Papeilla ongelmia jaksaa työssä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan edelleen kutsumusammatti. Palkka on hyvä.

Palkka on tähtitieteellinen suhteutettuna vähäiseen työnmäärään ja olemattomaan vastuuseen.

Ahneelle vaan ei mikään riitä koskaan.

Papit ovat mestareita maksattamaan oman loisteliaan elämänsä kulut pikkaisen yksinkertaisilla mutta kilteillä seurakuntalaisilla.

Mikä se on sitten se vastuu?

Hyvä kysymys. Harvassa ammatissa on jouduttu kuvittelemaan pomo, koska sitä ei ole ikinä näkynyt. 

Ei sitä monessa muussakaan työssä juurikaan näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Olen eri, mutta varmaan siten, että on ensin rukoiltu, ja sen jälkeen se rukoiltu asia on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Olen eri, mutta varmaan siten, että on ensin rukoiltu, ja sen jälkeen se rukoiltu asia on tapahtunut.

Joo mutta katsos kun se asia olisi voinut tapahtua ilmankin sitä rukousta. Tästä juuri laitoin esimerkin aiemmin, elävästä elämästä: "Rukoiltiin, että kuume laskisi, ja sitten se laski." Kuume olisi ennemmin tai myöhemmin laskenut joka tapauksessa. Ja entäs kaikki ne kerrat, kun rukoiltiin, mutta mitään ei tapahtunut? Ne jätetään surutta huomiotta.

Korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaatiota, eli jos kaksi asiaa tapahtuvat peräkkäin/yhtaikaa, niin toinen ei välttämättä ole seurausta siitä toisesta.

Telepatiaan uskominen on hyvä esimerkki samanlaisesta harhasta. Ajattelet jotain henkilöä, ja juuri silloin ko. henkilö soittaa sinulle. Telepatiaa! Vaan kun ei ole, ainoastaan sattumaa. Entäs ne tuhannet kerrat, kun ajattelet jotakin henkilöä, mutta tämä ei soita? Niitä et rekisteröi mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Olen eri, mutta varmaan siten, että on ensin rukoiltu, ja sen jälkeen se rukoiltu asia on tapahtunut.

Joo mutta katsos kun se asia olisi voinut tapahtua ilmankin sitä rukousta. Tästä juuri laitoin esimerkin aiemmin, elävästä elämästä: "Rukoiltiin, että kuume laskisi, ja sitten se laski." Kuume olisi ennemmin tai myöhemmin laskenut joka tapauksessa. Ja entäs kaikki ne kerrat, kun rukoiltiin, mutta mitään ei tapahtunut? Ne jätetään surutta huomiotta.

Korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaatiota, eli jos kaksi asiaa tapahtuvat peräkkäin/yhtaikaa, niin toinen ei välttämättä ole seurausta siitä toisesta.

Telepatiaan uskominen on hyvä esimerkki samanlaisesta harhasta. Ajattelet jotain henkilöä, ja juuri silloin ko. henkilö soittaa sinulle. Telepatiaa! Vaan kun ei ole, ainoastaan sattumaa. Entäs ne tuhannet kerrat, kun ajattelet jotakin henkilöä, mutta tämä ei soita? Niitä et rekisteröi mihinkään.

Niin no, joskus joku hoito tai lääke tehoaa johonkin sairauteen ja joskus ei. Mitä eroa?

Tämä on hyvä ja kiinnostava keskustelu.

Työskentelen kirkossa, mutta en ole pappi. Tunnistan monta täällä ääneen sanottua asiaa todeksi. Lisäksi huomaan, että jotkut kommentit perustuvat näköharhaan: joku asia näyttää joltain, koska kaikki siihen liittyvä ei ole kommentoijalle näkyvissä.

