Teini-ikäinen poika tekee huonosti läksyt ja olen ihan voimaton asian suhteen.

Ap, ota itse koulukirja käteen ja kuulustele koealue lapselta. Kyllä se teinikin siitä hyötyy.

Patistelu on hyödytöntä. Käy läpi koealueen asiat ja selvitä, mistä kiikastaa. Onko lukihäiriö, onko vaikeuksia keskittyä lukemiseen vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Teinille? Itselläni tuli se herra käymään joitakin kertoja, mutta joskus 10-vuotiaana tai alle. Sen jälkeen vanhemmat huomasivat että kuuntelen jo puhettakin.

Kaikki teinit eivät kuuntele puhetta.

Pahoinpitely on aina väärin. Se on rikos ihan syystäkin.

Useimmissa Euroopan maissa se ei ole rikos. Muista maanosista puhumattakaan. Tämä siksi, koska kyse on rangaistuksesta eikä mistään hakkaamisesta.

Sain muutaman kerran piiskaa pienenä kun olin kaverien kanssa yhdessä tehnyt jotain tyhmää, ilkivaltaa/vahingontekoa, oman henkemme vaarantanutta temppuilua tms. Isäni kysyi ensin, miksi olin tehnyt niin, ja kun en saanut sanottua siihen juuri mitään järkevää, isän jatkokysymys oli: Jos muut hyppäävät kaivoon, pitääkö sinun hypätä perässä?

Ironista kylläkin, täsmälleen sama kysymys sopii tähän "muttaku muissakin maanosissa jne." -argumenttiin tässä.

Ääriliberaalien pohjoismaiden ulkopuolella vanhemmat harvemmin valittavat sitä, että miten voimattomia he ovat lastensa käytöksen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Teinille? Itselläni tuli se herra käymään joitakin kertoja, mutta joskus 10-vuotiaana tai alle. Sen jälkeen vanhemmat huomasivat että kuuntelen jo puhettakin.

Kaikki teinit eivät kuuntele puhetta.

Pahoinpitely on aina väärin. Se on rikos ihan syystäkin.

Useimmissa Euroopan maissa se ei ole rikos. Muista maanosista puhumattakaan. Tämä siksi, koska kyse on rangaistuksesta eikä mistään hakkaamisesta.

Kerro ihmeessä ihan tarkkaan, mitkä on ne useimmat Euroopan maat, joissa teini-ikäisen rankaiseminen lyömällä ei ole rikos?

Ei niitä ole. Pikainen googlaus kertoi, että EU-maista on enää jäljellä ihan muutama, kuten Italia ja Tšekki. Ranskaa tää yksi yritti tarjota, sielläkin oikeasti kielletty jo vuodesta 2019 eteenpäin.

Joka tapauksessa ajatus läksyjään tekemättömän yläkouluikäisen pojan rankaisemisesta lyömällä on 2020-luvun Suomessa kaikkien mahdollisten normaaliuden rajojen ulkopuolella, joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Teinille? Itselläni tuli se herra käymään joitakin kertoja, mutta joskus 10-vuotiaana tai alle. Sen jälkeen vanhemmat huomasivat että kuuntelen jo puhettakin.

Kaikki teinit eivät kuuntele puhetta.

Pahoinpitely on aina väärin. Se on rikos ihan syystäkin.

Useimmissa Euroopan maissa se ei ole rikos. Muista maanosista puhumattakaan. Tämä siksi, koska kyse on rangaistuksesta eikä mistään hakkaamisesta.

Kerro ihmeessä ihan tarkkaan, mitkä on ne useimmat Euroopan maat, joissa teini-ikäisen rankaiseminen lyömällä ei ole rikos?

Ei niitä ole. Pikainen googlaus kertoi, että EU-maista on enää jäljellä ihan muutama, kuten Italia ja Tšekki. Ranskaa tää yksi yritti tarjota, sielläkin oikeasti kielletty jo vuodesta 2019 eteenpäin.

