Teini-ikäinen poika tekee huonosti läksyt ja olen ihan voimaton asian suhteen.

En oikein ymmärrä vanhempia, jotka ei välitä mistään mitään. Asenne, että on elämässä pärjätty, vaikkei koulussa ole mitään opittu. Minusta se on itsestään selvää, että lasten koulunkäynnistä pitääkin olla kiinnostunut ja huolissaan, jos ei suju.

Vierailija kirjoitti:

ISO virhe ruveta maksamaan arvosanoista. Nyt poika oppii, että mitään ei tarvitse tehdä, jos joku ei siitä maksa jotain. Tulee vaikea aikuisuus. 

Maksaminen pelasti omat opiskeluni, koska rahan takia tuli panostettua myös aineisiin, jotka eivät kiinnostaneet. Olisi tullut vaikea aikuisuus ilman tätä.

Kuulun tuohon istu vieressä -koulukuntaan. Oman poikani kohdalla se auttoi. Hänellä oli heikot opiskelutaidot esim. vieraissa kielissä. Nyt tehdään ruotsin läksyt yhdessä ja harjoitellaan kokeisiin yhdessä. Hän sai numeron seiskasta ysiin.

Mikään määrä patistamista, uhkailua tai lahjontaa ei olisi auttanut, kun ongelma oli opiskelutaidot. Istu siis viereen ja miettikää yhdessä, miten mikäkin asia kannattaisi opiskella. Auta asian pilkkomisessa pienempiin kokonaisuuksiin ja aikatauluttamisessa, niin että hommat tulee hoidettua määräaikaan menessä. Tsemppiä!

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

vähennä viikko/kuukausrahasta, jos mopo niin ei bensaa jne

Olin lapsena ja teininä ihan samanlainen. Vanhempieni ratkaisu oli vahtia vieressä ja lukea mun kanssa. Ei varmaan kivaa heille, mutta se auttoi keskittymään. 

Minulle koetettiin ihan samanlaisia palkintoja koenumeroista ja passattiin voileipiä, mutta ei ne mitään  auttaneet. Motivaatio lähti enemmän siitä, että äitiä tai isää kiinnosti mitä tein ja olivat vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Edestään löytää! Oletan että yläkoulussa siis vielä. Huomannee siinä kohtaa kun kaverit menee lukioon ja itse alkaa katselemaan autonasentajalinjaa amiksesta.

Miksi lukio olisi mielestäsi parempi vaihtoehto kuin ammattikoulu? Eikö tärkeintä ole, että löytää sellaisen työn, jota tykkää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

On se nuoren koulunkäynti välillä hankalaa. Minulla ainakin oli. Ysiluokan syksyllä muistelen, että äidinkieli 5 ja nostin sen kevääksi 7. Ei nimittäin pätkääkään kiinnostanut lukea jotain Kalevalaa ja Seitsemää Veljestä, joten en lukenut kuin alun ja lopun ja 5 sillä tiedolla sai. Sen sijaan aineet, jotka kiinnosti, sujuivat ihan hyvin. Musiikista 10, liikunnasta 10, käsitöistä 10. Fysiikka ja kemia muistaakseni 9, koska pidin molemmista.

Lukioon menin 7,5 keskiarvolla, joka oli varmaankin matalimpia, jolla vielä pääsi. Lukiossa oli ihan sama, että se mikä kiinnosti, sitä jaksoin lukea ja päntätä ja mikä ei kiinnostanut, en jaksanut, tuskin kirjaa avasin, mutta tunneilla kävin kuitenkin. Aika usein olin uusintakokeissa, koska reputin niin paljon kokeita koeviikolla. Yo-kirjoitukset meni silti yllättävän hyvin, arvosanat C, C, M ja E.

Olen nykyisin bioanalyytikko, amk. Pidän työstäni. Parasta on itsenäisyys. Palkka on yllättävän hyvä, kun työuraa takana jo yli 10 vuotta. Saan parempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja päivätyössä.

Samaa mieltä. Nuorella ei vielä tuo perspektiivi riitä ymmärtää tän hetken valintojen suhdetta tulevaisuuteen. Jos vanhempi vilpittömästi uskoo, että nuori naiiviuttaan alisuoriutuu, eikä kyse ole siitä, että nuori ei vaan vilpittömästi ole luku ja teoriaihmisiä, niin eipä siinä auta kuin painaa päälle, suostutella, kysellä ja vahtia. Ja tietysti palkita.