Papeilla on hengellinen työaika ja monella todella laaja työnkuva. Se mikä tapahtuu seurakuntalaisten näkyvissä, on usein vain jäävuoren huippu. Toisaalta aina työnantajakaan ei tiedä, mihin alainen käyttää aikaansa, koska työ on niin itseohjautuvaa. Osa käyttää tätä varmasti väärin, osa toimii niin tunnollisesti että väsyy. Osa käyttää aikansa turhuuksiin, asioihin jotka eivät hyödytä seurakuntalaisia tai kirkkoa.

Osa käyttää hengellistä virkaansa itsekkäisiin tarkoituksiin. Astinlautana parempaan asemaan kirkon sisällä. Osa somettaa loputtomasti ja laatii huolellista julkisuuskuvaa, tuskin pelastaakseen sieluja.

Ihmisten kohtaaminen kuuluu jokaisen seurakunnan työntekijän arkeen ja sitä tapahtuu spontaanisti miltei joka päivä. Usein ihmiset kaipaavat syvempää yhteyttä seurakunnan työntekijään.

Uskokaa tai älkää, kirkon sisällä on paljon kritiikkiä kirkossa tapahtuvia asioita kohtaan. Eri työaloilla on epäluuloa toisiaan kohtaan kirkon sisällä. Mm. Papit, diakonit ja kanttorit tulevat ja menevät , toiset kirjaavat työaikansa tunnollisesti ylös ja joutuvat perustelemaan ajankäyttöään. Palkoissa on satojen tai tuhansien eurojen heittoja. Lomat määräytyvät eri perustein. Ihmiset eivät tiedä kaikkea toistensa töistä edes työpaikan sisällä ja se herättää sekalaisia tunteita.

Itse näen, että kirkon ongelmat johtuvat kuitenkin pohjimmiltaan tehtävän (melkein) totaalisesta kadottamisesta. Tai ainakin sen tiellä ollaan. Tuskin koskaan puhumme työyhteisössä evankeliumin levittämisestä. Tärkeää on miltei aina se, että näytämme "joltain" kun saamme jotain aikaan ja miten tämä jokin vetoaa ulospäin.

Luen kiinnostuneena keskustelun jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Olen eri, mutta varmaan siten, että on ensin rukoiltu, ja sen jälkeen se rukoiltu asia on tapahtunut.

Joo mutta katsos kun se asia olisi voinut tapahtua ilmankin sitä rukousta. Tästä juuri laitoin esimerkin aiemmin, elävästä elämästä: "Rukoiltiin, että kuume laskisi, ja sitten se laski." Kuume olisi ennemmin tai myöhemmin laskenut joka tapauksessa. Ja entäs kaikki ne kerrat, kun rukoiltiin, mutta mitään ei tapahtunut? Ne jätetään surutta huomiotta.

Korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaatiota, eli jos kaksi asiaa tapahtuvat peräkkäin/yhtaikaa, niin toinen ei välttämättä ole seurausta siitä toisesta.

Telepatiaan uskominen on hyvä esimerkki samanlaisesta harhasta. Ajattelet jotain henkilöä, ja juuri silloin ko. henkilö soittaa sinulle. Telepatiaa! Vaan kun ei ole, ainoastaan sattumaa. Entäs ne tuhannet kerrat, kun ajattelet jotakin henkilöä, mutta tämä ei soita? Niitä et rekisteröi mihinkään.

Niin no, joskus joku hoito tai lääke tehoaa johonkin sairauteen ja joskus ei. Mitä eroa?

Se, että lääkkeen teho voidaan todistaa kliinisillä kokeilla. Rukouksen tehoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Olen eri, mutta varmaan siten, että on ensin rukoiltu, ja sen jälkeen se rukoiltu asia on tapahtunut.

Joo mutta katsos kun se asia olisi voinut tapahtua ilmankin sitä rukousta. Tästä juuri laitoin esimerkin aiemmin, elävästä elämästä: "Rukoiltiin, että kuume laskisi, ja sitten se laski." Kuume olisi ennemmin tai myöhemmin laskenut joka tapauksessa. Ja entäs kaikki ne kerrat, kun rukoiltiin, mutta mitään ei tapahtunut? Ne jätetään surutta huomiotta.

Korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaatiota, eli jos kaksi asiaa tapahtuvat peräkkäin/yhtaikaa, niin toinen ei välttämättä ole seurausta siitä toisesta.

Telepatiaan uskominen on hyvä esimerkki samanlaisesta harhasta. Ajattelet jotain henkilöä, ja juuri silloin ko. henkilö soittaa sinulle. Telepatiaa! Vaan kun ei ole, ainoastaan sattumaa. Entäs ne tuhannet kerrat, kun ajattelet jotakin henkilöä, mutta tämä ei soita? Niitä et rekisteröi mihinkään.

Niin no, joskus joku hoito tai lääke tehoaa johonkin sairauteen ja joskus ei. Mitä eroa?

Se, että lääkkeen teho voidaan todistaa kliinisillä kokeilla. Rukouksen tehoa ei.

Ei kaikkea hoitoa voi. Sitä paitsi joku lääke tehoaa ja joku ei, vaikka niiden teho olisi todettu kliinisesti. Ihmiset myös reagoivat eri tavalla lääkkeisiin ja hoitoihin, kaikki ei tehoa kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Olen eri, mutta varmaan siten, että on ensin rukoiltu, ja sen jälkeen se rukoiltu asia on tapahtunut.

Joo mutta katsos kun se asia olisi voinut tapahtua ilmankin sitä rukousta. Tästä juuri laitoin esimerkin aiemmin, elävästä elämästä: "Rukoiltiin, että kuume laskisi, ja sitten se laski." Kuume olisi ennemmin tai myöhemmin laskenut joka tapauksessa. Ja entäs kaikki ne kerrat, kun rukoiltiin, mutta mitään ei tapahtunut? Ne jätetään surutta huomiotta.

Korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaatiota, eli jos kaksi asiaa tapahtuvat peräkkäin/yhtaikaa, niin toinen ei välttämättä ole seurausta siitä toisesta.

Telepatiaan uskominen on hyvä esimerkki samanlaisesta harhasta. Ajattelet jotain henkilöä, ja juuri silloin ko. henkilö soittaa sinulle. Telepatiaa! Vaan kun ei ole, ainoastaan sattumaa. Entäs ne tuhannet kerrat, kun ajattelet jotakin henkilöä, mutta tämä ei soita? Niitä et rekisteröi mihinkään.

Niin no, joskus joku hoito tai lääke tehoaa johonkin sairauteen ja joskus ei. Mitä eroa?

Se, että lääkkeen teho voidaan todistaa kliinisillä kokeilla. Rukouksen tehoa ei.

Ei kaikkea hoitoa voi. Sitä paitsi joku lääke tehoaa ja joku ei, vaikka niiden teho olisi todettu kliinisesti. Ihmiset myös reagoivat eri tavalla lääkkeisiin ja hoitoihin, kaikki ei tehoa kaikkiin.

Kyllä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rukouksella voidaan muuttaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papit ovat ihmisiä siinä kuin muutkin. Seurakunnissa on varmasti eroa sen suhteen, kuinka paljon työtä on yhdellä papilla. Työajat ovat epäsäännölliset ja työssä ollaan tekemisissä raskaidenkin asioiden kanssa. Ihmisillä on myös suuret jopa ylisuuret odotukset papille. Pappi kulkee rinnalla sen pienen hetken, minkä kohtaaminen kestää. Ihminen kaipaa hengellisiä suunnannäyttäjiä ja papilla on tässä oma tehtävänsä. Pappi ei ole kuitenkaan erehtymätön eikä jumalasta seuraava. Pappi on pappi. Itse näen, että kirkolla ja papeilla on tärkeä tehtävä ihmisten keskuudessa. Haluan kurottautua henkisyyteen ja messu on siihen oiva paikka. Pidän myös siitä, että meillä on tällainenkin hahmo nykyajassa, kuin pappi. Mitä olisi nykyaika ilman pappeja? 

Ei todellakaan kaipaa, älä yleistä.

