Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan teininä, kun tunsin itseni oudoksi, koska ajan viettäminen ikätovereiden kanssa ei kiinnostanut. Kun tapasin kaveria, olin sen jälkeen helpottunut, että nyt vähään aikaan ei tarvitse nähdä. Tuntui paremmalta viettää aikaa muulla tavoin. Lopulta luovuin näistä kavereista.

Olen aikuinen. Onko jollain antaa järkipohjaista perustelua sille, miksi ihmeessä minun pitäisi väkisin käyttää vähäistä vapaa-aikaani uusiin ihmisiin tutustuen, kun tiedän sen heikentävän omaa elämänlaatuani? Nyt ihan oikeasti hei, hyväksykää monimuotoisuus.

Kuka sinua on muka vapaa-ajalla tullut täällä Suomessa häiriköimään? Mielestäni keskustelu on pyörinyt täällä pitkälti, esimerkiksi työelämän ympärillä mihin kuuluu tietynlainen toimintaetiketti. Isolla osalla suomalaisia ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja jostain syystä osa sekoittaa sen herkkyyteen tai asiakeskeisyyteen, mitkä eivät mitenkään liity toisiinsa.

Juuri ylempänä kysyttiin, miten tutustutte uusiin ihmisiin. Ei rajattu asiaa sen kummemmin.

Niin, kuinka toteamukseen vastataan muutoin, kuin aivan, siltä vaikuttaa tai joo? Tai no: "Aivan, minäkin tänä aamuna mietin, että onpa kirpeä sää ja kyllä huomattavasti napakampi pakkanen, kuin eilen aamulla." Ja keskustelu jatkuu, kuinka? Samoin tilanteet joissa esimerkiksi perehdytetään töissä: "Täältä kaapista löytyy nämä ja muista sitten kysyä, jos tulee, jotakin kysyttävää." Aivan.

Toteavat ja tiedottavat lausahdukset harvoin pitävät keskustelua yllä.

Niinpä. Töissä tai muussa kohtaamistilanteessa voisin odottaa että neutraal puheenavaus johtaisi johonkin. Vaan eipä sitä ihmeempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Small talk on kohteliasta.

Olen eri mieltä.

Se, että torjut jonkun ystävällisyyden olemalla tyly ja mykkä "ei v#ttu kiinnosta sun sääs", ei ole mitään muuta kuin epäkohteliasta.

En ikinä vastaa noin, vaan tyyliin: ahaa, okei, joo, niin, kiitos, moi ja hymyilen nätisti. En keksi turhaa sanottavaa, mutta olen kohtelias.

Miksköhän se sää, on se mistä puhutaan, jos ei muuta keksitä, miksei sit vaikka kysytä, että onko sun vatsa toiminu tänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Voihan sitä puhua niistä asioista mitkä kiinnostavat? Eivät ne turhia tai itsestäänselvyyksiä ole kun asioihin perehtyy. Itse taas en ymmärrä sitä kun ei osata "turista niitä näitä" vaan ruvetaan kyselemään todella henkilökohtaisia asioita.

Siinä mielessä suomalaiset ovat kummallisia että eivät puhu mutta kyselevät asioita jotka eivät heille kuulu. Mielestäni henkilökohtaisia voi kysyä sitten kun tunnetaan paremmin tai tilanne on sellainen että yhteisessä ymmärryksessä jaamme tietoa itsestämme molemminpuolin.

Tuo on minusta just ärsyttävää, kun pitäisi jauhaa paskaa, eikä saisi kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä. Jos minä juttelen jonkun kanssa, kysyisin mieluummin näitä henkilökohtaisia juttuja, niin ihmiseen tutustuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kuinka toteamukseen vastataan muutoin, kuin aivan, siltä vaikuttaa tai joo? Tai no: "Aivan, minäkin tänä aamuna mietin, että onpa kirpeä sää ja kyllä huomattavasti napakampi pakkanen, kuin eilen aamulla." Ja keskustelu jatkuu, kuinka? Samoin tilanteet joissa esimerkiksi perehdytetään töissä: "Täältä kaapista löytyy nämä ja muista sitten kysyä, jos tulee, jotakin kysyttävää." Aivan.

Toteavat ja tiedottavat lausahdukset harvoin pitävät keskustelua yllä.

Yleensä jos keskustellaan toisen kanssa niin silloin sitä tosiaan lisätään jotain muutakin kuin se pelkkä joo. Muuten keskustelu ei ole vastavuoroista ja muuttuu lähinnä haastatteluksi, jossa se toinen kysyy ja kommentoi ja toinen vaan myöntelee. Tuo on todella ikävää sille toiselle osapuolelle, joka yrittää olla sinulle ystävällinen ja ottaa sinuun yhteyttä aloittamalla keskustelun. 

Kaikki eivät kai vaan ole tottuneet.

Minulle on jäänyt mieleen kun kerran erään lapsen kaverin isä tuli hakemaan lasta meiltä. Tytöt olivat uimassa, ja olin juuri leiponut piirakan, joten kutsuin isän kahville siksi aikaa, kun tytöillä kuitenkin kestäisi kuivatella ja pukeä ja kerätä kamppeensa. Oli joku kesäviikonloppu ja laitoin kahvit kuistille ja istuimme pöytään mieheni ja minä ja tämä kaverin isä.

