Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
millainen äiti tarjoaa lapsilleen pelkkiä eineksiä?
28.02.2023 |
Kyseisellä äidillä on 3 muksua enkä ole koskaan nähnyt hänen ostavan kaupasta muuta kuin valmiita ruokia. Heidän lapset eivät muuta kuulema syö. Olen hänen naapurinsa ja suuresti ihmettelen tämän äidin logiikkaa? Kyllä kolmen lapsen äitinä pitäisi ostaa muutakin kuin valmis sapuskaa ja kaljaa. PÖYRISTYTTÄVÄÄ.
Kommentit (92)
Mikälainen ihmisen kyylää jatkuvasti, mitä joku muu ostaa kaupasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa maailman lapsista elää ranskiksilla, vanukkailla ja ketsupilla. Ehkä joskus joku kalapuikko menee ja banaani. Silti niistä kasvaa samanlaisia mulkeroita kuin parempien ruokien äitien lapsista. Kyllä ne teini-iässä alkavat mättämään sitten tosissaan ja makuaistikin kehittyy ainakin valtaosalla, etteivät kaikki syö koko aikuisuuttaan pelkkää heseä ja mäkkii.
Vierailija kirjoitti:
Mikälainen ihmisen kyylää jatkuvasti, mitä joku muu ostaa kaupasta?
Hyvät ihmiset katsovat muidenkin perään ja pyrkivät kasvattamaan vieraidenkin lapsista kieroumat pois.
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tää aloittaja, joka päivystää kaupassa kyttäämässä, montako kaljatölkkiä naapuri palauttaa automaattiin.
Harrastuksensa kullakin. Yksillä naapureiden kyttäily ja toisilla provojen kirjoittelu.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa maailman lapsista elää ranskiksilla, vanukkailla ja ketsupilla. Ehkä joskus joku kalapuikko menee ja banaani. Silti niistä kasvaa samanlaisia mulkeroita kuin parempien ruokien äitien lapsista. Kyllä ne teini-iässä alkavat mättämään sitten tosissaan ja makuaistikin kehittyy ainakin valtaosalla, etteivät kaikki syö koko aikuisuuttaan pelkkää heseä ja mäkkii.
Juu, tutun erittäin nirso lapsi alkoi teini-iässä arvostaa kaikenlaisia makuja ja lihoi sitten hyvää vauhtia, kun ruoka vihdoin maistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen äiti, joka haluaa ruokkia lapsensa, itsensä ja ehkä miehensä. Kutsu hänet teille syömään kunnon kotiruokaa, jos mietityttää, niin voit kysellä tarkemmin.
Eineksistä voi myös valita terveellisemmän vaihtoehdon. Itse valitsen sydänmerkillä varustetut. Näitä voi myös tuunata. Teen yleensä itse ruokaa, mutta jos olen väsynyt. Ostan Via jauhelipastaa kaksi kappaletta, lisään sipulia, mausteita en suolaa, siihen voi laittaa porkkanaa tai mitä vain juuresta kasvista, vähärasvainen sydänmerkki juusto päälle ja uuniin. Puoli tuntia ja 200 astetta. Hyvää on, lautaselle lisäksi keitettyä parsakaalia. Jälkiruoaksi mansikoita ja kreikkalaista/hunajaa. Ihan on terveellistä.
Terveisin, joskus väsynyt yksinhuoltajaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko laiska äiti, äiti, joka ei osaa itse tehdä ruokaa tai äiti, jonka voimavarat ei syystä tai toisesta riitä ruuanlaittoon.
Minun äitini osti toisinaan paljon eineksiä, kun olin lapsi. Äitini oli yh, joka teki välillä kolmea työtä kerralla tai oli kolmivuorotyössä.
Kun äidillä oli aikaa, teki hän kotiruokaa, mutta välillä oli pitkiä vuorotyöputkia ja silloin söin lähinnä leipää tai mikropitsaa/pikanuudeleita. Opin joskus 5-luokalla ollessani tekemään itse ruokaa ja käymään itse kaupassa ruokaostoksilla.
Nyt olen 34 v. enkä käytä eineksiä juuri koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen isukki niillä lapsilla on? Onko sellainen, joka hyörii nälissään lasten kanssa odottaen äitiä ruokakaupasta auttamaan ruokaa isukin suuhun.