Nykyaika olisi vielä enemmän nykyaika ilman pappeja, jos esim. suomalaisista puhutaan, niin 98% porukasta ei huomaisia mitään eroa, jos papit häviäisivät, tai eivät ainakaan siitä mitenkään kärsisi, vaikka huomaisivat.

Papit kirjoittavat myös kirjoja. Itse luen mielelläni teologiaa ja kristinuskoa käsitteleviä kirjoja jatkossakin. Ihan ajan hermolla siellä ollaan, voisiko sanoa hyvässä ja pahassa, voi itse sitten valita sen oman kantansa. Minulle uskonnolla on tärkeä paikka siinä mitä ajattelen sivistyneenä yhteiskuntana. Koetan itse sivistyä kristinuskon perinnön ja viisauden suhteen. Ei ole pulaa ainakaan materiaalista.

Vierailija kirjoitti:

Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin. 

Työsuhdeasunnosta menee veroja. Jossakin seurakunnassa papit jopa kieltäytyivät "asuntoedusta", koska verotu vei edun hyödyt. Kuulin tämän, kun ihmettelin pappien katoamista entisistä asunnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miten sinä todistat rukouksen yhteyden näihin tapahtumiin?

Olen eri, mutta varmaan siten, että on ensin rukoiltu, ja sen jälkeen se rukoiltu asia on tapahtunut.

Joo mutta katsos kun se asia olisi voinut tapahtua ilmankin sitä rukousta. Tästä juuri laitoin esimerkin aiemmin, elävästä elämästä: "Rukoiltiin, että kuume laskisi, ja sitten se laski." Kuume olisi ennemmin tai myöhemmin laskenut joka tapauksessa. Ja entäs kaikki ne kerrat, kun rukoiltiin, mutta mitään ei tapahtunut? Ne jätetään surutta huomiotta.

Korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaatiota, eli jos kaksi asiaa tapahtuvat peräkkäin/yhtaikaa, niin toinen ei välttämättä ole seurausta siitä toisesta.

Telepatiaan uskominen on hyvä esimerkki samanlaisesta harhasta. Ajattelet jotain henkilöä, ja juuri silloin ko. henkilö soittaa sinulle. Telepatiaa! Vaan kun ei ole, ainoastaan sattumaa. Entäs ne tuhannet kerrat, kun ajattelet jotakin henkilöä, mutta tämä ei soita? Niitä et rekisteröi mihinkään.

Niin no, joskus joku hoito tai lääke tehoaa johonkin sairauteen ja joskus ei. Mitä eroa?

Se, että lääkkeen teho voidaan todistaa kliinisillä kokeilla. Rukouksen tehoa ei.

Ei kaikkea hoitoa voi. Sitä paitsi joku lääke tehoaa ja joku ei, vaikka niiden teho olisi todettu kliinisesti. Ihmiset myös reagoivat eri tavalla lääkkeisiin ja hoitoihin, kaikki ei tehoa kaikkiin.

Kyllä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rukouksella voidaan muuttaa asioita.

Sinun kohdallasi ei varmaan voikaan, mutta monen muun kohdalla näin onneksi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan edelleen kutsumusammatti. Palkka on hyvä.

Palkka on tähtitieteellinen suhteutettuna vähäiseen työnmäärään ja olemattomaan vastuuseen.

Ahneelle vaan ei mikään riitä koskaan.

Papit ovat mestareita maksattamaan oman loisteliaan elämänsä kulut pikkaisen yksinkertaisilla mutta kilteillä seurakuntalaisilla.

3917 euroa siitä, että joudut tekemään töitä illat ja viikonloput, ja esim. rippileireillä olet viikon erossa kotiympyröistä yleensä parhaimpaan kesälomaikaan etkä ehdi viettää aikaa perheen kanssa. Toki papin tulisi tietää alalle hakeutuessaan, että nuo ne työajat ovat.

Voi ei! Viikko pois kotoa. Kesäleirillä. Apua. Epäinhimillistä. Kuinka kukaan ihminen voi kestää tämän henkisen ja fyysisen paineen.

