Lue keskustelun säännöt.
Mistä oman persoonan puuttuminen johtuu?
26.02.2023 |
Mistä johtuu kun aikuisella (40+) ihmisellä persoonallisuus, ts. mielipiteet, arvot, arvostukset ja käsitykset itsestä muuttuu sen mukaan, kenen kanssa keskustelee?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin on selvää, että ap ei pidä tästä henkilöstä ja siksi etsimällä etsii negatiivista.
Tuollainen tapa ikään kuin kokeilla monia ideologioita ja persoonia voi olla myös ihan vaan luovuutta, ei sen tarvi olla mikään ongelma aina. Itse tunnen huippuälykkään miehen, joka on aina harrastanut tätä. Hän on kokeillut jopa eri seksuaali-identiteettejä, varmaan kaikki eri puoluekannat yms. Koska hän pystyy ja osaa katsomaan maailmaa eri näkökulmista ja tykkää leikkiä sillä. Kiehtova persoona minusta, mutta ymmärrän että joku voisi kirjoittaa hänestä samaan tapaan kuin ap hänen kohteestaan.
Ok. En etsimällä etsi negatiivista vaan keskustelen otsikossa mainitusta ominaisuuksista. Se että koet jotkin ominaisuudet negatiiviseksi, lähtee sinusta itsestäsi.
Myös isäni älykkyys on Mensa-tasoa (testattu) ja hänellä on muuten paljon samoja ominaisuuksia kuin tällä miehellä, josta keskustelen.
ApEt mainitse otsikossa mitään ominaisuuksia. Puhut vain persoonasta. Persoona ei ole sama asia kuin mielipiteet, arvot ja asenteet. Persoona on enemmänkin sama asia kuin luonne. Mielipiteet nyt muuttuvat kaikilla jossain määrin elämän varrella. Ihan normaalia.
Persoona ei lle pysyvä tai sitä ei ole jos arvot, asenteet ja mielipiteet ovat jatkuvassa muutoksessa.
ApKyllä jokaisella on persoona, vaikka mielipiteet muuttuisivatkin. Tässä sanakirjamääritelmä sanalle persoona:
Persoona; henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
Persoonallisuus ei ole tällöin pysyvä/ puuttuu.. Siitä tässä keskustellaan.
ApEi ole mahdollista olla ihminen ilman persoonallisuutta. Ihan jokaisella ihmisellä on persoonallisuus. Ja ihan jokaisella se myös muuttuu joiltain osin esim. iän ja kokemusten karttuessa. Pohjimmiltaan persoona eli luonteenpiirteet pysyvät usein samana, mutta jonkin verran muutosta tapahtuu kaikilla. Ei se, jos esim. muuttaa mielipidettään vaikkapa siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, liity mitenkään ko. henkilön luonteeseen. Hän on edelleen luonteeltaan eli persoonalta kiltti, sosiaalinen, päättäväinen tai mitä ikinä. Hän vain syystä tai toisesta muutti näkemystään.
On mahdollista että persoona on siinä määrin muuttuva, että ihmisellä on tavallaan useampi persoona l. identiteetti. Tällöin kyseessä on useimmiten persoonallisuushäiriö, kuten ketjussa on ansiokkaasti veikattukin.
ApKyllä. Mutta sinä väitit, että persoona puuttuu ja persoona=mielipiteet, arvot ja asenteet. Näistähän kumpikaan väite ei pidä paikkansa.
Molemmat kannat osuvat tietyllä tavalla oikeaan. Arvojen, mielipiteiden, asenteiden ja niitä ilmentävän käyttäytymisen voimakkaat eri suuntiin tapahtuvat vaihtelut elämän aikana voivat hyvinkin viitata jonkinlaiseen persoonallisuushäiriöön mihin ap viittasi.
Kyllä. Mutta siltikin persoona on eri asia kuin arvot, mielipiteet ja asenteet eikä ole mahdollista, että ihmisellä ei olisi lainkaan persoonaa. Eikä se, että mielipiteet muuttuvat elämän aikana ole automaattisesti merkki persoonallisuushäiriöstä. Ihan jo se, että saa asiasta tarkempaa tietoa, vaikuttaa merkittävästi mielipiteisiin.
Tuosta mielipiteiden muutoksesta elämän aikana tiettyyn rajaan asti samaa mieltä. Mutta tällekin on rajansa.
