Uusperheellinen: miksi et siedä kumppanisi ex-puolison lapsia?

Ne ihmiset ei varmaan ole löytäneet ketään lapsetonta kumppania. Tuntuu, että nekin henkilöt, joilla on lapsi(a) aiemmasta suhteesta, etsivät ainoastaan lapsetonta kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa sitten te jotka inhoatte muiden lapsia, että varhaiskasvatuksessa työskentelee lukuisia ihmisiä jotka eivät pidä lapsestanne. Eli jos sorsitte puolisonne edellisen liiton lapsia niin varmasti sinun lapsiasi sorsitaan päivähoidossa. Jokainen on yksilönä vastuussa siitä, miten kohtelee muita ihmisiä olivat ne tuttuja tai tuntemattomia. Jos ei hyväksy puolison lapsia, ei hyväksy puolisoaan.

Sinulle siis tulee yllätyksenä, että kouluissakkn on iät ajat annettu arvosanoja pörstäkertoimella? Tervetuloa oikeaan maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan se niistä lapsista on kiinni. Jos ovat sekopääkusipäävapaankasvatuksenlapsia ni ei kiinnosta katsoa. Kiltit ja hyväkäytöksiset hyvinkasvatetut menee helposti.

Näinkö se sinun puolisosi olisi lapsensa kasvattanut?

Miksi alkaa ylipäätään seurustella perheellisen kanssa, jos se on niin vaikeaa?

Sietokyky ei enää riitä niihin kumppanin ex-puolison lapsiin vaan sitä yrittää sietää edes niitä kumppanin lapsia.

Miksi niitä kakaroita on pakko vääntää jokaisen rakoperseen kanssa?

Kantsis pikkuisen miettiä onko se lapsi ihan pakko hommata jo nykyisen kumppanin kanssa. Sitten jos/kun ei ymmärrä huolehtia ehkäisystä niin sitä on sidottu siihen ei-niin-sopivaan exäänsä tietyllä tapaa loppuiäkseen vaikka kuinka löytäisi sen oikeasti oikean ihmisen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sepä nimenomaan. Jos otat puolisoksi henkilön jolla on jo lapsia niin kyllä silloin pitää yrittää välittää myös lapsista.

Enkä kyllä tiedä millainen ihminen ottaa puolisoksi sellaisen joka ei välitä toisen lapsista. Hyi miten oksettava ajatus.

Olet nyt vähän väärillä urilla.

Puoliso valitaan siksi, että rakastutaan siihen puolisoon. Lapset ovat ihan erillisiä henkilöitä, eikä se, että tykkäät puolidosta tarkoita, että pitäisit sen lapsistakin.

Jos mun kumppani ei pidä mun lapsista, ja se näkyy, en minä enää pidä siitä kumppanista, ja siitä tulee siis sen myötä ex-kumppani.

Muita kommentteja?

Koska ovat puolison ex:n ja jonkun randomiehen lapsia. Eivät siis mieheni lapsia. Miksi ihmeessä heidän pitäisi olla missään tekemisissä meidän kanssa koska mitään yhteistä ei mieheen enää ole? Heidän isänsä on toisaalla ja viettävät aikaa siellä kun eivät äidillään. Johan olisi jotenkin outoa jos muu järjestely. Miehen omat lapset asuvat meillä pääosin koska hän lähivanhempi ja he ja meidän yhteiset lapset ovat samanarvoisia. 

Kumppanin ex-puolison lapset? Siis jos kumppanillani olisi ex, jolla olisi lapsia, joiden isä on joku muu kuin kumppanini, niin miten he edes kuuluisivat minun elämääni?

Ei sillä, että elämääni kuuluisi edes kumppanin lapsia, koska en olisi koskaan mennyt uusperheeseen. Minulle oli päivänselvää, ettei oma lapseni joutuisi elämään vieraiden ihmisten kanssa. Seurustelin kyllä hänen asuessaan vielä kotona, mutta tein alusta alkaen selväksi, että mitään uusperhekuviota ei tulisi. ENkä itse olisi sitoutunut avoliittoon miehen kanssa, jolla on vielä kotona asuvia lapsia, senkään jälkeen kun omani oli aikuistunut.

