Lue keskustelun säännöt.
millainen äiti tarjoaa lapsilleen pelkkiä eineksiä?
28.02.2023 |
Kyseisellä äidillä on 3 muksua enkä ole koskaan nähnyt hänen ostavan kaupasta muuta kuin valmiita ruokia. Heidän lapset eivät muuta kuulema syö. Olen hänen naapurinsa ja suuresti ihmettelen tämän äidin logiikkaa? Kyllä kolmen lapsen äitinä pitäisi ostaa muutakin kuin valmis sapuskaa ja kaljaa. PÖYRISTYTTÄVÄÄ.
Kommentit (92)
Eines = valmisruoka. Jos on laittaa riittävästi rahaa, voi saada terveellisiä eineksiä ilman että niihin tarvitsee edes mitään omia lisukkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini osti toisinaan paljon eineksiä, kun olin lapsi. Äitini oli yh, joka teki välillä kolmea työtä kerralla tai oli kolmivuorotyössä.
Kun äidillä oli aikaa, teki hän kotiruokaa, mutta välillä oli pitkiä vuorotyöputkia ja silloin söin lähinnä leipää tai mikropitsaa/pikanuudeleita. Opin joskus 5-luokalla ollessani tekemään itse ruokaa ja käymään itse kaupassa ruokaostoksilla.
Nyt olen 34 v. enkä käytä eineksiä juuri koskaan.
Hyvä että kävit ostamassa ruokaa. Minäkin kävin jo ala-asteikäisenä.
Toista maata on mun mukulat. Ne suostui käymään kaupassa vasta lukioiässä. Niille tuli trauma, kun äitinä en ollut paikalla laittamassa isoille lapsille joka päivällistä. Lompakoissa heillä oli monta satkua euroja ja kauppaan alle 1km matkaa.
Itse olin heidän iässä jo kokopäivätyössä eli lukioikäisenä. Tein työkseni ruokaa 6 hengelle.
Näin se maailma on muuttunut.
Pikkulapsina pitää kohdella lähes täysi-ikäisiä ja palvella TAI joku kateellinen tekee LASUN kuten ex-mies teki. Mukulat oli tosiaan jo lukiossa silloin.Äiti opetti leipomaan ja tekemään ruokaa, kun olin lapsi ja ei meillä passattu koskaan valmiiseen pöytään.
Isällänikin, kun olin ajoittain viikonloppuisin, niin yhdessä kokkailtiin. Isän kanssa käytiin myös kalassa ja metsästämässä, että se ruokasuhde varmaan kasvoi sellaiseksi, että jo nuorena oli asenne siihen itse tekemiseen. Kun vanhemmat vielä lapsuudessani olivat yhdessä, niin käytiin marjastamassa myös yhdessä.
Pienituloisia vanhemmat olivat, mutta hyvin opettivat elämän perustaitoja ja loput sitten vaan opeteltiin itse kavntapään kautta.
- se 34 v.
Minä olen kiireisen, koulutetun uraäidin ja vielä kiireisemmän uraisän lapsi. Opin minäkin nuorena jo kaikki kotityöt kun isä oli viikot pois työn perässä ja äidillä ei tosiaankaan ollut aikaa hoitaa kaikkea. Eineksiä syötiin paljon mekin. Ja hei minäkin olen 34v, nykyään kiireinen uraäiti itsekin, mutta onneksi lasten isä tykkää kokkaamisesta joten melko harvoin meillä on eineksiä. Ja osaan minä oikeasti itsekin tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta kyllä sitä pitkän työpäivän päälle mieluummin tekee jotain kivaa lasten kanssa kuin istuu hellan ääressä.
Miten on mahdollista ISTUA hellan ääressä kun kokkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini osti toisinaan paljon eineksiä, kun olin lapsi. Äitini oli yh, joka teki välillä kolmea työtä kerralla tai oli kolmivuorotyössä.
Kun äidillä oli aikaa, teki hän kotiruokaa, mutta välillä oli pitkiä vuorotyöputkia ja silloin söin lähinnä leipää tai mikropitsaa/pikanuudeleita. Opin joskus 5-luokalla ollessani tekemään itse ruokaa ja käymään itse kaupassa ruokaostoksilla.
Nyt olen 34 v. enkä käytä eineksiä juuri koskaan.
