinsä tai isänsä tuossa aiemmin kertoi, niin mitä muita vaihtoehtoja on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Onko tytön elämä nyt suistunut raiteiltaan, kun ei käynytkään pakkopullana lukiota loppuun? Vai pärjääkö kuitenkin jopa paremmin kahvilatyöntekijänä kuin olisi pärjännyt pakotettuna lukiossa? Jos jälkimmäinen aivan turhaan olet näreissäsi hänen valinnoistaan. Kaikki nyt vaan ei ole lukijatyyppiä. 

Sivusta kommentoin, että koulutus on hyvä olla jos sattuupi jäämään työttömäksi.

Oppisopimuksella merkonomiksi, tarjoilijaksi tms. ja tadaa! kahvilatyöntekijälläkin on koulutus. Jos jää työttömäksi, sittenhän on hyvä hetki opiskella lisää, jos kokee sille tarvetta. Itse olen 39 ja aloitin tammikuussa täysin uudella alalla töissä. Ei elämää tarvitse vielä 18-vuotiaana lukkoon lyödä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan oppia kantapään kautta, mitä siitä seuraa kun läksyjen teko ei maita. Ei pidä helikopteroida. 

Just just. Onko sulla lapsia? Lasu tulee, jos vanhempi ei huolehdi koulunkäynnistä. Se on sitten yksi riesa.

Kyllä se on ihan lapsen oma tehtävä huolehtia koulunkäynnistään (toki vanhempien tuella). Lapsilla se oppivelvollisuus on, ei vanhemmilla. Lasua siitä ei tule, jos koulu sujuu välillä vähän huonommin. Ihme harha täällä, että jos ei supersuorita koko ajan tule lasu tms. 

Mulla on ihan oma kokemus eikä mikään harha, että koulusta tehdään lasu, jos koulu ei etene. Tai jos pinnaa. Monesti se on nuoren etu, mut kauheen raskas prosessi koko perheelle. Eikä niillä mitään oikeita tukitoimia ole. Seurantapalaveria toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Onko tytön elämä nyt suistunut raiteiltaan, kun ei käynytkään pakkopullana lukiota loppuun? Vai pärjääkö kuitenkin jopa paremmin kahvilatyöntekijänä kuin olisi pärjännyt pakotettuna lukiossa? Jos jälkimmäinen aivan turhaan olet näreissäsi hänen valinnoistaan. Kaikki nyt vaan ei ole lukijatyyppiä. 

Sivusta kommentoin, että koulutus on hyvä olla jos sattuupi jäämään työttömäksi.

Ja sinustako lukio on ainut mahdollinen koulutus? 

Jos ei sitä kyseistä tyttöä kiinnosta ammatillinen koulutus, kuten äitinsä tai isänsä tuossa aiemmin kertoi, niin mitä muita vaihtoehtoja on?

Mieli ehtii vielä muuttua. Vai onko sinulla edelleen kaikista asioista sama mielipide kuin oli 18-20-vuotiaana? Nykyisin kouluunkin ehtii vaikka nelikymppisenä, jos aiemmin ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Onko tytön elämä nyt suistunut raiteiltaan, kun ei käynytkään pakkopullana lukiota loppuun? Vai pärjääkö kuitenkin jopa paremmin kahvilatyöntekijänä kuin olisi pärjännyt pakotettuna lukiossa? Jos jälkimmäinen aivan turhaan olet näreissäsi hänen valinnoistaan. Kaikki nyt vaan ei ole lukijatyyppiä. 

Sivusta kommentoin, että koulutus on hyvä olla jos sattuupi jäämään työttömäksi.

Oppisopimuksella merkonomiksi, tarjoilijaksi tms. ja tadaa! kahvilatyöntekijälläkin on koulutus. Jos jää työttömäksi, sittenhän on hyvä hetki opiskella lisää, jos kokee sille tarvetta. Itse olen 39 ja aloitin tammikuussa täysin uudella alalla töissä. Ei elämää tarvitse vielä 18-vuotiaana lukkoon lyödä. 

