Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kärsin valtavasti lapsuuden/nuoruuden/varhaisaikuisuuden traumoistani, mutta minua rankaistiin lastensuojeluilmoituksella
25.02.2023 |
Uskaltauduin viimein hakemaan keskusteluapua ja sain lähetteen mielenterveyspoliklinikalle. Ikää on 43, ja olen pitänyt asiat sisälläni näin kauan. Olen ihan toimintakykyinen ja työssäkäyvä ihminen, mutta sisälläni painaa nuo menneisyyden pahat asiat. Vanhempieni kuoltua koin että haluan tehdä jonkinlaisen tilinpäätöksen menneestä ja kertoa jollekin kaiken, ja vapautua taakasta.
Tapasin psykiatrista sairaanhoitajaa ja kerroin alusta asti pitkää tarinaa. Minä tyhmä vuodatin myös kyyneliä. Kerkesin käymään parisen kertaa, ja sitten tuli kotiin postia. Lastensuojeluilmoitus. Ilmoittajana tuo psyk. sh. En ymmärtänyt yhtään miksi lapsistani on tehty selvityspyyntö. Ilmoituksessa sitten mainittiin että huoli potilaan voinnista. Ja että olen itkuinen. Siis mitä ihmettä! Onko todella huolestuttavaa itkeä kun purkaa ulos kipeitä asioita? Olen kasvattanut kolme lasta, yhden jo aikuiseksi. En ole ikinä laiminlyönyt lapsiani. He ovat saaneet huolenpitoa, turvaa ja hellyyttä. Meillä on kaikilla lämpimät välit toisiimme.
Eikä tuossa ilmoituksessa kaikki. Selkäni takana lastensuojelu oli pyytänyt terveydenhuollosta kirjauksia sekä minusta että kotona olevista lapsista. Eikä sekään riitä. Koululle meni kysely lasten opettajille. Pisteenä iin päälle ilmoitus terveystietoineni meni EXÄLLE! Siitä syntyi soppa jota hämmentämään liittyi exän äiti ja vaimo. He ovat aiemmin tehneet ilmoituksia jotka olivat perättömiä. Mm. että pahoinpitelen lapsia, heillä ei ole leluja, ei sänkyä. Ja että meillä on niin likaista että eläminen on vaarallista lapsille. He eivät ole meillä koskaan edes käyneet. Päinvastoin olen ollut aina järjestelmällinen ja siisti. Noista ilmoituksista ei seurauksia tullut.
Mutta nyt.. olen aivan murskana ja häpeissäni tietojeni levittämisestä. Olen kertonut hirvittävän henkilökohtaisia asioita. Nyt alkaa lastensuojelun selvitys. En pysty enää menemään juttelemaan. Avunpyyntö muuttui painajaiseksi. En todella ole mikään reppana joka tarvitsisi tätejä istumaan sohvalleni ja juttelemaan joutavia. En kaipaa sääliä, en puuronkeittoapua, en mitään heiltä.
Älkää ikinä koskaan kertoko henkilökohtaisia asioita kenellekään julkisella asioidessanne, saatatte joutua sellaisen nöyryytyksen kohteeksi että alkuperäinen asiasi tuntuu maton alle lakaistavalta pikkuseikalta.
Kommentit (81)
Muuten hyvä tarina, mutta pari huomiota. Lasu tehdään lapsesta, ei aikuisesta. Ja sitä ei tehdä rangaistukseksi mistään. Tätä on toki omaan napaan tuijottavien aikuisten hankala ymmärtää. Kun minä ensin, sitten lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kuuluvat kuulemma protokollaan että otetaan yhteys toiseen huoltajaan, kouluun ja terveydenhuoltoon. Jospa vai olisin tämän tiennyt.
Ap
Otat lakimieheen yhteyttä. Tehty aiheeton lastensuojeluilmoitus on rikos. Itkuisuus tilanteessa, jossa kertoo itselleen aiemmin vaikeista asioista on normaalia eikä aihe lasulle. Pyydä lakimieheltä neuvoja, sillä asioitasi ei voi levitellä kaikille. Myös muistutus tuosta hoitsjan yoiminnasta.