Lasten isää en ole nähnyt aikoihin. Välillä piipahtaa pikaisesti ja sitten ei taas näy moneen viikkoon. Joten epäilen ettei isä asu heidän kanssaan.
No siinäpä yksi selitys: äiti joka huolehtii kaiken yksin kun isä ei ole koskaan paikalla (syystä tai toisesta). Aika eineksillä minäkin kasvoin, kun äidillä oli vaativa työ ja omakotitalo maalla, isä oli viikot poissa työn takia. Ihan hyvä minusta tuli, terve ja hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini osti toisinaan paljon eineksiä, kun olin lapsi. Äitini oli yh, joka teki välillä kolmea työtä kerralla tai oli kolmivuorotyössä.
Kun äidillä oli aikaa, teki hän kotiruokaa, mutta välillä oli pitkiä vuorotyöputkia ja silloin söin lähinnä leipää tai mikropitsaa/pikanuudeleita. Opin joskus 5-luokalla ollessani tekemään itse ruokaa ja käymään itse kaupassa ruokaostoksilla.
Nyt olen 34 v. enkä käytä eineksiä juuri koskaan.
Hyvä että kävit ostamassa ruokaa. Minäkin kävin jo ala-asteikäisenä.
Toista maata on mun mukulat. Ne suostui käymään kaupassa vasta lukioiässä. Niille tuli trauma, kun äitinä en ollut paikalla laittamassa isoille lapsille joka päivällistä. Lompakoissa heillä oli monta satkua euroja ja kauppaan alle 1km matkaa.
Itse olin heidän iässä jo kokopäivätyössä eli lukioikäisenä. Tein työkseni ruokaa 6 hengelle.
Näin se maailma on muuttunut.
Pikkulapsina pitää kohdella lähes täysi-ikäisiä ja palvella TAI joku kateellinen tekee LASUN kuten ex-mies teki. Mukulat oli tosiaan jo lukiossa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa maailman lapsista elää ranskiksilla, vanukkailla ja ketsupilla. Ehkä joskus joku kalapuikko menee ja banaani. Silti niistä kasvaa samanlaisia mulkeroita kuin parempien ruokien äitien lapsista. Kyllä ne teini-iässä alkavat mättämään sitten tosissaan ja makuaistikin kehittyy ainakin valtaosalla, etteivät kaikki syö koko aikuisuuttaan pelkkää heseä ja mäkkii.
Juu, tutun erittäin nirso lapsi alkoi teini-iässä arvostaa kaikenlaisia makuja ja lihoi sitten hyvää vauhtia, kun ruoka vihdoin maistui.
Tutullapa tietenkin. Eihän sitä nyt sentään kenelläkään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsynyt ja kiireinen äiti ilman auttavia läheisiä.
Vie heille kotiruokaa tai ota lapset hoitoon, kun läheinen olet, että tiedät hänen ruokkivat lapsensa aina eineksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini osti toisinaan paljon eineksiä, kun olin lapsi. Äitini oli yh, joka teki välillä kolmea työtä kerralla tai oli kolmivuorotyössä.
Kun äidillä oli aikaa, teki hän kotiruokaa, mutta välillä oli pitkiä vuorotyöputkia ja silloin söin lähinnä leipää tai mikropitsaa/pikanuudeleita. Opin joskus 5-luokalla ollessani tekemään itse ruokaa ja käymään itse kaupassa ruokaostoksilla.
Nyt olen 34 v. enkä käytä eineksiä juuri koskaan.
Hyvä että kävit ostamassa ruokaa. Minäkin kävin jo ala-asteikäisenä.
Toista maata on mun mukulat. Ne suostui käymään kaupassa vasta lukioiässä. Niille tuli trauma, kun äitinä en ollut paikalla laittamassa isoille lapsille joka päivällistä. Lompakoissa heillä oli monta satkua euroja ja kauppaan alle 1km matkaa.
Itse olin heidän iässä jo kokopäivätyössä eli lukioikäisenä. Tein työkseni ruokaa 6 hengelle.
Näin se maailma on muuttunut.
Pikkulapsina pitää kohdella lähes täysi-ikäisiä ja palvella TAI joku kateellinen tekee LASUN kuten ex-mies teki. Mukulat oli tosiaan jo lukiossa silloin.
