Papeilla ongelmia jaksaa työssä
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…
"Pappisliiton kyselyn mukaan huonon jaksamisen lisäksi papit kokevat työn merkityksettömämpänä kuin aiemmin.
Koronan aikana ihmisten kohtaaminen väheni, minkä jälkeen työ alkoi tuntua papeista vähemmän tärkeältä kuin aiemmin.
He myös suhtautuvat aiempaa kriittisemmin perinteisen seurakuntatyön tapoihin."
"Virkoja jätetään täyttämättä. Työt eivät silti vähenny, sillä seurakunnan jäsenten määrä ei laske samassa suhteessa. Pappien tehtävät lisääntyvät myös silloin, kun tuki- ja hallintotyöntekijöitä poistuu.
Papeilla ei seurata työhön kuluvia tunteja. He ovat arvioineet kyselyissä, että tekevät noin 4550 tuntia töitä viikossa eli noin kuusi työpäivää, Keränen sanoo."
"Papit tekevät usein töitä iltaisin, ja lisäksi viikonloppuisin on toimituksia ja jumalanpalveluksia, mikä kuormittaa perhe-elämää, sanoo Keränen."
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin.
Töitä tunnin verran kerran viikossa, onpa rankkaa.
Siihen työhön kuuluu muutakin kuin se sunnuntain saarna mitä kukaan ei käy kuuntelemassa. On hallinnollisia tehtäviä, on ihan sitä sielunpaimenena oloa, eli jutustelua seurakuntalaisten kanssa mitä merkillisempinä vuorokaudenaikoina yms. Lisäksi et ole vapaa-ajalla oikeastaan ikinä. Pyhät olet kiinni niissä jumalanpalveluksissa missä ketään ei käy, ja arkena on hautajaisia, häitä ja muita kirkollisia toimituksia. "Vapaa-aikana" olet seurakunnan uskonnollisemman aineksen luupin alla, ja sallitut vapaa-ajanviettotavat ovat varsin rajatut, ellet halua mainetta hieman erikoisena ja huonona pappina jota minkään seurakunnan ei kannata ottaa ristikseen. Kaiken tämän lisäksi, jos olet ns. aidosti uskossa, etkä vain leipäpappi, liikut koko ajan hienoisen hermoromahduksen partaalla pyrkiessäsi tekemään parhaasi, ja kantaessasi jokaisen seurakuntalaisesi surut ja murheet omilla harteillasi.
Erosin kirkosta jo vuosikausia sitten, enkä koskaan ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta aikoinaan pääsin aitiopaikalta seuraamaan pienen paikkakunnan papin hermoromahdusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin.
Töitä tunnin verran kerran viikossa, onpa rankkaa.
Tunti viikossa? Miten saa tuntiin esim 3 piiriä, saarnan valmistelun, iltakirkon, perjantain 2 hautausta, lauantaina 2 hautausta ja vihkimisen, toimituskeskustelut, rippikoulutapaamisen, sunnuntain kaksi messua, siirtymiset kirkkojen bälillä ja vielä 2 kastetilaisuutta. Su iltana voi olla vielä esim iltahartaus klo 18 tai 20.
Lisäksi tässä ei ole vielä mainittu jatkuvaa ihmisten kohtaamista.Nimim. sivusta seurannut.
Höpö höpö, valhetta ja liiottelua.
Tuossa sinun listassasi on kokonaisen suurehkon seurakunnan kaikki viikottaiset työt ja vielä vähän extraakin.
Onhan se vaikeaa uskoa olemattomaan vuodesta toiseen.
Minusta pappi on kutsumusammatti.
Kuulostaa varmaan kovalta, mutta jos papin palkka on liian hyvä, se varmasti houkuttelisi alalle myös niitä joita uskonto ei kiinnosta, olisivat vain rahan perässä.
Työn luonne on kaikille selvä: iltoja, viikonloppuja, pyhiä ollaan töissä. Ei varmasti ole perhelliselle helppoa elämää, mutta on sitä muitakin töitä joissa esom. ollaan pitkiä aikoja pois perheen luota töiden takia.