Nyt heti on saatava  tuhat uutta virkaa ja palkka vähintään kaksinkertaiseksi.

Pelastakaa papit, tuo paarialuokka vailla ihmisoikeuksia!

Ajattele, mitä puhut! Menisitkö itse vapaaehtoisesti viikoksi teini-ikäisten leirille, jossa joudut olemaan vuorokauden ympäri ilman rauhaa ja kuuntelemaan höpsöjä puheita? Siis nuorten puheita, ei papin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin. 

Töitä tunnin verran kerran viikossa, onpa rankkaa.

Siihen työhön kuuluu muutakin kuin se sunnuntain saarna mitä kukaan ei käy kuuntelemassa. On hallinnollisia tehtäviä, on ihan sitä sielunpaimenena oloa, eli jutustelua seurakuntalaisten kanssa mitä merkillisempinä vuorokaudenaikoina yms. Lisäksi et ole vapaa-ajalla oikeastaan ikinä. Pyhät olet kiinni niissä jumalanpalveluksissa missä ketään ei käy, ja arkena on hautajaisia, häitä ja muita kirkollisia toimituksia. "Vapaa-aikana" olet seurakunnan uskonnollisemman aineksen luupin alla, ja sallitut vapaa-ajanviettotavat ovat varsin rajatut, ellet halua mainetta hieman erikoisena ja huonona pappina jota minkään seurakunnan ei kannata ottaa ristikseen. Kaiken tämän lisäksi, jos olet ns. aidosti uskossa, etkä vain leipäpappi, liikut koko ajan hienoisen hermoromahduksen partaalla pyrkiessäsi tekemään parhaasi, ja kantaessasi jokaisen seurakuntalaisesi surut ja murheet omilla harteillasi.

Erosin kirkosta jo vuosikausia sitten, enkä koskaan ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta aikoinaan pääsin aitiopaikalta seuraamaan pienen paikkakunnan papin hermoromahdusta.

Luterilaisessa kirkossa on tilanteita, että sunnuntaina kirkossa on vain muutama ihminen kuuntelemassa papin pitämää saarnaa. Joissakin muissa kirkoissa saattaa olla tupa täynnä ja siellä voi olla viikonloppuna  useampi jumalanpalvelus. Vähän ohis, mutta uskonnon ja uskovaisten vähättely ja pilkkaaminen on länsimainen ilmiö. Se ei ole mikään maailmanlaajuinen trendi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Mihin se muka vaikuttaisi sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin. 

Töitä tunnin verran kerran viikossa, onpa rankkaa.

Siihen työhön kuuluu muutakin kuin se sunnuntain saarna mitä kukaan ei käy kuuntelemassa. On hallinnollisia tehtäviä, on ihan sitä sielunpaimenena oloa, eli jutustelua seurakuntalaisten kanssa mitä merkillisempinä vuorokaudenaikoina yms. Lisäksi et ole vapaa-ajalla oikeastaan ikinä. Pyhät olet kiinni niissä jumalanpalveluksissa missä ketään ei käy, ja arkena on hautajaisia, häitä ja muita kirkollisia toimituksia. "Vapaa-aikana" olet seurakunnan uskonnollisemman aineksen luupin alla, ja sallitut vapaa-ajanviettotavat ovat varsin rajatut, ellet halua mainetta hieman erikoisena ja huonona pappina jota minkään seurakunnan ei kannata ottaa ristikseen. Kaiken tämän lisäksi, jos olet ns. aidosti uskossa, etkä vain leipäpappi, liikut koko ajan hienoisen hermoromahduksen partaalla pyrkiessäsi tekemään parhaasi, ja kantaessasi jokaisen seurakuntalaisesi surut ja murheet omilla harteillasi.

Erosin kirkosta jo vuosikausia sitten, enkä koskaan ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta aikoinaan pääsin aitiopaikalta seuraamaan pienen paikkakunnan papin hermoromahdusta.

