Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Itsekin oon monesti alkanut pitkillä junamatkoilla puhumaan itseäni vanhempien naisten kanssa, jotka ovat istuneet vierustovereina. Keskustelu on ollut luonnollista ja soljuvaa, ihan yleismaailmallisesti kaikesta ollaan voitu jutella. Mukavia kohtaamisia. Kyllä sen kai aistii toisesta, jos se toinen on sellainen jonka kanssa voi jutella enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä johtuu siitä toisesta jos ei haluta jutustella, osaamisesta se ei ole kiinni. 

Näin arvelinkin. Eikä tuntunut mukavalta työpaikan pikkujouluissa ruokapöydässä.

Tässä elämässä on paljon asioita mitkä eivät juuri itseä kiinnosta, mutta on hyvätapaista ottaa muutkin huomioon. Huonotapaista olisi jatkaa jutustelua mikäli huomaa, että toista ei kiinnosta samalla tavalla jatkaa keskustelua. Yhtä kaikki on töykeää murahdella kyllästyneesti toisen yrittäessä ottaa sinuun yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että siihen vaikuttaa myös se kun lapsena aina hätisteltiin pois jaloista kun aikuiset keskusteli vaikkapa kahvipöydässä. Lasten ja aikuisten kahvipöytävuorot olivat erikseen. Ei opittu keskustelu taitoa. Nykyisin tutuilla ja sukulaisilla synttäreillä käydessä lapset ja aikuiset ovat kahvipöydässä yhtäaikaa ja keskustelevat kaikki, lapset kuuntelevat, kysyvät ja sanovat myös asiaan jotain mieleen tulevaa. Se on hienoa se.

Tämä on ainakin itselläni syynä. Vanhemmat tekivät selväksi, ettei meidän lasten jutut kiinnosta, eikä aikuisten keskusteluun saa lapset osallistua. Minulla on jäänyt aikuisenakin selkärankaan sellainen asenne, etten saa osallistua keskusteluun, eikä ketään kiinnosta mun jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

tuskin olet kovin pidetty ihminen. toi on ihan tavallista muualla maailmassa. pitäisikö sulle alkaa heti juttelee jostain politiikasta tai filosofiasta?

Höpöttäjät yleensä eivät pidä, kaltaiseni pitävät. Se on mulle täysin ok, sillä mulla ei ole mitään tarvetta olla kaikkien pitämä ihminen. En halua jauhaa minulle merkityksettömien random ihmisten kanssa yhtään mistään. Jos joku siitä loukkaantuu niin aivan sama.

Vaikutat ihastuttavalta ihmiseltä...

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat erilaisia. Itse ihailen niitä, jotka osaavat jutella ja ovat supliikkeja luonnostaan. Omasta suustani pääsee usein vain tuo joo, kun en tiedä mitä muuta sanoa tuntemattomien tai puolituttujen kanssa. Jos joskus olen yrittänyt jatkaa juttua, käy niin että sanonkin jotain tyhmää ja tilanne menee kiusalliseksi.

Harjoituksen puutetta vaan, ja Suomessa se harjoitteleminen on hieman hankalaa... 😅

Olen ajatellut että nämä mykät tyypit ovat joko tosi ujoja ja lukossa itsensä kanssa tai sitten heillä ei vaan ole sosiaalista lahjakkuutta. En ole itsekään mikään super small talkin osaaja mutta työelämässä on joutunut opettelemaan aika paljon sosiaalisia taitoja ja nykyään pystyn lätisemään mistä tahansa mitä tahansa. Siksi aina ihmettelen näitä kyvyttömiä. Jos minäkin opin niin miksei muut?

Ja ne jotka ovat vähän parempia ihmisiä eivätkä halua keskustella turhanpäiväisyyksistä kuten sää, miten te aloitatte uuteen ihmiseen tutustumisen? Kysyttekö heti poliittisia, uskonnollisia/maailmankatsomuksellisia kysymyksiä? Itse en koe niitä sopivaksi keskustelunaloitukseksi päiväkodin kuraeteisessä tai neukkarissa ennen palaverin aloitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

tuskin olet kovin pidetty ihminen. toi on ihan tavallista muualla maailmassa. pitäisikö sulle alkaa heti juttelee jostain politiikasta tai filosofiasta?