Joka tapauksessa ajatus läksyjään tekemättömän yläkouluikäisen pojan rankaisemisesta lyömällä on 2020-luvun Suomessa kaikkien mahdollisten normaaliuden rajojen ulkopuolella, joten se siitä.

Oma guuglaukseni kertoi kyllä ihan muuta. Kai se riippuu, että guuglaako tavallisella guuglella vaiko osoitteessa lasu.google.fi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Teinille? Itselläni tuli se herra käymään joitakin kertoja, mutta joskus 10-vuotiaana tai alle. Sen jälkeen vanhemmat huomasivat että kuuntelen jo puhettakin.

Kaikki teinit eivät kuuntele puhetta.

Pahoinpitely on aina väärin. Se on rikos ihan syystäkin.

Useimmissa Euroopan maissa se ei ole rikos. Muista maanosista puhumattakaan. Tämä siksi, koska kyse on rangaistuksesta eikä mistään hakkaamisesta.

Kerro ihmeessä ihan tarkkaan, mitkä on ne useimmat Euroopan maat, joissa teini-ikäisen rankaiseminen lyömällä ei ole rikos?

Ei niitä ole. Pikainen googlaus kertoi, että EU-maista on enää jäljellä ihan muutama, kuten Italia ja Tšekki. Ranskaa tää yksi yritti tarjota, sielläkin oikeasti kielletty jo vuodesta 2019 eteenpäin.

Joka tapauksessa ajatus läksyjään tekemättömän yläkouluikäisen pojan rankaisemisesta lyömällä on 2020-luvun Suomessa kaikkien mahdollisten normaaliuden rajojen ulkopuolella, joten se siitä.

Ranskassa oli kieltämisestä lakiehdotus vuonna 2019 mutta se kaatui kansalliskokouksessa. Protestit lakiehdotusta vastaan olivat laajoja ja jopa presidentin vaimo tuomitsi ruumiillisen kurituksen kieltämisen järjettömänä.

Vierailija kirjoitti:

ISO virhe ruveta maksamaan arvosanoista. Nyt poika oppii, että mitään ei tarvitse tehdä, jos joku ei siitä maksa jotain. Tulee vaikea aikuisuus. 

No itse asiassa aikuisetkin saa yleensä palkkaa tekemästään työstä, miksei nuorille voisi opettaa että työskentely kannattaa taloudellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Teinille? Itselläni tuli se herra käymään joitakin kertoja, mutta joskus 10-vuotiaana tai alle. Sen jälkeen vanhemmat huomasivat että kuuntelen jo puhettakin.

Kaikki teinit eivät kuuntele puhetta.

Pahoinpitely on aina väärin. Se on rikos ihan syystäkin.

Useimmissa Euroopan maissa se ei ole rikos. Muista maanosista puhumattakaan. Tämä siksi, koska kyse on rangaistuksesta eikä mistään hakkaamisesta.

Kerro ihmeessä ihan tarkkaan, mitkä on ne useimmat Euroopan maat, joissa teini-ikäisen rankaiseminen lyömällä ei ole rikos?

Useimmat maat pohjoismaiden ulkopuolella. Vaikkapa Englanti ja Ranska. Suomessakin se oli laillista vielä muutama vuosikymmen sitten.

Ei ole ollut Suomessa sallittua. Lapsia sai aikoinaan läpsiä ja jos isompaa teiniin menit kättäsi nostamaan, oli pahoinpitely. Onneksi enää ei edes lapsia saa pahoinpidellä. Minunkin edesmennyt isäni antoi pojille remmiä. Kusin housuuni pelosta vielä 9-vuotiaana, kun pelkäsin kuunnellessani viereisessä huoneessa.

Veli otti rinnuksista isää kiinni ollessaan noin 13-14-vuotias ja sanoi, että jos äijä vielä kerran otat vyön esiin, mä vedän sut oikeuteen hakkaamisesta. Siihen loppui se homma. Ei uskaltanut enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Teinille? Itselläni tuli se herra käymään joitakin kertoja, mutta joskus 10-vuotiaana tai alle. Sen jälkeen vanhemmat huomasivat että kuuntelen jo puhettakin.

