Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?
28.02.2023 |
"Tänään olikin kirpakka pakkanen" "Mjoo" Ja keskustelu päättyy siihen..
Kommentit (643)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.
Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.
Ap
Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit.
Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan.
Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.
Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".
Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.
Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.
Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?
jopa siinä määrin ahdistut, että teet aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.
Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.
Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän.
Viittasin aiempiin kommentteihin, jotka on jossain sivulla x. Niissä esitettiin väittämä siitä, että erakot selviävät maailmassa paremmin, kun eivät ole riippuvaisia kenestäkään.
Okei, sitten ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti taitava keksii aina jotain ja toinen osaa aina vastat siiteh jotain näppärää. Uutta sitten on näitä joiden kanssa keskusteleminen on kuin heittelisi kiviä suohon. Uskokaa että me sosiaalisesti taitavammat emme ole iskemässä teitä emmekä halua kaveriksenne vaan yritämme vain mennä sillä minimimäärällä keskustelua ettei olisi kiusallista.
Oletko koskaan ajatellut että se olet vain sinä, joka kokee hiljaisuuden kiusallisena?
Kovasti tässä joku epäsosiaalinen yrittää oikein vängätä, ettei vaan tarvitsisi noudattaa kohteliaita tapoja, tervehtiä, kiittää tai sanoa vaikka ole hyvä. Se tekee sinusta vain törpön mielikuvan ja kyllä siitä voi moni ihan loukkaantua tai suutahtaa, jos ei esim. osaa kiittää toisia.
Anteeksi mutta mitähän hittoa? Todellakin käyttäydyn aina peruskohteliaasti, mutta mikään tikusta asian vääntäminen puolitutulle ei ole peruskohteliaisuutta. Aina toki reagoin asiallisesti siihenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.
Näköjään on todella haastavaa joillekin..
Ap
ehkä sinussa on jotain luontaantyöntävää. eivät kaikki halua tutustua kaikkiin.
Juurihan tässä on todettu, että jotkut eivät todella keksi mitään muuta sanottavaa kuin "joo".
Ap
Minä en yleensä keksi. Ap, varsinainen ongelma on sinun odotuksissasi. Ole oma itsesi toki, mutta anna myös toisten olla. Ehkä kannattaa harkita esim USAan muuttoa, jos kaipaat enemmän small talkkia.
Totta, mutta ihan naapurimaissakin se taito osataan ja sitä pidetään kohteliaana kanssakäymisenä noin yleensä. Ainakin se tuottaa iloa niille juttelijoille.
Kaameata tuo suomalaisten yksinäisyys puhumattomuuden vuoksi, oikein pahaa tekee. Mietityttää onko tällä asialla vaikutusta korkeisiin its....tms lukuihin?
Tuo onkin aika mielenkiintoinen juttu!
Toisista huomaa heti, että on aika mörökölli, eikä juttu luista sitten millään.
Sitten on heitä, joiden kanssa juttu luistaa ihan itsestään ja on hauska turista niitä näitä, ihan mistä vain!
Turvallisimmat aiheet ovat ruoka, matkailu/ - kommellukset ja kulttuuri, uskontoa en sekoita koskaan puheisiini, paitsi ehkä kirkot nähtävyyksinä.
Yksin naisihmisenä joskus matkatessa mut ehkä koetaan vamppina, mutta tyttäreni (ja hänen poikansa) kanssa ulkomailla matkatessa olen kai se turvallinen ihmismagneetti.
Mun kanssa tulevat juttelemaan nuoret, vanhat ja kaikki siltä väliltä.
En sano, että rakastaisin small talking´ia, mutten koe sitä myöskään epämukavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.
Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä? edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.
Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.
Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.
Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.
Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.
Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?
Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.
Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.
Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.
Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.
Ap
Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit.
Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan.
Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.
Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".
Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.
Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.
Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?
jopa siinä määrin ahdistut, että teet aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.
Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.
Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän.
Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.
Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä? edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.
Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.
Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.
Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.
Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.
Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?
Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.
Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.
Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika moni jurottaja vaikuttaa ihmisvihamieliseltä mulkulta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.
Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä? edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.
Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.
Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.
Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.
Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.
Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?
Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.
Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.
Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.
Enemmänkin niin, että tuntemattomille jutusteltiin muuten vaan, ja sitten sieltä joskus löytyikin kivoja tuttavuuksia joiden kanssa halusi jatkaa porinoita myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aika moni jurottaja vaikuttaa ihmisvihamieliseltä mulkulta
No, tuo nyt oli rumasti sanottu mutta se puhumattomien yksinäisyys, se on vakava Ja surullinen asia. Hymy tai muutama sopiva sana voi merkata heille paljon, kuten meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.
Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä? edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.
Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.
Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.
Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.
Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.
Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?
Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.
Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.
Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.
Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, saman olen huomannut esimerkiksi kokousten tai muiden yhteisten tilaisuuksien alussa. Itse koen sellaisen tympeän hiljaisuuden hieman vaivaannuttavaksi, mutta ymmärrän kyllä myös niitä keillä ei yhteinen sosiaalinen tilannekaan saa mitään tulemaan ulos suusta. Voi olla ujoutta, hitaasti lämpeämistä tai ihan vaan sisäinen pohdinta aiheesta x enempi mielessä. Mä tykkään jutustella, siis silleen sopivan rennosti, mutta en jaksa myöskään jatkuvaa pölötystä tuntemattomien kanssa. Small talkin avulla tutustuu uusiin ihmisiin ja se luo myös yhteenkuuluvuutta :)
Teikäläiset ovatkin sitten varmaan ekstroverttiyden ääripäässä, kun aina pitää "tutustua" – jopa silloin kun näkee, ettei toista kiinnosta pilaantuneen puolukan vertaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.
Näköjään on todella haastavaa joillekin..
Ap
ehkä sinussa on jotain luontaantyöntävää. eivät kaikki halua tutustua kaikkiin.
Juurihan tässä on todettu, että jotkut eivät todella keksi mitään muuta sanottavaa kuin "joo".
Ap
Minä en yleensä keksi. Ap, varsinainen ongelma on sinun odotuksissasi. Ole oma itsesi toki, mutta anna myös toisten olla. Ehkä kannattaa harkita esim USAan muuttoa, jos kaipaat enemmän small talkkia.
Totta, mutta ihan naapurimaissakin se taito osataan ja sitä pidetään kohteliaana kanssakäymisenä noin yleensä. Ainakin se tuottaa iloa niille juttelijoille.
Kaameata tuo suomalaisten yksinäisyys puhumattomuuden vuoksi, oikein pahaa tekee. Mietityttää onko tällä asialla vaikutusta korkeisiin its....tms lukuihin?
Suomen rajoja ei liene suljettu, joten olet ihan vapaa muuttamaan ulkomaille, jos suomalaisuus sinua noin risoo. Eikö sitä monimuotoisuutta vain olekin ihannoitu viime vuodet ihan ylitsevuotavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutustelu sopii osalle ja taas osalle ei. Ei siinä sen enempää.
Jos ihmiset opettelisivat juttelemaan, löytäisi helpommin sen parisuhteenkin, minkä puutteesta jaksetaan täällä kitistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.
Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä? edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.
Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.
Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.
Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.
Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.
Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?
Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.
Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.
Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.
Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.
Vastasin ketjussa jo aiemmin vastaavaan kysymykseen mutta deittisovellukset on keksitty. Lisäksi osa ihmisistä lähestyy ja kysyy suoraan treffeille kiinnostavaa ihmistä, eikä yritä säätilasta tiedustelemisen kautta edetä sinne.
Mulla on dysfasia ja autismi, niin siksi. Puheen tuottaminen on mulle se vaikein laji.
Eilen ahdisti, kun joku tuli uimahallin suihkussa juttelemaan mulle kuinka "ihana ilma ulkona on ja käytkö usein uimassa", ja en saanut sanottua mitään. Tämä nainen pahoitti mielensä ja niskojaan nakellen jatkoi pesua. En muutenkaan halua, että minua lähestytään tuollaisissa tilanteissa kun olen tavallaan haavoittuva.
Toivoisin ihmisiltä ymmärrystä, jos joku kanssakulkija vaikuttaa oudolta, niin sille on oikeasti joku syy. Joka voi olla todella kivulias, kuten dysfasia tai vaikkapa estynyt persoonallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.
Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä? edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.
Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.
Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.
Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.
Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.
Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?
Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.
Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.
Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.
Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.
Vastasin ketjussa jo aiemmin vastaavaan kysymykseen mutta deittisovellukset on keksitty. Lisäksi osa ihmisistä lähestyy ja kysyy suoraan treffeille kiinnostavaa ihmistä, eikä yritä säätilasta tiedustelemisen kautta edetä sinne.
Mistä sen tietää onko joku kiinnostava jos ei ole koskaan sen kanssa jutellut?
Vierailija kirjoitti:
"Ulkona oli pakkasta"
"Aha. Täytyy pestä pyykkiä tänään"
"Ai pyykkiä. Pesetkö usein pyykkiä?"
"Pari kertaa viikossa. Käytkö usein suihkussa?"
"Joo. Tykkään mandariineista. Tykkäätkö sä?"
"En. Olen allerginen"
"Aha. Mä en ole"
"Okei. No mille olet allerginen?"
"En millekään"
"Aha. Mä oon mandariineille"
"Joo"Onko tämä nyt hyvä? Vai otetaanko ihan radiopuheluyhteys, niin ap voi luetella siihen vuorosanat?
Onkohan tämä nyt se tuppisuun ajattelumalli, säälittävää!
Kovasti tässä joku epäsosiaalinen yrittää oikein vängätä, ettei vaan tarvitsisi noudattaa kohteliaita tapoja, tervehtiä, kiittää tai sanoa vaikka ole hyvä. Se tekee sinusta vain törpön mielikuvan ja kyllä siitä voi moni ihan loukkaantua tai suutahtaa, jos ei esim. osaa kiittää toisia.