Luterilaisessa kirkossa on tilanteita, että sunnuntaina kirkossa on vain muutama ihminen kuuntelemassa papin pitämää saarnaa. Joissakin muissa kirkoissa saattaa olla tupa täynnä ja siellä voi olla viikonloppuna  useampi jumalanpalvelus. Vähän ohis, mutta uskonnon ja uskovaisten vähättely ja pilkkaaminen on länsimainen ilmiö. Se ei ole mikään maailmanlaajuinen trendi.

Muualla on myös paljon sivistymättömyyttä ja taipumusta taikauskoon. Kun on taloudellisesti ja sosiaalisesti turvaton yhteiskunta niin se lisää taipumusta taikauskoisuuteen ja ilmiöiden selittämiseen uskon kautta. Näissä yhteiskunnissa ei myöskään pyritä tilanteen parantamiseen, koska mikään muu tapa ei ole niin tehokas kuin hallita ihmisiä köyhyydellä ja pelolla.

Ei tarvitse kuin amerikkalaisten keskusteluja lukea niin siellä ollaan jo ihan heitteillä ja itkemässä asioita mitkä on pohjoismaalaiselle täysin vieraita koska kulttuurimme ei perustu ihmisten aivopesuun ja uuvuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He voivat pyytää jeesukselta ja jumalalta apua rukoilemalla, eikös se ole uskovaisten ainoa keino oli asia mikä hyvänsä. Mihinkään se ei toki vaikuta, mutta kun ei muutakaan ole.

Miten niin ei vaikuta mihinkään?

Kerro yksikin esimerkki, jossa rukous on todistettavasti muuttanut jotakin. Siis TODISTETTAVASTI. Esim. se että "mulla oli kova kuume ja rukoilin että se laskee, niin sitten se laski" ei käy, koska kuume laskee lopulta joka tapauksessa.

Olen kertonut tämän ennenkin, vuosia vanha rukousvastaus. Olin menossa hakemaan pankista uutta pankkikorttia ja rukoilin, että tunnusnumero olisi helppo muistaa. Ja olihan se, se oli 0000.

Nuorena olin seurakuntanuorissa ja pidimme kodeissa raamattupiirejä. Yksi tyttö kertoi, että hänen äidillään oli todettu levinnyt syöpä, ja pyysi rukoilemaan äitinsä puolesta. Siinä rukoillessa moni meistä sai vahvan tunteen, että tämä äiti paranee. Seuraavan kerran kun näin tyttöä viikon parin päästä, hän kertoi, että äiti oli ollut syöpäkontrollissa, jossa ei näkynyt enää mitään merkkiä syövästä.

Miksi valehtelet?

Olen itse täysin erilaisessa ammatissa mutta ihmisten käsitykset siitä mitä teen ovat todella kaukana totuudesta ja kuitenkin he uskovat tietävänsä jopa erittäin hyvin. Voin kuvitella että pappi voi saada vielä paljon enemmän väärää luulemista osakseen.

Raskainta minulla irselläni on ollut eräässä erittäin kadehditussa ammatissa jossa sain täysin vapaat kädet, se vain oli aivan eri tavalla raskasta kuin rutiinityöt tai fyysisesti raskas työ.

Harhaluulot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Ihminen voi esim. luulla tietävänsä että joku toinen pääsee elämässä liian helpolla ja pitää vakaasti kiinni tästä käsityksestä vaikka se toinen olisi nääntymäisillään taakkansa alla.

Pappien työstä en sano mitään koska en tiedä. Tunnen kyllä parikin tosi fiksua ja aidon oloista pappia ja yhden sellaisen jonka kanssa taas en välittäisi olla ollenkaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin. 

Töitä tunnin verran kerran viikossa, onpa rankkaa.