Kesäloma (ja talviloma myös) on asia mikä pitäsi saada järjestettyä niin, että papeille pystytään takaamaan keskeytyksentön ja häiriötön loma.
Pitää opiskella papiksi.
T. Tulosvastuullinen myyntityö, palkka verojen jälkeen alkaa kakkosella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin.
Töitä tunnin verran kerran viikossa, onpa rankkaa.
Kaiken tämän lisäksi, jos olet ns. aidosti uskossa, etkä vain leipäpappi, liikut koko ajan hienoisen hermoromahduksen partaalla pyrkiessäsi tekemään parhaasi, ja kantaessasi jokaisen seurakuntalaisesi surut ja murheet omilla harteillasi.
Minulla on sinulle "lohdullinen" uutinen.
Kuvauksesi mukaisia pappeja tuskin enää Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta löytyy.
Nämä oikeat papit on korvattu rahan- ja vallanhimoisilla pappien irvikuvilla, joille seurakuntaisten surut ja murheet ovat täysin yhdentekeviä.
Ne eivät näitä itsekkäitä ja aivan liian usein luonnehäiriöisiä pappeja kosketa tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
no kai työ nyt tuntuu merkityksettömältä kun pitää parituhatta vuotta vanhoja satuja höpistä aikuisille totena.
Eihän se ole edes ihan noin. Raamattua tulkitaan nykyään ihan miten lystätään, toisin sanoen maallistuneen ja keskiluokkaisen "yleisön" mieliksi. Voisin ajatella että tuo jos mikä rassaa pappien hermoja ainakin jos eivät heittäydy relativistiseen liberaaliteologiaan täysin siemauksin itse mukaan.
Teeskentely on aina merkityksetöntä. Jos kaikki yhteisössä alkavat esittää itseään, kuka sellaista pidemmän päälle jaksaa, missään työssä.
Seurakunnat voivat ottaa käyttöön työvuorolistat niin kuin muillakin työpaikoilla on. Turha seurustelu vähemmälle ja papit puhumaan asiaa. Kahvikekkereitä voi vähentää tai lopettaa kokonaan.
Pappien tehtävä on opettaa ja kertoa Jumalan sanaa, mutta sitä kuulee vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin tuntuu, että papit ovat naisia. Äitiyslomaa, lastenhoitoa, perhettä...
Ja toinen toistaan seuraavia pitkiä sairaslomia kun herkkä psyyke ei ole kestänyt pienentäkään vastoinkäymistä. Näitä normaalien ihmisten elämään kuuluvia vastoinkäymisiä, jossa oikeassa työpaikassa on turha mennä kysymään sairalomaa, tulee ainoastaan nauretuksi ulos. Kirkon hommissa eivät nämä ihmisten lainalaisuudet pidä paikkaansa, saikkua tulee tarvittaessa kuukausikaupalla kun kynsi on katkennut tai joku sanoi vähän pahasti.
Naurettavaa sakkia elitistisine vaateineen.
Olis toisaalta kiinnostava työ, tiettyä vapautta. Mutta ilta- ja viikonlopputyöt olis raskaita, ja se jatkuva ihmisten kohtaaminen, kaupaskin joku tulis juttelemaan.
Mitään elitististä ei papin työssä ole.
Papeilla ja kanttoreilla ym. ei tietääkseni ole virallisia tuntityöaikoja, vaan ainoastaan vapaapäiviä ja lomia. Täytyy tehdä viralliset toimitukset, sitten muuta työhön kuuluvaa.
Hur var det före kvinnoprästerna? Var det ett enda jävla marrande också då?