Kaikki teinit eivät kuuntele puhetta.

Pahoinpitely on aina väärin. Se on rikos ihan syystäkin.

Useimmissa Euroopan maissa se ei ole rikos. Muista maanosista puhumattakaan. Tämä siksi, koska kyse on rangaistuksesta eikä mistään hakkaamisesta.

Kerro ihmeessä ihan tarkkaan, mitkä on ne useimmat Euroopan maat, joissa teini-ikäisen rankaiseminen lyömällä ei ole rikos?

Ei niitä ole. Pikainen googlaus kertoi, että EU-maista on enää jäljellä ihan muutama, kuten Italia ja Tšekki. Ranskaa tää yksi yritti tarjota, sielläkin oikeasti kielletty jo vuodesta 2019 eteenpäin.

Joka tapauksessa ajatus läksyjään tekemättömän yläkouluikäisen pojan rankaisemisesta lyömällä on 2020-luvun Suomessa kaikkien mahdollisten normaaliuden rajojen ulkopuolella, joten se siitä.

Ranskassa oli kieltämisestä lakiehdotus vuonna 2019 mutta se kaatui kansalliskokouksessa. Protestit lakiehdotusta vastaan olivat laajoja ja jopa presidentin vaimo tuomitsi ruumiillisen kurituksen kieltämisen järjettömänä.

Nyt menee jo todella levottomiksi jutut. Laki hyväksyttiin kansalliskokouksen alahuoneessa äänin 51–1, ja ylähuoneessa kokonaan ilman äänestystä, koska edes sitä yhtä yksittäistä vastustajaa ei löytynyt tekemään vastaehdotusta. Asiasta uutisoitiin tuolloin laajalti myös Suomessa.

Ja tässä se voimaan astunut laki on suoraan Ranskan säädöskokoelmassa, varmaan menette seuraavaksi sinne ihmettelemään missä se alapeukutusnappi oikein on: https://www.legifrance.gouv.fr/jorf/id/JORFTEXT000038746663

Pyydä lukemaan koealue ja kysele sitten. Siinä huomaatte osaako vai ei. Jos hankalaa niin perehdy itse aiheeseen ja selosta selkokielellä pääkohdat. Tehtäviä voitte tehdä yhdessä. Jos ylivoimaisen vaikeaa kuten matikka ainakin itselleni, pyydä joku kotiin opettamaan. Tärkeää että oot kiinnostunut lapsesi koulunkäynnistä. Yksi lapseni ei saanut riittävän hyvää todistusta eikä päässyt suosittuun lukioon. No toiseen lukioon pääsi ja siellä kunnostautui niin että pääsi jopa yliopistoon opiskelemaan juuri sitä mitä halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämänkin ongelma olisi ratkennut koivuniemenherralla, mutta nyt lasuaikana vanhemmat ovat tosiaan voimattomia.

Teinille? Itselläni tuli se herra käymään joitakin kertoja, mutta joskus 10-vuotiaana tai alle. Sen jälkeen vanhemmat huomasivat että kuuntelen jo puhettakin.

Kaikki teinit eivät kuuntele puhetta.

Pahoinpitely on aina väärin. Se on rikos ihan syystäkin.

Useimmissa Euroopan maissa se ei ole rikos. Muista maanosista puhumattakaan. Tämä siksi, koska kyse on rangaistuksesta eikä mistään hakkaamisesta.

Kerro ihmeessä ihan tarkkaan, mitkä on ne useimmat Euroopan maat, joissa teini-ikäisen rankaiseminen lyömällä ei ole rikos?

Ei niitä ole. Pikainen googlaus kertoi, että EU-maista on enää jäljellä ihan muutama, kuten Italia ja Tšekki. Ranskaa tää yksi yritti tarjota, sielläkin oikeasti kielletty jo vuodesta 2019 eteenpäin.