Esimerkiksi jos ihminen on aiemmin pitänyt sellaista käytöstä toisia ihmisiä kohtaan jota yleisestikin pidetään hyväksyttävänä arvonaan mutta sitten muuttuukin sellaiseksi jossa hän alkaakin puolustamaan voimakkaasti yleisesti ei-hyväksyttävää tapaa käyttäytyä toisia kohtaan, niin tällöin on ikäänkuin useampia persoonallisuuksia jolloin ap:n viittaus häiriöön on ihan relevantti huomio.
Eli jos ensin olen sitä mieltä, että väkivalta ei koskaan ole ratkaisu (yleisesti hyväksytty arvo) ja myöhemmin korjaan näkemystäni, että joskus on hyväksyttyä käyttää väkivaltaa, minulla on persoonallisuushäiriö. Tämä selvä.
Huomaathan että tuo väkivaltavertauksesi ontuu eikä ole relevantti tässä asiassa. Ukrainan armeijan tai Suomen armeijan sodissa käyttämää väkivaltaa puolustustarkoituksessa pidetään yleisesti hyväksyttävänä arvona. Persoonallisuushäiriöt ilmentyvät selkeimmin ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Eli kun oma teoria ei pitänytkään paikkaansa niin vastaväittäjän vertaus ei olekaan relevantti. Arvelinkin että tämä menee tällaiseksi, mutta otetaan nyt vielä ratakiskoversiona uusi esimerkki:
Jos olen sitä mieltä, että homous on syntiä (yleisesti hyväksytty arvo tietyissä yhteisöissä), mutta myöhemmin muutan mielipidettäni ja totean, että homous on ok, onko minulla sinun mielestäsi persoonallisuushäiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin on selvää, että ap ei pidä tästä henkilöstä ja siksi etsimällä etsii negatiivista.
Tuollainen tapa ikään kuin kokeilla monia ideologioita ja persoonia voi olla myös ihan vaan luovuutta, ei sen tarvi olla mikään ongelma aina. Itse tunnen huippuälykkään miehen, joka on aina harrastanut tätä. Hän on kokeillut jopa eri seksuaali-identiteettejä, varmaan kaikki eri puoluekannat yms. Koska hän pystyy ja osaa katsomaan maailmaa eri näkökulmista ja tykkää leikkiä sillä. Kiehtova persoona minusta, mutta ymmärrän että joku voisi kirjoittaa hänestä samaan tapaan kuin ap hänen kohteestaan.
Ok. En etsimällä etsi negatiivista vaan keskustelen otsikossa mainitusta ominaisuuksista. Se että koet jotkin ominaisuudet negatiiviseksi, lähtee sinusta itsestäsi.
Myös isäni älykkyys on Mensa-tasoa (testattu) ja hänellä on muuten paljon samoja ominaisuuksia kuin tällä miehellä, josta keskustelen.
ApEt mainitse otsikossa mitään ominaisuuksia. Puhut vain persoonasta. Persoona ei ole sama asia kuin mielipiteet, arvot ja asenteet. Persoona on enemmänkin sama asia kuin luonne. Mielipiteet nyt muuttuvat kaikilla jossain määrin elämän varrella. Ihan normaalia.
Persoona ei lle pysyvä tai sitä ei ole jos arvot, asenteet ja mielipiteet ovat jatkuvassa muutoksessa.
ApKyllä jokaisella on persoona, vaikka mielipiteet muuttuisivatkin. Tässä sanakirjamääritelmä sanalle persoona:
Persoona; henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
Persoonallisuus ei ole tällöin pysyvä/ puuttuu.. Siitä tässä keskustellaan.
ApEi ole mahdollista olla ihminen ilman persoonallisuutta. Ihan jokaisella ihmisellä on persoonallisuus. Ja ihan jokaisella se myös muuttuu joiltain osin esim. iän ja kokemusten karttuessa. Pohjimmiltaan persoona eli luonteenpiirteet pysyvät usein samana, mutta jonkin verran muutosta tapahtuu kaikilla. Ei se, jos esim. muuttaa mielipidettään vaikkapa siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, liity mitenkään ko. henkilön luonteeseen. Hän on edelleen luonteeltaan eli persoonalta kiltti, sosiaalinen, päättäväinen tai mitä ikinä. Hän vain syystä tai toisesta muutti näkemystään.