Joojoo nykypäivänä tosi helppo nuoren saada oppisopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan oppia kantapään kautta, mitä siitä seuraa kun läksyjen teko ei maita. Ei pidä helikopteroida. 

Just just. Onko sulla lapsia? Lasu tulee, jos vanhempi ei huolehdi koulunkäynnistä. Se on sitten yksi riesa.

Kyllä se on ihan lapsen oma tehtävä huolehtia koulunkäynnistään (toki vanhempien tuella). Lapsilla se oppivelvollisuus on, ei vanhemmilla. Lasua siitä ei tule, jos koulu sujuu välillä vähän huonommin. Ihme harha täällä, että jos ei supersuorita koko ajan tule lasu tms. 

Mulla on ihan oma kokemus eikä mikään harha, että koulusta tehdään lasu, jos koulu ei etene. Tai jos pinnaa. Monesti se on nuoren etu, mut kauheen raskas prosessi koko perheelle. Eikä niillä mitään oikeita tukitoimia ole. Seurantapalaveria toisensa jälkeen.

No se on ihan eri tarina, jos ei mene sinne kouluun. Nythän ei puhuttu siitä, vaan siitä, että läksyt välillä jääneet tekemättä. Ei ole vielä lasun peruste sellainen. 

Nuoruus on vaikea aika ihmisen elämässä. Lähtisin selvittämään juurisyytä. Tuosta kuvailusta se ei ilmene. Olen työskennellyt lähes 20 vuotta nuorisotyössä eri tehtävissä.

Ensin kannattaa selvittää syy ja sen jälkeen miettiä keinot. Yllättävän moni nuori on väsynyt, uupunut, täysin poikki. Syynä on liian vähäinen nukkuminen. Teini-iässä yleensä iltayöstä on virkeä ja aamulla nukkuisi pitkään. Jotkut nuoret eivät otakaan sitä kännykkää käteensä heti koulun jälkeen, vaan nukkuvat pienet päikkärit. Joillekin se sopii ja jaksaa päikkärien jälkeen tehdä läksyt.

Koulu voi olla hälyisä. Keskittyminen voi olla pätkittäistä. Laitetaan iso joukko hormonien toiminnasta villiintyneitä teinejä yhteen ja meteli ja liike on taattu. Jos tunneilla ei ole työrauhaa, se väsyttää ja vaikeuttaa keskittymistä. Mietin sitä matematiikkaa, jossa eniten ollut läksyjä tekemättä: voiko olla, että laskut ovat tuntuneet liian vaikeilta tunnilla? Syynä voi olla keskittymiseen ja työrauhaan liittyviä tekijöitä. Jos jokin tuntuu vaikealta koulussa, sitä ainakaan ei halua tehdä enää kotona vapaa-ajalla. Murrosikäinen karttelee sellaista, missä kokee itsensä huonoksi ja epäonnistumisen riski suuri. Joku mainitsi, että vieressä voi istua ja auttaa läksyissä. Oikein hyvä idea, jos syynä läksyjen kartteluun on se, että kokee osaamattomuutta. Vanhemmalta tuon ikäiset eivät usein pyydä apua. Mietin tukiopetusmahdollisuutta. En tiedä, kuinka vaikea nuoren koulussa on sinne päästä. Toinen mahdollisuus tehdä matikan tunnit pienryhmässä (esim. erityisopettajan opetuksessa). Silloin oppiminen yleensä paranee huimasti, jos koulussa on mahdollisuus. Koulut ovat erilaisia ja kaikissa ei ole yhtä laajat mahdollisuudet.

Aikatauluttaminen saattaa myös olla juurisyynä. Moni nuori ei osaa kalenteroida tekemisiään yhtä tehokkaasti kuin aikuiset, mikä johtuu aivojen kehityksen vaiheesta. Läksyjen teolle pitäisi olla aika. Olen itse sellainen, että jätän viime tinkaan tekemiset, esim. tälläkin hetkellä täydennyskoulutusta käyn ja palautan tehtävät viime tingassa. Teen sen silti. Teini-ikäinen saattaa helposti lykätä asian aloittamista ja myöhään illalla ei jaksa tai viitsi, ei ole vielä toiminnanohjauksen taidot kehittyneet. Häntä voi ohjata aikatauluttamaan läksyajan. Ei nalkuttamalla vaan niin, että hän itse vastaa siitä, ettei esim. pelaa silloin kun on läksyaika. Se aikataulu voi olla seinällä tai omassa päässä, kunhan se on realistinen.

