Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on tuollainen. Vaihtoehtoina on selvinpäin mumina ja humalassa puheripuli. Hankala sellaisen kanssa keskustella mistään.

Miksi olet kyseisen miehen kanssa yhdessä kun vaikuttaa siltä, että itse kuitenkin haluaisit jutella?

Johtuisiko henkilökemioista. Kaikkien kanssa ne eivät vaan toimi. Ja sitten voi jostain randomtyypistä löytyä sukulaissielu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Mikä siinä onkin, toisten kanssa sitä vaan on helpompi jutella, löytyy yhteisiä mielenkiinnon aiheita ja keskustelu polveilee.

Ja sitten on taas niitä, joiden kanssa ei löyty yhtään mitään. Kaikista pahinta on sellainen tikusta asiaa vääntäminen, silloin on parempi olla ihan hiljaa.

Mut molempien siinä täytyy olla mukana ja olla kiinnostuineita juuri siitä toisesta osapuolesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä, vakavamielisiä ihmisiä jotka eivät ole oppineet normaalia sosiaalisuutta. Tuskin kokeneet hirveästi mitään elämässään. Tuollainen umpimielisyyshän on valitettavasti vieläkin  Suomessa ihan tavallista, eihän täällä kaikki moikkaa edes naapureitaan.

Just tuollaisia ihmisiä vältelläkseni vastaan joskus yksisanaisesti. Tuollainen ihminen huonontaa muiden elämänlaatua.

Hyvät käytöstavat on eri asia, naapuria toki moikataan mutta ellei ole mitään oikeaa asiaa, ei jäädä siihen jankkaamaan jostakin säästä.

Mitä vikaa siinä on? En itse ainakaan jää sellaisen tympeän näköisen ihmisen kanssa jutuille, joka hiihtää seiniä pitkin pois. Osaan sen verran lukea toisen olemusta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on tuollainen. Vaihtoehtoina on selvinpäin mumina ja humalassa puheripuli. Hankala sellaisen kanssa keskustella mistään.

Miksi olet kyseisen miehen kanssa yhdessä kun vaikuttaa siltä, että itse kuitenkin haluaisit jutella?

En tiedä, tottumuksesta..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Eiköhän ne jutut siellä töissä kahvilla ja illanistujaisissa ole juuri sitä small talkia?

Perheestä, elämästä ja harrastuksista puhumista en pidä smalltalkina.

Perheesi ei kiinnosta. Ei myöskään elämä ja minulla on luultavasti aivan eri harrastukset.

Toki jos joku haluaa small talkia harrastaa vaikka historiaan liittyen - esimerkiksi operaatio Barbarossan totetuttamisesta, niin ehkä jaksaisin aikaa siihen käyttää.

Niin varmaan, hekoheko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

tuskin olet kovin pidetty ihminen. toi on ihan tavallista muualla maailmassa. pitäisikö sulle alkaa heti juttelee jostain politiikasta tai filosofiasta?

Höpöttäjät yleensä eivät pidä, kaltaiseni pitävät. Se on mulle täysin ok, sillä mulla ei ole mitään tarvetta olla kaikkien pitämä ihminen. En halua jauhaa minulle merkityksettömien random ihmisten kanssa yhtään mistään. Jos joku siitä loukkaantuu niin aivan sama.

Vierailija kirjoitti:

Suomi – maailman tuppisuisin kansa!

Miksiköhän meillä on niin paljon mielenterveyden ongelmia? Ehkä osittain siksi kun ei osata puhua, se koetaan niin vaikeana ja hankalana, varsinkin jos tuntemattomalle vielä joutuu jotain sanomaan. On se kauhea paikka jos vaikka kerrostalossa joutuu naapuria moikkaamaan, herranjestas.

Ja juuri tämä, että jos vaikka työpaikalla on ihminen josta ei pidä, se näytetään kyllä käytöksellä (joskus myös selän takan puhumisella) hyvin ikävästikin. Ameriikoissa, Briteissä ja Ausseissa ainakin kaikki otetaan huomioon ja käyttäydytään kohteliaasti, piti ihmisestä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

tuskin olet kovin pidetty ihminen. toi on ihan tavallista muualla maailmassa. pitäisikö sulle alkaa heti juttelee jostain politiikasta tai filosofiasta?

Höpöttäjät yleensä eivät pidä, kaltaiseni pitävät. Se on mulle täysin ok, sillä mulla ei ole mitään tarvetta olla kaikkien pitämä ihminen. En halua jauhaa minulle merkityksettömien random ihmisten kanssa yhtään mistään. Jos joku siitä loukkaantuu niin aivan sama.

eli sinusta on vain kahta lajia, höpöttäjiä ja umpimielisiä? kyllä sinne väliin mahtuu vaikka minkälaista tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Eiköhän ne jutut siellä töissä kahvilla ja illanistujaisissa ole juuri sitä small talkia?

Perheestä, elämästä ja harrastuksista puhumista en pidä smalltalkina.

Perheesi ei kiinnosta. Ei myöskään elämä ja minulla on luultavasti aivan eri harrastukset.

Toki jos joku haluaa small talkia harrastaa vaikka historiaan liittyen - esimerkiksi operaatio Barbarossan totetuttamisesta, niin ehkä jaksaisin aikaa siihen käyttää.