On mahdollista että persoona on siinä määrin muuttuva, että ihmisellä on tavallaan useampi persoona l. identiteetti. Tällöin kyseessä on useimmiten persoonallisuushäiriö, kuten ketjussa on ansiokkaasti veikattukin.
ApKyllä. Mutta sinä väitit, että persoona puuttuu ja persoona=mielipiteet, arvot ja asenteet. Näistähän kumpikaan väite ei pidä paikkansa.
Molemmat kannat osuvat tietyllä tavalla oikeaan. Arvojen, mielipiteiden, asenteiden ja niitä ilmentävän käyttäytymisen voimakkaat eri suuntiin tapahtuvat vaihtelut elämän aikana voivat hyvinkin viitata jonkinlaiseen persoonallisuushäiriöön mihin ap viittasi.
Kyllä. Mutta siltikin persoona on eri asia kuin arvot, mielipiteet ja asenteet eikä ole mahdollista, että ihmisellä ei olisi lainkaan persoonaa. Eikä se, että mielipiteet muuttuvat elämän aikana ole automaattisesti merkki persoonallisuushäiriöstä. Ihan jo se, että saa asiasta tarkempaa tietoa, vaikuttaa merkittävästi mielipiteisiin.
Tuosta mielipiteiden muutoksesta elämän aikana tiettyyn rajaan asti samaa mieltä. Mutta tällekin on rajansa.
Esimerkiksi jos ihminen on aiemmin pitänyt sellaista käytöstä toisia ihmisiä kohtaan jota yleisestikin pidetään hyväksyttävänä arvonaan mutta sitten muuttuukin sellaiseksi jossa hän alkaakin puolustamaan voimakkaasti yleisesti ei-hyväksyttävää tapaa käyttäytyä toisia kohtaan, niin tällöin on ikäänkuin useampia persoonallisuuksia jolloin ap:n viittaus häiriöön on ihan relevantti huomio.
Eli jos ensin olen sitä mieltä, että väkivalta ei koskaan ole ratkaisu (yleisesti hyväksytty arvo) ja myöhemmin korjaan näkemystäni, että joskus on hyväksyttyä käyttää väkivaltaa, minulla on persoonallisuushäiriö. Tämä selvä.
Huomaathan että tuo väkivaltavertauksesi ontuu eikä ole relevantti tässä asiassa. Ukrainan armeijan tai Suomen armeijan sodissa käyttämää väkivaltaa puolustustarkoituksessa pidetään yleisesti hyväksyttävänä arvona. Persoonallisuushäiriöt ilmentyvät selkeimmin ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Eli kun oma teoria ei pitänytkään paikkaansa niin vastaväittäjän vertaus ei olekaan relevantti. Arvelinkin että tämä menee tällaiseksi, mutta otetaan nyt vielä ratakiskoversiona uusi esimerkki:
Jos olen sitä mieltä, että homous on syntiä (yleisesti hyväksytty arvo tietyissä yhteisöissä), mutta myöhemmin muutan mielipidettäni ja totean, että homous on ok, onko minulla sinun mielestäsi persoonallisuushäiriö?
Olen eri mutta homoutta ei pidetä syntinä yleisesti vaan hyväksyttävänä Suomessa. Kuten joku aiemmin jo ansiokkaasti totesikin niin nuo häiriöt ilmentyvät ihmisten välisisissä suhteissa ja vuorovaikutustilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin on selvää, että ap ei pidä tästä henkilöstä ja siksi etsimällä etsii negatiivista.
Tuollainen tapa ikään kuin kokeilla monia ideologioita ja persoonia voi olla myös ihan vaan luovuutta, ei sen tarvi olla mikään ongelma aina. Itse tunnen huippuälykkään miehen, joka on aina harrastanut tätä. Hän on kokeillut jopa eri seksuaali-identiteettejä, varmaan kaikki eri puoluekannat yms. Koska hän pystyy ja osaa katsomaan maailmaa eri näkökulmista ja tykkää leikkiä sillä. Kiehtova persoona minusta, mutta ymmärrän että joku voisi kirjoittaa hänestä samaan tapaan kuin ap hänen kohteestaan.
