Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Tulee tunne, että jotkut ihmiset pelkäävät elämänmittaisen puhekiintiönsä tulevan täyteen ja siksi säästelevät sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Minulle tämä ei ole ongelma kun osaan puhua ja suhdeasiat on hoituneet perinteisellä tavalla tutustuen opiskelukavereihin/kaverin kaveriin/baarituttuihin.

Mutta että Tinder/netti on mukamas se, missä hipihiljaiset osaa iskeä tarinaa niin, että pääsee treffeille. Ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Huh huh. Sanon vaan, että helpompaa on kun vaan kohtaa ihmisiä tässä oikeassa elämässä.

Ei mulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa päästä tinderin kautta treffeille. Päin vastoin, sieltä on ihan naurettavan helppoa saada seuraa. Vaikka minusta saa ehkä viestien kautta puheliaamman vaikutelman, kaikki ovat minut tavattuaan aina halunneet jatkotreffejä. Ei ole haitannut etten ole kasvotusten mikään höpöttäjä.

Sinä olet nyt todella harvinainen poikkeus. Hyvännäköinen ja Tinder on kuin karkkikauppa. En väitä sinua valehtelijaksi, mutta joku toinen voisi vastata tuohon kysymykseen.

Miten ihmiset, jotka vihaavat kaikkea small talkia pääsevät kenenkään kanssa siihen pisteeseen, että sovitaan treffit JA siitä vielä tulee jotain?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti taitava keksii aina jotain ja toinen osaa aina vastat siiteh jotain näppärää. Uutta sitten on näitä joiden kanssa keskusteleminen on kuin heittelisi kiviä suohon. Uskokaa että me sosiaalisesti taitavammat emme ole iskemässä teitä emmekä halua kaveriksenne vaan yritämme vain mennä sillä minimimäärällä keskustelua ettei olisi kiusallista.

Oletko koskaan ajatellut että se olet vain sinä, joka kokee hiljaisuuden kiusallisena?

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinnosta puhua pashaa mutta vaikka samaan pöytään plaseerattuna tai samaan autoonntaibjissiin joutuneena on tapana yrittää löytää jotain yhteistä keskustelunaihetta. Vaikka säästä puhuminen on parempi kuin vaivaantunut seinien tuijottelu. Tietysti joku sää on aika viimesijainen keskustelunavaus mutta jos ei mistään muusta synny keskustelua niin sekin parempi kuin ei mitään.

Jos vaikka näkee naapurin samalla bussipysäkillä niin hirveän hyvä jos keksii jotain sanottavaa. Voihan sitten vaikka jättäytyänruujkaan niin ettei "pääse" viereen istumaan.

Sosiaalisesti taitava keksii aina jotain ja toinen osaa aina vastat siiteh jotain näppärää. Uutta sitten on näitä joiden kanssa keskusteleminen on kuin heittelisi kiviä suohon. Uskokaa että me sosiaalisesti taitavammat emme ole iskemässä teitä emmekä halua kaveriksenne vaan yritämme vain mennä sillä minimimäärällä keskustelua ettei olisi kiusallista.

Kiusallisuuden kokemus on sinun omassa päässäsi, se toinen saattaa kokea kiusalliseksi sen että alat jutustelemaan. Voit määritellä itsellesi minimimäärän keskustelulle jottei se olisi sinulle kiusallista, mutta et voi laajentaa tätä koskemaan kaikkia muitakin, joiden pitäisi sitten osata lukea ajatuksesi, vaikka tapaa sinut ensimmäistä, ja luultavasti viimeistä kertaa elämässään.

Aika paljon vaadit kanssaihmisiltä. oletko ajatellut että vika saattaa todellakin olla itsessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinnosta puhua pashaa mutta vaikka samaan pöytään plaseerattuna tai samaan autoonntaibjissiin joutuneena on tapana yrittää löytää jotain yhteistä keskustelunaihetta. Vaikka säästä puhuminen on parempi kuin vaivaantunut seinien tuijottelu. Tietysti joku sää on aika viimesijainen keskustelunavaus mutta jos ei mistään muusta synny keskustelua niin sekin parempi kuin ei mitään.