Hyvä että kävit ostamassa ruokaa. Minäkin kävin jo ala-asteikäisenä.
Toista maata on mun mukulat. Ne suostui käymään kaupassa vasta lukioiässä. Niille tuli trauma, kun äitinä en ollut paikalla laittamassa isoille lapsille joka päivällistä. Lompakoissa heillä oli monta satkua euroja ja kauppaan alle 1km matkaa.
Itse olin heidän iässä jo kokopäivätyössä eli lukioikäisenä. Tein työkseni ruokaa 6 hengelle.
Näin se maailma on muuttunut.
Pikkulapsina pitää kohdella lähes täysi-ikäisiä ja palvella TAI joku kateellinen tekee LASUN kuten ex-mies teki. Mukulat oli tosiaan jo lukiossa silloin.Äiti opetti leipomaan ja tekemään ruokaa, kun olin lapsi ja ei meillä passattu koskaan valmiiseen pöytään.
Isällänikin, kun olin ajoittain viikonloppuisin, niin yhdessä kokkailtiin. Isän kanssa käytiin myös kalassa ja metsästämässä, että se ruokasuhde varmaan kasvoi sellaiseksi, että jo nuorena oli asenne siihen itse tekemiseen. Kun vanhemmat vielä lapsuudessani olivat yhdessä, niin käytiin marjastamassa myös yhdessä.
Pienituloisia vanhemmat olivat, mutta hyvin opettivat elämän perustaitoja ja loput sitten vaan opeteltiin itse kavntapään kautta.
- se 34 v.
Minä olen kiireisen, koulutetun uraäidin ja vielä kiireisemmän uraisän lapsi. Opin minäkin nuorena jo kaikki kotityöt kun isä oli viikot pois työn perässä ja äidillä ei tosiaankaan ollut aikaa hoitaa kaikkea. Eineksiä syötiin paljon mekin. Ja hei minäkin olen 34v, nykyään kiireinen uraäiti itsekin, mutta onneksi lasten isä tykkää kokkaamisesta joten melko harvoin meillä on eineksiä. Ja osaan minä oikeasti itsekin tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta kyllä sitä pitkän työpäivän päälle mieluummin tekee jotain kivaa lasten kanssa kuin istuu hellan ääressä.
Miten on mahdollista ISTUA hellan ääressä kun kokkaa?
Ainakin meillä on semmoinen korkea keittiöjakkara jolla voi vaikka istua.
Itse jaksoin vielä ekan lapsen aikoihin tehdä alusta asti ravintosuositukset täyttävää kotiruokaa. Toisen lapsen synnyttyä mentiin sillä, mitä milloinkin ehti tehdä. Nyt kun lapsia on kolme, töitä kaksi ja miehiä apuna vain yksi, useina päivinä täytyy turvautua eineksiin, jotta jokainen ehtisi harrastuksiin ja muihin menoihin. Niinpä veikkaisin, että kiireinen äiti, jolla on elämässään muitakin olinpaikkoja kuin hellan ääressä.
Ei kai ap ole meidän anoppi, joka tarjoaa itse alusta asti teurastamiaan ja hauduttelemiaan tappaiskeittoja? Myönnetään, häneen verrattuna monikin nykyäiti saattaa olla hitusen uusavuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tein ja teen edelleen kahdelle ekalle lapselleni kunnon pöperöt, eikä näille einekset koskaan edes maistuneet. Monipuolisesti kasviksia, thairuokaa, intialaista, paljon vihanneksia ja kalaa. Mutta kolmannella onkin aivan eri maku. Ei suostu syömään mitään itse tehtyä tai etnistä, vaan kaiken pitää olla perisuomalaista, mieluiten einestä. Kuulemma päiväkodin ruoka on paljon parempaa kuin kotiruoka. Ei edes pihvilihasta tehty lihapulla kelpaa, vaan pitää olla einestä.
Niinpä sitten lämmitän hänelle omat einekset, kun muu perhe syö sitä oikeaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini osti toisinaan paljon eineksiä, kun olin lapsi. Äitini oli yh, joka teki välillä kolmea työtä kerralla tai oli kolmivuorotyössä.