Siihen työhön kuuluu muutakin kuin se sunnuntain saarna mitä kukaan ei käy kuuntelemassa. On hallinnollisia tehtäviä, on ihan sitä sielunpaimenena oloa, eli jutustelua seurakuntalaisten kanssa mitä merkillisempinä vuorokaudenaikoina yms. Lisäksi et ole vapaa-ajalla oikeastaan ikinä. Pyhät olet kiinni niissä jumalanpalveluksissa missä ketään ei käy, ja arkena on hautajaisia, häitä ja muita kirkollisia toimituksia. "Vapaa-aikana" olet seurakunnan uskonnollisemman aineksen luupin alla, ja sallitut vapaa-ajanviettotavat ovat varsin rajatut, ellet halua mainetta hieman erikoisena ja huonona pappina jota minkään seurakunnan ei kannata ottaa ristikseen. Kaiken tämän lisäksi, jos olet ns. aidosti uskossa, etkä vain leipäpappi, liikut koko ajan hienoisen hermoromahduksen partaalla pyrkiessäsi tekemään parhaasi, ja kantaessasi jokaisen seurakuntalaisesi surut ja murheet omilla harteillasi.

Erosin kirkosta jo vuosikausia sitten, enkä koskaan ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta aikoinaan pääsin aitiopaikalta seuraamaan pienen paikkakunnan papin hermoromahdusta.

Luterilaisessa kirkossa on tilanteita, että sunnuntaina kirkossa on vain muutama ihminen kuuntelemassa papin pitämää saarnaa. Joissakin muissa kirkoissa saattaa olla tupa täynnä ja siellä voi olla viikonloppuna  useampi jumalanpalvelus. Vähän ohis, mutta uskonnon ja uskovaisten vähättely ja pilkkaaminen on länsimainen ilmiö. Se ei ole mikään maailmanlaajuinen trendi.

Tuntuu olevan kovin masinoitu ilmiö. Vähän samanlaista aktivismia kuin moni muukin itseään edistyksellisenä pitävä toitotus. Tiedä vaikka palkaa näille maksettaisiin, en hämmästyisi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hullu papinvihaaja täällä melskaa? Mahtaa sinulla olla vaikeaa itsesi kanssa...

Täällä melskaa sellainen hullu papinvihaaja, jolla on ollut suuri etuoikeus "nauttia" pappien ominaisuuksista ja teoista niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasolla vuosikymmenien ajan.

Näiden vuosien ja useiden kymmenien, ellei satojen, henkilökohtaisten pappikontaktieni muodostamalla kokemuksella olen päätynyt nykyiseen näkemykseeni kirkon ja sen papiston suunnattomasta alennustilasta, rappiosta ja täydellisestä sopimattomuudesta tehtäviinsä.

Toisaalta minulla on tämän johdosta myös hyvin symbioottinen suhde papistoon, he vihaavat minua kuin ruttoa koska tietävät minun näkevän heidän tekopyhän ulkokuorensa lävitse sekä heidän sisällään olevan tosiolevaisuuden eli sielun pahuuden, itsekkyyden ja petollisuuden sekä ihmisten manipuloinnin itsekkäistä syistä ja motiiveista.

Papisto ei kestä edustamaani valoa ja totuutta, koska he itse edustavat pimeyttä ja valhetta.

Minä taas vihaan heitä näiden heidän edustamiensa alhaisten sielun ominaisuuksien sekä itsekkäiden omaa valtaa ja maallista mammonaa janoavan ahneen ja laskelmoivan paatuneen toiminnan johdosta.

Miksi näitä tekstejäni kirjoitan on yksinkertaisesti se, että toivon pystyväni kirjoituksillani avaamaan edes yhden ihmisen silmät näkemään ulkokultaisen hurskastelun taustalla piilevän pahuuden ja ahneuden, jota papisto edustaa.

Raamatun vertausta käyttääkseeni minä istutan kirjoituksillani siemeniä. Osa siemenistä uppoaa huonoon maahan eikä kanna satoa, osa kylvämistäni siemenistä taas uppoaa hyvään maahan, versoo ja kasvaa täyteen mittaansa ajan ollessa siihen valmis. Näin muodostuu kaunis sato.

Oletko lukenut raamatustasi, mitä mieltä Jeesus oli fariseuksista?

Olen toki lukenut.

Oletko sinä lukenut?

Oletko ymmärtänyt lukemasi?

- kirjoittaja-