Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Näköjään on todella haastavaa joillekin..

Ap

ehkä sinussa on jotain luontaantyöntävää. eivät kaikki halua tutustua kaikkiin.

Juurihan tässä on todettu, että jotkut eivät todella keksi mitään muuta sanottavaa kuin "joo".

Ap

Minä en yleensä keksi. Ap, varsinainen ongelma on sinun odotuksissasi. Ole oma itsesi toki, mutta anna myös toisten olla. Ehkä kannattaa harkita esim USAan muuttoa, jos kaipaat enemmän small talkkia.

Itä-Suomi riittää :D

Keskustelun ei pitäisi olla mikään taistelutanner, jossa toinen joutuu toisen mieliksi väkisin miettimään jotain ihme repliikkejä. Se on silloin näyttelemistä, ei aitoa kommunikointia. Arvostan aitoutta. Joo on ihan jees.

Tietysti juuri täällä vapaa jaarittelu on mahdotonta koska mielivaltainen poistomode keskeyttää tämän tästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei pskanjauhanta ole mikään taito. Itse en piittaa teennäisestä small talkista vaikka tosiaankin osaisin. Kai sitä jo pikkulapsikin osaa jauhaa joutavia-eri asia haluaako.

Et taida olla työelämässä?

Minkä ihmeen perusteella? Koska en pidä tyhjänjauhamisesta?

Jospa ne vaan ei halua jutustella ap:n kanssa. Tietävät jo kokemuksesta, että jos yhtään antaa siimaa niin saa hirveän ripustautujan riesakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät halua jutella aiheista, jotka ovat uutisista, iltapäivälehtien lööpeistä tai säästä. 

Omasta terveydestään ei saa jutella, eikä naapurinkaan. Kaudeudenhoidoista, seksielämästä ei sekään oikein nappaa.

Uskon että kaikki on kemiaa, jos pidät ihmisestä siedät pikkasen paskan puhumista, jos taas naama ei miellytä alkaa heti tökkimään. Poislukien tietysti minun rakkaat lapset, ovat joskus huomauttaneet puheripulista jopa uteliaisuudesta.

Mä en ainakaan halua jutellaa yhtään "päivän polttavista" aiheista, koska niitä tulee mediasta puolen tunnin välein ja toimittajatkin jauhaa niitä joka välissä. Ei huvita myöskään jutella tuntemattomien tai puolituttujen kanssa terveydestä, kauneudenhoidosta tai seksielämästä. Olen kiinnostunut juttelemaan intohimon ja kiinnostuksen kohteista, hienoista kokemuksista, paikoista, elämästä..

Miksi sitä turhaa ääntä pitäisi olla ilman asiallista asiaa? Ekstrovertit tyhjän pälättäjät ovat rasittavia, eikö ne osaa olla hetkeäkään hiljaa?! Aikuiset ihmiset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

"On se jännä se pakkanen. Siinä ikään kuin lämpötila laskee nollan alapuolelle. Lämpötila.. on se jännä..."

En osaa kuvitella itseäni laukomassa tuollaisia itsestäänselvyyksiä. Jännä lämpötila? Joo, en ole alakouluikäinen.

Mun mielestä toi eka repliikki on ihan yhtä lailla itsestäänselvyys.

Se on taito, jonka voi oppia, jos sitä tarvitsee. Ehkä osa osa viettää iin sisäänpäinkääntynyttä elämää, etteivät tarvitse sitä taitoa.

Itse en aiemmin osannut yhtään puhua vieraille, olin äärimmäisen ujo. Oli sitten pakko opetella myyntityötä varten ja nykyään pystyisin menemään juttelemaan niitä näitä kenelle tahansa kadulla vastaan tulevalle.

ollaan vaan hissun kissun ihmiset ovat tottuneet tuijottamaan kännyä 

Vierailija kirjoitti:

Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.

Ja höpöhöpö. Ennen vanhaan juteltiin kyllä niitä näitä ihmisten kanssa aina kohdatessa, ei olisi tullut kuuloonkaan vaikka samalla kylällä olla huomioimatta muita millään tavalla.  

Vierailija kirjoitti:

Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.

Kyllä small talkia on aina ollut Suomessa, ehkä kaikki eivät vaan sitten ole sosiaalisia. Itseäni ihmetyttää kun joskus poikkean yksin pubissa, niin siellä on monesti muitakin yksinäisiä tuoppiin tuijottajia. Ei näihin suomalaisiin mörökölleihin vaan saa kontaktia, mieluummin jurottavat yksikseen.

Olen asunut muissakin maissa ja siellä vastaavissa tilanteissa vieras yleensä toivotetaan tervetulleeksi.

Maailman onnellisin kansa? (kateellisin kyllä)

Vierailija kirjoitti:

ollaan vaan hissun kissun ihmiset ovat tottuneet tuijottamaan kännyä 

mulla on kännykän paikkana tasku(kapulamalli vielä) ja siti pitäydyn small talkista. Katselen ympärilleni silti ihan vapautuneesti.