Itsellä oli ainakin kova auktoriteetin inho ja paremmin tietämisen asenne yläkouluikäisenä ja arvosanat aina numeron alle koekeskiarvon. Lukiossa sitten tapahtui henkinen kasvu ja YO eximian papereilla ja korkeakouluun. Onneksi vanhemmat painoi vähän päälle silloin kun itsellä oli motivaatio 0.

Mitä teini tekee vapaa-ajalla?

Meillä urheilun lisäksi poikaa kiinnostaa videopelit. Aikaisemmin meillä oli tiukat peliajat. Ala-asteen yli ysin keskiarvo humpsahti alas yläasteen edetessä ja oli pakko alkaa miettiä mitä asialle voisi tehdä. Meillä on diili, että niin kauan kun hoitaa kunnialla koulun, harrastukset, oman osuuden kotitöistä, näkee kavereita ihan livenäkin ja lukee kirjoja, niin saa melkeinpä rajattoman peliajan (Pelaaminen loppuu kyllä tiettyyn kellonaikaan illalla) ja saa käyttörahaa leffaan, ulkona syömiseen jne. Jos hommat ei kiinnosta, niin saavutetut etuudet, kuten rajaton peliaika ja käyttöraha, lähtevät pois.

Toki teinikin tarvitsee usein apua läksyissä ja kokeisiin lukemisessa. Läksyt hoitaa pääsääntöisesti itsenäisesti ja teen satunnaisesti pistotarkastuksia, onko seuraavan päivän läksyt tehty. Kokeisiin lukee aluksi itse ja tekee ajatuskarttoja tai muistiinpanoja. Lopuksi kuulustelen ja autan harjoittelemaan, jos vaikeita kohtia tai alueita. Joskus katsomme yhdessä dokumentteja ja keskustelemme. Toisiin aineisiin poika panostaa, toiset taas pakkopullaa. Todistuksen numerot pääosin 8-9, lisäksi muutama 7. Pojalla itsellään tarkoitus nostaa seiskat kasiksi. Isovanhemmat antavat rahaa hyvistä koearvosanoista. Ennen olin kyllä sitä mieltä, että sisäinen motivaatio sen olla pitää, ei tarvitse rahalla palkita. Nykyään mietin, että vaikka sitten rahalla, jos se on se keino, jonka avulla teinin saa hoitamaan kouluhommat. Järki ja ehkä se sisäinen motivaatiokin luultavasti palautunee muutaman vuoden kuluttua, kunhan pahin myllerrys on ohitettu. :)

Meillä alkoi tulla Wilmaan merkintöjä, että poika oli esimerkiksi pulissut tunnilla ja plärännyt puhelinta. Kun näitä oli tullut useita, eikä keskustelut tuottaneet tulosta, niin otin etuudet pois. Totesin että saamalla samasta aineesta positiivisen Wilma merkinnän, voi saada etuudet takaisin. Oli sitten seuraavalla tunnilla käyttäytynyt hyvin ja ollut aktiivinen, ja sai sen aktiivisuusmerkinnän. Etuudet palasi ja ilmeisesti myös joku opiskeluinto kyseistä ainetta kohtaan, sillä aktiivisuusmerkintöjä alkoi tulla enemmän. Kun niitä oli tullut kolme samasta aineesta, sujautin suklaapatukan teinin reppuun ja hänen lähtiessä kouluun, huikkasin perään, että repussa on palkinto aktiivisesta tuntityöskentelystä.

Teinit tarvitsevat rajojen lisäksi kiitosta, kannustusta ja toisinaan myös ymmärrystä. Lukemisesta huolimatta joskus kokeesta on tullut alle seiska. Silloin on lohdutettu ja muistutettu, että yksittäinen huono arvosana ei vielä mitään kaada.

Nämä ovat meillä toimineet, toivottavasti saat vinkkejä, jotka toimivat teillä.

Tsemppiä kovasti, kyllä ne valot taas pian syttyy ja järki palaa hiljalleen teinin päähän. :)

Meillä teinipojalla yleensä läksyt sujuu, mutta erityisesti kokeisiin lukemisessa ja isompien projektien aloittamisessa, esim. esitelmän teossa, on hankaluuksia. Olen silloin auttanut alkuun juuri vieressä istumalla ja on yhdessä mietitty vaikka esitelmälle runko. Sitten hän on pärjännyt itse eteenpäin. Pelkkä huomauttelu ei yleensä auta mitään ainakaan meillä.