Tee rikosilmoitus
Se, että sossu on heti ottanut yhteyttä kouluun ja tilannut sun tiedot jne, tarkoittaa, että ilmoituksessa on ollut jotain todella raffia. Pelkkä sinun itkuisuus ei sata varmasti riitä. Sossut ois tässä tapauksessa vaan soittanut sulle.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä tarina, mutta pari huomiota. Lasu tehdään lapsesta, ei aikuisesta. Ja sitä ei tehdä rangaistukseksi mistään. Tätä on toki omaan napaan tuijottavien aikuisten hankala ymmärtää. Kun minä ensin, sitten lapsi.
Kuule olen nähnyt kuinka lastensuojeluilmoituksia lasun kommentein tehtaillaan erityislapsiperheistä, koska terveydenhuollolla ei ole osaamista tietyistä vammoista tai kehityshäiriöistä. Aivan samoin kuin jokaisesta lapsesta, joka tarvitsee silmälasit tehdään lastensuojeluilmoitus kun tereydenhuollon henkilökunta on huolissaan kun lapsi ei näe ilman laseja.
Tämä yhteiskunta on rikki varsinkin lastensuojelun osalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että lastensuojelu on ylikuormittunut, jos tämä on totta. Nyt tehdään ilmoitukset niistä, jotka hakevat apua itselleen ja niistä, jotka eivät hae vaikka pitäisi.
Entisaikaan terveydenhuoltohenkilöstön vaitiolovelvollisuus oli ehdoton. Muutama vuosikymmen sitten ei ilmoitettu edes ilmiselvistä rikoksista, esimerkiksi ambulanssihenkilökunta liikenneonnettomuuspaikalla rattijuoppoudesta.
Tämä on niin totta. Itse edustan tuollaista, joka ei halunnut ehdotettua kriisikeskusteluapua itselleen. Siitä lähti ilmoitus lastensuojeluun. Ei yhtään auttanut kokonaistilannetta, vaan pahensi sitä reippaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että sossu on heti ottanut yhteyttä kouluun ja tilannut sun tiedot jne, tarkoittaa, että ilmoituksessa on ollut jotain todella raffia. Pelkkä sinun itkuisuus ei sata varmasti riitä. Sossut ois tässä tapauksessa vaan soittanut sulle.
Se, että AP:lle on tapahtunut joskus jotain kamalaa ja kertoo siitä ei tarkoita, että hän tekee lapsilleen jotain. Lakimies avuksi ja rikossyyte aiheettomasta lasusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että sossu on heti ottanut yhteyttä kouluun ja tilannut sun tiedot jne, tarkoittaa, että ilmoituksessa on ollut jotain todella raffia. Pelkkä sinun itkuisuus ei sata varmasti riitä. Sossut ois tässä tapauksessa vaan soittanut sulle.
Se, että AP:lle on tapahtunut joskus jotain kamalaa ja kertoo siitä ei tarkoita, että hän tekee lapsilleen jotain. Lakimies avuksi ja rikossyyte aiheettomasta lasusta
Jos sh on huolissaan ja tekee lasun, se ei ole rikos.
Sitä en myöskään usko hetkeäkään, että sossu on mennyt välittömästi noin pitkälle sillä, että lasussa vaan yleisesti lukee, että ap on itkuinen ja on huoli hänen jaksamisesta. Sossuilla ei todellakaan ole intressejä, eikä aikaa tollaseen, varsinkaan ennen että on jutellut tässä tapauksessa ap:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sellainen asia, joka itsestään paranisi, jos se on ollut sen laatuinen, että diagnostiset kriteerit ovat täyttyneet. Onko huolehdittu hoidosta ja lääkityksestä? Sitten tullaan sairaanhoitajan vastaanotolle ja romahdetaan täysin. Ilmeinen huoli herää miten jaksaa arjessa lasten kanssa, tarvitseeko kotiin jotain apuja. Esim. kotipalvelua tai tukiperhettä lapsille ei saa ilman lasua ja ne ovat kienoja lieventää vanhemman kuormitusta. Oltiinko tultu sinne sairaanhoitajalle hakemaan apua vai vaan puhumaan?
Vierailija kirjoitti:
Skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sellainen asia, joka itsestään paranisi, jos se on ollut sen laatuinen, että diagnostiset kriteerit ovat täyttyneet. Onko huolehdittu hoidosta ja lääkityksestä? Sitten tullaan sairaanhoitajan vastaanotolle ja romahdetaan täysin. Ilmeinen huoli herää miten jaksaa arjessa lasten kanssa, tarvitseeko kotiin jotain apuja. Esim. kotipalvelua tai tukiperhettä lapsille ei saa ilman lasua ja ne ovat kienoja lieventää vanhemman kuormitusta. Oltiinko tultu sinne sairaanhoitajalle hakemaan apua vai vaan puhumaan?