Se vaikein vaihtoehto juurisyylle on näköalattomuus, täydellinen motivaation puute, masennus. Yllättävän moni nuori kärsii masennusoireista, eikä näe tulevaisuutta hyvänä. Minä olen työssä tavannut paljon juuri tämäntyyppisiä nuoria, joille pitää valaa uskoa huomiseen. Pärjäät kyllä tässä maailmassa. Ne askeleet ovat pieniä. Tehdään suunnitelma ja annetaan positiivista palautetta kaikista onnistumisista. Aika usein tarvitaan ulkopuolista apua käsittelemään pään sisäistä uhkaa.

Tsemppiä teille! Parhaasi olet yrittänyt, lähde selvittämään syytä, niin löydät lääkkeen.

Vierailija kirjoitti:

ISO virhe ruveta maksamaan arvosanoista. Nyt poika oppii, että mitään ei tarvitse tehdä, jos joku ei siitä maksa jotain. Tulee vaikea aikuisuus. 

Näin on. Kaikkihan me käydään töissäkin ihan hyvää hyvyyttämme. Minä pesen mummojen takapuolia, syötän ja lohdutan, väistelen suihkussa nyrkkiä, puen ja vaihdan vaippaa, ohjaan oikeaan paikkaan, pesen hampaita, annan lääkkeitä, lasken aterioiden kaloreita ja juomamääriä, juoksen kelloa vilkuillen antamaan insuliinit ajallaan, hoidan haisevia, märkiviä haavoja tai mätäpaiseita, estän muistamattomia vanhuksia viemästä toistensa tavaroita, kuuntelen melua tai kiljumista. Toki teen kaiken tuon ihan ilmaiseksi. Ei ku miten se meni. Rahasta!!!!! Päivääkään en töissä viettäisi, jos saman rahan jostain muualta saisin. Ihmiset yleensäkin hyvin pitkälti motivoituu palkan takia. Tarkoitan meitä tavallisia duunareita, kuten pienipalkkaisia hoitajia, bussikuskeja, siivoojia, kaupan kassoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Onko tytön elämä nyt suistunut raiteiltaan, kun ei käynytkään pakkopullana lukiota loppuun? Vai pärjääkö kuitenkin jopa paremmin kahvilatyöntekijänä kuin olisi pärjännyt pakotettuna lukiossa? Jos jälkimmäinen aivan turhaan olet näreissäsi hänen valinnoistaan. Kaikki nyt vaan ei ole lukijatyyppiä. 

Sivusta kommentoin, että koulutus on hyvä olla jos sattuupi jäämään työttömäksi.

Oppisopimuksella merkonomiksi, tarjoilijaksi tms. ja tadaa! kahvilatyöntekijälläkin on koulutus. Jos jää työttömäksi, sittenhän on hyvä hetki opiskella lisää, jos kokee sille tarvetta. Itse olen 39 ja aloitin tammikuussa täysin uudella alalla töissä. Ei elämää tarvitse vielä 18-vuotiaana lukkoon lyödä. 

Joojoo nykypäivänä tosi helppo nuoren saada oppisopimus.

En tiedä, oliko tuo sarkasmia. Niin sen tulkitsin. Kyllä juuri näin on meilläkin töissä, että valtava vaje hoitajista lähes kroonisesti, mutta nuoret ei pääse oppisopimuksella. Kaksi vanhempaa alan vaihtajaa meillä on töissä oppisopimuksella. Tosi raskas tapa opiskella. He ovat 4 pv viikossa töissä, 1 pv viikossa koulussa ja kotona tekevät valtavan määrän itsenäisiä tehtäviä

ja opiskelua. Eihän me työpaikalla mitään sote-lainsäädäntöä ehditä opettaa, ja kun siihen on vain 1 opetuspäivä, niin ei kyllä niin laajasti opi mitä sote-lait ovat, vaatii itse opiskelua ja lakitekstin ymmärtämisen taitoa. Paljon muutakin on lähihoitajaopiskelijoila, mitä me ei töissä pystytä opettamaan ja jää ihan vapaa-ajalle. En tiedä, mistä ne sen ajan repii.

