Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei pskanjauhanta ole mikään taito. Itse en piittaa teennäisestä small talkista vaikka tosiaankin osaisin. Kai sitä jo pikkulapsikin osaa jauhaa joutavia-eri asia haluaako.

Uskallan väittää, että huomattava osa maailman menestyneimmistä ihmisistä ovat mestareita kaikenlaisessa liirumlaarum-jutustelussa. Se on se taito, millä ne verkostot luodaan. En sano, että se on oikein, mutta näin se vaan menee.

Toki, on tilanteita joissa se on paikallaan. Mutta kaikki ei suinkaan ole sellaisia, joiden kanssa haluaa verkostoitua. Ei ole tullut mieleen, ettei ne muut vaan halua tutustua juuri sinuun?

Eihän tässä minusta puhuttu. En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei pskanjauhanta ole mikään taito. Itse en piittaa teennäisestä small talkista vaikka tosiaankin osaisin. Kai sitä jo pikkulapsikin osaa jauhaa joutavia-eri asia haluaako.

Uskallan väittää, että huomattava osa maailman menestyneimmistä ihmisistä ovat mestareita kaikenlaisessa liirumlaarum-jutustelussa. Se on se taito, millä ne verkostot luodaan. En sano, että se on oikein, mutta näin se vaan menee.

Toki, on tilanteita joissa se on paikallaan. Mutta kaikki ei suinkaan ole sellaisia, joiden kanssa haluaa verkostoitua. Ei ole tullut mieleen, ettei ne muut vaan halua tutustua juuri sinuun?

Eihän tässä minusta puhuttu. En ole ap.

Sanoiko joku sinun olevan ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, saman olen huomannut esimerkiksi kokousten tai muiden yhteisten tilaisuuksien alussa. Itse koen sellaisen tympeän hiljaisuuden hieman vaivaannuttavaksi, mutta ymmärrän kyllä myös niitä keillä ei yhteinen sosiaalinen tilannekaan saa mitään tulemaan ulos suusta. Voi olla ujoutta, hitaasti lämpeämistä tai ihan vaan sisäinen pohdinta aiheesta x enempi mielessä. Mä tykkään jutustella, siis silleen sopivan rennosti, mutta en jaksa myöskään jatkuvaa pölötystä tuntemattomien kanssa. Small talkin avulla tutustuu uusiin ihmisiin ja se luo myös yhteenkuuluvuutta :)

Ja elämästä tulee paljon rikkaampaa ja suorastaan kivempaa kun osaa jutustelun taidon!

Miksi? Mitä rikkautta se tuo? Joo töissä on kohteliasta kysyä kuulumisia, mutta kaikki tietää ettei se tarkoita mitään. Eikä tasan rikasta elämää mitenkään.

Et selvästikään tajua, sorry!

Jutustelussa ei niinkään kysellä kuulumisia vaan aloitetaan keskustelu ns helpoilla asioilla, vaikka vain toteamalla sitä säätä tms

"On on pakkasta. Luntakin. Tykkäätkös enemmän sellaisista isoista lumihiutaleista vai ihan pienistä? Meneekö sinullakin nenä punaiseksi kun pakkastaa? Istutaanko tähän lumipenkalle jutustelemaan lisää muista päivän polttavista aiheista?"

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ihan paikasta kiinni. Jossain bussipysäkillä tai uimahallin saunassa en tosiaankaan ala small talkia *harrastaa*!! koska jos kerran small talkin tarkoitus on tutustua ihmisiin, niin mä en ole bussipysäkillä tai uimahallissa tutustumassa ihmisiin. Puhe ihan vaan puheen takia on turhaa. Jos taas olen jossain harrastusryhmässä tai yhdistyksessä tai muussa paikassa jossa on tarkoitus pyöriä pidempään ja oppia tuntemaan ihmiset, niin silloin mä ymmärrän small talkin.

*Harrastamaan

Mä kyllä osaan, vaan en halua. Mulla ei ole mitään kiinnostusta pitää yhteyttä ihmisiin. muuten vaan. Puhun vain silloin, kun siihen on oikeasti tarvetta ja asiaa, en ns. lämpimikseni. Joten jos joku yrittää tuota small talk paskaa, sanon jotain vaan lyhyesti mistä toinen toivottavasti ymmärtää, etten halua jutella vaan olla rauhassa.