Kun äidillä oli aikaa, teki hän kotiruokaa, mutta välillä oli pitkiä vuorotyöputkia ja silloin söin lähinnä leipää tai mikropitsaa/pikanuudeleita. Opin joskus 5-luokalla ollessani tekemään itse ruokaa ja käymään itse kaupassa ruokaostoksilla.
Nyt olen 34 v. enkä käytä eineksiä juuri koskaan.
Hyvä että kävit ostamassa ruokaa. Minäkin kävin jo ala-asteikäisenä.
Toista maata on mun mukulat. Ne suostui käymään kaupassa vasta lukioiässä. Niille tuli trauma, kun äitinä en ollut paikalla laittamassa isoille lapsille joka päivällistä. Lompakoissa heillä oli monta satkua euroja ja kauppaan alle 1km matkaa.
Itse olin heidän iässä jo kokopäivätyössä eli lukioikäisenä. Tein työkseni ruokaa 6 hengelle.
Näin se maailma on muuttunut.
Pikkulapsina pitää kohdella lähes täysi-ikäisiä ja palvella TAI joku kateellinen tekee LASUN kuten ex-mies teki. Mukulat oli tosiaan jo lukiossa silloin.Äiti opetti leipomaan ja tekemään ruokaa, kun olin lapsi ja ei meillä passattu koskaan valmiiseen pöytään.
Isällänikin, kun olin ajoittain viikonloppuisin, niin yhdessä kokkailtiin. Isän kanssa käytiin myös kalassa ja metsästämässä, että se ruokasuhde varmaan kasvoi sellaiseksi, että jo nuorena oli asenne siihen itse tekemiseen. Kun vanhemmat vielä lapsuudessani olivat yhdessä, niin käytiin marjastamassa myös yhdessä.
Pienituloisia vanhemmat olivat, mutta hyvin opettivat elämän perustaitoja ja loput sitten vaan opeteltiin itse kavntapään kautta.
- se 34 v.
Minä olen kiireisen, koulutetun uraäidin ja vielä kiireisemmän uraisän lapsi. Opin minäkin nuorena jo kaikki kotityöt kun isä oli viikot pois työn perässä ja äidillä ei tosiaankaan ollut aikaa hoitaa kaikkea. Eineksiä syötiin paljon mekin. Ja hei minäkin olen 34v, nykyään kiireinen uraäiti itsekin, mutta onneksi lasten isä tykkää kokkaamisesta joten melko harvoin meillä on eineksiä. Ja osaan minä oikeasti itsekin tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta kyllä sitä pitkän työpäivän päälle mieluummin tekee jotain kivaa lasten kanssa kuin istuu hellan ääressä.
Miten on mahdollista ISTUA hellan ääressä kun kokkaa?
Et ole tuolista kuullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi tarjota eineksiä kuin ei mitään.
Minkälainen isä tarjoaa eineksiä.
Yhyhyy naisen kuuluu tehdä ruokaa ja siivota ja hoitaa lapsia. Isä saa mennä ja tulla yhyhhyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jaksoin vielä ekan lapsen aikoihin tehdä alusta asti ravintosuositukset täyttävää kotiruokaa. Toisen lapsen synnyttyä mentiin sillä, mitä milloinkin ehti tehdä. Nyt kun lapsia on kolme, töitä kaksi ja miehiä apuna vain yksi, useina päivinä täytyy turvautua eineksiin, jotta jokainen ehtisi harrastuksiin ja muihin menoihin. Niinpä veikkaisin, että kiireinen äiti, jolla on elämässään muitakin olinpaikkoja kuin hellan ääressä.
Tämä on toki harmillista, jos mies on perheessä vain "apuna", ei tasavertaisena vanhempana. Jos olisi viimeksimainittuna, niin voisi ottaa kontolleen osan omien(?) lastensa hoidosta ja tehdä sitä ruokaakin, jottei äidin tarvitse viettää kaikkea vapaa-aikaansa hellan ääressä.
Mä en vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, että mikä niissä eineksissä on niin paljon kamalampaa kuin itse tehdyssä samassa annoksessa? Kyllä ne kotikokitkin laittaa suolaa ja sokeria (monesti kunnon kokkailijoiden perheissä myös leivotaan oikein makeitakin!). Kunnon fondit on kunnon kotikokeilla.