Joka tapauksessa ajatus läksyjään tekemättömän yläkouluikäisen pojan rankaisemisesta lyömällä on 2020-luvun Suomessa kaikkien mahdollisten normaaliuden rajojen ulkopuolella, joten se siitä.

Ranskassa oli kieltämisestä lakiehdotus vuonna 2019 mutta se kaatui kansalliskokouksessa. Protestit lakiehdotusta vastaan olivat laajoja ja jopa presidentin vaimo tuomitsi ruumiillisen kurituksen kieltämisen järjettömänä.

Nyt menee jo todella levottomiksi jutut. Laki hyväksyttiin kansalliskokouksen alahuoneessa äänin 51–1, ja ylähuoneessa kokonaan ilman äänestystä, koska edes sitä yhtä yksittäistä vastustajaa ei löytynyt tekemään vastaehdotusta. Asiasta uutisoitiin tuolloin laajalti myös Suomessa.

Ja tässä se voimaan astunut laki on suoraan Ranskan säädöskokoelmassa, varmaan menette seuraavaksi sinne ihmettelemään missä se alapeukutusnappi oikein on: https://www.legifrance.gouv.fr/jorf/id/JORFTEXT000038746663

Ei ole Ranskassa rikoslain alaista edelleenkään. Tuomiota ei siis voi tulla.

Mitä konkreettista pojan isä on asialle oikeasti tehnyt? Isän olisi hyvä olla pojalleen mallina ja puhua koulutuksen tärkeydestä. Korostaa juurikin sitä, että hoitamalla asiat edes hyvän (arvosana 8) tasoisesti pystyy jo valitsemaan suhteellisen vapaasti minne menee, eikä vaan menemään sinne minne pääsee.

Isän suhtautumisella koulutukseen on väliä. Olen huomannut tämän sukulaisperheissä. Isät, jotka vähättelevät koulutusta, tartuttavat saman vähättelyn poikiinsa. Isät, jotka puhuvat kaikenlaisen koulutuksen puolesta, kasvattavat koulutusmyönteisiä poikia. He ottaa niin lukion kuin ammattikoulunkin tosissaan. He menevät niille linjoille minne haluavatkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Meillä oli vähän vastaava tilanne, mutta samalla eri. Ja eri näkökulma asiaan: vaihdoin lukion ensimmäisenä vuonna pitkän matikan lyhyeen. Kyse oli heti ensimmäisen periodin pitkästä matikasta, jossa en ymmärtänyt mistään mitään ja sain kokeesta nelosen.

Vanhempieni mielestä piti olla pitkä matikka. Ainoa vaan, että heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että olenko edes hyvä matikassa. No en ollut en, vaan ihan perus 8 matikan oppija _yläasteella_. Suuttuivat, kun vaihdoin lyhyeen, jossa pärjäsin juurikin niillä 7-8 arvosanoilla, kirjoitin lopulta matikasta M:n, johon tähtäsinkin ja tein kovasti töitä sen eteen. Nyt kolmikymppisenä teen töitä alalla, jossa pyöritän numeroita. Eli ihan hyvin pyyhkii, vaikka en ikinä oppinut hahmottamaan niitä pitkän matikan kimurantteja kaavoja.

Eli sori nyt vaan, mutta joskus vanhemmat ei ymmärrä mistään mitään, eivätkä edes yritä ymmärtää lapsensa omia valintoja. Se on voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä konkreettista pojan isä on asialle oikeasti tehnyt? Isän olisi hyvä olla pojalleen mallina ja puhua koulutuksen tärkeydestä. Korostaa juurikin sitä, että hoitamalla asiat edes hyvän (arvosana 8) tasoisesti pystyy jo valitsemaan suhteellisen vapaasti minne menee, eikä vaan menemään sinne minne pääsee.