Äiti124 kirjoitti:

Ehkä tarvitsee apua ja kädestä pitäen pitää tehdä yhdessä. Minä istun kasiluokkalaisel vieressä. Ei juuri mitään saa tehtyä yksin. Oppimisvaikeuksia On. Tavoite pitää olla myös mahdollista saavuttaa. Laitoimme tavoitteeksi 7 ja siitä sai rahan.

No juuri tuollaisen helikopterivanhemman takia ei saa mitään aikaiseksi. Läksyt pitää tehdä itse.

Jos porkkana ei toimi niin sitten 'keppiä'. Tietokone/puhelin/tv takavarikkoon tms. kivaa.

Itse luin pojan kanssa yhdessä kokeisiin ja kuulustelin. Etenkin lukio otti tiukoille. Samalla oma yleistietous kasvoi. Nyt poika on insinööri.

Voi olla motkottamatta ja auttaa mieluummin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan oppia kantapään kautta, mitä siitä seuraa kun läksyjen teko ei maita. Ei pidä helikopteroida. 

Just just. Onko sulla lapsia? Lasu tulee, jos vanhempi ei huolehdi koulunkäynnistä. Se on sitten yksi riesa.

On. Peräti 4 kappaletta. Ei ole yhdellekään tullut mitään lasuja siitä, etten ole jatkuvasti pörrännyt vieressä painostamassa läksyjen kanssa. Jos tulee 4 sitten tulee. Ei maailma siihen kaadu. Lapsi ei ikinä opi ottamaan itse vastuuta, jos äiti aina huolehtii kaikesta hänen puolestaan. 

Juuri näin. Meillä on ainakin aina koulussa sanottu (ja opettajia jo ollut monia, kun kerran 8.lk jo ollaan) kun on tarpeeksi iso ollut, että koululainen huolehtii itse kouluun liittyvistä asioista. Apua voi kotona antaa läksyissä, se on selvä, mutta tietynikäiseltä odotetaan tietynlaista vastuuta omista asioistaan. Eli se, että läksyt on tehty ja kirjat mukana, liikuntavälineet ym. Ja näin sen kuuluukin olla. Ei hyvää seuraa, jos äiti tai isä koko ajan paapoo vieressä onko kaikki tehty ja kirjat mukana. Ymmärrän, että varmasti on erityistilanteita tai -lapsia, joille näin on pakko tehdä, mutta ei se mikään normi ole. Ikinä sitä vastuuta ei opita ottamaan ellei sitä anneta. Ja mitään lasua ei todellakan tule tuommoisesta ja viisi unohdusta ei maailmaa silti kaada vaikka ikävää onkin. Lapsesta kai kans riippuu miten komentamisen ottaa, teini voi kapinoida paljon tai vähän. Itse ainakin tein sitä vähemmän mitä enemmän komennettiin, tosin koulun käynnissä ei ongelmaa. Eipä yleensäkään tuollainen alituinen komentaminen ole kovin hyvä keino, ei lapselle eikä puolisolle.  Lisäksikään elämä ei vielä ole ohi tuossa iässä, itselläni oli maailman pahin murrosikä, olin 80-luvun lopulla pois koulustakin 9-luokalla aika usein. Menin vakitöihin kivalla palkalla 17v. ja tein niitä pari vuotta ja sitten menin vasta jatko-opiskelemaan. Ihan tuo ei tietenkään toimi, koska töihin ei nykyään pääse ilman mitään koulutusta. Sen jälkeen ei ole yhtään työttömyyspäivää takana...eli hyvä tuli kaameasta kapinoinnista huolimatta.

