Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää.

Tämä! Nyt sitä vasta osaa arvostaa, nelikymppisenä. Siis sitä, että pystyy päästämään joissain asioissa itsensä helpolla.

Mun mielestä monella nuorten haukkujalla on:

a) unohtunut, miten massiivinen ryhmäpaine olla "oikeanlainen" nuorilla on, miten hirveän helposti vaikutettavissa nuori on - vasta yli 3-kymppisenä alkaa useimman ihmisen itsenäistyminen

b) joku katkeruus omasta heikkoudesta, minkä vuoksi haukutaan burnoutiin päätyneitä

c) tai sitten vaan ovat yksinkertaisia ja kylmiä pökkelöitä, joilla ei paljon päässä suhise.

Muistan itse kyllä varsin hyvin, miten olin aivan loppu silloin aikoinaan, ja nykyaikana olisin takuulla saanut uupumusdiagnoosin ja jotain lääkettä olisi tungettu vaan kouraan. Kun se kaikki paine on "pärjääjäpiireissä" vaan liikaa, eikä nuorella vielä riitä itsenäisyys ja ymmärrys omien rajojen vetämiseen.

Itselläni meni näin: yhdessä vuodessa yo-kirjoitukset, pääsykoe valmennuskursseineen, ulkomailla omillaan kielipuolena kyykytettävänä töissä vietetty kesä - ja sitten heti perään "eliittiikouluun" ("Te olette huippuja!" -hengessä) opiskelemaan johtajatason asioita ja vetämään esityksiä johtajatason tyyliin. Vaikka ei todellakaan oikeasti olisi kaivannut mitään "eliittikoulun" paineita tai jakkupukutätien maailmaa, vaan ihan ikäiselleen tyypillistä paineetonta menoa.

Mutta kun ne odotukset ja paineet vievät nuorta kuin höyhentä tuulessa. Ja polulta on vaikea riuhtaista itseään pois, jos koko lähipiiri on sillä. Sellainen on normaali nuori, ryhmäpaineeseen mukautuva. Itseohjautuvuus tulee vasta myöhemmin. Nuorilta vaaditaan aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Elläm ruuhkavuosia ja käyn töissä ja olen äärimmäisen uupunut ja väaynyt jatkuvasti. Samoin mieheni.

Kelataan 25-30v taaksepäin. Vanhemmillani oli yritys, jossa työpäivät venyivät 12-15 tuntiin. Tätä kesti pari vuotta. Lauantaisin tehtiin "vain" 6-8h, tähän päälle huushollin viikkosiivous ja muut kodin työt. Silti talvilomalla lähdettiin aina viikoksi Lappiin ("lepäämään") ja lyhyemmillä lomilla jonnekin euroopan kaupunkiin. Kerran saatiin Lapista viime tingassa mökki, ts. ilta ja yö meni pakatessa ja aamulla lähdettiin ajamaan.

Jos nyt joku ehdottaisi, että lähdettäisiin tämän konkkaronkan kanssa Lappiin viikoksi, niin jo pelkkä ajatuskin tästä repii ranteet auki.

Nyt pitää kysyä, että mitä työtä tekivät 12-15 tuntia?

Jos tuon ajan pitää auki jotain suurimman osan aikaa tyhjänpuoleista kauppaa, huoltoasemaa tai ravintolaa, niin eihän siinä juuri rasitu. Siellä lueskelet päivän lehtiä, kuten tuohon aikaan tehtiin .

Mutta yritäppä tehtä tietotyötä, kuten ohjelmointia 15 tuntia päivässä. Varmasti palaa loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan minäkin uupuisin heti jos olisin 18v ja joku sanoisi, että aikaisin eläkeikäsi on 70 vuotta. Siis kirjaimellisesti synnyit tänne olemaan jonkun ison koneen osa. Sinun ainoa elämä.

On se nyt merkillistä, että kahdeksantoistavuotias suree pääsyään eläkkeelle vasta seitsemänkymppisenä. Pitäiskö päästä heti kahdeksantoistavuotiaana, ettei tule paha mieli näin ison koneen osana?