Isän suhtautumisella koulutukseen on väliä. Olen huomannut tämän sukulaisperheissä. Isät, jotka vähättelevät koulutusta, tartuttavat saman vähättelyn poikiinsa. Isät, jotka puhuvat kaikenlaisen koulutuksen puolesta, kasvattavat koulutusmyönteisiä poikia. He ottaa niin lukion kuin ammattikoulunkin tosissaan. He menevät niille linjoille minne haluavatkin.

Auttaako tuo sinun neuvosi nyt paljonkin ap:n tilanteessa? Kukaan ei voi määräillä puolisoaan, miten hänen pitää sanoa tai toimia. Olen ihan itse konkreettisesti sen todennut, että voi vaikuttaa vain omiin tekemisiinsä, ei toisen. Tietenkin siellä saattaa isällä olla ajatusvinouma, että jokainen hoitaa oman koulunkäyntinsä itsenäisesti ja oppii ottamaan vastuuta. Johan tuo on tässäkin ketjussa todettu, että aika yleinen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Meillä oli vähän vastaava tilanne, mutta samalla eri. Ja eri näkökulma asiaan: vaihdoin lukion ensimmäisenä vuonna pitkän matikan lyhyeen. Kyse oli heti ensimmäisen periodin pitkästä matikasta, jossa en ymmärtänyt mistään mitään ja sain kokeesta nelosen.

Vanhempieni mielestä piti olla pitkä matikka. Ainoa vaan, että heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että olenko edes hyvä matikassa. No en ollut en, vaan ihan perus 8 matikan oppija _yläasteella_. Suuttuivat, kun vaihdoin lyhyeen, jossa pärjäsin juurikin niillä 7-8 arvosanoilla, kirjoitin lopulta matikasta M:n, johon tähtäsinkin ja tein kovasti töitä sen eteen. Nyt kolmikymppisenä teen töitä alalla, jossa pyöritän numeroita. Eli ihan hyvin pyyhkii, vaikka en ikinä oppinut hahmottamaan niitä pitkän matikan kimurantteja kaavoja.

Eli sori nyt vaan, mutta joskus vanhemmat ei ymmärrä mistään mitään, eivätkä edes yritä ymmärtää lapsensa omia valintoja. Se on voi voi.

Sinä vertaat pitkän matikan vaihtamista lyhyeen ja sitä, että nuori keskeyttää lukion 2. vuoden lopussa. Millä tavalla se on vastaava tilanne? Itse juuri paljastit, että kirjoitit silti ylppäreissä. Et keskeyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ymmärrän hyvin. Meillä tyttö teki pahan tempun. Täytti 18 v. ja kävi irtisanomassa itsensä lukiosta. Kyllä moitin valintaa. Mitä järkeä, kun toinen lukuvuosi oli lopuillaan. Arvosanat oli noin 6-8 välillä. Ei olisi ollut enää kuin se kolmas vuosi jäljellä, yo-kirjoitukset. Neiti päätti lopettaa lukion ja meni kahvilaan töihin. Syyksi sanoi, että kun ei ole koskaan mitään omaa rahaa ja hän säästää takuuvuokraan ja muuttaa pois kotoa. Niin tekikin, syksyllä sitten muutti pois kotoa. Ammatillinen koulutus on ihan hyvä juttu, jos jokin kiinnostaa. Kun ei vaan tunnu sielläkään se asia kiinnostavan. Tehköön miten tekee, täyttää keväällä jo 20 v.

Meillä oli vähän vastaava tilanne, mutta samalla eri. Ja eri näkökulma asiaan: vaihdoin lukion ensimmäisenä vuonna pitkän matikan lyhyeen. Kyse oli heti ensimmäisen periodin pitkästä matikasta, jossa en ymmärtänyt mistään mitään ja sain kokeesta nelosen.

Vanhempieni mielestä piti olla pitkä matikka. Ainoa vaan, että heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että olenko edes hyvä matikassa. No en ollut en, vaan ihan perus 8 matikan oppija _yläasteella_. Suuttuivat, kun vaihdoin lyhyeen, jossa pärjäsin juurikin niillä 7-8 arvosanoilla, kirjoitin lopulta matikasta M:n, johon tähtäsinkin ja tein kovasti töitä sen eteen. Nyt kolmikymppisenä teen töitä alalla, jossa pyöritän numeroita. Eli ihan hyvin pyyhkii, vaikka en ikinä oppinut hahmottamaan niitä pitkän matikan kimurantteja kaavoja.