Minä tykkään jutella ihmisille, mutta osaan valita "kohteeni". Usein katseet kohtaa ja hymyillään. Luontopolulla tervehtiminen on tavallista. Ja nyt ei tarvitse ennakkoluuloisesti ajatella mitään iskemisjuttuja. Ihan keski-ikäinen perheenäiti olen ja enimmäkseen samanmoisten tai vanhempien naisten kanssa puhun. Lintubongarit on myös hauskoja :D

Osaan jutella HSL:n junassa ja jopa bussissa! Tästä olen aika ylpeäkin. Mutta ei tarvitse pelätä. En puhu kellekään, joka ei siltä vaikuta että kaipaa juttuseuraa. Todella moni kaipaa ja on selvästi iloinen pienestä huomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä turhaa ääntä pitäisi olla ilman asiallista asiaa? Ekstrovertit tyhjän pälättäjät ovat rasittavia, eikö ne osaa olla hetkeäkään hiljaa?! Aikuiset ihmiset!

Miksi sitä ei voisi jutella niitänäitä jo ihan mielentetveyden kannalta kun jopa naama voi vetäytyä hymyyn, mikä taas kehittää niitä hyviä hormooneja!

Tämä nyt taas on vaan tutkijoiden mielipide, vaikka voisihan se olla..........!

Etkö ymmärrä, että ihmisiä on erilaisia? Minulla ei todellakaan aina vetäydy turhasta puhumisesta suu hymyyn, päinvastoin. Puhuminen tuntuu usein fyysisesti pahalta. Monesti olen helpottunut, kun pääsen vain tilanteesta pois.

Arvostan ihmisessä hyviä käytöstapoja. Osalla sellaisia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että siihen vaikuttaa myös se kun lapsena aina hätisteltiin pois jaloista kun aikuiset keskusteli vaikkapa kahvipöydässä. Lasten ja aikuisten kahvipöytävuorot olivat erikseen. Ei opittu keskustelu taitoa. Nykyisin tutuilla ja sukulaisilla synttäreillä käydessä lapset ja aikuiset ovat kahvipöydässä yhtäaikaa ja keskustelevat kaikki, lapset kuuntelevat, kysyvät ja sanovat myös asiaan jotain mieleen tulevaa. Se on hienoa se.

Ennen jos lapsi kommentoi ja jollain lailla otti osaa keskusteluun, aikuiset nauroivat. Siinä oppii hiljaiseksi vähitellen, jos toinen vaihtoehto on tulla nolatuksi.

Pahimmat Pertit vielä oikein tahallaan älyyttivät lapsia oikein pyrkimyksenäkin nolata ja saattaa naurunalaiseksi :/

En jaksa keskustella turhanpäiväisyyksiä. Jätän sen ilon muille.

Jos joku haluaa kanssani keskustella, aiheen pitää olla jokin muu kuin sää.

Vierailija kirjoitti:

"On on pakkasta. Luntakin. Tykkäätkös enemmän sellaisista isoista lumihiutaleista vai ihan pienistä? Meneekö sinullakin nenä punaiseksi kun pakkastaa? Istutaanko tähän lumipenkalle jutustelemaan lisää muista päivän polttavista aiheista?"

Lasten kanssa joo mutta entä aikuisten?

Jep. Sinun viestisi kertoo jo selvästi että ainakaan mielenterveysongelmista ei ole kyse.

Mulla on organisaatiossamme  7 hengen työtiimi, olemme kaikki naisia. Tästä jengistä kolme on lähes täydellisiä tuppisuita harvoissa tiimipalavereissa tai muissa yhteisissä tapaamisissa, joita järjestetään. Eivät osaa jutella niitä näitä, eivät osaa kommentoida mihinkään työasiaan tai kehittämisehdotukseen, aina vastassa vain tympeä hiljaisuus ja tyhjä katse. Tämä sama porukka on ollut kasassa viisi vuotta, ja ei pitäisi enää olla ujostelusta, arkailusta tai sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä kyse. Nämä perässä vedettävät käyvät isosti meidän muiden hermoille. Onko siellä päässä vain tyhjää vai, eikä sieltä saa kakistettua ulos edes niitä työasioita, joista olisi joskus hyvä puhua? Epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa, jonka heijastevaikutus jälkimmäiseen on merkittävä.

Muu tiimi osaa keskustella kaikenlaisista asioista normaalisti, ei ylijakamista tai ärsyttävää jauhamista. Näistä tiimin tuppisuista ei kukaan jaksa enää oikein riemastua. Olimme sopineet erästä kokousta ennen, että me keskustelevat tiimiläiset pysymme hiljaa ja luovumme aktiivisista rooleistamme nähdäksemme, millaisen keskusteluvastuun kivirekeläiset ottavat. Eivät minkäänlaista. Tee sitten tällaisten kanssa töitä.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä turhaa ääntä pitäisi olla ilman asiallista asiaa? Ekstrovertit tyhjän pälättäjät ovat rasittavia, eikö ne osaa olla hetkeäkään hiljaa?! Aikuiset ihmiset!

Miksi sitä ei voisi jutella niitänäitä jo ihan mielentetveyden kannalta kun jopa naama voi vetäytyä hymyyn, mikä taas kehittää niitä hyviä hormooneja!