Niin ja moni vanhemmista ikäpolvista on aloittanut kokoaikaisen ja täyspäiväisen työnteon jo 16-18 vuotiaana, kun nykynuoriso vasta muikistelee instaan yyoolakki kutreillaan tai nautiskelee mamman ja papan kustantamasta välivuodesta pohtiessaan minne lähtisi jatkamaan opintoja. 16-vuotiaasta kun painetaan duunia 65 vuoden ikään, niin vähintään sama suhdeluku kuin nykyisillä kolmekymppisinä uraansa aloittelevilla työskennellä seitsemänkymppisiksi. Oma vika on sitten se, jos lihottaa itsensä diabeteskuntoon ja raihnaiseksi ennen aikojaan.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeikä hinattu 70 ikävuoteen. Eläkemaksu 2000€:n bruttopalkasta 200€. Lisänä verot ja muut maksut.

Ei järkeä. Mieluummin jättää oravanpyörän kokonaan väliin.

Ihan samalla tavalla se on apllä siellä 70 vee luokassa

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu liian nopeasti ja kaikenlaisilla whatsapeilla on pakko olla tavoitettavissa kokoajan. Työjutut, sukujutut, ystävät whatsapissa, opiskelujutut. Jos jätät vastaamatta viestiin, niin sulle suututaan. Nykyaikana on oltava kokoajan tavoitettavissa.

Maailma muuttuu liian nopeasti ihan kokoajan, jatkuvasti pitäisi päivittää osaamistaan jne.

Älkää nyt hitossa olko tavoitettavissa 24/7. Kukaan ei voi tälläistä edellyttää. On ihan tervettä vetää omat rajat tiettyihin rajoihin ihan jo mielenterveyden kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.

Eihän tämä vastaa kysymykseen, että miksi NUORET uupuvat. Sinä selität ympäripyöreitä, noidenhan pitäisi koskea kaikkia työikäisiä tasapuolisesti.

Ihmettelen itse aivan samaa. Ja vastaus tuntuu usein olevan tuon lainaamani kaltainen, kun on vaikeaa ja rasittavaa. Mutta kun kysymys on nimenomaan tästä nuorten uupumisesta. Tuntuu olevan uusi kansantauti kaksikymppisinä. Miksi ne nelikymppiset, jotka elävät kiireisintä perhearkea ja ovat kohonneet merkittäviin asemiin eivät ole uupuneita. Tai ne yli viisikymppiset, jotka työnantajien mielestä ovat jo toinen jalka haudassa ja joita ei kannata palkata. Enemmän näillä molemmilla ryhmillä luulisi olevan painetta työelämässä, ja samat kurjat pomot ja huonot työyhteisöt heitä koettelevat, ovat koetelleet vuosikymmeniä, toisin kun nuoria jotka eivät tahdo jaksaa edes niin pitkälle että pääsisivät työelämään. Mikseivät he jaksa?

Muuten, tuo ajatusmalli Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa oli kyllä aivan uusi, mahtaako kirjoittaja olla itsekin tällainen nuori ja uupunut?

Se ei ole itseasiassa juuri se työ, vaan koko maailma on uuvuttava nuorille, koska on koko elämä peloteltu kaikenmaailman ilmastonmuutoksilla, pandemialla yms. Vain huonoja uhkakuvia on tulevaisuudesta. Ei ole toivon näköalaa. Tähän lisättynä liian nopeasti muuttuva maailma, jonka mukana pitäisi pystyä kokoajan muuttumaan ja pysymään kärryillä.

Ei ole mitään pysyvyyttä, eikä näytä olevan tulevaisuuttakaan.

Me nuoret voimme vain haaveilla omista asioista, kuten omakotitalo, perhe, auto jne. Ei ole varaa unelmiin.