Ja varmaan kaikki ymmärtää, että lisukkeet siihen einesannokseenkin lisätään kotona, siis salaatit, kasvikset yms.
Nykyään voi sen lasagnen ostaa kaupasta ihan ravintolatasoisena, enkä usko, että ne maksalaatikot, pinaattiletut jne. yhtään sen pahempia on terveyden kannalta kuin itse tehdytkään. Ja tottakai noihin einesversioihinkin puolukat yms. lisätään.
Tää on jotain köyhien itkua, kun ei ole varaa ostaa muuta kuin perunaa ja jauhoja, niin sitten yritetään pönkittää itseään sanomalla, että kaikki pitää tehdä itse. Yhtään sen terveellisempää siitä ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas tunnen monia äitejä ja isijä, jotka oman perheen ja päivätyön lisäksi huolehtivat iäkkäistä vanhemmistaan ja isovanhemmistaan ja suorittavat kerran viikossa ruokaostokset ja vanhusten ateriapalvelu on muutettu kaupan eineksiin, vanhusten toivomuksesta.
Einesvalmistajat ovat löytäneet markkinaraon vanhusten ruokahuollossa ja sieltä löytyy laadukkaita ja terveellisiä perusruokia, jopa tuoresalaatteja valmiina ja ovat paremman makuisia ja vähäsuolaisempia, kuin ateriapalveluiden ruuat, joista osa tulee pakastetaan, joita vanhukset eivät osaa käsitellä.
Ja einekset ovat halvempi vaihtoehto, kun ateriapalvelusta yhden aterian hinta on 12-14€.
Ja millainen ihminen kyttää kaupassa toisen ostoksia. Itse en välttämättä huomaa edes tuttavia, ellei törmää kaupassa, kun niissä omassa ostoksissa on tarpeeksi tekemistä.
Suurin osa tämänpäivän naisista ei ole nyrkin ja hellan välissä, niin kuin ap. vaan ruokahuollosta vastaavat molemmat vanhemmat, myös miehet..
Olen 50v ja meillä mies on yli 30v vastannut ruokahuollosta.
Hanki itsellesi ap. elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen äiti joka huolehtii lasten ravinnon saannista.
No vaikka minä. Einekset ovat terveellisiä, kun valitsee oikeat einekset. Meidän tyypillinen viikko on tällainen:
ma pasta bolognese + salaatti/raaste
ti kasvissosekeitto + leipä
ke kalapuikot + keitetyt perunat + salaatti/raaste
to kasvispihvit + muusi + salaatti/raaste
pe pizza
la uunikala + lohkoperunat + salaatti/raaste + jälkiruoka
su edellisen päivän jämät
Vierailija kirjoitti:
No vaikka minä. Einekset ovat terveellisiä, kun valitsee oikeat einekset. Meidän tyypillinen viikko on tällainen:
ma pasta bolognese + salaatti/raaste
ti kasvissosekeitto + leipä
ke kalapuikot + keitetyt perunat + salaatti/raaste
to kasvispihvit + muusi + salaatti/raaste
pe pizza
la uunikala + lohkoperunat + salaatti/raaste + jälkiruoka
su edellisen päivän jämät
Kasvispihvit on muuten tosi hyvä esimerkki. Jos ne ostaa valmiina vähän parempilaatuisena (vaikka jostain cittarin tiskiltä), niin voi saada tosi hyviä. Itse tehtynä niihin menee tuhottoman kauan ihan jo siitä lähtien, että alkaa kuorimaan ja pilkkomaan niitä kasviksia. Triljoona vaihetta ennen kuin on valmista ja keittiö ihan sotkussa. Todellakin ostan ne valmiina.
En minäkään ehtinyt ja jaksanut juurikaan kokata itse ruokia lasten ollessa ihan pieniä, työpäivät oli pitkiä ja työmatkoihin meni paljon aikaa, nykyään teen kaikki ruoat itse mutta en moiti niitä ketä ostaa valmisruokia.
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan: perheen isä kokkaa sitten päivittäin kotiruokaa? Miksi syyllistetään aina äitiä, vaikka voihan siellä olla perheessä toinenkin vanhempi, joka voi vaikuttaa lastensa syömisiin?
Eiköhän tämä ole ilmiselvä trolliketju?
Miten voi olla mahdollista?