Tämä nyt taas on vaan tutkijoiden mielipide, vaikka voisihan se olla..........!

Etkö ymmärrä, että ihmisiä on erilaisia? Minulla ei todellakaan aina vetäydy turhasta puhumisesta suu hymyyn, päinvastoin. Puhuminen tuntuu usein fyysisesti pahalta. Monesti olen helpottunut, kun pääsen vain tilanteesta pois.

Jännä että täällä ollaan valmiita jutustelemaan näinkin paljon. Te puhumattomat 🙃 joita ei kiinnosta vaihtaa ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jännitän niin paljon sosiaalisia tilanteita, että pää lyö ihan tyhjää jopa silloin, kun olisi tuollainen äärihelppo puheenaihe.

Energiasi menee hukkaan, sääli. Voisitko yrittää sitä smalltalkia eli jutustelua, se on tuiki tärkeää oman (muiden) ilon ja viihtyvyyden kannalta, sekä hyvien ihmissuhteiden luomisessa. Sitä voi harjoitella kotonansa ihan yksinäänkin ja oppia samalla nauramaan itselleen.

Jotkut eivät ymmärrä jutustelun tärkeyttä ihmissuhteissa ja yleensä kaikenlaisessa kanssakäymisessä, vaikka se voi olla ja onkin kuin avain pois tylsyydestä! Tunnen henkilön, joka kasvatettiin tyyliin pidä suusi kiinni.

Hän teki kuitenkin töitä ja on nykyään kuin toinen persoona eli kiva.

= "voisitko muuttua eri ihmiseksi, koska minä haluan"

Kaikki eivät halua turhia ihmissuhteita.

Turhia ihmissuhteita!

Kulehan, tässä ei ollenkaan ole kysymys ihmissuhteista, vaan oikeastaan hiukka kohteliaammasta käytöksestä.

Ei ole kyse osaamisesta, vaan halusta. En jaksa jutustella, ei kiinnosta. Lähtökohtaisesti en halua tutustua ihmisiin, joiden täytyy aloittaa tutustuminen jollain aivan turhanpäiväisellä. Kyllä mä yleensä jotain vastaan, mutta en jatka yhtään enempää.

Jollain ilveellä olen kuitenkin onnistunut saamaan laajan ystäväpiirin.

Luojan kiitos sitä on jo niin vanha, että on tajunnut ettei small talkiin ole pakko osallistua.

Minulla oli taannoin ystävän pikkuinen koira hoidossa viikon päivät. Tuli juteltua niitä näitä vastaantulijoiden kanssa enemmän kuin koskaan. Panin merkille että se koiran rapsutus ja muutaman sanan vaihto toi useimmille ihmisille iloa, samoin kuin itsellenikin. Ehkä siinä oli tuon tuntemattoman ihmisen ainoa tilaisuus puhua jollekin koko päivän aikana. Yksinäisiä on paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä turhaa ääntä pitäisi olla ilman asiallista asiaa? Ekstrovertit tyhjän pälättäjät ovat rasittavia, eikö ne osaa olla hetkeäkään hiljaa?! Aikuiset ihmiset!

Miksi sitä ei voisi jutella niitänäitä jo ihan mielentetveyden kannalta kun jopa naama voi vetäytyä hymyyn, mikä taas kehittää niitä hyviä hormooneja!

Tämä nyt taas on vaan tutkijoiden mielipide, vaikka voisihan se olla..........!

Etkö ymmärrä, että ihmisiä on erilaisia? Minulla ei todellakaan aina vetäydy turhasta puhumisesta suu hymyyn, päinvastoin. Puhuminen tuntuu usein fyysisesti pahalta. Monesti olen helpottunut, kun pääsen vain tilanteesta pois.

Jännä että täällä ollaan valmiita jutustelemaan näinkin paljon. Te puhumattomat 🙃 joita ei kiinnosta vaihtaa ajatuksia.

Leikittekö nyt tahallanne tyhmää? En pidä PUHUMISESTA. Kirjoittaminen ei liity asiaan mitenkään. PUHUMINEN tuntuu pahalta. Ei kirjoittaminen.

Itse en juuri koskaan aloita porinoita edes naapureille, mutta jos he rupeavat jotain jauhamaan, niin kyllä minä siinä jo pelkästään kohteliaisuussyistä jokusen sanan vaihdan. Kuuluu sosiaaliseen älykkyyteen osata heittää edes jonkinlaista keskustelua, vaikka se ei niin hirveästi kiinnostaisikaan. Itse pidän niitä tuppisuita lähinnä hieman vajaina, vaikka en itsekään tosiaan oma-aloitteisesti pahemmin jutustelua aloita.