Ok. En etsimällä etsi negatiivista vaan keskustelen otsikossa mainitusta ominaisuuksista. Se että koet jotkin ominaisuudet negatiiviseksi, lähtee sinusta itsestäsi.
Myös isäni älykkyys on Mensa-tasoa (testattu) ja hänellä on muuten paljon samoja ominaisuuksia kuin tällä miehellä, josta keskustelen.
ApEt mainitse otsikossa mitään ominaisuuksia. Puhut vain persoonasta. Persoona ei ole sama asia kuin mielipiteet, arvot ja asenteet. Persoona on enemmänkin sama asia kuin luonne. Mielipiteet nyt muuttuvat kaikilla jossain määrin elämän varrella. Ihan normaalia.
Persoona ei lle pysyvä tai sitä ei ole jos arvot, asenteet ja mielipiteet ovat jatkuvassa muutoksessa.
ApKyllä jokaisella on persoona, vaikka mielipiteet muuttuisivatkin. Tässä sanakirjamääritelmä sanalle persoona:
Persoona; henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
Persoonallisuus ei ole tällöin pysyvä/ puuttuu.. Siitä tässä keskustellaan.
ApEi ole mahdollista olla ihminen ilman persoonallisuutta. Ihan jokaisella ihmisellä on persoonallisuus. Ja ihan jokaisella se myös muuttuu joiltain osin esim. iän ja kokemusten karttuessa. Pohjimmiltaan persoona eli luonteenpiirteet pysyvät usein samana, mutta jonkin verran muutosta tapahtuu kaikilla. Ei se, jos esim. muuttaa mielipidettään vaikkapa siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, liity mitenkään ko. henkilön luonteeseen. Hän on edelleen luonteeltaan eli persoonalta kiltti, sosiaalinen, päättäväinen tai mitä ikinä. Hän vain syystä tai toisesta muutti näkemystään.
On mahdollista että persoona on siinä määrin muuttuva, että ihmisellä on tavallaan useampi persoona l. identiteetti. Tällöin kyseessä on useimmiten persoonallisuushäiriö, kuten ketjussa on ansiokkaasti veikattukin.
ApKyllä. Mutta sinä väitit, että persoona puuttuu ja persoona=mielipiteet, arvot ja asenteet. Näistähän kumpikaan väite ei pidä paikkansa.
Molemmat kannat osuvat tietyllä tavalla oikeaan. Arvojen, mielipiteiden, asenteiden ja niitä ilmentävän käyttäytymisen voimakkaat eri suuntiin tapahtuvat vaihtelut elämän aikana voivat hyvinkin viitata jonkinlaiseen persoonallisuushäiriöön mihin ap viittasi.
Kyllä. Mutta siltikin persoona on eri asia kuin arvot, mielipiteet ja asenteet eikä ole mahdollista, että ihmisellä ei olisi lainkaan persoonaa. Eikä se, että mielipiteet muuttuvat elämän aikana ole automaattisesti merkki persoonallisuushäiriöstä. Ihan jo se, että saa asiasta tarkempaa tietoa, vaikuttaa merkittävästi mielipiteisiin.
Tuosta mielipiteiden muutoksesta elämän aikana tiettyyn rajaan asti samaa mieltä. Mutta tällekin on rajansa.
Esimerkiksi jos ihminen on aiemmin pitänyt sellaista käytöstä toisia ihmisiä kohtaan jota yleisestikin pidetään hyväksyttävänä arvonaan mutta sitten muuttuukin sellaiseksi jossa hän alkaakin puolustamaan voimakkaasti yleisesti ei-hyväksyttävää tapaa käyttäytyä toisia kohtaan, niin tällöin on ikäänkuin useampia persoonallisuuksia jolloin ap:n viittaus häiriöön on ihan relevantti huomio.
Eli jos ensin olen sitä mieltä, että väkivalta ei koskaan ole ratkaisu (yleisesti hyväksytty arvo) ja myöhemmin korjaan näkemystäni, että joskus on hyväksyttyä käyttää väkivaltaa, minulla on persoonallisuushäiriö. Tämä selvä.