Höpöttäjät yleensä eivät pidä, kaltaiseni pitävät. Se on mulle täysin ok, sillä mulla ei ole mitään tarvetta olla kaikkien pitämä ihminen. En halua jauhaa minulle merkityksettömien random ihmisten kanssa yhtään mistään. Jos joku siitä loukkaantuu niin aivan sama.

Täällähän sä nyt kuitenkin olet varsin aktiivinen. Miksi nämä ihmiset eivät ole sinulle merkityksettömiä randomeja?

Mistä päättelit etteivät olisi? Täällä kommunikointi on kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaista kuin kasvotusten, joten pidän tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät halua jutella aiheista, jotka ovat uutisista, iltapäivälehtien lööpeistä tai säästä. 

No voihan se toinen muuttaa sitä keskustelun suuntaa aiheeseen, josta itsekin on kiinnostunut.

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

"Juu, kyllä nipisti oikein kunnolla korvia, mutta vielä kylmempää oli kun matkustimme halki Islannin jäätikön viime vuonna. Kuumissa lähteissä oli tosin ihana lämmitellä kylmän päivän päätteeksi. Oletko sä matkustellut viimeaikoina kivoissa paikoissa?" 

Ja kas vain simsalabim aihe on vaihtunut matkusteluun.

Vastaisin tuohon, että en. Sanoisin, että täytyy mennä vessaan ja livahtaisin karkuun lukemaan rauhassa kännykkää.

Monille tuntuu olevan myös hankala ymmärtää, että pienellä small talkilla on myös työelämässä iso vaikutus siihen miten asiat sujuvat. Se, että näkee hieman vaivaa keskustella jonkun kanssa jostain kevyestä aiheesta edesauttaa hyvin usein myös sitä työsuhdetta. Nopeasti oppii minkälainen persoona toinen on ja miten häntä voi eri asioissa lähestyä. On eri asia pyytää toiselta palvelusta, kun tietää minkälainen henkilö on kyseessä. Esimerkiksi kovin asiakeskeinen ihminen haluaa usein nähdä paljon faktoja ja perusteita pyynnölle, kun taas ihmiskeskeinen haluaa että hänet huomioidaan ja palveluksen pyytäjä ymmärtää myös oman vaatimuksensa merkityksen hänen työlleen.

Nuo tuppisuut ja mörököllit tekevät vaan itselleen hallaa kun eivät osoita kiinnostusta kanssaihmisiin. Avoimet ja keskustelutaitoiset ihmiset menestyvät yleensä paljon paremmin elämässä ja heille aukeaa paljon enemmän tilaisuuksia, koska heitä pidetään helposti lähestyttävinä. Itse olen introvertti ja vaikka tykkäänkin olla paljon yksinkin, aina silti osoitan kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä muille ihmisille. 

minulle jos joku tulee edes aloittamaan jotain turhaa löpinää, niin heti sanon, etten kysynyt aiheesta. miksi puhut minulle? riittää, kun ukko joskus saattaa äityä jutulle. muiden ei tarvitse puhua minulle mitään. joskus olin itsekin tuollainen sosiaalinen maanvaiva. ukko opetti käyttäytymään, niin kuin suomalaisen kuuluu: olen hyvin epäluuloinen tuntemattomia kohtaan. tietysti kuuntelen hyvin tarkkaan, mitä puhutaan, ja jos ei ole lisättävää, olen hiljaa, sillä vaikeneminen on kultaa. turha melusaaste pois ja kaikki on tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut että nämä mykät tyypit ovat joko tosi ujoja ja lukossa itsensä kanssa tai sitten heillä ei vaan ole sosiaalista lahjakkuutta. En ole itsekään mikään super small talkin osaaja mutta työelämässä on joutunut opettelemaan aika paljon sosiaalisia taitoja ja nykyään pystyn lätisemään mistä tahansa mitä tahansa. Siksi aina ihmettelen näitä kyvyttömiä. Jos minäkin opin niin miksei muut?