Ei ap:lla ollut diagnosoitu tuota häiriötä vaan toisella kommentoijalla, jolla taas ei ollut lapsia silloin. Sekoitit kaksi eri kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että asiasta tulee keskustelua. Ei missäännimessä kannata kertoa mitään ellei halua sosiaalitanttoja kotiinsa.
Itselleni ehdotettiin synnytystraumojen purkamista sairaanhoitajan vastaanotolla. Sanoin heti että ko. Henkilön koulutus ei riitä asiaan.
Käytän ulkomaista terapeuttia kenellä ei ole esim. Oikeaa nimeäni; olen nimellä Mari Penttilä kun oikea nimeni on Marianne Penttilä. Terapia on etänä ja hän kirjaa tekstiä vain paperille. Hän ei esim. Tiedä syntymäaikaani eikä osoitettani.
Älkää ikinä kertoko mitään suomalaisiin järjestelmiin. Tietomurrot ja sossutantat ovat aiheuttaneet ihmisille paljon harmaita hiuksia, surua ja murhetta.
Hetken aikaa sossujen suurennuslasin alla olleena totean lyhyesti että mitään ei pidä näille paljastaa. Kaikkea mitä sanot tai et sano kläytetään sinua vastaan. Turvallisin lause: en muista, en osaa sanoa. Ole korostetun ystävällinen sossuille. Kiitä avusta ja huolenpidosta vaikka et kumpaakaan saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriset sairaanhoitajat ovat vihoviimeisiä tahoja, joille kannattaa avautua. Kerran sen virheen tein. Kun näin sen tekstin mitä tämä oli kirjoittanut kertomistani, olin aivan puulla päähän lyöty, en tunnistanut itseäni kirjoitetusta. Raivostuin ja vaadin poistamaan tekstit, jotka oli laitettu kaiken terveydenhuollon selattavaksi. Ensinnäkin hoitsu oli ymmärtänyt sanomani ihan väärin ja vielä kirjoittanut mitä sattuu. Väännellyt ja käännellyt asiat ihan päälaelleen ja kirjoittanut epäolennaisuuksia eli ei ollut ymmärtänyt asiaani tai kertomaani.
Näissä on se ikävä puoli, että tekstit jäävät tiedostoihin, niitä on todella vaikea poistattaa. Kirjaukset näkyvät hamaan kuolemaasi saakka tiedoissasi, ja niitä luetaan siten kuin ne olisi tehty ammattitaidolla, pätevän tekijän toimesta. Virheelliset käsitykset kumuloituvat, saattavat roikkua ja toistua taas uuden tulkitsijan taholta uuteen lauselmaan ja johtaa pahimmillaan jopa hoitovirheeseen.
Itse selvisin suuttumuksella ja pettymyksellä, eivätkä minusta kirjatut asiat onneksi olleet kovin syvällisiä tai "raskauttavia", koska en ehtinyt käydä kuin yhden kerran sillä lörpöttelevällä ja pinnallisella psyk.sh:lla. Jokin sisäinen tuntemus sai minut onneksi olemaan varovainen sen henkilön suhteen. Valitettavasti näitä pölvästejä on kyllä enemmänkin. En ymmärrä, miksi heidän täytyy kirjata käydyt luottamukselliset keskustelut.
Ap:lle toivon tsemppiä ja pahoittelen kokemaasi. Surullista, kun ei voi luottaa julkisen tahoon. Terapeuttipula on valtava. Valtava määrä ihmisiä kaipaisi oikeita luotettavia ammattilaisia eikä byrokratian puristuksessa puoskaroivia psykiatrisia hoitajia. Karmivaa! Pysykööt sairaanhoitajat ihan vaan siellä perushoivan puolella.
Ap oo kiltti ja kerro nimikirjaimet tai edes jotain tuntomerkkejä. Itsellä kova tarve päästä puhumaan lapsuuden traumoista (äiti todennäköisesti narsisti ja minua syrjitään perheessä) ja aiheettomien lasujen aiheuttamista traumoista ja kuulun juuri tuohon Vantaan Tikkurilan mielenterveyspalveluiden piiriin enkä halua joutua tälle samalle kuin sinä!