Huomaathan että tuo väkivaltavertauksesi ontuu eikä ole relevantti tässä asiassa. Ukrainan armeijan tai Suomen armeijan sodissa käyttämää väkivaltaa puolustustarkoituksessa pidetään yleisesti hyväksyttävänä arvona. Persoonallisuushäiriöt ilmentyvät selkeimmin ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Eli kun oma teoria ei pitänytkään paikkaansa niin vastaväittäjän vertaus ei olekaan relevantti. Arvelinkin että tämä menee tällaiseksi, mutta otetaan nyt vielä ratakiskoversiona uusi esimerkki:
Jos olen sitä mieltä, että homous on syntiä (yleisesti hyväksytty arvo tietyissä yhteisöissä), mutta myöhemmin muutan mielipidettäni ja totean, että homous on ok, onko minulla sinun mielestäsi persoonallisuushäiriö?
Olen eri mutta homoutta ei pidetä syntinä yleisesti vaan hyväksyttävänä Suomessa. Kuten joku aiemmin jo ansiokkaasti totesikin niin nuo häiriöt ilmentyvät ihmisten välisisissä suhteissa ja vuorovaikutustilanteissa.
Kyllä sitä tietyissä piireissä pidetään hyvinkin yleisesi syntinä. Kysy vaikka Räsäsen Päiviltä, jos et usko. Ja homous jos mikä liittyy ihmisten välisiin suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin on selvää, että ap ei pidä tästä henkilöstä ja siksi etsimällä etsii negatiivista.
Tuollainen tapa ikään kuin kokeilla monia ideologioita ja persoonia voi olla myös ihan vaan luovuutta, ei sen tarvi olla mikään ongelma aina. Itse tunnen huippuälykkään miehen, joka on aina harrastanut tätä. Hän on kokeillut jopa eri seksuaali-identiteettejä, varmaan kaikki eri puoluekannat yms. Koska hän pystyy ja osaa katsomaan maailmaa eri näkökulmista ja tykkää leikkiä sillä. Kiehtova persoona minusta, mutta ymmärrän että joku voisi kirjoittaa hänestä samaan tapaan kuin ap hänen kohteestaan.
Ok. En etsimällä etsi negatiivista vaan keskustelen otsikossa mainitusta ominaisuuksista. Se että koet jotkin ominaisuudet negatiiviseksi, lähtee sinusta itsestäsi.
Myös isäni älykkyys on Mensa-tasoa (testattu) ja hänellä on muuten paljon samoja ominaisuuksia kuin tällä miehellä, josta keskustelen.
ApEt mainitse otsikossa mitään ominaisuuksia. Puhut vain persoonasta. Persoona ei ole sama asia kuin mielipiteet, arvot ja asenteet. Persoona on enemmänkin sama asia kuin luonne. Mielipiteet nyt muuttuvat kaikilla jossain määrin elämän varrella. Ihan normaalia.
Persoona ei lle pysyvä tai sitä ei ole jos arvot, asenteet ja mielipiteet ovat jatkuvassa muutoksessa.
ApKyllä jokaisella on persoona, vaikka mielipiteet muuttuisivatkin. Tässä sanakirjamääritelmä sanalle persoona:
Persoona; henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
Persoonallisuus ei ole tällöin pysyvä/ puuttuu.. Siitä tässä keskustellaan.
ApEi ole mahdollista olla ihminen ilman persoonallisuutta. Ihan jokaisella ihmisellä on persoonallisuus. Ja ihan jokaisella se myös muuttuu joiltain osin esim. iän ja kokemusten karttuessa. Pohjimmiltaan persoona eli luonteenpiirteet pysyvät usein samana, mutta jonkin verran muutosta tapahtuu kaikilla. Ei se, jos esim. muuttaa mielipidettään vaikkapa siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, liity mitenkään ko. henkilön luonteeseen. Hän on edelleen luonteeltaan eli persoonalta kiltti, sosiaalinen, päättäväinen tai mitä ikinä. Hän vain syystä tai toisesta muutti näkemystään.
On mahdollista että persoona on siinä määrin muuttuva, että ihmisellä on tavallaan useampi persoona l. identiteetti. Tällöin kyseessä on useimmiten persoonallisuushäiriö, kuten ketjussa on ansiokkaasti veikattukin.
ApKyllä. Mutta sinä väitit, että persoona puuttuu ja persoona=mielipiteet, arvot ja asenteet. Näistähän kumpikaan väite ei pidä paikkansa.