Ja ne jotka ovat vähän parempia ihmisiä eivätkä halua keskustella turhanpäiväisyyksistä kuten sää, miten te aloitatte uuteen ihmiseen tutustumisen? Kysyttekö heti poliittisia, uskonnollisia/maailmankatsomuksellisia kysymyksiä? Itse en koe niitä sopivaksi keskustelunaloitukseksi päiväkodin kuraeteisessä tai neukkarissa ennen palaverin aloitusta.

En aloita uusiin ihmisiin tutustumista, koska en tarvi uusia ihmisiä elämääni. Jos joku alkaa tekemään tuttavuutta, vastailen asiallisesti, mutta pidän hyvän etäisyyden ja sitä kautta teen selväksi, että tutustuminen ei nappaa.

Kai se puhumattomuus on jotain urpoutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut että nämä mykät tyypit ovat joko tosi ujoja ja lukossa itsensä kanssa tai sitten heillä ei vaan ole sosiaalista lahjakkuutta. En ole itsekään mikään super small talkin osaaja mutta työelämässä on joutunut opettelemaan aika paljon sosiaalisia taitoja ja nykyään pystyn lätisemään mistä tahansa mitä tahansa. Siksi aina ihmettelen näitä kyvyttömiä. Jos minäkin opin niin miksei muut?

Ja ne jotka ovat vähän parempia ihmisiä eivätkä halua keskustella turhanpäiväisyyksistä kuten sää, miten te aloitatte uuteen ihmiseen tutustumisen? Kysyttekö heti poliittisia, uskonnollisia/maailmankatsomuksellisia kysymyksiä? Itse en koe niitä sopivaksi keskustelunaloitukseksi päiväkodin kuraeteisessä tai neukkarissa ennen palaverin aloitusta.

"miten te aloitatte uuteen ihmiseen tutustumisen?" Minulla ei ole tarvetta/halua tutustua kasvokkain uusiin ihmisiin. Minulle riittää/sopii perhe + netissä olevat keskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät halua jutella aiheista, jotka ovat uutisista, iltapäivälehtien lööpeistä tai säästä. 

No voihan se toinen muuttaa sitä keskustelun suuntaa aiheeseen, josta itsekin on kiinnostunut.

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

"Juu, kyllä nipisti oikein kunnolla korvia, mutta vielä kylmempää oli kun matkustimme halki Islannin jäätikön viime vuonna. Kuumissa lähteissä oli tosin ihana lämmitellä kylmän päivän päätteeksi. Oletko sä matkustellut viimeaikoina kivoissa paikoissa?" 

Ja kas vain simsalabim aihe on vaihtunut matkusteluun.

Ei onneksi yhtään teennäinen ja outo puheenvuoro.

Vierailija kirjoitti:

Nuo tuppisuut ja mörököllit tekevät vaan itselleen hallaa kun eivät osoita kiinnostusta kanssaihmisiin. Avoimet ja keskustelutaitoiset ihmiset menestyvät yleensä paljon paremmin elämässä ja heille aukeaa paljon enemmän tilaisuuksia, koska heitä pidetään helposti lähestyttävinä. Itse olen introvertti ja vaikka tykkäänkin olla paljon yksinkin, aina silti osoitan kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä muille ihmisille. 

Varmaan samoja jotka sit täällä ihmettelee että mistä mies\nainen :D

Erityisesti ihmettelen niitä VIEHÄTTÄVIÄ ihmisiä, jotka täällä kehuvat omilla small talk -taidoillaan. Miksi olette pahansuopia ja arvostelette hiljaisuutta arvostavia lajitovereitanne? Onko niin, että pintanne alta ei löydykään ystävällisyyttä vaan esitätte osaanne seutukunnan hauskana ja aina niin iloisena rouvana. Miestenhän on parempi pitää päällä sordiinoa, ettei kutsuta poliisia. Herkkävaistoinen introvertti vainuaa helposti epäaitouden, eikä edes naapurisovun vuoksi alennu moiseen kanssakäymiseen.

Minä luulen että itselläni se small talkin osaamattomuus johtuu osin koulukiusaamisesta. Kun koulussa muut vain naureskelivat ja mitätöivät, sitä yritti sitten olla mahdollisimman huomaamaton. Nyt aikuisena sitten pitäisikin yhtäkkiä osata taas olla kaikkien kanssa ja jutella.