Itse olen lapsesta asti pyrkinyt tekemään lapsille selväksi miksi käyvät koulua. Siis motivoimaan ja perustelemaan. Kysellyt olen satunnaisesti onko läksyt tehty mutta en todellakaan jokapäivä enkä edes joka viikko. Ja aina olen kertonut että autan mielelläni jos vaan kertoo miten voin auttaa. Noin yleisenä vinkkinä että köydellä on helpompi vetää mitä lykätä nuorta. Eli kannustus, motivointi ja hyväntuulisuus auttaa enemmän kuin rangaistukset, nalkuttaminen ja pakottaminen.

Meillä kohtuullisen hyvin itseohjautuvia teinejä. Joskus tulee joku merkintä että vihko unohtunut, läksyt tekemättä ym mutta en valita noista. Saatan kysyä jos muistan mutta silloinkin vain uteliaana enkä syyllistä ym. Ennemminkin olen kannustanut siihen että yksittäiset unohdukset ja virheet ei haittaa vaan ovat osa luonnollista elämää. Tämä siksi että itse huomaan jättäväni asioita tekemättä koska pelkään epäonnistumista ja virheitä.

Nuorimmalla parhaillaan ADHD tutkimukset meneillään. Silti en huolehdi ja hökellä ympärillä. Lukee kokeisiin minkä hyväksi näkee (ja se on vähän se).Just katsottiin että siitä huolimatta nuori taitaisi päästä keskiarvollaan mihin tahansa lukioon Suomessa nyt yhteishaussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan oppia kantapään kautta, mitä siitä seuraa kun läksyjen teko ei maita. Ei pidä helikopteroida. 

Just just. Onko sulla lapsia? Lasu tulee, jos vanhempi ei huolehdi koulunkäynnistä. Se on sitten yksi riesa.

On. Peräti 4 kappaletta. Ei ole yhdellekään tullut mitään lasuja siitä, etten ole jatkuvasti pörrännyt vieressä painostamassa läksyjen kanssa. Jos tulee 4 sitten tulee. Ei maailma siihen kaadu. Lapsi ei ikinä opi ottamaan itse vastuuta, jos äiti aina huolehtii kaikesta hänen puolestaan. 

Mutta jos se ongelma on siinä, että lapsi EI hoida niitä kouluasioita, niin silloin vanhemman velvollisuus on pörrätä siinä vieressä ja auttaa.

Olen 20 vuoden yläkoulun open urallani nähnyt pitkän liudan vanhempia, joiden lapset eivät herää kouluun / eivät tee läksyjä / eivät ota kirjoja mukaan / eivät pääse läpi kokeista, ja sitten äityliini tulee koululle selittämään moniammatilliseen palaveriin, että kyllä heillä on aina ollut periaatteena, että lapsen omalla vastuulla on kouluasiat. Just joo. Laiskoja ja vastuuttomia vanhempia, sattumoisin usein just niitä, joilla onkin ne 4 lasta pykättynä

On se nuoren koulunkäynti välillä hankalaa. Minulla ainakin oli. Ysiluokan syksyllä muistelen, että äidinkieli 5 ja nostin sen kevääksi 7. Ei nimittäin pätkääkään kiinnostanut lukea jotain Kalevalaa ja Seitsemää Veljestä, joten en lukenut kuin alun ja lopun ja 5 sillä tiedolla sai. Sen sijaan aineet, jotka kiinnosti, sujuivat ihan hyvin. Musiikista 10, liikunnasta 10, käsitöistä 10. Fysiikka ja kemia muistaakseni 9, koska pidin molemmista.

Lukioon menin 7,5 keskiarvolla, joka oli varmaankin matalimpia, jolla vielä pääsi. Lukiossa oli ihan sama, että se mikä kiinnosti, sitä jaksoin lukea ja päntätä ja mikä ei kiinnostanut, en jaksanut, tuskin kirjaa avasin, mutta tunneilla kävin kuitenkin. Aika usein olin uusintakokeissa, koska reputin niin paljon kokeita koeviikolla. Yo-kirjoitukset meni silti yllättävän hyvin, arvosanat C, C, M ja E.

Olen nykyisin bioanalyytikko, amk. Pidän työstäni. Parasta on itsenäisyys. Palkka on yllättävän hyvä, kun työuraa takana jo yli 10 vuotta. Saan parempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja päivätyössä.