Ainoa syy miksi en ole sinne vielä soittanut vaan olen haudannut näitä asioita sisälleni 30vuotta on tuo lastensuojelun pelko. Soitin sinne kerran itse kun uhkailivat aiheettomalla lasulla ilman syytä niin lastensuojelusta todettiin et jos susta kerran on tehty ilmoituksia niin silloin vika on varmaan sinussa eikä niissä aiheettomissa lasuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä tarina, mutta pari huomiota. Lasu tehdään lapsesta, ei aikuisesta. Ja sitä ei tehdä rangaistukseksi mistään. Tätä on toki omaan napaan tuijottavien aikuisten hankala ymmärtää. Kun minä ensin, sitten lapsi.
Voi kuule, ne ei ole koskaan keksineet mun lapsestani mitään vikaa vaan on esim todettu, että "lapsellasi on kaikki hyvin mutta olemme huolissamme SINUN jaksamisestasi joten teemme lasun". Kaikissa lasuissa mitä minusta on tehty (olen yksinhuoltaja joten niitä tykätään tehtailla) on kirjoiteltu juttuja vain minusta eikä lapsesta ikinä ole löytynyt mitään pahaa sanottavaa eikä lapsi ole koskaan sanonut minusta mitään pahaa vaan lasut on aina tehty nimenomaan minusta eikä lapsestani tai siitä että lapsesta olisi huoli tai lapsella ei menisi hyvin tai olisi jotain ongelmia ja kaikki on todettu aiheettomiksi.
Mitä terveystietoja on isälle mennyt? Yksityiskohtaisia tietoja ei saisi mennä, mutta esim. "huoli äidin psyykkisestä voinnista" on sellainen, jonka isälle saa luovuttaa.
T. Työkseen lastensuojeluilmoituksia selvittelevä
Kauheaa että äitien pitää pelätä näin paljon! Se ei ole kenenkään etu! Ei voi mennä pyytämään psykiatrista apua ilman lasuja.
Itse kävin kriisikeskuksessa keskustelemassa. Käyntien sisältöjä ei kirjattu mihinkään järkestelmiin ylös, mikä oli minusta helpottavaa ja vapautti minua puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä tarina, mutta pari huomiota. Lasu tehdään lapsesta, ei aikuisesta. Ja sitä ei tehdä rangaistukseksi mistään. Tätä on toki omaan napaan tuijottavien aikuisten hankala ymmärtää. Kun minä ensin, sitten lapsi.
Voi kuule, ne ei ole koskaan keksineet mun lapsestani mitään vikaa vaan on esim todettu, että "lapsellasi on kaikki hyvin mutta olemme huolissamme SINUN jaksamisestasi joten teemme lasun". Kaikissa lasuissa mitä minusta on tehty (olen yksinhuoltaja joten niitä tykätään tehtailla) on kirjoiteltu juttuja vain minusta eikä lapsesta ikinä ole löytynyt mitään pahaa sanottavaa eikä lapsi ole koskaan sanonut minusta mitään pahaa vaan lasut on aina tehty nimenomaan minusta eikä lapsestani tai siitä että lapsesta olisi huoli tai lapsella ei menisi hyvin tai olisi jotain ongelmia ja kaikki on todettu aiheettomiksi.
Olet ymmärtänyt väärin. Ilmoitus tehdään lapsesta. Siitä syystä että lapsen hyvinvoinnista on huoli, kun epäilynä on, ettei lapsesta vastuussa oleva henkilö, eli sinä, pysty heIkon jaksamisensa vuoksi turvaamaan lapsen kasvuoloja ja huolehtimaan lapsesta asianmukaisella tavalla. Lapsesta on siis huoli, vaikka lapsi ei toistaiseksi oireilisi. Sinun vointisi on siis ollut syy, mutta ilmoitus tehdään lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset sairaanhoitajat ovat vihoviimeisiä tahoja, joille kannattaa avautua. Kerran sen virheen tein. Kun näin sen tekstin mitä tämä oli kirjoittanut kertomistani, olin aivan puulla päähän lyöty, en tunnistanut itseäni kirjoitetusta. Raivostuin ja vaadin poistamaan tekstit, jotka oli laitettu kaiken terveydenhuollon selattavaksi. Ensinnäkin hoitsu oli ymmärtänyt sanomani ihan väärin ja vielä kirjoittanut mitä sattuu. Väännellyt ja käännellyt asiat ihan päälaelleen ja kirjoittanut epäolennaisuuksia eli ei ollut ymmärtänyt asiaani tai kertomaani.