Tytöt olivat olleet siinä vaiheessa ystäviä jo vuosia, joten olimme tavanneet kymmeniä kertoja lapsia kuskatessa, mutta isän kanssa en ollut varsinaisesti ikinä vaihtanut muutamaa sanaa enempää. Eikä näköjään ihme. Hän ei kertakaikkiaan sanonut mitään. Yritimme miehen kanssa pitää keskustelua yllä, mutta vastaili korkeintaan yhdellä sanalla tai äännähdyksillä. Tuijotti vain hiljaa lautastaan, hotkaisi piirakan ja kahvin ja sitten yhtäkkiä vaan nousi pöydästä, ja ilmoitti menevänsä tupakalle. Käveli sitten parin metrin päähän ja tupakoi siinä, edelleenkään puhumatta mitään, kunnes lapsensa saapui ja lähtivät kotiin.

Edelleen mietin, miten kummallista se oli. Tytöt ovat vieläkin hyvät ystävät ja tapaan vanhempia vähän väliä, ja silloin isä vaikuttaa aika tavalliselta. Ei kuitenkaan sano muuta kuin tervehtii. Heti jos yritän jutella enemmän, vaikka sopia harrastuskuskausvuoroista tai jostain kouluun liittyvästä, menee mykäksi. Mietin kuinka vaikeaa täytyy olla, jos ei pysty puhumaan vieraiden ihmisten kanssa. Miten saa hoidettua mitään asioita? Ilmeisesti vaimo hoitaa tuossa perheessä kaikki sosiaalisuutta vaativat jutut, en ole ikinä nähnyt isää esimerkiksi vanhempainillassa tai kevätjuhlassa.

Meillä on töissä eräs tuollainen tyyppi. On valitettavasti IT-tukihenkilö, joten häneen joutuu olemaan yhteydessä vähän väliä. Ei ole pelkästään huono keskustelija, vaan myös todella tyly, eikä millään lailla avulias. Hänen kanssaan asiointi on tosi vaivaannuttavaa, ja välttelenkin häntä niin paljon kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kun on kaksi ihmistä, joilla on molemmilla hyvät keskustelutaidot se small talk ei ole yhtään epämiellyttävää vaan osataan helposti löytää yhteistä jutun aihetta, joka molempia kiinnostaa. Sen sijaan jos toinen osapuoli ei viitsi yrittää millään tavalla viedä sitä keskustelua eteenpäin on se sille toisellekin osapuolelle todella rasittavaa. 

Tässäkin ketjussa on näitä, jotka stressaantuvat, kun joutuvat jatkuvasti 'kannattelemaan keskustelua'. Mutta ei sitä keskustelua tarvitse väkisin kannatella, vaan voi olla ihan rauhassa hiljaakin.

Monet alkavat laukoa jyrkkiä poliittisia tai uskonnollisia mielipiteitä heti, jos heidän kanssaan yrittää smalltalkata.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä eräs tuollainen tyyppi. On valitettavasti IT-tukihenkilö, joten häneen joutuu olemaan yhteydessä vähän väliä. Ei ole pelkästään huono keskustelija, vaan myös todella tyly, eikä millään lailla avulias. Hänen kanssaan asiointi on tosi vaivaannuttavaa, ja välttelenkin häntä niin paljon kuin mahdollista.

Ihmettelen kuinka tämmöinen henkilö on edes palkattu hommaan, jossa täytyy olla ihmisten kanssa tekemissä. Omaan työkuvaani kuuluu myös muiden palkkaus ja en ikinä ottaisi tylyä ja täysin keskustelutaidotonta henkilöä töihin vaikka hänellä olisi miten hyvä CV.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä eräs tuollainen tyyppi. On valitettavasti IT-tukihenkilö, joten häneen joutuu olemaan yhteydessä vähän väliä. Ei ole pelkästään huono keskustelija, vaan myös todella tyly, eikä millään lailla avulias. Hänen kanssaan asiointi on tosi vaivaannuttavaa, ja välttelenkin häntä niin paljon kuin mahdollista.

Ihmettelen kuinka tämmöinen henkilö on edes palkattu hommaan, jossa täytyy olla ihmisten kanssa tekemissä. Omaan työkuvaani kuuluu myös muiden palkkaus ja en ikinä ottaisi tylyä ja täysin keskustelutaidotonta henkilöä töihin vaikka hänellä olisi miten hyvä CV.

Itse olen aina keskustelutaitoinen, hauska ja puhelias työhaastatteluvaiheessa. Olen aina ollut hyvä feikkaamaan tuossa vaiheessa. Totuus todellisesta persoonallisuudestani tulee sitten ilmi kun ollaan itse työssä enkä jaksa enää esittää...;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on kaksi ihmistä, joilla on molemmilla hyvät keskustelutaidot se small talk ei ole yhtään epämiellyttävää vaan osataan helposti löytää yhteistä jutun aihetta, joka molempia kiinnostaa. Sen sijaan jos toinen osapuoli ei viitsi yrittää millään tavalla viedä sitä keskustelua eteenpäin on se sille toisellekin osapuolelle todella rasittavaa. 