Äiti opetti leipomaan ja tekemään ruokaa, kun olin lapsi ja ei meillä passattu koskaan valmiiseen pöytään.
Isällänikin, kun olin ajoittain viikonloppuisin, niin yhdessä kokkailtiin. Isän kanssa käytiin myös kalassa ja metsästämässä, että se ruokasuhde varmaan kasvoi sellaiseksi, että jo nuorena oli asenne siihen itse tekemiseen. Kun vanhemmat vielä lapsuudessani olivat yhdessä, niin käytiin marjastamassa myös yhdessä.
Pienituloisia vanhemmat olivat, mutta hyvin opettivat elämän perustaitoja ja loput sitten vaan opeteltiin itse kavntapään kautta.
- se 34 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini osti toisinaan paljon eineksiä, kun olin lapsi. Äitini oli yh, joka teki välillä kolmea työtä kerralla tai oli kolmivuorotyössä.
Kun äidillä oli aikaa, teki hän kotiruokaa, mutta välillä oli pitkiä vuorotyöputkia ja silloin söin lähinnä leipää tai mikropitsaa/pikanuudeleita. Opin joskus 5-luokalla ollessani tekemään itse ruokaa ja käymään itse kaupassa ruokaostoksilla.
Nyt olen 34 v. enkä käytä eineksiä juuri koskaan.
Hyvä että kävit ostamassa ruokaa. Minäkin kävin jo ala-asteikäisenä.
Toista maata on mun mukulat. Ne suostui käymään kaupassa vasta lukioiässä. Niille tuli trauma, kun äitinä en ollut paikalla laittamassa isoille lapsille joka päivällistä. Lompakoissa heillä oli monta satkua euroja ja kauppaan alle 1km matkaa.
Itse olin heidän iässä jo kokopäivätyössä eli lukioikäisenä. Tein työkseni ruokaa 6 hengelle.
Näin se maailma on muuttunut.
Pikkulapsina pitää kohdella lähes täysi-ikäisiä ja palvella TAI joku kateellinen tekee LASUN kuten ex-mies teki. Mukulat oli tosiaan jo lukiossa silloin.Äiti opetti leipomaan ja tekemään ruokaa, kun olin lapsi ja ei meillä passattu koskaan valmiiseen pöytään.
Isällänikin, kun olin ajoittain viikonloppuisin, niin yhdessä kokkailtiin. Isän kanssa käytiin myös kalassa ja metsästämässä, että se ruokasuhde varmaan kasvoi sellaiseksi, että jo nuorena oli asenne siihen itse tekemiseen. Kun vanhemmat vielä lapsuudessani olivat yhdessä, niin käytiin marjastamassa myös yhdessä.
Pienituloisia vanhemmat olivat, mutta hyvin opettivat elämän perustaitoja ja loput sitten vaan opeteltiin itse kavntapään kautta.
- se 34 v.
Minä olen kiireisen, koulutetun uraäidin ja vielä kiireisemmän uraisän lapsi. Opin minäkin nuorena jo kaikki kotityöt kun isä oli viikot pois työn perässä ja äidillä ei tosiaankaan ollut aikaa hoitaa kaikkea. Eineksiä syötiin paljon mekin. Ja hei minäkin olen 34v, nykyään kiireinen uraäiti itsekin, mutta onneksi lasten isä tykkää kokkaamisesta joten melko harvoin meillä on eineksiä. Ja osaan minä oikeasti itsekin tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta kyllä sitä pitkän työpäivän päälle mieluummin tekee jotain kivaa lasten kanssa kuin istuu hellan ääressä.
Kiireinen. Asun kaupungin vuokra asunnossa ja lapsi antsaitse kaksi aikuista jotka tekee töitä, joko sitten yhdessä taloudessa tai kahdessa.
No hyvä, että jotain ruokaa sentään ostaa lapsilleen, ettei kaikki rahat mene kaljaan. Sitäpaitsi ei ne einekset nyt niin huonojakaan ole, monet jopa hyviä. Esim.maksalaatikko ihan herkkuruokaa!
Alue: Aihe vapaa
Tää on taas tää aloittaja, joka päivystää kaupassa kyttäämässä, montako kaljatölkkiä naapuri palauttaa automaattiin.