Molemmat kannat osuvat tietyllä tavalla oikeaan. Arvojen, mielipiteiden, asenteiden ja niitä ilmentävän käyttäytymisen voimakkaat eri suuntiin tapahtuvat vaihtelut elämän aikana voivat hyvinkin viitata jonkinlaiseen persoonallisuushäiriöön mihin ap viittasi.
Kyllä. Mutta siltikin persoona on eri asia kuin arvot, mielipiteet ja asenteet eikä ole mahdollista, että ihmisellä ei olisi lainkaan persoonaa. Eikä se, että mielipiteet muuttuvat elämän aikana ole automaattisesti merkki persoonallisuushäiriöstä. Ihan jo se, että saa asiasta tarkempaa tietoa, vaikuttaa merkittävästi mielipiteisiin.
Tuosta mielipiteiden muutoksesta elämän aikana tiettyyn rajaan asti samaa mieltä. Mutta tällekin on rajansa.
Esimerkiksi jos ihminen on aiemmin pitänyt sellaista käytöstä toisia ihmisiä kohtaan jota yleisestikin pidetään hyväksyttävänä arvonaan mutta sitten muuttuukin sellaiseksi jossa hän alkaakin puolustamaan voimakkaasti yleisesti ei-hyväksyttävää tapaa käyttäytyä toisia kohtaan, niin tällöin on ikäänkuin useampia persoonallisuuksia jolloin ap:n viittaus häiriöön on ihan relevantti huomio.
Eli jos ensin olen sitä mieltä, että väkivalta ei koskaan ole ratkaisu (yleisesti hyväksytty arvo) ja myöhemmin korjaan näkemystäni, että joskus on hyväksyttyä käyttää väkivaltaa, minulla on persoonallisuushäiriö. Tämä selvä.
Huomaathan että tuo väkivaltavertauksesi ontuu eikä ole relevantti tässä asiassa. Ukrainan armeijan tai Suomen armeijan sodissa käyttämää väkivaltaa puolustustarkoituksessa pidetään yleisesti hyväksyttävänä arvona. Persoonallisuushäiriöt ilmentyvät selkeimmin ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Eli kun oma teoria ei pitänytkään paikkaansa niin vastaväittäjän vertaus ei olekaan relevantti. Arvelinkin että tämä menee tällaiseksi, mutta otetaan nyt vielä ratakiskoversiona uusi esimerkki:
Jos olen sitä mieltä, että homous on syntiä (yleisesti hyväksytty arvo tietyissä yhteisöissä), mutta myöhemmin muutan mielipidettäni ja totean, että homous on ok, onko minulla sinun mielestäsi persoonallisuushäiriö?
Olen eri mutta homoutta ei pidetä syntinä yleisesti vaan hyväksyttävänä Suomessa. Kuten joku aiemmin jo ansiokkaasti totesikin niin nuo häiriöt ilmentyvät ihmisten välisisissä suhteissa ja vuorovaikutustilanteissa.
Kyllä sitä tietyissä piireissä pidetään hyvinkin yleisesi syntinä. Kysy vaikka Räsäsen Päiviltä, jos et usko. Ja homous jos mikä liittyy ihmisten välisiin suhteisiin.
Näin voi olla piireissä mihin viittaat mutta se ei liity nyt käytävään keskusteluun joka menee nyt kommenteillasi sivuraiteille. Miksi?
Näkemysten, makuasioiden ja mielipiteidenkin muuttuminen esim. iän myötä tai uuden tiedon myötä on ihan tervettä ja normaalia. Jos tällaista joustoa ja kehityskykyä ei ole, sitähän jää sitten johonkin teinin tai lapsen maailmaan loppuiäkseen. Jopa arvot voi jossain määrin muuttua elämän varrella. Moni varmaan tunnistaa, että arvot on 18-vuotiaana ja keski-iässä jonkin verran erilaiset.
Mutta se, jos mielipide ja näkemys vaihtelee tiheästi seuran mukaan, on kyllä aivan eri asia. Jos tänään olen yhdessä porukassa sitä mieltä, että kissat on hirveitä elukoita ja huomenna toisessa porukassa sitä mieltä, että kissat on mahtavia, kyse on todennäköisesti muiden miellyttämisestä ja peesailusta. Vielä huolestuttavampaa on, jos arvomaailma häilyy edestakaisin ympäristöstä riippuen.