Hyvää tuossa on se, että lapsi itse on nähnyt jo mitä seuraa tekemättömistä läksyistä, kun merkintöjen jälkeen tulee jälki-istuntoa. Pitkäntähtäimen tavoitteita voi olla vaikea hahmottaa, varsinkin tuossa iässä. Ei ymmärretä, miten voi vaikuttaa jatko-opintoihin huonot numerot tai vaikka raha houkuttelisi, ei osaa konkreettisesti katsoa, miten sitä pitäisi tavoitella. Koealueet saattaa tuntua myös loputtomalta suolta, jos ei osaa suunnitella lukemista. Auttaa paljon, jos alueen pilkkoo muutamalle illalle luettavaksi ja tekee siitä vaikka kalenterin seinälle, johon voi merkata, kun asia on suoritettu. Läksyt, niihin ei ole vinkkiä. Täällä on 7-luokkalainen, joka tekee läksyt aamukiireessä tai välillä bussissa tai koulussa tunnilla.

Koulu on lapsesi työpaikka ja jos jos työtä ei tehdä kunnolla, ei makseta palkkaa. Koululaisen palkan maksat sinä viikkorahan, pleikkarin yms. muodossa. Palkanmaksajana sinulla on oikeus olla maksamatta palkkaa mikäli töitä ei tehdä kunnolla. Vastuunottamista pitää opettaa jo nuorena.

Anna mä arvaan, tähän asti palkkaa on tullut vaikka töitä ei ole tehty? Eli karkkipäivä tulee silti joka viikko. Kännykkää ja pelejä saa silti joka päivä pelata.

Voisiko olla kiusaamista? Ehkä se vaikuttaa motivaatioon.

Älkää antako lastenne pudota matematiikassa jälkeen. Se rakentuu niin paljon aiemmin opitun päälle. Aukot tiedoissa hankaloittaa etenemistä, mutta juna puksuttaa koko ajan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun tuohon istu vieressä -koulukuntaan. Oman poikani kohdalla se auttoi. Hänellä oli heikot opiskelutaidot esim. vieraissa kielissä. Nyt tehdään ruotsin läksyt yhdessä ja harjoitellaan kokeisiin yhdessä. Hän sai numeron seiskasta ysiin.

Mikään määrä patistamista, uhkailua tai lahjontaa ei olisi auttanut, kun ongelma oli opiskelutaidot. Istu siis viereen ja miettikää yhdessä, miten mikäkin asia kannattaisi opiskella. Auta asian pilkkomisessa pienempiin kokonaisuuksiin ja aikatauluttamisessa, niin että hommat tulee hoidettua määräaikaan menessä. Tsemppiä!

Tätä suosittelen minäkin.

14-vuotiaina pojat on syvimmässä teiniydessä. Tuntuu ainakin siltä, että oma poika on kuin eri ihminen kuin pari vuotta sitten. Ennen koulu kiinnosti, kirjoja luettiin ja hommat hoidettiin sovitusti.

Nyt kulkee tapit korvissa musaa kuunnellen. Sitten tyhjä ilme naamalla kysyy että HÄH?, kun jotakin hänelle sanoo. Ainoa asia, josta innostuu paljonkin meille vanhemmille juttelemaan, on hiphop-musiikki, jota kuunteluttaa silloin tällöin.

Ja syö kuin hevosenpuolikas! Aina jääkaapilla ja lihaa pitää saada.

Sitten mennään pihalle kaverilauman kanssa ja kotiintuloajoista kiistellään. Kun se ja sekin saa olla ulkona puoleenyöhön...

Peliaika oli ennen meilläkin rajattu, mutta homma meni mahdottomaksi, koska kaverit sai pelata aina ja kuulemma peliaika on ala-astelaisten touhuja, kellään muulla ei ole...

Meillä koulu sujuu ihan OK, muttei niin helposti kuin alakoulussa. Selvästi ei keskittyminen ja kiinnostus nyt riitä. Kai ne hormonit sitten vaikuttaa, että mieli on muualla. Tyttöystäväkin kai joku on, mikä oli uusi (ja vähän järkyttävä) tieto.

Noh, kaikki aikanaan. Tsemppiä meille kaikille vanhemmille, kyllä me jaksetaan!