Vierailija kirjoitti:

onko siinä lopulta mitään järkeä, että tuhlataan koko elämä työpaikalla 40 tuntia viikossa. Ihan hyvä, jos nuoremmat sukupolvet alkavat uupumaan ja heitä ei enää kiinnosta raataa niska limassa. Ehkä elämänlaatu siitä sitten paranee jälkipolvilla.

Kertoisitko, mistä ne rahat otetaan heidän elättämiseensä?

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä vaaditaan uudelta sukupolvelta somen käyttöä + muuta hektisyyttä lisäävää painetta. Mullekin yksi esimies piti aivan normaalina että hänen wa-viesteihin piti vastata vielä työajan "ulkopuolella"

Ei varmasti saa riittävästi lepoa, varsinkin jos ala on sellaista mihin nuorilta vaaditaan paljon. Kannattaa lukea työnantajien työpaikkailmoituksia ja työnkuvauksia esim. Ig. "Mieluummin työtön".. kuvaa aikamme henkeä ja huonoja työpaikkadiilejä.

Koko whatsappia ei olisi koskaan pitänyt keksiäkkään... Ihmiset voi ennen paremmin, kun sai rajata keskustelua, eikä tarvinnut olla 24/7 yhteyksissä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.

Eihän tämä vastaa kysymykseen, että miksi NUORET uupuvat. Sinä selität ympäripyöreitä, noidenhan pitäisi koskea kaikkia työikäisiä tasapuolisesti.

Ihmettelen itse aivan samaa. Ja vastaus tuntuu usein olevan tuon lainaamani kaltainen, kun on vaikeaa ja rasittavaa. Mutta kun kysymys on nimenomaan tästä nuorten uupumisesta. Tuntuu olevan uusi kansantauti kaksikymppisinä. Miksi ne nelikymppiset, jotka elävät kiireisintä perhearkea ja ovat kohonneet merkittäviin asemiin eivät ole uupuneita. Tai ne yli viisikymppiset, jotka työnantajien mielestä ovat jo toinen jalka haudassa ja joita ei kannata palkata. Enemmän näillä molemmilla ryhmillä luulisi olevan painetta työelämässä, ja samat kurjat pomot ja huonot työyhteisöt heitä koettelevat, ovat koetelleet vuosikymmeniä, toisin kun nuoria jotka eivät tahdo jaksaa edes niin pitkälle että pääsisivät työelämään. Mikseivät he jaksa?

Muuten, tuo ajatusmalli Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa oli kyllä aivan uusi, mahtaako kirjoittaja olla itsekin tällainen nuori ja uupunut?

Mä vähän luulen, että uupuvien nuorten kohdalla on kyse jonkinlaisesta toivottomuudesta tulevaisuuden suhteen. Siinä missä ysärin laman aikanakin uskottiin tulevaan ja siihen, että laman jälkeen tulee taas nousukausi, nyt ei enää uskota. Vuodet vierii, elämä rullaa paikoillaan eikä mikään muutu paremmaksi. 

Wokeaikakausi ei ainakaan yhtään lisää ihmisten hyvinvointia, päinvastoin.

Olen 90-luvulla syntynyt ja uupunut ja pettynyt aivan kaikkeen. Omina kouluaikoina oli vielä mantra, että kun teet hyvin työt ja olet hyvän työntekijä, pääset etenemään ja saat parempia ansioita. Tämä ei kuitenkaan nykytyöelämässä pidä paikkaansa. Jos olet nopea ja hyvä työntekijä, saat palkaksi lisää työtä. Palkankorotuksia ei koskaan, bonuksia tai mitään ylimääräistä ei saa koska lean. Työhön ei kouluteta mitenkään, pitäisi kahvitauoilla varmaan opiskella kun työ on mitoitettu minuutilleen. Sitten kuitenkin huudetaan jos tulee asiakkaalta palautetta, että et osannut. Saat huudot silti, vaikka asiakas olisi väärässä. 