Tää oli paras. Tosiaan tehokas tapa karkottaa kaikki jauhamalla Operaatio Barbarossasta tai vastaavasta heti kättelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Ihmiset ovat erilaisia. Itse ihailen niitä, jotka osaavat jutella ja ovat supliikkeja luonnostaan. Omasta suustani pääsee usein vain tuo joo, kun en tiedä mitä muuta sanoa tuntemattomien tai puolituttujen kanssa. Jos joskus olen yrittänyt jatkaa juttua, käy niin että sanonkin jotain tyhmää ja tilanne menee kiusalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät halua jutella aiheista, jotka ovat uutisista, iltapäivälehtien lööpeistä tai säästä. 

No voihan se toinen muuttaa sitä keskustelun suuntaa aiheeseen, josta itsekin on kiinnostunut.

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

"Juu, kyllä nipisti oikein kunnolla korvia, mutta vielä kylmempää oli kun matkustimme halki Islannin jäätikön viime vuonna. Kuumissa lähteissä oli tosin ihana lämmitellä kylmän päivän päätteeksi. Oletko sä matkustellut viimeaikoina kivoissa paikoissa?" 

Ja kas vain simsalabim aihe on vaihtunut matkusteluun.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, ettei kaikki halua puhua juuri sinun kanssasi yhtään  mistään?

Miksi se on joillekin niin vaikeaa olla ystävällinen kanssaihmisille? Aikuisen ihmisen pitää osata sen verran käytöstapoja, että osaa small talkata erilaisissa tilanteissa ja erilaisille ihmisille edes jonkin verran. Sitten hetken aikaa juteltua voi poistua tilanteesta kohteliaasti takavasemmalle. Jos vastaa vaan 'mjoo' niin antaa kyllä todella junttimaisen kuvan ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

tuskin olet kovin pidetty ihminen. toi on ihan tavallista muualla maailmassa. pitäisikö sulle alkaa heti juttelee jostain politiikasta tai filosofiasta?

Höpöttäjät yleensä eivät pidä, kaltaiseni pitävät. Se on mulle täysin ok, sillä mulla ei ole mitään tarvetta olla kaikkien pitämä ihminen. En halua jauhaa minulle merkityksettömien random ihmisten kanssa yhtään mistään. Jos joku siitä loukkaantuu niin aivan sama.

eli sinusta on vain kahta lajia, höpöttäjiä ja umpimielisiä? kyllä sinne väliin mahtuu vaikka minkälaista tyyppiä.

Kyllä karkeasti ottaen näin. Varsinkin työssäni aspana olen huomannut, että ihmiset jakautuvat aika selkeästi kahteen ryhmään: niihin joille tärkein asia tuntuu olevan kassahenkilön kanssa höpöttäminen (jopa häneen tutustuminen), sekä niihin, jotka hoitavat asiansa mahdollisimman nopeasti ja that's it.

Vierailija kirjoitti:

suurin osa kommenteista päätellen jotain autisteja.

Siltä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

tuskin olet kovin pidetty ihminen. toi on ihan tavallista muualla maailmassa. pitäisikö sulle alkaa heti juttelee jostain politiikasta tai filosofiasta?

Höpöttäjät yleensä eivät pidä, kaltaiseni pitävät. Se on mulle täysin ok, sillä mulla ei ole mitään tarvetta olla kaikkien pitämä ihminen. En halua jauhaa minulle merkityksettömien random ihmisten kanssa yhtään mistään. Jos joku siitä loukkaantuu niin aivan sama.

Täällähän sä nyt kuitenkin olet varsin aktiivinen. Miksi nämä ihmiset eivät ole sinulle merkityksettömiä randomeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Eiköhän ne jutut siellä töissä kahvilla ja illanistujaisissa ole juuri sitä small talkia?

Perheestä, elämästä ja harrastuksista puhumista en pidä smalltalkina.

Perheesi ei kiinnosta. Ei myöskään elämä ja minulla on luultavasti aivan eri harrastukset.

Toki jos joku haluaa small talkia harrastaa vaikka historiaan liittyen - esimerkiksi operaatio Barbarossan totetuttamisesta, niin ehkä jaksaisin aikaa siihen käyttää.

Tässähän oli kyse siitä mitä tuttujeni ja kavereideni kanssa puhun. En puhu sellaiselle jota ei asiani kiinnosta ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät halua jutella aiheista, jotka ovat uutisista, iltapäivälehtien lööpeistä tai säästä. 

No voihan se toinen muuttaa sitä keskustelun suuntaa aiheeseen, josta itsekin on kiinnostunut.

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

"Juu, kyllä nipisti oikein kunnolla korvia, mutta vielä kylmempää oli kun matkustimme halki Islannin jäätikön viime vuonna. Kuumissa lähteissä oli tosin ihana lämmitellä kylmän päivän päätteeksi. Oletko sä matkustellut viimeaikoina kivoissa paikoissa?" 

Ja kas vain simsalabim aihe on vaihtunut matkusteluun.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, ettei kaikki halua puhua juuri sinun kanssasi yhtään  mistään?

Miksi se on joillekin niin vaikeaa olla ystävällinen kanssaihmisille? Aikuisen ihmisen pitää osata sen verran käytöstapoja, että osaa small talkata erilaisissa tilanteissa ja erilaisille ihmisille edes jonkin verran. Sitten hetken aikaa juteltua voi poistua tilanteesta kohteliaasti takavasemmalle. Jos vastaa vaan 'mjoo' niin antaa kyllä todella junttimaisen kuvan ihmisestä. 

Mielestäni ihan käsittämättömiä ihmiset (esim. naapurit), jotka eivät edes vastaa tervehdykseen. Mikä siinä on niin vaikee sanoa edes 'moi' tai 'huomenta'?