Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Suomalaiset eivät osaa keskustella. Ei sitten millään. Mökötetään ja mulkoillaan vaan.

Nuoret vielä vähemmän kuin iäkkäät.

Työpaikalla on jopa työn kannalta olleellisista työasioista vaikeaa/ mahdotonta näiden moukkanuorten kanssa keskustella.

Täh on ainoa sana monella jonka osaavat. Kiitos, anteeksi ym. normaalit käytöstavat ovat heille tuntemattomia Lienee kotona opittua. Vanhemmilla samat tavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Minulle tämä ei ole ongelma kun osaan puhua ja suhdeasiat on hoituneet perinteisellä tavalla tutustuen opiskelukavereihin/kaverin kaveriin/baarituttuihin.

Mutta että Tinder/netti on mukamas se, missä hipihiljaiset osaa iskeä tarinaa niin, että pääsee treffeille. Ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Huh huh. Sanon vaan, että helpompaa on kun vaan kohtaa ihmisiä tässä oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Minulle tämä ei ole ongelma kun osaan puhua ja suhdeasiat on hoituneet perinteisellä tavalla tutustuen opiskelukavereihin/kaverin kaveriin/baarituttuihin.

Mutta että Tinder/netti on mukamas se, missä hipihiljaiset osaa iskeä tarinaa niin, että pääsee treffeille. Ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Huh huh. Sanon vaan, että helpompaa on kun vaan kohtaa ihmisiä tässä oikeassa elämässä.

Ei mulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa päästä tinderin kautta treffeille. Päin vastoin, sieltä on ihan naurettavan helppoa saada seuraa. Vaikka minusta saa ehkä viestien kautta puheliaamman vaikutelman, kaikki ovat minut tavattuaan aina halunneet jatkotreffejä. Ei ole haitannut etten ole kasvotusten mikään höpöttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.

Kyllä small talkia on aina ollut Suomessa, ehkä kaikki eivät vaan sitten ole sosiaalisia. Itseäni ihmetyttää kun joskus poikkean yksin pubissa, niin siellä on monesti muitakin yksinäisiä tuoppiin tuijottajia. Ei näihin suomalaisiin mörökölleihin vaan saa kontaktia, mieluummin jurottavat yksikseen.

Olen asunut muissakin maissa ja siellä vastaavissa tilanteissa vieras yleensä toivotetaan tervetulleeksi.

Maailman onnellisin kansa? (kateellisin kyllä)

Mä käyn joskus yksin lasillisella paikallisessa baarissa. Menen yksin silloin, kun haluan myös olla siellä yksin. Jos haluan juttuseuraa, pyydän jonkun kaverini mukaan. Ei läheskään kaikki yksin pöydässä istuvat ole yksinäisiä vaan joillekin se voi olla just se hetki, kun SAA olla ihan rauhassa.

Puhelias suomalainen on joko humalassa, tai sitten mt-lääkityksessä, esim. bibolaari.

Lääkitys helpottaa kontaktinottoa ja antaa rohkeutta kuten viinakin. Muutoin jurotetaan.

Tämä tiedetään suomalaisista maailmallakin.

Juro ja yrmeä kansa, eikä tämä näytä sukupolvien myötä muuttuvan, nuoret ovat yhä jurompia ja puhumattomampia aina vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

Varmaan pitäisi vastata useammalla sanalla, kuten esim. "Niin on. Toivottavasti ei kestä kauan". Pelkkä "joo" voi kuulostaa siltä, että oikeasti ei kiinnosta.

Joo ei kiinnostakkaan. Take a hint. kerran jouduin bussissa sanomaan suoraan että olisitko hiljaa, en halua puhua kanssasi. On se kumma kun te papupadat ette ymmärrä kun hienovaraisesti ihmiset yrittävät vältellä teitä. Lapsenomaista käytöstä jossa haetaan jatkuvasti huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Treffitilannehan on vielä jännittävämpi kuin satunnaisen, ei-kiinnostavan ihmisen kanssa puhuminen!

Minä olen puhelias, mutta kun olen kiinnostunut jostakusta, niin sydän hakkaa ja suuta kuivaa. Yksillä treffeillä jouduin istumaan käsieni päällä, kun ne tärisi niin paljon etten kyennyt keskittymään. No, se ei pilannut mitään, mutta sanonpa vaan että olen normaalisti täysin erilainen ja juurikin sellainen harvinainen bussipysäkkihöpöttelijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Minulle tämä ei ole ongelma kun osaan puhua ja suhdeasiat on hoituneet perinteisellä tavalla tutustuen opiskelukavereihin/kaverin kaveriin/baarituttuihin.

Mutta että Tinder/netti on mukamas se, missä hipihiljaiset osaa iskeä tarinaa niin, että pääsee treffeille. Ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Huh huh. Sanon vaan, että helpompaa on kun vaan kohtaa ihmisiä tässä oikeassa elämässä.