Lasten hankkiminen näyttäytyy epäsuotuisalta, koska vanhemmuus on äärimmäisen vaativaa. Pitäisi olla tunnetaitokasvattaja, valmentaja, läsnä 247, maksaa kaikki harrastukset ja uudet talvivermeet joka vuosi ettei vaan tule lasua resuisista vaatteista. Kaikkea kytätään ja koko ajan kytätään ja kyykytetään.

Mediassa ja joka paikassa tuutitetaan vaan että et tee tarpeeksi ja olet huono. Teit mitä tahansa aina voisit olla ja tehdä enemmän. Jokaisesta asiasta pitää tuntea syyllisyyttä. Jos et tee lapsia olet itsekäs, jos teet olet huono maapallon pilaaja. Älä syö lihaa, älä osta muovia, kaikki on pilalla surkeutta ja tuhoa vaan kaikki. Kaikki ilo kadonnut, aina vaan pitäisi säästää.

Jos saisin valita, en haluaisi olla boss babe vaan haluaisin olla ihan tavallinen kotiäiti ja viettää rauhallista ja onnellista elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi, ettei heillä ole pakkoa pärjätä hampaat irvessä vanhempien ja oman kunniansa tähden. Varmasti moni uupui aiempinakin vuosikymmeninä ja sukupolvissa, mutta piilotti sen alkoholismiin tms tai tappoi itsensä. Tai vaan ovat nyt keski-ikäisiä ja vanhuksia, jotka kaataa kaiken katkeruutensa omasta uupumisesta nuorten syyttelyyn

Tehän ne nuoret olette tänne synnyttäneet/siittäneet. Kasvatuksen puute johtuu teistä. Tai sitten kasvatitte huonosti lapsenne, joka kasvatti huonosti lastenlastenne.

te=Vierailija]Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?[/quote]

Kaikessa erinomaisuudessaan voisitte tehdä asialle jotain ja luoda sitä parempaa ilmapiiriä tänne.

Suurten ikäluokkien ahneuden seurauksia.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan. 

Samaa mieltä olen minäkin; lapsuus oli huoletonta .  Ei kannata 80-luvun nuoren vartailla itseään tämän päivän tilanteeseen.  Oli kesätöitä ja kyllä pääsi oikeisiinkin töihin helpommalla kuin nyt. Töissä saan olla edelleen, toistaiseksi.     

Asiat on muuttuneet, minkä sille voi.   

Vierailija kirjoitti:

Ovat vätyksiä, pullamössöjä.

Sinä olet huono kasvattaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Ennen kasvatettiin paremmin lapset. Annettiin rakkautta ja rajoja. Perheet pysyivät paremmin kasassa ennen. Tämä tekee ihmisestä henkisesti vahvan.

Meillä viiskymppisillä on myös parisuhteet. On pitkiä avioliittoja ja lapset syntyneet avioliittoon. Pysyvä perhe-elämä tuo vakautta elämään ja jaksamiseen. Me ei nuorena ihmetelty poly cis tms juttuja vaan pantiin muitta mutkitta hynttyyt yhteen kun kiva ihminen tavattiin. 

Onnekkaina tapasitte ihmisiä järkevällä tavalla, ettekä joutuneet Tinderlimboon. Ihmissuhteet ja kohtaamiset olivat teidän aikana aitoja sekä pysyviä. Pystyitte luottamaan toisiin.

Nykyajassa ei todellakaan voi luottaa toisiin. Aina saa pelätä tulevansa petetyksi tai jätetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että ne väsyvät ap:n kaltaisiin työkavereihin.

Haha tämä. Oma jo eläkkeellä oleva isäni (ammatiltaan sosiaalityöntekijä) sanoi vähän aikaa sitten ettei todennäköisesti ikinä olisi nuorena pärjännyt nykyisenkaltaisessa maailmassa. Suree kovasti miten vaikeaa nuorilla on ja kiroaa "digidigin" alimpaan helvettiin. Kyllä ennenkin oli paineita, mutta aivan eri tasolla. Riitti tyyliin kun oli suht ahkera eikä ryypännyt. Yliopistoon pääsi melko helposti jnejne. Oltiin optimistisia tulevaisuuden suhteen ihan eri tavalla.