Jos vaikka näkee naapurin samalla bussipysäkillä niin hirveän hyvä jos keksii jotain sanottavaa. Voihan sitten vaikka jättäytyänruujkaan niin ettei "pääse" viereen istumaan.

Sosiaalisesti taitava keksii aina jotain ja toinen osaa aina vastat siiteh jotain näppärää. Uutta sitten on näitä joiden kanssa keskusteleminen on kuin heittelisi kiviä suohon. Uskokaa että me sosiaalisesti taitavammat emme ole iskemässä teitä emmekä halua kaveriksenne vaan yritämme vain mennä sillä minimimäärällä keskustelua ettei olisi kiusallista.

Miksi koet hiljaisuuden vaivaannuttavana tai kiusallisena? Mun mielestä on ihan kiva välillä jutella tuntemattomienkin kanssa, mutta mulla riittää kyllä kaikenlaista ajateltavaa ihan itseksenikin enkä koe vaivaannuttavaksi, vaikka miettisinkin ihan omia juttujani. Ja jos mulla on tylsää, voin aina lukea jotain. Tai vaikka kaivaa luurin esiin ja kirjoitella tänne palstalle. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinnosta puhua pashaa mutta vaikka samaan pöytään plaseerattuna tai samaan autoonntaibjissiin joutuneena on tapana yrittää löytää jotain yhteistä keskustelunaihetta. Vaikka säästä puhuminen on parempi kuin vaivaantunut seinien tuijottelu. Tietysti joku sää on aika viimesijainen keskustelunavaus mutta jos ei mistään muusta synny keskustelua niin sekin parempi kuin ei mitään.

Jos vaikka näkee naapurin samalla bussipysäkillä niin hirveän hyvä jos keksii jotain sanottavaa. Voihan sitten vaikka jättäytyänruujkaan niin ettei "pääse" viereen istumaan.

Sosiaalisesti taitava keksii aina jotain ja toinen osaa aina vastat siiteh jotain näppärää. Uutta sitten on näitä joiden kanssa keskusteleminen on kuin heittelisi kiviä suohon. Uskokaa että me sosiaalisesti taitavammat emme ole iskemässä teitä emmekä halua kaveriksenne vaan yritämme vain mennä sillä minimimäärällä keskustelua ettei olisi kiusallista.

Määrittelet itsesi sosiaalisesti taitavaksi, vaikka teksti osoittaa täysin päinvastaista. :D

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.

Kyllä small talkia on aina ollut Suomessa, ehkä kaikki eivät vaan sitten ole sosiaalisia. Itseäni ihmetyttää kun joskus poikkean yksin pubissa, niin siellä on monesti muitakin yksinäisiä tuoppiin tuijottajia. Ei näihin suomalaisiin mörökölleihin vaan saa kontaktia, mieluummin jurottavat yksikseen.

Olen asunut muissakin maissa ja siellä vastaavissa tilanteissa vieras yleensä toivotetaan tervetulleeksi.

Maailman onnellisin kansa? (kateellisin kyllä)

Mä käyn joskus yksin lasillisella paikallisessa baarissa. Menen yksin silloin, kun haluan myös olla siellä yksin. Jos haluan juttuseuraa, pyydän jonkun kaverini mukaan. Ei läheskään kaikki yksin pöydässä istuvat ole yksinäisiä vaan joillekin se voi olla just se hetki, kun SAA olla ihan rauhassa.

[/quote

Tuppisuu suomalainen::))

Johtuu lähinnä siitä että meillä on kyräilykulttuuri, että tarkkaan valikoidaan kenen kanssa on soveliasta jutustella ja toisaalta ne joiden kanssa jurotetaan. Etenkin nuoret miehet ovat tässä erinomaisen taitavia, missä sitten mahtanevat oppia, mutta hyvin tuntuvat tunnistavan oman viiteryhmänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Järjestetään tuppisuiden-deittitapahtuma. Kukaan ei puhu, korkeintaan vaivaantuneena mumisee ja töksäyttää sanan tunnissa. Kyllä sieltä muutama pari löytää kaltaisensa. Kotona voi raapustaa jotain tekstiä lapuille, joita sitten vaivihkaa vilauttelee mahdolliselle kumppanille. Säätila on isolla taululla seinällä ja sitä voi sormella osoitella, jos haluaa vähän vauhdikkaampaa kommunikointia. Musiikkina jotain virsiä ja juomana luumusoppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Ei vaan harhaista on kuvitella että jos joku ei halua täyttää sinun tarvettasi jutustelulle, niin kuvittelee pärjäävänsä yksin maailmassa. Ajatteleppa nyt ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Ketjua juurikaan lukematta kommentoin:

