Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta jutella jos se suhde ei tule etenemään tai ole millään lailla tärkeä itselle.

Ei ei. Siinä on pidettävä etäisyys, ei tarkoitus ole ystävystyä ja kutsua toista kylään ja esitellä perheelle. Se on vaan höpöttelyä tuttavuuksien kanssa se samalla talk mistä ainakin minä puhun, ei sen vakavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä ei ole lopulta pakko kuin kuolla. Loppuasioista, kuten small talkeista saa aikuinen yleensä vapaasti päättää itse. Ihmisen ei tarvitse olla toiselle mikään viihdekeskus.

No totta tuokin, mutta sitten ei pidä ihmetellä miksi ei esim. töissä tule ylennystä tai ei pääse parisuhteeseen haluamansa ihmisen kanssa ja kukaan ihminen ei halua auttaa sua kun apua tarvitset.

Olen jo parisuhteessa, peräti naimisissa. En kaipaa mitään uusia tuttavuuksia. Ylennysmahdollisuuksia ei muutenkaan juuri ole alallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ulkona oli pakkasta"

"Aha. Täytyy pestä pyykkiä tänään"

"Ai pyykkiä. Pesetkö usein pyykkiä?"

"Pari kertaa viikossa. Käytkö usein suihkussa?"

"Joo. Tykkään mandariineista. Tykkäätkö sä?"

"En. Olen allerginen"

"Aha. Mä en ole"

"Okei. No mille olet allerginen?"

"En millekään"

"Aha. Mä oon mandariineille"

"Joo"

Onko tämä nyt hyvä? Vai otetaanko ihan radiopuheluyhteys, niin ap voi luetella siihen vuorosanat?

Mitä ihmettä, puhutteko oikeasti kuin jotkut 5-vuotiaat?

Ei tarvi ihmetellä miksei se keskustelu suju :D

Tätä luvassa, ellei joot tai hiljaisuus kelpaa! En todellakaan ala lepertelemään puolitutuille tai tuntemattomille jotain maireita tekopirteitä saippuasarjamatkamainoskommentteja jostain matkailusta tai ikkunataiteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jospa ne vaan ei halua jutustella ap:n kanssa. Tietävät jo kokemuksesta, että jos yhtään antaa siimaa niin saa hirveän ripustautujan riesakseen. 

Small talkissa ei ole kyse mistään syvällisestä tutustumisesta. Se on kohtelias tapa, eikä puhuja välttämättä ole mitenkään henkilökohtaisesti kiinnostunut toisesta. Aiheet ovat kevyitä ja luovat mukavan tunnelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ne vaan ei halua jutustella ap:n kanssa. Tietävät jo kokemuksesta, että jos yhtään antaa siimaa niin saa hirveän ripustautujan riesakseen. 

Small talkissa ei ole kyse mistään syvällisestä tutustumisesta. Se on kohtelias tapa, eikä puhuja välttämättä ole mitenkään henkilökohtaisesti kiinnostunut toisesta. Aiheet ovat kevyitä ja luovat mukavan tunnelman.

Hassua miten jotkut luulevat vastapuolen haluavan tyyliin naimisiin yhden lauseen jälkeen :D Suuret on ainakin luulot itsestään.

Siis eihän sitä tarvitse olla mikään yltiösosiaalinen mutta ainakin edes YSTÄVÄLLINEN toista kohtaan, onko se liikaa vaadittu? Siis että saa edes jonkinlaisen peruskontaktin, sekin on jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

Varmaan pitäisi vastata useammalla sanalla, kuten esim. "Niin on. Toivottavasti ei kestä kauan". Pelkkä "joo" voi kuulostaa siltä, että oikeasti ei kiinnosta.

Tässä ketjussa huomaa hyvin sellaisen keskenkasvuisuuden monen kohdalla. Ehkä aikuistuessanne osaatte puhua juubadaabaa muiden ihmisten kanssa. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Tästä tuleekin mieleen eräs tapaus menneiltä vuosilta. Olen itse ihminen, joka ei jaksa puhua turhuuksista, mutta hyvinkin paljon mielenkiintoisista aiheista.

Keskustelimme työpaikan illanvietossa kollegan kanssa eräästä matemaattisesti erittäin vaativasta teknologiasta. Viereen istui nainen kuuntelemaan. Muutaman minuutin kuluttua hän nousi ylös ja totesi, että meillä on niin äärimmäisen tylsät jutut, että on pakko lähteä muualle.

Juu. Ilmeisesti sää tai jokin muu turhuus olisi ollut parempi aihe.

Yleensä nämä small talkin harrastajat ovat äärimmäisen pinnallisia ja tylsiä ihmisiä, joilla ei puheripulista huolimatta ole mitään sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Missä tällaisia mykkiä mutrunaamoja on töissä? Ei varmaan ainakaan asiakaspalvelussa...

Se ettei turhasta jauhaminen kiinnosta ei tarkoita, että olisi mykkä mutrunaama. Itse olen nimenomaan asiakaspalvelutyössä ja osaan olla kohtelias, mutta en ala vääntämään mistään päivän säästä syvempää keskustelua. Mun tehtävänä ei ole viihdyttää asiakkaita. Se on ok jos asiakas haluaa vetää monologia, johon riittää että nyökkäilen tai kommentoin "joo, niin, kyllä", ilman vaatimusta että minun pitäisi jotenkin edistää keskustelua.

Pahimpia ovat asiakkaat, jotka alkavat kyselemään henkilökohtaisuuksia. On kysytty useammankin kerran mm. asuinpaikkaani ja parisuhdestatustani, mitkä mielestäni eivät millään lailla kuulu asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista: jotkut kertovat, etteivät halua vaihtaa ajatuksia ventovieraiden kanssa.