Kysehän voi olla vain konfliktien välttelystä ja joissakin tilanteissa on ihan viisastakin ns. valita taistelunsa. Mutta kameleontteilu on uuvuttavaa ja jatkuva omien mielipiteiden sekä arvojen toteutumisen tukahduttaminen johtaa helposti siihen, että ihminen kerryttää jotain tuskaa tai vihaa sisälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkemysten, makuasioiden ja mielipiteidenkin muuttuminen esim. iän myötä tai uuden tiedon myötä on ihan tervettä ja normaalia. Jos tällaista joustoa ja kehityskykyä ei ole, sitähän jää sitten johonkin teinin tai lapsen maailmaan loppuiäkseen. Jopa arvot voi jossain määrin muuttua elämän varrella. Moni varmaan tunnistaa, että arvot on 18-vuotiaana ja keski-iässä jonkin verran erilaiset.
Mutta se, jos mielipide ja näkemys vaihtelee tiheästi seuran mukaan, on kyllä aivan eri asia. Jos tänään olen yhdessä porukassa sitä mieltä, että kissat on hirveitä elukoita ja huomenna toisessa porukassa sitä mieltä, että kissat on mahtavia, kyse on todennäköisesti muiden miellyttämisestä ja peesailusta. Vielä huolestuttavampaa on, jos arvomaailma häilyy edestakaisin ympäristöstä riippuen.
Kysehän voi olla vain konfliktien välttelystä ja joissakin tilanteissa on ihan viisastakin ns. valita taistelunsa. Mutta kameleontteilu on uuvuttavaa ja jatkuva omien mielipiteiden sekä arvojen toteutumisen tukahduttaminen johtaa helposti siihen, että ihminen kerryttää jotain tuskaa tai vihaa sisälleen.
Nyt osuit kommentillasi asian ytimeen.
Ihminen joka tukahduttaa ne omat mielipiteet ja arvot joita oikeasti pitää tärkeinä ja kameleontteleilee elämässään kaikkia kohtaan vaihdellen rooleja aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin vakavaa haittaa kanssaihmisilleen ja myös itselleen.
Siitä pitää tuollaisen ihmisen kantaa itse vastuunsa koska hän on sen itse omalla toiminnallaan aiheuttanut eivät muut ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Näkemysten, makuasioiden ja mielipiteidenkin muuttuminen esim. iän myötä tai uuden tiedon myötä on ihan tervettä ja normaalia. Jos tällaista joustoa ja kehityskykyä ei ole, sitähän jää sitten johonkin teinin tai lapsen maailmaan loppuiäkseen. Jopa arvot voi jossain määrin muuttua elämän varrella. Moni varmaan tunnistaa, että arvot on 18-vuotiaana ja keski-iässä jonkin verran erilaiset.
Mutta se, jos mielipide ja näkemys vaihtelee tiheästi seuran mukaan, on kyllä aivan eri asia. Jos tänään olen yhdessä porukassa sitä mieltä, että kissat on hirveitä elukoita ja huomenna toisessa porukassa sitä mieltä, että kissat on mahtavia, kyse on todennäköisesti muiden miellyttämisestä ja peesailusta. Vielä huolestuttavampaa on, jos arvomaailma häilyy edestakaisin ympäristöstä riippuen.
Kysehän voi olla vain konfliktien välttelystä ja joissakin tilanteissa on ihan viisastakin ns. valita taistelunsa. Mutta kameleontteilu on uuvuttavaa ja jatkuva omien mielipiteiden sekä arvojen toteutumisen tukahduttaminen johtaa helposti siihen, että ihminen kerryttää jotain tuskaa tai vihaa sisälleen.
Käytös on kameleonttimaista ja impulsiivista. Työssä ja akateemisessa maailmassa se pysyy kuitenkin samana ja vakaana. Yksityiselämässä tykkäämiset ja kiinnostuksen kohteet muuttuu seuran mukaan.
Joskus hän on unohtanut, mitä mieltä on ollut asiasta X keskustellessaan viimeksi saman ihmisen kanssa. Niinpä on sitten viikon päästä samasta aiheesta vastakkaista mieltä. Tämä saattaa hämmentää, jos ei henkilöä kovin hyvin tunne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa. Muuttuu ja muovautuu aina uuden ihmisen mukaan. Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.