Ei mulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa päästä tinderin kautta treffeille. Päin vastoin, sieltä on ihan naurettavan helppoa saada seuraa. Vaikka minusta saa ehkä viestien kautta puheliaamman vaikutelman, kaikki ovat minut tavattuaan aina halunneet jatkotreffejä. Ei ole haitannut etten ole kasvotusten mikään höpöttäjä.

Melkoinen palsta-alfa siellä :D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Minulle tämä ei ole ongelma kun osaan puhua ja suhdeasiat on hoituneet perinteisellä tavalla tutustuen opiskelukavereihin/kaverin kaveriin/baarituttuihin.

Mutta että Tinder/netti on mukamas se, missä hipihiljaiset osaa iskeä tarinaa niin, että pääsee treffeille. Ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Huh huh. Sanon vaan, että helpompaa on kun vaan kohtaa ihmisiä tässä oikeassa elämässä.

Ei mulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa päästä tinderin kautta treffeille. Päin vastoin, sieltä on ihan naurettavan helppoa saada seuraa. Vaikka minusta saa ehkä viestien kautta puheliaamman vaikutelman, kaikki ovat minut tavattuaan aina halunneet jatkotreffejä. Ei ole haitannut etten ole kasvotusten mikään höpöttäjä.

Melkoinen palsta-alfa siellä :D:D

Mistähän päättelit että olen mies? Pikku paljastus: olen nainen.

Täysin tyhjänpäiväinen kaakatus on ärsyttävää.

Tätähän monien niin ylistämä smalltalk usein on.

Kohtelias voi olla olematta räpätäti.

Toki pitää älytä tervehtiä ja vastata puhutteluun.

Puolison työnantaja(kauppias) on totaalinen tuppisuu, ei edes tervehdi asiakkaita...

Se antaa tunteen, että ei olectervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Työelämässä on tehtäviä, joissa on osattava edustaa. Edustamiseen kuuluu pienimuotoinen smalltalk. 

Kahvitilaisuudet saattavat olla aika vaivaannuttavia, jos johtaja ei osaa jutella tai puhua muuta kuin pakollisen pahan.

Tietenkin on olemassa Eero Heinäluoma, mutta hänhän ei ole millään henkilökohtaisilla meriiteillä ollut puhemiehenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Minusta on hyvin suuri merkitys, ollaanko "samassa veneessä" vai ei. Normaali aamulla  bussipysäkillä seisoskelu ei ole mun mielestä "samassa veneessä" olemista. Ei minkäänlaisessa "veneessä" olemista vaan täysin normaali arkirutiini. Tilanne muuttuu, kun on esim bussilakko tai sellainen lumipyry, että bussit on myöhässä. Silloin tilanteessa on jotain normaalista poikkeavaa ja siten voi ajatella olevansa muiden pysäkillä odottelevien kanssa "samassa veneessä". 

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä on tehtäviä, joissa on osattava edustaa. Edustamiseen kuuluu pienimuotoinen smalltalk. 

Kahvitilaisuudet saattavat olla aika vaivaannuttavia, jos johtaja ei osaa jutella tai puhua muuta kuin pakollisen pahan.

Tietenkin on olemassa Eero Heinäluoma, mutta hänhän ei ole millään henkilökohtaisilla meriiteillä ollut puhemiehenä. 

Työelämässä edustamisesta ja small talkista maksetaankin palkkaa. Se on yksi työnantajan määräämistä työtehtävistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Tulee mieleen, kun olin asunut useamman vuoden ulkomailla ja palasin Suomeen. Muutaman kerran sitten erehdyin tervehtimään ihmisiä pubissa, ihan vaan sanomalla, hei ja päätä nyökyttämällä. Vastauksena mykkä lähes vihamielinen tuijotus, kunnes tajusin, että nyt ollaankin Suomessa. Karu paluu arkeen.

Ei ketään kiinnosta puhua pashaa mutta vaikka samaan pöytään plaseerattuna tai samaan autoonntaibjissiin joutuneena on tapana yrittää löytää jotain yhteistä keskustelunaihetta. Vaikka säästä puhuminen on parempi kuin vaivaantunut seinien tuijottelu. Tietysti joku sää on aika viimesijainen keskustelunavaus mutta jos ei mistään muusta synny keskustelua niin sekin parempi kuin ei mitään.

Jos vaikka näkee naapurin samalla bussipysäkillä niin hirveän hyvä jos keksii jotain sanottavaa. Voihan sitten vaikka jättäytyänruujkaan niin ettei "pääse" viereen istumaan.

Sosiaalisesti taitava keksii aina jotain ja toinen osaa aina vastat siiteh jotain näppärää. Uutta sitten on näitä joiden kanssa keskusteleminen on kuin heittelisi kiviä suohon. Uskokaa että me sosiaalisesti taitavammat emme ole iskemässä teitä emmekä halua kaveriksenne vaan yritämme vain mennä sillä minimimäärällä keskustelua ettei olisi kiusallista.