Silti kirjoittavat niitä tällä palstalla ventovieraille. Uskottavuus?

Oletko oikeasti noin lapsellinen, vai luuletko että joku on niin törppö että ääneen vaikka töissä sanoo, mitä oikeasti ajattelee niistä muista?

Tässä voi sanoa mitä irl ei: pitäkää suunne kiinni ja seuratkaa edes vähän sitä toista, että onko hän teistä kiinnostunut. Ellei ole, jättäkää rauhaan.

Vaikka ei kai nämä omasta mielestä kivat ja sosiaaliset tajua, ettei muut näekään heitä samoin. Killtimiehen naisversio, tyyppi joka ei tajua, ettei hän ole pidetty tai mukava muuta kuin tasan omasta mielestään.

Mitä suotta pidättelet töissä myrkkykatkujasi? Pieraise ne kerran kunnolla uloa, niin kaikki tajuavat miksi sinut kannattaa jättää rauhaan.

Lähtökohtaisesti moni ajattelee hyvää muista työpaikallakin, myös niistä jotka jöröttää alahuuli rullalla. Epäsuoran viestinnän takia ei voi tietää jos toisella on joku toksinen keitto mielessä kiehumassa.

Ja tsekkaa ne hormonitasot jos olet nainen ja varsinkin lähestyt vaihdevuosia. Nykyään ne tulee useammin myös alle 40 v. Jos ei ihan osu, käy silti jutteleen vaikka työterveydessä. Ihan omaksi hyödyksesi.

En jää sanattomaksi jos joku sanoo jotain oli sitten sää , politiikka jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä ei ole lopulta pakko kuin kuolla. Loppuasioista, kuten small talkeista saa aikuinen yleensä vapaasti päättää itse. Ihmisen ei tarvitse olla toiselle mikään viihdekeskus.

No totta tuokin, mutta sitten ei pidä ihmetellä miksi ei esim. töissä tule ylennystä tai ei pääse parisuhteeseen haluamansa ihmisen kanssa ja kukaan ihminen ei halua auttaa sua kun apua tarvitset.

Olen jo parisuhteessa, peräti naimisissa. En kaipaa mitään uusia tuttavuuksia. Ylennysmahdollisuuksia ei muutenkaan juuri ole alallani.

voi tulla erokin .

Ehkä heille on opetettu, ettei tuntemattomille puhuta? Että joutuu vaikeuksiin, jos avautuu mihinkään kommunikaatioon sellaisten kanssa, jotka eivät ole jotakin kautta tuttuja? Vai ovatko puhumatta vain niille, jotka kokevat jollakin tavalla epäilyttävinä tai vastenmielisinä? En tiedä.

Muinainen miesystävä kertoi joskus olleensa jossakin aulassa odottamassa jotakin tilaisuuden alkua miehen kanssa, joka oli jotakin koettanut rupatella, ja sanoi itse olleensa vain hiljaa ja reagoimatta. Hänelle pauhasin asiasta, että kai sitä nyt jotakin voi sanoa. Ilokseni kertoi myöhemmin aktiivisesti opetelleensa sanomaan jotakin ja saaneensa ihan mukaviakin kokemuksia tuntemattomien kanssa juttelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Voihan siihen vastata sen joon. Mutta lähinnä tuo on nimenomaan keskustelunavaus, viesti, että haluan vuorovaikuttaa kanssasi. Voit vuorostasi alkaa joon jälkeen puhua vaikka pörssikursseista tai koiran madotuksesta tai pastacarbonarasta.

Millaisia nämä tuppisuut ovat perheensä kanssa? Jos ei kiinnosta puhua kuin tärkeistä asioista, niin aika hiljaista olisi. Eilisen aikana olisi meillä puhuttu vain, että "muista huominen matikan koe" (lapselle sanottua). Toinen lause olisi ollut, että bussilakko alkaa, mutta sekin olisi jäänyt sanomatta, kun ei se meihin vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei vain ole se oikea hetki olla juttutuulella. Joskus pää vain on niin junissa ja sitä puhetta ei vain kertakaikkiaan synny, vaikka haluaisi. Esimerkiksi aamulla työpaikalle saapuessa.

Juuri näin. Mä jään small talkaamaan, jos mulla on aikaa ja kiinnostusta jatkaa jutustelua. Aina ei ole. Joskus on tilanteita (esim bussissa matkalla töistä kotiin), jossa on pakko ajatella ihan omia juttujaan. Työasioita, kotiasioita jne. Aina ei myöskään ole sillä tuulella, että haluaisi jutella kenenkään kanssa. Voi olla suruja tai huolia. Tai on vain väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen. Säästä jutteleminen tuntemattoman kanssa ei oikein nappaa, jos vaikka puoliso on just saanut syöpädiagnoosin. Jos itse aloitan jutustelun vaikka säästä ja toinen vastaa mjoo, mulla on sen verran tilannetajua, että ymmärrän, ettei toinen ihan oikeasti nyt halua jutella kanssani. Hänellä on omat syynsä siihen eikä ne syytkään kuulu mulle. 

Se on totta, että suuri osa suomalaisista ei kuole siihen, jos ei voi koko ajan puhua jonkun kanssa. Kyky olla omissa ajatuksissaan ei kuitenkaan ole mikään huono asia. Päinvastoin. Voi miettiä asioita, pohdiskella niitä monelta eri kantilta, muodostaa omat mielipiteensä niistä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??