Eli sori nyt vaan, mutta joskus vanhemmat ei ymmärrä mistään mitään, eivätkä edes yritä ymmärtää lapsensa omia valintoja. Se on voi voi.

Tuo on totta, mutta kun me vanhemmat emme aina osaa puhua, emmekä ehkä ymmärrä. Olin 20-vuotta sitten neuvoton, hain tietoa joka tuutista. Laitoin lapseni työpöydälle tulosteita ja viestejä, ostin kirjoja joissa neuvoja nuoruuden kupruihin. Otin yhteytta rakkasiin sukulaisiin, nuoria neuvovaan ihanaan ihmiseen,  joka ammattinsa puolesta vastaisi netissäkin meille neuvottomille. Meille hän ehti vastata henkilökohtaisesti. Alkuun lapseni närkästyi,  että menet puhumaan asioistamme sukulaisille ja vieralle, kyllä se riittää että sinä äiti ymmärrät. Myösnin lapselleni että olen nyt neuvoton, tarvitsemme apua.

Luojan kiitos en antanut periksi, lapsella oli kaikkea harmia elämässä, hän tarvitsi vain ymmärtämistä, apua, pikkasen tuuppimista ja paljon tukea. Kyllä me oltiin pikkasen kuilun partaalla mutta selvittiin.

Että pistää vihaksi tällaiset aloitukset.

Kyllä voit pakottaa alaikäisen psykologille. Keksit ap vain tekosyitä, kun et oikeasti viitsi nähdä vaivaa lapsesi eteen. Ap:lle ovat tärkeintä numerot, ei se, miten lapsi voi.

Minä itse olin samanlainen nuori kuin ap:n poika ja vanhemmat samanlaisia kuin ap. Pääsin rimaa hipoen kyllä lukioon, mutta en sieltä sitten mihinkään. Kirjoitukset menivät läpi A:n yleisarvosanalla. Viime vuonna sain vihdoin ADHD-diagnoosin ja lääkkeet 37-vuotiaana. Kyllä vituttaa kun tietää, että saattaisin olla vaikkapa hyvätuloinen akateeminen, jos minua oltaisiin autettu lapsena. Lääkkeet pelastivat toimintakykyni, mutta tuon kroonistuneen, alle 10-vuotiaana alkaneen masennuksen kanssa on vielä tekemistä.

Jos muuten on älykäs poika, niin laiskoista tulee johtajia. Näin se menee työelämässä, röyhkeys palkitaan.

Tein yläkoulun läksyt usein välitunnilla kaverilta kopioiden ja lukiossakin korkeintaan sinnepäin. Kokeisiin lukemisenkin aloitin viimeisenä iltana ja yliopisto meni pitkälti samalla kaavalla.

Jos lapsi ei ole yhtään itseohjautuva ja kiinnostunut koulusta, on vanhemman vaikea pakottamalla saada lapsen kelkkaa kääntymään. Muistakin itsekin hyvin lukiosta sekä yliopistosta että selvästi jotkut ottivat koulun käynnin eri asenteella ja sitten me muut vähän vasurilla ja joillain osa-alueilla rimaa hipoen. Tuo ei ole kuitenkaan ennustanut työelämän menetystä vaan moni meistä hyvin keskikertaisistakin opiskelijoista jotka istuivat uusinnoissa olemme menestyneet työelämässä melko hyvin. Oma aviomieheni on myös samanlainen, eli ei mikään ahkera ja pitkäjänteinen pänttääjä opiskeluaikoina mutta työelämässä työnsä vakavasti ottava ja hyvin tekevä ammattilainen.