Pojallani on myös haasteita koulunkäynnin kanssa ja onhan tässä tasapainoilua, kun tiedän että ahdistuu niskaan hengittämisestä ja toisaalta "unohtaa" koko koulun, jos hänen antaa olla kokonaan rauhassa. Yritän panostaa keskusteluyhteyden ylläpitämiseen ja tulevaisuudesta keskusteluun. Pakottaa ei enää voi, eikä se kannata vaikka voisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ISO virhe ruveta maksamaan arvosanoista. Nyt poika oppii, että mitään ei tarvitse tehdä, jos joku ei siitä maksa jotain. Tulee vaikea aikuisuus. 

Näin on. Kaikkihan me käydään töissäkin ihan hyvää hyvyyttämme. Minä pesen mummojen takapuolia, syötän ja lohdutan, väistelen suihkussa nyrkkiä, puen ja vaihdan vaippaa, ohjaan oikeaan paikkaan, pesen hampaita, annan lääkkeitä, lasken aterioiden kaloreita ja juomamääriä, juoksen kelloa vilkuillen antamaan insuliinit ajallaan, hoidan haisevia, märkiviä haavoja tai mätäpaiseita, estän muistamattomia vanhuksia viemästä toistensa tavaroita, kuuntelen melua tai kiljumista. Toki teen kaiken tuon ihan ilmaiseksi. Ei ku miten se meni. Rahasta!!!!! Päivääkään en töissä viettäisi, jos saman rahan jostain muualta saisin. Ihmiset yleensäkin hyvin pitkälti motivoituu palkan takia. Tarkoitan meitä tavallisia duunareita, kuten pienipalkkaisia hoitajia, bussikuskeja, siivoojia, kaupan kassoja.

Tottakai tehdystä työstä pitää maksaa palkka. Toinen asia on sitten, onko henkilö oikeasti alalleen soveltuva tai hoitaako työnsä paremmin kuin tunteeton robotti. Valitettavasti sinun tekstistäsi kyllä käy selväksi, ettei mukana ole tippakaan muuta, kuin rahan saannin tavoittelu-inhimillinen kohtelu on ilmeisesti täysin toissijaista. Vaihda siis alaa vaikka merkonomiksi, siinä saa pyöritellä mummojen sijaan numeroita, eikä tarvitse enää kitistä omasta typeryydestään väärän alavalinnan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Voi voi, kun iän kaiken on läksyjä jätetty tekemättä. Entisaikaan vaan ei ollut Wilmaa. Muistelenpa itsekin istuneeni läksyrästissä. Läksyrästi oli koulun jälkeen paikka niille lapsille ja nuorille, jotka oli jättäneet läksynsä tekemättä. Minulla on aina ollut huonomuistisuutta, joka ilmenee asioiden ja tehtävien unohteluna. Aikuisenakin kun ollut työelämässä, joutunut kirjoittamaan lappuja itselleni, että tee tämä juttu. Välillä ne laput on jopa hukkuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edestään löytää! Oletan että yläkoulussa siis vielä. Huomannee siinä kohtaa kun kaverit menee lukioon ja itse alkaa katselemaan autonasentajalinjaa amiksesta.

Miksi lukio olisi mielestäsi parempi vaihtoehto kuin ammattikoulu? Eikö tärkeintä ole, että löytää sellaisen työn, jota tykkää tehdä?

En ole sama, mutta ymmärsin, että pointti on siinä, ettei ole varaa valita, jos huonot numerot. Silloin on mentävä sinne, minne sattuu pääsemään.

Ja kyllä: kokemusta on yhdestä omasta pojasta, joka aloitti kokkikoulun, lopetti 2 kk päästä, poissaoloja aamun tunneilta lopussa lähes puolet. Kun ei tippaakaan kiinnostanut, muttei päässyt it-puolelle, josta olisi ollut kiinnostunut. Onneksi pääsi monimuoto-opintoihin kuitenkin saman amiksen sisällä, ettei jäänyt kokkikoulun lopettamisen jälkeen tyhjän päälle. Monimuoto sopinut paremmin, kun ei tarvitse aamulla herätä lähtemään kouluun. Olen yrittänyt motivoida, mutta ei se nykyinenkään ala kiinnosta. Joten kuten rämpinyt osaamispisteitä sen verran, ettei keskeydy. Saattaa mennä vielä ainakin jouluun, että valmistuu, kun suurin osa valmistuu jo keväällä. Yto-aineet erityisesti tökkineet.