Jos mulle tulee joku small talkkaamaan niin olen kyllä aina kohteliaasti jutussa mukana. Minusta se on yleensä ihan kivaa että joku haluaa sosialisoida kanssani. Aina tietenkään ei ole aikaa ja silloin pidän juttelut lyhyinä lauseiden vaihtoina ja jatkan matkaa, ja toisaalta silloin kun ei itselläni ole juurikaan kiire niin voin pölistä hetken kauemminkin, etenkin jos vastapuolena on vanhus.

Small talk on yleensä helpoin aloittaa kun ei ole kovin hektinen ympäristö, en itsekään juttele oma-aloitteisesti muille ihmisille cittarin käytävillä, bussissa tai keskustassa kävellessäni - toisin kuin esim kotiseudulla lenkkeillessä voi vastaantulevan mummon kanssa muutaman lauseen vaihtaa vaikka koirista tai säästä.

Mulla ei ole small talkilla todellakaan mitään takaa-ajatuksia että vieraita ihmisiä tahtoisin ystäviksi/iskeä vaan ihan perus kohteliaisuuttani tuoda sosiaalista kontaktia ympärilleni jos se mulle itselleni on ok. Joskus heitän jonkin muka-hauskan jutun satunnaiselle ihmiselle ja hän voi siihen vastata tai (ystävällisesti) hymähtää, ihan sama. 

Toivon kuitenkin että te, jotka ketjussa tuotte ilmi että ette pidä small talkista, ette kuitenkaan tällaista henkilöä loukkaa/pilkkaa kommenteillanne. Jos joku sanoo, että "voi vitsit olipas tänään kylmä aamu" niin ei ole paljoa vaadittu vastata edes jotenkin neutraalisti "jep niimpä" kuin että vastaa ilman mitään suodatusta "ei kuule kiinnosta". 

Vierailija kirjoitti:

Ketjua juurikaan lukematta kommentoin:

Jos mulle tulee joku small talkkaamaan niin olen kyllä aina kohteliaasti jutussa mukana. Minusta se on yleensä ihan kivaa että joku haluaa sosialisoida kanssani. Aina tietenkään ei ole aikaa ja silloin pidän juttelut lyhyinä lauseiden vaihtoina ja jatkan matkaa, ja toisaalta silloin kun ei itselläni ole juurikaan kiire niin voin pölistä hetken kauemminkin, etenkin jos vastapuolena on vanhus.

Small talk on yleensä helpoin aloittaa kun ei ole kovin hektinen ympäristö, en itsekään juttele oma-aloitteisesti muille ihmisille cittarin käytävillä, bussissa tai keskustassa kävellessäni - toisin kuin esim kotiseudulla lenkkeillessä voi vastaantulevan mummon kanssa muutaman lauseen vaihtaa vaikka koirista tai säästä.

Mulla ei ole small talkilla todellakaan mitään takaa-ajatuksia että vieraita ihmisiä tahtoisin ystäviksi/iskeä vaan ihan perus kohteliaisuuttani tuoda sosiaalista kontaktia ympärilleni jos se mulle itselleni on ok. Joskus heitän jonkin muka-hauskan jutun satunnaiselle ihmiselle ja hän voi siihen vastata tai (ystävällisesti) hymähtää, ihan sama. 

Toivon kuitenkin että te, jotka ketjussa tuotte ilmi että ette pidä small talkista, ette kuitenkaan tällaista henkilöä loukkaa/pilkkaa kommenteillanne. Jos joku sanoo, että "voi vitsit olipas tänään kylmä aamu" niin ei ole paljoa vaadittu vastata edes jotenkin neutraalisti "jep niimpä" kuin että vastaa ilman mitään suodatusta "ei kuule kiinnosta". 