Mielestäni tälläisiä keskustelunavauksia saa sanoa, mutta niihin saa yhtä lailla vastata välinpitämättömästi. Joillekin small talk -repliikkien keksiminen ei tule yhtään luonnostaan ja voi olla kuormittavaa, joitakin ei vaan kiinnosta tyhjänjauhaminen tai sosialisointi. Onhan se aloittajalle ikävää, jos ei saa keskustelua aikaan, mutta ei ole kenenkään velvollisuus sitä hänelle antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Suomenniemelle lienee aikojen saatossa tullut ehkä rutkasti keskivertoa huomattavasti eristäytymishaluisempia ihmisiä, joten "kyseessä" voi aika usein olla geneettisestä taipumuksesta.

Sosiaalisten taitojen puute, mielenterveysongelmat, huono itsetunto tai negatiivinen asenne. On kohteliasta ja levittää ympärilleen hyväksyntää ja positiivisuutta jos osaa vaihtaa muutaman sanan toisen kanssa. Jos jättää huomioimatta on se signaali toiselle ettei hänellä ole mitään arvoa tai että hänessä on jotain vikaa. Suomessa tämä on toki tavallista eikä tarvitse ottaa itseensä.

Yksi opiskeluajan tuttu on sosiaalisesti niin jäykkä että on suorastaan koominen. Olemme nähneet monta kertaa eri tapahtumissa. Pari vuotta valmistumisen jälkeen oltiin lounastamassa samalla abc:llä. Istuimme parin pöydän päässä toisistamme ja hänellä oli pipo ja kuulokkeet päässä koko ajan. Huomioi minut vain nyökkäämällä kerran kun katseemme kohtasi. 

Uskon että siihen vaikuttaa myös se kun lapsena aina hätisteltiin pois jaloista kun aikuiset keskusteli vaikkapa kahvipöydässä. Lasten ja aikuisten kahvipöytävuorot olivat erikseen. Ei opittu keskustelu taitoa. Nykyisin tutuilla ja sukulaisilla synttäreillä käydessä lapset ja aikuiset ovat kahvipöydässä yhtäaikaa ja keskustelevat kaikki, lapset kuuntelevat, kysyvät ja sanovat myös asiaan jotain mieleen tulevaa. Se on hienoa se.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti kömpelönä olen nuorempana möläytellyt kaikennäköisiä sammakoita joille on sitten hymähdelty ja äimistelty, minua on siten pidetty yksinkertaisena ihmisenä ja ehkä olenkin. Pelkään myös sairaalloisesti olevani raskas tai negatiivinen henkilö, elin pitkään ympäristössä jossa kommunikointi perustui valittamiseen ja muiden arvosteluun.

En nytkään kolmikymppisenä oikein hahmota mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei. Ajattelen liikaa että miten toinen reagoi ja millaisena ihmisenä hän minua pitää. Ahdistaa kun jokainen lause vie käsitystä minusta johonkin suuntaan. Jokainen sana rakentaa muiden käsitystä minusta.

Oletko yhtään ajatellut, että olet piristävä poikkeus? Ja että sinäkin muutut iän myötä? Opit virheistäsi, jos virheitä on edes tapahtunutkaan? Mielessään aina suurentaa ja liioittelee ihan pieniäkin juttuja,. Kaikki ihmiset eivät myöskään ole fiksuja ja tajuaisivat, mitä olet tarkoittanut.

Niin kauan aikaa, kun et tietoisesti ja tarkoituksella halua olla ilkeä, henkisesti väkivaltainen ja kiusata muita ihmisiä ei kannata miettiä toimitko oikein.

Meidän tapakulttuuriin ei kuulu jutella mistä tahansa ja olla oma itsensä, mutta se ei tarkoita että itseään täytyy muuttaa muuksi. Mitä enemmän saat ikää sen vähemmän välität sosiaalisista paineista ja törmäät taatusti hyviinkin tilanteiseen ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jep, saman olen huomannut esimerkiksi kokousten tai muiden yhteisten tilaisuuksien alussa. Itse koen sellaisen tympeän hiljaisuuden hieman vaivaannuttavaksi, mutta ymmärrän kyllä myös niitä keillä ei yhteinen sosiaalinen tilannekaan saa mitään tulemaan ulos suusta. Voi olla ujoutta, hitaasti lämpeämistä tai ihan vaan sisäinen pohdinta aiheesta x enempi mielessä. Mä tykkään jutustella, siis silleen sopivan rennosti, mutta en jaksa myöskään jatkuvaa pölötystä tuntemattomien kanssa. Small talkin avulla tutustuu uusiin ihmisiin ja se luo myös yhteenkuuluvuutta :)

Ja elämästä tulee paljon rikkaampaa ja suorastaan kivempaa kun osaa jutustelun taidon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

"Niin oli joo, meilläkin mittari näytti -25. Ei ole tainnut tän vuoden puolella ollakaan näin kylmää vielä."

Tadaa.

Ap

Jos on lähtenyt niin kiireellä, ettei ole ehtinyt katsoa mittaria, eikä muista onko ollut pakkasia?