Tämä digihomma on todella monen asian ydin! Piti muka helpottaa ihmisen elämää. No helpottaahan se fyysisesti, mutta ei henkisesti.

Päivät pitkät tuijotettava ruutua, pää ja silmät siitä tulee kipeeksi.

Elämä on muuttunut paljon suoritus keskeisemmäksi. Ennen miehet ja naiset tiesivät paikkansa ja olivat tyytyväisiä tähän ja tämä oli myös taloudellisesti mahdollista.

Mies töissä, nainen hoiti kodin, lapset ja piti miehen tyytyväisenä. Nainen sai elannon ja vähän muuta. Tähän tyydyttiin ja onnellisia oltiin.

Se ei enää riitä, sillä yhteiskunta vaatii liikaa.

On viety toivo tulevaisuudelta, jatkuvuudesta.

Olen -71. Nuorena qjatteli että 30v on vanha, silloin on omakotitalo, lapsia ja naimisissa. No se toteutui. Työpaikkoja sai nuorena helposti ja niitä pystyi vaihtamaan lennossa. Ei ollut hätää huomisesta eikä uhkakuvia.

Nykynuorten tulevaisuus täytetty uhkakuvilla. On viety luonnollinen lisääntymishalu. Tietotulva on hallitsematon ja tarpeellisuuden tunnetta on vaikea saavuttaa. Tärkeitä asioita. Eli on heillä vaikeampaa ja haasteisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.

Eihän tämä vastaa kysymykseen, että miksi NUORET uupuvat. Sinä selität ympäripyöreitä, noidenhan pitäisi koskea kaikkia työikäisiä tasapuolisesti.

Ihmettelen itse aivan samaa. Ja vastaus tuntuu usein olevan tuon lainaamani kaltainen, kun on vaikeaa ja rasittavaa. Mutta kun kysymys on nimenomaan tästä nuorten uupumisesta. Tuntuu olevan uusi kansantauti kaksikymppisinä. Miksi ne nelikymppiset, jotka elävät kiireisintä perhearkea ja ovat kohonneet merkittäviin asemiin eivät ole uupuneita. Tai ne yli viisikymppiset, jotka työnantajien mielestä ovat jo toinen jalka haudassa ja joita ei kannata palkata. Enemmän näillä molemmilla ryhmillä luulisi olevan painetta työelämässä, ja samat kurjat pomot ja huonot työyhteisöt heitä koettelevat, ovat koetelleet vuosikymmeniä, toisin kun nuoria jotka eivät tahdo jaksaa edes niin pitkälle että pääsisivät työelämään. Mikseivät he jaksa?

Muuten, tuo ajatusmalli Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa oli kyllä aivan uusi, mahtaako kirjoittaja olla itsekin tällainen nuori ja uupunut?

Mä vähän luulen, että uupuvien nuorten kohdalla on kyse jonkinlaisesta toivottomuudesta tulevaisuuden suhteen. Siinä missä ysärin laman aikanakin uskottiin tulevaan ja siihen, että laman jälkeen tulee taas nousukausi, nyt ei enää uskota. Vuodet vierii, elämä rullaa paikoillaan eikä mikään muutu paremmaksi. 

Wokeaikakausi ei ainakaan yhtään lisää ihmisten hyvinvointia, päinvastoin.

Vähän samaan päätelmään olen itsekin tullut. Kai siinä ahdistuu ja uupuu, kun pitää omien huolien ja murheiden lisäksi olla niin valveutunut, että murehtii jotain 70-luvulla piirrettyä sarjakuvaa ja kuinka siitä näin 50 vuotta myöhemmin saattaa joku mahdollisesti loukkaantua. Tunnetaan syyllisyyttä jonkun toisen ihmisen teoksesta jonkun sellaisen vähemmistön puolesta, johon ei itse edes kuuluta. Antaisivat hevosen murehtia, sillä on isompi pää.