Tässäkin ketjussa on näitä, jotka stressaantuvat, kun joutuvat jatkuvasti 'kannattelemaan keskustelua'. Mutta ei sitä keskustelua tarvitse väkisin kannatella, vaan voi olla ihan rauhassa hiljaakin.

Usein se tilanne on vaan semmoinen, että se 'vaatii' keskustelua. Esim. jos työpaikalle tulee uusi työntekijä niin onhan se ihan hemmetin noloaa ja töykeää sitä uutta työntekijää kohtaan, jos ne muut työkaverit eivät viitsi yhtään häneen tutustua. Tai vaikka naapurin yksinäinen vanha mummo alkaa sulle jotain juttelemaan rappukäytävässä.

Turhauttaa, kun joka paikassa pitäisi aina rupatella sellaisten ihmisten kanssa, joihin ei ole kiinnostusta tutustua ja joita tapaa todella harvoin. En ole koskaan ymmärtänyt mitä siitä saa irti että jauhaa kaikkien kanssa ne samat "joo siellä on pakkasta" ja "mitäs töissä" -jutut. Jos kehtaisin, olisin vain hiljaa, mutta kohteliaisuudesta vastaan konemaisesti ne samat kaavamaiset vastaukset kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on kaksi ihmistä, joilla on molemmilla hyvät keskustelutaidot se small talk ei ole yhtään epämiellyttävää vaan osataan helposti löytää yhteistä jutun aihetta, joka molempia kiinnostaa. Sen sijaan jos toinen osapuoli ei viitsi yrittää millään tavalla viedä sitä keskustelua eteenpäin on se sille toisellekin osapuolelle todella rasittavaa. 

Tässäkin ketjussa on näitä, jotka stressaantuvat, kun joutuvat jatkuvasti 'kannattelemaan keskustelua'. Mutta ei sitä keskustelua tarvitse väkisin kannatella, vaan voi olla ihan rauhassa hiljaakin.

Usein se tilanne on vaan semmoinen, että se 'vaatii' keskustelua. Esim. jos työpaikalle tulee uusi työntekijä niin onhan se ihan hemmetin noloaa ja töykeää sitä uutta työntekijää kohtaan, jos ne muut työkaverit eivät viitsi yhtään häneen tutustua. Tai vaikka naapurin yksinäinen vanha mummo alkaa sulle jotain juttelemaan rappukäytävässä.

Uuteen työkaveriin voi tutustua se joka hänet on työhön palkannut eli en minä. Naapurin mummo kärsii varmaan dementiasta eli ei muistaisi keskusteluista mitään kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttaa, kun joka paikassa pitäisi aina rupatella sellaisten ihmisten kanssa, joihin ei ole kiinnostusta tutustua ja joita tapaa todella harvoin. En ole koskaan ymmärtänyt mitä siitä saa irti että jauhaa kaikkien kanssa ne samat "joo siellä on pakkasta" ja "mitäs töissä" -jutut. Jos kehtaisin, olisin vain hiljaa, mutta kohteliaisuudesta vastaan konemaisesti ne samat kaavamaiset vastaukset kerta toisensa jälkeen.

Jotkut ihmiset ilmeisesti saavat energiaa tuosta höpöttelystä. On kuin menisi tankille aina kun avaa suunsa.

Itse en tuollaista ymmärrä ollenkaan vaan keskusteleminen on minulle kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä eräs tuollainen tyyppi. On valitettavasti IT-tukihenkilö, joten häneen joutuu olemaan yhteydessä vähän väliä. Ei ole pelkästään huono keskustelija, vaan myös todella tyly, eikä millään lailla avulias. Hänen kanssaan asiointi on tosi vaivaannuttavaa, ja välttelenkin häntä niin paljon kuin mahdollista.

Ihmettelen kuinka tämmöinen henkilö on edes palkattu hommaan, jossa täytyy olla ihmisten kanssa tekemissä. Omaan työkuvaani kuuluu myös muiden palkkaus ja en ikinä ottaisi tylyä ja täysin keskustelutaidotonta henkilöä töihin vaikka hänellä olisi miten hyvä CV.

Hyvä kysymys, en tosiaan tiedä. Pieneen firmaamme on palkattu aika moni siksi, kun on perustajajäsenten kaveri, sisarus tai tutun tuttu. Veikkaan, että siten hänkin on sinne päätynyt.

Ei ole hiljaisen vika, jos puheliasta ahdistaa hiljaisuus. Se puhukoon, joka siitä tykkää. Ei tarvitse valittaa, että joutuu kannattelemaan keskustelua, kun tekee sitä kuitenkin ihan itsensä takia. Ei sitä hiljaista kiinnosta yhtään.

Suomalaisten sosiaaliset taidot ovat olemattomat.

On perussivistystä ja älykkyyden korkea muoto kyetä juttelemaan kenen kanssa tahansa melkein mistä tahansa. Ihailen brittien kykyä tähän.