Näissä on se ikävä puoli, että tekstit jäävät tiedostoihin, niitä on todella vaikea poistattaa. Kirjaukset näkyvät hamaan kuolemaasi saakka tiedoissasi, ja niitä luetaan siten kuin ne olisi tehty ammattitaidolla, pätevän tekijän toimesta. Virheelliset käsitykset kumuloituvat, saattavat roikkua ja toistua taas uuden tulkitsijan taholta uuteen lauselmaan ja johtaa pahimmillaan jopa hoitovirheeseen.
Itse selvisin suuttumuksella ja pettymyksellä, eivätkä minusta kirjatut asiat onneksi olleet kovin syvällisiä tai "raskauttavia", koska en ehtinyt käydä kuin yhden kerran sillä lörpöttelevällä ja pinnallisella psyk.sh:lla. Jokin sisäinen tuntemus sai minut onneksi olemaan varovainen sen henkilön suhteen. Valitettavasti näitä pölvästejä on kyllä enemmänkin. En ymmärrä, miksi heidän täytyy kirjata käydyt luottamukselliset keskustelut.
Ap:lle toivon tsemppiä ja pahoittelen kokemaasi. Surullista, kun ei voi luottaa julkisen tahoon. Terapeuttipula on valtava. Valtava määrä ihmisiä kaipaisi oikeita luotettavia ammattilaisia eikä byrokratian puristuksessa puoskaroivia psykiatrisia hoitajia. Karmivaa! Pysykööt sairaanhoitajat ihan vaan siellä perushoivan puolella.
Yhden huonon kokemuksen perusteella yleistät? Aika mustavalkoinen tapa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä tarina, mutta pari huomiota. Lasu tehdään lapsesta, ei aikuisesta. Ja sitä ei tehdä rangaistukseksi mistään. Tätä on toki omaan napaan tuijottavien aikuisten hankala ymmärtää. Kun minä ensin, sitten lapsi.
Voi kuule, ne ei ole koskaan keksineet mun lapsestani mitään vikaa vaan on esim todettu, että "lapsellasi on kaikki hyvin mutta olemme huolissamme SINUN jaksamisestasi joten teemme lasun". Kaikissa lasuissa mitä minusta on tehty (olen yksinhuoltaja joten niitä tykätään tehtailla) on kirjoiteltu juttuja vain minusta eikä lapsesta ikinä ole löytynyt mitään pahaa sanottavaa eikä lapsi ole koskaan sanonut minusta mitään pahaa vaan lasut on aina tehty nimenomaan minusta eikä lapsestani tai siitä että lapsesta olisi huoli tai lapsella ei menisi hyvin tai olisi jotain ongelmia ja kaikki on todettu aiheettomiksi.
Olet ymmärtänyt väärin. Ilmoitus tehdään lapsesta. Siitä syystä että lapsen hyvinvoinnista on huoli, kun epäilynä on, ettei lapsesta vastuussa oleva henkilö, eli sinä, pysty heIkon jaksamisensa vuoksi turvaamaan lapsen kasvuoloja ja huolehtimaan lapsesta asianmukaisella tavalla. Lapsesta on siis huoli, vaikka lapsi ei toistaiseksi oireilisi. Sinun vointisi on siis ollut syy, mutta ilmoitus tehdään lapsesta.
Olen eri, mutta minulle sanoi jopa lastensuojelun työntekijä, että oli "jäänyt huoli SINUSTA". Mene nyt toki sinne lastensuojelun toimistoon selostamaan, että pitää sanoa huolen olevan lapsesta eikä vanhemmasta.
Alue: Aihe vapaa
Voi V+ttu!! Anteeksi!
Miten kukaan vanhempi uskaltaa hakea apua enää mihinkään??? Kun kaikesta on seuraamus lastensuojeluilmoitus??
Pitääkö oikeasti hautoa asioita siihen asti että kaikki lapset täyttää 18v?
Lisäksi, kun jos vaikka terveyskeskuksessa sinut vastaanottava ihminen voi kirjoittaa mitä tahansa.. Väsymys muuttuu vakavaksi uupumukseksi jne.