Omalla lapsellani on epävakaan persoonallisuuden dg, eikä hän todellakaan muutu sen mukaan mitä ympärillä on, vaan pitää kiinni omista vinkeistään halaan loppuun asti. Sitä vain että en tosiaan tiedä millä perusteilla näitä diagnooseja annetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät ole halunneet tutustua häneen, vaan määrätä, millainen hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää tässä on se että työminä hänellä on kohtalaisen selkeä ja vakaa. Yksityiselämä sen sijaan jatkuvassa myllerryksessä, ja vaikuttaa siltä että niin hän haluaa sen olevankin.
Ap
Mulle työelämä oli ensimmäinen turvapaikka, jossa kasvaa omaksi itsekseni. Olen ajatellut, että töissä minulla oli syy olla paikalla, eli en joutunut koko ajan hakemaan hyväksyntää pelkälle olemiselleni. Sain olla jotakin mieltä tai olla sanomatta mitään, kunhan hoidin työni, se riitti.
Yksityiselämässä olen edelleen kiinnittymätön oikein mihinkään ja sosiaaliset, vapaamuotoiset tilanteet ovat todella vaikeita. En koe mielisteleväni ketään, mutta koen joutuvani koko ajan esittämään jotakin ollakseni osa porukkaa, että mieluummin vietän aikani yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa. Muuttuu ja muovautuu aina uuden ihmisen mukaan. Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.
Omalla lapsellani on epävakaan persoonallisuuden dg, eikä hän todellakaan muutu sen mukaan mitä ympärillä on, vaan pitää kiinni omista vinkeistään halaan loppuun asti. Sitä vain että en tosiaan tiedä millä perusteilla näitä diagnooseja annetaan
Ihmisen itse kertoman perusteella yleensä, ja jos kertoilee vähän sinne päin niin tulee kummallisia diagnoosejakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa. Muuttuu ja muovautuu aina uuden ihmisen mukaan. Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.
Omalla lapsellani on epävakaan persoonallisuuden dg, eikä hän todellakaan muutu sen mukaan mitä ympärillä on, vaan pitää kiinni omista vinkeistään halaan loppuun asti. Sitä vain että en tosiaan tiedä millä perusteilla näitä diagnooseja annetaan
Kyllä, epävakaa on ihan eri juttu.
Avoidant personality disorder and shapeshifting. Se olisi minun kirjani elämästäni psykiatrian erikoislääkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää tässä on se että työminä hänellä on kohtalaisen selkeä ja vakaa. Yksityiselämä sen sijaan jatkuvassa myllerryksessä, ja vaikuttaa siltä että niin hän haluaa sen olevankin.
Ap
Tästä tulee mieleen Oliver Sacksin kirjan, Mies koka luuli vaimoaan hatuksi, kappale 10 (Sukkela tiikuttava Ray):
"Kun tämä kävi Raylle selväksi ja kun hän oli keskustellut minun kanssani asiasta, hän teki tärkeän ratkaisun: hän ottaisi haloperidolia 'tunnollisesti' koko työviikon, mutta lopettaisi lääkityksen viikonloppuisin ja 'irrottelisi'." s. 112
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävää tässä on se että työminä hänellä on kohtalaisen selkeä ja vakaa. Yksityiselämä sen sijaan jatkuvassa myllerryksessä, ja vaikuttaa siltä että niin hän haluaa sen olevankin.
ApTästä tulee mieleen Oliver Sacksin kirjan, Mies koka luuli vaimoaan hatuksi, kappale 10 (Sukkela tiikuttava Ray):
"Kun tämä kävi Raylle selväksi ja kun hän oli keskustellut minun kanssani asiasta, hän teki tärkeän ratkaisun: hän ottaisi haloperidolia 'tunnollisesti' koko työviikon, mutta lopettaisi lääkityksen viikonloppuisin ja 'irrottelisi'." s. 112
Korjaus, kappaleen nimi on Sukkela tikuttava Ray. Ja lisäys, että hänellä oli Tourette.
Huomaathan että tuo väkivaltavertauksesi ontuu eikä ole relevantti tässä asiassa. Ukrainan armeijan tai Suomen armeijan sodissa käyttämää väkivaltaa puolustustarkoituksessa pidetään yleisesti hyväksyttävänä arvona. Persoonallisuushäiriöt ilmentyvät selkeimmin ihmisten välisessä kanssakäymisessä.