Hur som helst, bra att vi slipper dem.
olen ateisti, kuulunut kyllä aiemmin kirkkoon eli en puolusta tätä uskoni vuoksi. Voin vain kuvitella kuinka paljon ihmiset vuodattavat kaikkea jaskaa pappien niskaan. Tämän huomaa jo esimiestyössä. että saa olla "mielenterveysammattilainen", kaikki eivät vuodata, mutta osa sitten muidenkin edestä. Pappien varmaan oletetaan olevan ilmaisia terapeutteja ja kun viikossa tuntikausia tollasta kuuntelet, onhan se psykologisesti todella kuormittavaa. Tämä siis normaalin pappistyön lisäksi johon kuuluu kuolevien kohtaamiset etc. Jopa terapeutit käy itse terapiassa. Onko papeilla vastaavaa "debriefingiä" työviikon päätteeksi? Vähän epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papeilla on hyvä palkka, lisäksi ns. luottamusasema ja ovat kaikkien muiden työntekijöiden yläpuolella asemassaan. Jos jossain on papin virka vapaana, on myös asunto (yleensä okt) tiluksineen. Saa horista mitä mieleen tulee, ottaa vastaan seurakuntalaisia tai valitella kiirettä. Tikkurilassa (entinen?) kirkkoherra ulkoisti velvollisuutensa virka-aikojen ulkopuolella täysin.
Töitä tunnin verran kerran viikossa, onpa rankkaa.
Tunti viikossa? Miten saa tuntiin esim 3 piiriä, saarnan valmistelun, iltakirkon, perjantain 2 hautausta, lauantaina 2 hautausta ja vihkimisen, toimituskeskustelut, rippikoulutapaamisen, sunnuntain kaksi messua, siirtymiset kirkkojen bälillä ja vielä 2 kastetilaisuutta. Su iltana voi olla vielä esim iltahartaus klo 18 tai 20.
Lisäksi tässä ei ole vielä mainittu jatkuvaa ihmisten kohtaamista.Nimim. sivusta seurannut.
Höpö höpö, valhetta ja liiottelua.
Tuossa sinun listassasi on kokonaisen suurehkon seurakunnan kaikki viikottaiset työt ja vielä vähän extraakin.
Höpskukkuu vaan sulle. Tuo on helppo viikko.
Nimim. sivusta (vanhempiaan) seurannut
Wannabe eliitti ruikuttaa, vaikka ei edes tee oikeita töitä. Itse ovat ajaneet kirkon ja virkansa tuohon jamaan. Mitäs läksit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan edelleen kutsumusammatti. Palkka on hyvä.
Palkka on tähtitieteellinen suhteutettuna vähäiseen työnmäärään ja olemattomaan vastuuseen.
Ahneelle vaan ei mikään riitä koskaan.
Papit ovat mestareita maksattamaan oman loisteliaan elämänsä kulut pikkaisen yksinkertaisilla mutta kilteillä seurakuntalaisilla.
3917 euroa siitä, että joudut tekemään töitä illat ja viikonloput, ja esim. rippileireillä olet viikon erossa kotiympyröistä yleensä parhaimpaan kesälomaikaan etkä ehdi viettää aikaa perheen kanssa. Toki papin tulisi tietää alalle hakeutuessaan, että nuo ne työajat ovat.
Tämän keskustelun kaltaiset asiat ovat yksi uuvuttava tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Onko papeilla vastaavaa "debriefingiä" työviikon päätteeksi? Vähän epäilen.
Tuskin Suomesta löytyy toista yhtä hemmoteltua ammattiryhmää kuin papit.
Kylpyläviikonloput, risteilyt, hieronnat, retriitit, terapiat, konsertit, ulkomaanmatkat, jotka verhottu työtehtäviksi, ravintola-illalliset jne.jne.
Kaikki sellainen luxus on heille arkipäivää, mistä tavallinen duunari voi nähdä vain haaveunta.
Oletko kirkollisverosta koskaan kuullut?
Muutenkin tuo sinun kuvaelmasi papin työstä on, lievästi ilmaistuna erittäin dramatisoitu, valheellinen sekä liioteltu eikä kuvaa keskiverto papin toimettomuutta millään tavoin.