Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Ehkä ei vaan kiinnosta?

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Juu, niin. Toisia ei paskanjauhaminen tosiaan kiinnosta, myös keskustelukumppanissa voi olla piirteitä, jotka saavat vaikenemaan...

Yleensä johtuu siitä toisesta jos ei haluta jutustella, osaamisesta se ei ole kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Kaikki eivät halua jutella aiheista, jotka ovat uutisista, iltapäivälehtien lööpeistä tai säästä. 

Itse jännitän niin paljon sosiaalisia tilanteita, että pää lyö ihan tyhjää jopa silloin, kun olisi tuollainen äärihelppo puheenaihe.

Jep, saman olen huomannut esimerkiksi kokousten tai muiden yhteisten tilaisuuksien alussa. Itse koen sellaisen tympeän hiljaisuuden hieman vaivaannuttavaksi, mutta ymmärrän kyllä myös niitä keillä ei yhteinen sosiaalinen tilannekaan saa mitään tulemaan ulos suusta. Voi olla ujoutta, hitaasti lämpeämistä tai ihan vaan sisäinen pohdinta aiheesta x enempi mielessä. Mä tykkään jutustella, siis silleen sopivan rennosti, mutta en jaksa myöskään jatkuvaa pölötystä tuntemattomien kanssa. Small talkin avulla tutustuu uusiin ihmisiin ja se luo myös yhteenkuuluvuutta :)

Vierailija kirjoitti:

Itse jännitän niin paljon sosiaalisia tilanteita, että pää lyö ihan tyhjää jopa silloin, kun olisi tuollainen äärihelppo puheenaihe.

Sehän on vain hyvä että varoo luonnostaan jos ei satu olemaan sen sorttinen että huomaa helposti todelliset motiivit.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät halua jutella aiheista, jotka ovat uutisista, iltapäivälehtien lööpeistä tai säästä. 

Omasta terveydestään ei saa jutella, eikä naapurinkaan. Kaudeudenhoidoista, seksielämästä ei sekään oikein nappaa.

Uskon että kaikki on kemiaa, jos pidät ihmisestä siedät pikkasen paskan puhumista, jos taas naama ei miellytä alkaa heti tökkimään. Poislukien tietysti minun rakkaat lapset, ovat joskus huomauttaneet puheripulista jopa uteliaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jännitän niin paljon sosiaalisia tilanteita, että pää lyö ihan tyhjää jopa silloin, kun olisi tuollainen äärihelppo puheenaihe.

Sehän on vain hyvä että varoo luonnostaan jos ei satu olemaan sen sorttinen että huomaa helposti todelliset motiivit.

Niinpä. Säästä puhumisesta on todella lyhyt matka vaikka henkirikoksen uhriksi joutumiseen. Ei kannata sanoa kenellekään sanaakaan!

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Itse puhun oikeastaan vain kumppanille koska en ole työelämässä. Kun ei ole ystäviä jne. niin kyllä se puhumisentaitokin vaan katoaa ajan myötä jotenkin. Sitä on vaikea selittää mutta tämän olen havainnut vuosien varrella. Olen tottunut olemaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

"Niin oli joo, meilläkin mittari näytti -25. Ei ole tainnut tän vuoden puolella ollakaan näin kylmää vielä."

Tadaa.

Ap

Minä en ainakaan ole mikään säätilasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

No jos ei kiinnosta tehdä tuttavuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

"Niin oli joo, meilläkin mittari näytti -25. Ei ole tainnut tän vuoden puolella ollakaan näin kylmää vielä."

Tadaa.

Ap

Minä en ainakaan ole mikään säätilasto.

"Niin tuntui olevan, auton ikkunoissakin oli paksu jääkerros"

"Vaikuttikin kylmältä. Paljonkohan pakkasta oli? En katsonut säätä eikä meillä ole mittaria"

Ap

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Kannustavampi että sallii toisen jatkaa.

Olisithan itsekin voinut jatkaa vielä tuosta - eihän sen jutustelun tarvitse loppua siihen, että toinen vain kommentoi olevansa samaa mieltä. Olisit itse jatkanuttuota, että mittari näytti meillä -25 ...

Olisit voinut vaikka aloittaa, että onpa kirpakka pakkanen, mitähän ne on luvanneet ensi viikoksi/huomiseksi? Silloin toinen ei pääse yhden sanan vastauksella.

Koiran kanssa kun liikkuu, etenkin Tampereella niin kyllä on small talkia, kymmenen koiraa omistajineen vähintään tulee vastaan ja kaikkien kanssa on turistava :) joskus otan askeleet sivupolulle kun TAAS tulee koira vastaan. KOirapuistossa lakkasin jo käymästä kun pitää olla aina niin sosiaalinen.

Itse menen lukkoon varsinkin vieraiden ja puolituttujenkin kanssa. Ja tuttujenkin kanssa toisinaan, no mut tunnetaan ja saan olla rauhassa seinökukkanen jos koolla on kolme ihmistä ja mä olen se kolmas