Omalle lapselle yrittäisin opettaa että koulun on sujuttava vähintään tarpeeksi hyvin. Kaikesta ei tarvitse pingottaa ja päntätä jokaista ainetta päivittäin, mutta tarpeeksi. Yrittäisin myös opettaa erilaisia opiskelutekniikoita joita ainakaan omana aikanani ei käyty läpi ollenkaan. Vanhempana joutuu myös valitettavasti ottamaan jonkin verran vastuuta lapsen koulunkäynnistä eii kuulustelemaan läksyasioita ja opettamaan joitain asioita rautalangasta vääntäen. Myös kehuminen ja palkitseminen on tärkeää motivaation kannalta.

Ja vanhempana pitää ehkä myöntää rehellisesti että kyseessä ei ole kympin oppilas eikä sellaista tule mutta kunhan on yritystä ja lapsi menee kouluun ja tekee koulutehtäviä niin se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Että pistää vihaksi tällaiset aloitukset.

Kyllä voit pakottaa alaikäisen psykologille. Keksit ap vain tekosyitä, kun et oikeasti viitsi nähdä vaivaa lapsesi eteen. Ap:lle ovat tärkeintä numerot, ei se, miten lapsi voi.

Minä itse olin samanlainen nuori kuin ap:n poika ja vanhemmat samanlaisia kuin ap. Pääsin rimaa hipoen kyllä lukioon, mutta en sieltä sitten mihinkään. Kirjoitukset menivät läpi A:n yleisarvosanalla. Viime vuonna sain vihdoin ADHD-diagnoosin ja lääkkeet 37-vuotiaana. Kyllä vituttaa kun tietää, että saattaisin olla vaikkapa hyvätuloinen akateeminen, jos minua oltaisiin autettu lapsena. Lääkkeet pelastivat toimintakykyni, mutta tuon kroonistuneen, alle 10-vuotiaana alkaneen masennuksen kanssa on vielä tekemistä.

Hiukan huvittaa ne luulot, mitä koulupsykologi voi tehdä. Juttelee pari kertaa koulunkäynnistä, käyttäytymisestä ja motivaatiosta, ja se on siinä. Monilla on harhaluulo, että se on jotain terapiaa. Ei ole. Koulussa on niin paljon väkivaltaisia lapsia nykyisin, että resurssit menee kaikkein pahimpien tapausten tukemiseen. Poliisi kuvioissa mukana, joillakin lastensuojelu.

Kun olin terveydenhoitajan sijaisena muutama vuosi sitten ennen korona-aikaa, järkytyin siitä, miten paljon tulee lapsia akuuttivastaanotolle kaikenlaisten nujakointien seurauksena. Toinen tönäisee päin seinää, tulee vuotava haava tai kuhmu päähän. Luistelutunnilla jääkiekkoa pelatessa tunteet kuumenee ja nyrkit heiluu, tullaan terkkarille nenä verta vuotaen tai polvi turvonneena. Oppivelvollisuus koskee myös väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia ja nuoria, eikä kenenkään aika riitä tukemaan enää lapsia, joilla on pelkästään läksyt tekemättä tai motivaatiopula. Erityisopetukseen puolelle pienryhmiin ei enää pääse. Keskikokoisessa kaupungissa saattaa olla pelkästään yksi luokka, johon voi päästä autismikirjon tai nepsy-diagnoosilla erittäin vahvan tuen tarpeessa olevat lapset. Ne ovat niitä lapsia, joiden oleminen tavallisessa luokassa ei ole mahdollista edes tukitoimin. Kehitysvammaisille nyt sentään on edelleen omat pienluokat.

Työtön mies 47 kirjoitti:

Sossuun vaan ilmoitus että on huonot vanhemmat. 4 luokalla minun todistuksessa kaikki aineet oli nelosia. En jaksanut opiskella , äiti joi viinaa ja kotona vaikeaa ja ruokaa piti varrastaa että hengissä pysyin. En käynyt 4 luokkaa edes kuin 2 kuukautta.

No niin, juoppo akka pilasi taas yhden elämän.