Eiköhän ole erittäin pieni vähemmistö joka töksäyttää jotain "ei kiinnosta". Itse totean just jotain "joo", mutta ap:lle sekään ei nyt jostain syystä tunnu riittävän.

Tässä ketjussa tulee hyvin ilmi monen suomalaisen luonne ja kyky kommunikoida.

Kaikki kevyt jutustelukin tulkitaan väärin ja tehdään päätelmiä, että nyt tuo höpöttäjä haluaa minuun tutustua.

Menkää jurottajat takaisin sinne syvälle metsään. Siellä on mukava olla omien ajatusten kanssa kenenkään häiritsemättä. Urpot.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee hyvin ilmi monen suomalaisen luonne ja kyky kommunikoida.

Kaikki kevyt jutustelukin tulkitaan väärin ja tehdään päätelmiä, että nyt tuo höpöttäjä haluaa minuun tutustua.

Menkää jurottajat takaisin sinne syvälle metsään. Siellä on mukava olla omien ajatusten kanssa kenenkään häiritsemättä. Urpot.

Se millä tavalla tulkitsen riippuu siitä, millainen tää höpöttäjä on. Joku vanha symppis mummeli on vähän eri asia kuin omaa ikäluokkaani oleva mies. Jälkimmäisessä tapauksessa on 90% varmaa, että jotain taka-ajatuksia löytyy. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee hyvin ilmi monen suomalaisen luonne ja kyky kommunikoida.

Kaikki kevyt jutustelukin tulkitaan väärin ja tehdään päätelmiä, että nyt tuo höpöttäjä haluaa minuun tutustua.

Menkää jurottajat takaisin sinne syvälle metsään. Siellä on mukava olla omien ajatusten kanssa kenenkään häiritsemättä. Urpot.

Tästä ketjusta tulee myös ilmi, että osalla ihmisistä ei ole mitään hajua siitä, miten paljon joillain on sosiaalisia kontakteja. Se hetki bussipysäkillä ja bussissa voi jollekin perheelliselle olla päivän ainoa hetki, jolloin ei tarvitse puhua kenenkään kanssa eikä ottaa ketään toista ihmistä huomioon. Töissä on joutunut puhumaan niin työkavereiden kuin asiakkaidenkin kanssa, huomioimaan heidät ja kotona odottaa puoliso ja lapset, joiden kanssa pitää puhua ja joita pitää huomioida. Pitäisi myös illalla soittaa äidille sekä ystävälle ja sitä ennen viedä lapsi harrastuksiin ja puhua siellä lapsen harrastuskavereiden vanhempien sekä valmentajan kanssa. On paljon ihmisiä, jotka joutuvat koko ajan huomioimaan muita ihmisiä ja sitä pientä hetkeä päivästä, jolloin ei tarvitsisi huomioida yhtään ketään, ei haluta käyttää tuntemattomille juttelemiseen. 

Mä huomasin itsestänikin, että kun 10 vuotta sitten siirryin etätöihin, mulla riitti kiinnostusta randomien kanssa small talkaamiseenkin. Sinkkuna ja lapset aikuisina tilanne on ihan toinen, koska hiljaisuutta ja omaa aikaa on ihan riittävästi. Ja kun ei tarvitse sosialisoida päivän aikana työkavereidenkaan kanssa, on ihan kiva välillä jutella jonkun toisen koiranomistajan tai vaikka naapurin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee hyvin ilmi monen suomalaisen luonne ja kyky kommunikoida.

Kaikki kevyt jutustelukin tulkitaan väärin ja tehdään päätelmiä, että nyt tuo höpöttäjä haluaa minuun tutustua.

Menkää jurottajat takaisin sinne syvälle metsään. Siellä on mukava olla omien ajatusten kanssa kenenkään häiritsemättä. Urpot.

Tämä viestisi alleviivaa kauniisti sen, miksi sinun kanssasi ei haluta jutella. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Viittasin aiempiin kommentteihin, jotka on jossain sivulla x. Niissä esitettiin väittämä siitä, että erakot selviävät maailmassa paremmin, kun eivät ole riippuvaisia kenestäkään.