Kyllä minua haittaisi jos joku veeti alkaisi täällä viettää aikaa. Vain sillä perusteella että mieheni olisi aiemmin ollut suhteessa tämän äidin kanssa mutta lapsi jonkun toisen tekele. Miehen biologiset lapset ovat asia erikseen. Mies heittäisi kakaran pihalle nopeasti ja käskisi kotiin tai isälleen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi alkaa ylipäätään seurustella perheellisen kanssa, jos se on niin vaikeaa?

Sitä edelleen luulee, että kumppanin lapset ainakin +20 -vuotiaina eläisivät jotenkin jo sellaista itsenäistä, erillistä elämää - kuten itse vietti.

Mutta ei.

Ehkä olisi muutettava omaa ajatusmallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan se niistä lapsista on kiinni. Jos ovat sekopääkusipäävapaankasvatuksenlapsia ni ei kiinnosta katsoa. Kiltit ja hyväkäytöksiset hyvinkasvatetut menee helposti.

Näinkö se sinun puolisosi olisi lapsensa kasvattanut?

Ainahan se on vain sen toisen vanhemman vika.

Jos kyse on nimenomaan kumppanin ex-puolison lapsia, jotka eivät ole kumppanin lapsia, miksi niitä edes pitäisi sietää?

Muuten omituinen otsikointi.

ja samat raivoaa jos puolison perhe ei tykkää hänen lapsistaan

Mitkä ihmeen ex-kumppanin bonuslapset? Puhutko nyt nyxän biologisista omista lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alkaa ylipäätään seurustella perheellisen kanssa, jos se on niin vaikeaa?

Sitä edelleen luulee, että kumppanin lapset ainakin +20 -vuotiaina eläisivät jotenkin jo sellaista itsenäistä, erillistä elämää - kuten itse vietti.

Mutta ei.

Ehkä olisi muutettava omaa ajatusmallia.

Monet 20+ ovat vielä opiskelijoita. Minulla oli tuossa vaiheessa vielä oma huone lapsuudenkodissa, jossa myös asuin esim. kesätöiden ollessa kotipaikkakunnalla tai käydessäni muuten kotona viikonloppuisin tai juhlapyhinä esim. jouluna.

Olisi ollut hirveää, jos kotona olisi ollut isän tai äidin nyxä naama väärinpäin huokailemassa, kun häntä taas häiritään. Etenkin jos nyxän omat lapset olisivat vallanneet koko lapsuudenkodin.

Vierailija kirjoitti:

No siis, elin lyhyen ajan uusperheessä, mutta en jaksanut pidemmän päälle. Ne kumppanin lapset olivat jotenkin elävä muistutus exästä. Puhuivat äidistään jatkuvasti, tämä olisi ollut ok, mutta sellainen "äiti kyllä antaa sitä ja tätä" -tyylinen painostus oli aika raskasta.

Mutta ehkä eniten kyse oli silti miehestä. Mies tuntui haluavan lasten hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä. Hyvitteli ehkä eroa, vaikea sanoa. Lapsia sai paperilla kasvattaa, käytännössä kuitenkaan ei. Sitten lopulta vaan loppui rakkaus.

Olen miettinyt jälkeenpäin, että luultavasti lasten kanssa olisin pärjännyt ja oppinut heistä välittämään, jos mies ei olisi itse toiminnallaan alleviivannut sitä, että minä en pohjimmiltani kuulu hänen ja lasten perheeseen. Että olen vähän vieras omassa kodissani.

Tämä. Meillä jopa yhteinen lapsi jäi exän kanssa tehtyjen varjoon. Enkä mitenkään vieroksunut lapsia, tilanne alkoi ottaa päähän ihan miehen oman käytöksen takia. Kyllähän se tulee jo ihan jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta se vit* tus , jos kerran exän synnyttämät on niin ihmeellisiä. Ja eiköhän tuo miesten asenne kumpua just siitä syyllisyydestä. Ihan varma malli uusperheen romuttumiseen, että mies suosii ja lellii exänsä kanssa tehtyä jälkipolvea uuden perheen kustannuksella.

En rupea seurustelemaan kenenkään kanssa jolla on alaikäisiä lapsia. Syystä että omani ovat jo täysi-ikäisiä. Ei vaan jaksa enää lapsia, minkään ikäisiä.