Miksi menit naimisiin toisen tai jopa kolmannen kerran?
Tämä on asia jota en käsitä ja siksi kysyn!
Miksi joku ei opi mitään?
Ja miksi ihmeessä on pakko mennä naimisiin? Eikö voi vaan "olla"?
Miten pärjäätte sen häpeän kanssa, että taas epäonnistuu ja taas uskoo?
Kommentit (130)
Joillekin koko elämä vaihtuvine avioliitto-näytöksineen on yksi teatterinäytelmä vuorosanoineen ja eri roolisuorituksineen. Rauhaa ja perillepääsyä ei tule
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Ei ollut sellaista edes ensimmäisellä.
Häitä on kiva juhlia, siksi.
Avoliitosta eroaminen ei ole henkisesti yhtään sen helpompaa kuin avioero. Päin vastoin, avioeron sureminen on sosiaalisesti hyväksyttyä, kun taas avoliitosta eronnutta "lohdutetaan", että tehän vain asuitte yhdessä, ettehän te olleet edes naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Voi olla että tyyli on vanhanaikaista. Tyylikkäämpiäkin vihkiasuja on kuin pitkälaahuksinen ja avokaulainen puku nelikymppiselle neljänsiin häihin.
Poikani haksahti naimisiin naisen kanssa jonka neljäs puoliso oli, vuoden päivät sitä kesti.
Maistraatissa tuntui hassulta kun morsiamella oli pitkä valkoinen laahuspuku, tissit näkyvissä, huntu päässä. Olisi senkin rahansa käyttänyt kakaroittensa vaatetukseen, suorastaan rehjuissa olivat.
Tissit näkyvissä????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Voi olla että tyyli on vanhanaikaista. Tyylikkäämpiäkin vihkiasuja on kuin pitkälaahuksinen ja avokaulainen puku nelikymppiselle neljänsiin häihin.
Poikani haksahti naimisiin naisen kanssa jonka neljäs puoliso oli, vuoden päivät sitä kesti.
Maistraatissa tuntui hassulta kun morsiamella oli pitkä valkoinen laahuspuku, tissit näkyvissä, huntu päässä. Olisi senkin rahansa käyttänyt kakaroittensa vaatetukseen, suorastaan rehjuissa olivat.Tissit näkyvissä????
Kyllä maistraatissa saa olla tissit näkyvissä, kirkossa ei. Kauppakeskuksen käytävällä saa imettää, kahvilassa ei.
Naimisiin meneminen on kyllä viimeisen päälle lammastouhua. Itse en suostu edes menemään vieraana häihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vielä neljännelläkin kerralla pitkälaahuksinen valkoinen puku ja huntu?
Pistäs Pirkko-Leena +60,v nyt se korkki kiinni. Nyt 2023-luku tervetuloa muuten tälle vuosisadalla XD Sinun vanhanaikaisilla uskomuksilla tai jutuilla ei ole mitään merkitystä! Ketään ei kiinnosta!
Voi olla että tyyli on vanhanaikaista. Tyylikkäämpiäkin vihkiasuja on kuin pitkälaahuksinen ja avokaulainen puku nelikymppiselle neljänsiin häihin.
Poikani haksahti naimisiin naisen kanssa jonka neljäs puoliso oli, vuoden päivät sitä kesti.
Maistraatissa tuntui hassulta kun morsiamella oli pitkä valkoinen laahuspuku, tissit näkyvissä, huntu päässä. Olisi senkin rahansa käyttänyt kakaroittensa vaatetukseen, suorastaan rehjuissa olivat.Tissit näkyvissä????
Tää ois pitänyt nähdä. Morsiamella tissit paljaina, sulhasella vanha rippupuku päällä ja Pirkko-Leenan naama norsun tiedätte kyllä millä.
Minä en pidä pahana sitä, että ihmiset eroavat toimimattomista nuoruudenliitoistaan ja menevät uudelleen naimisiin paremmin sopivan kumppanin kanssa. Harva osaa nuorena valita kumppanin, jonka kanssa on oikeasti sama arvomaailma. Ja aika harva pysyy samanlaisena kuin nuorena, vaan suurin osa muuttuu ikääntyessään. Se nuorena valittu kumppani voi olla erotessa aivan erilainen kuin suhteen alussa oli. Voi myös olla, että nuorena ei osaa kiinnittää huomiota niihin asioihin, mitkä ovat aikuisena parisuhteessa tärkeitä.
Tiedän monia, jotka ovat eronneet nuoruudenliitostaan (osalla tuo liitto oli lyhyt) ja ovat myöhemmin menneet uudestaan naimisiin. Toinen liitto on ollut onnellinen ja kestänyt loppuelämän. Hyvähän se vain on, että toisella kierroksella osuu sopiva kumppani kohdalle.
Toisen kerran, koska löysin elämäni miehen ja rakastuin häneen aidosti ja edelleen, 16v jälkeen rakastan häntä palavasti.
Ensimmäinen avioliittoni oli nuoruuden tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Häitä on kiva juhlia, siksi.
Avoliitosta eroaminen ei ole henkisesti yhtään sen helpompaa kuin avioero. Päin vastoin, avioeron sureminen on sosiaalisesti hyväksyttyä, kun taas avoliitosta eronnutta "lohdutetaan", että tehän vain asuitte yhdessä, ettehän te olleet edes naimisissa.
Näin ehkä jossain Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä. Kyllä nykyisin kaikki fiksut ja sivistyneet ihmiset ymmärtävät, että jopa erillään asuessa kumppani on tärkeä, ja eroa surraan silloinkin, vaikkei edes oltaisi asuttu yhdessä. Kuulostaa vähän yksinkertaisten ihmisten puheilta tuollaiset.
Menin kun nätisti pyydettiin. Jopa kahdesti.
M53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun selvennyksenä, että en tarkoita nyt niitä jotka esim. 20-v menneet naimisiin ja eronneet, tai 1. liitto päätynyt toisen ennen aikaiseen kuolemaan, vaan ns. "sarja-avioituvia" ihmisiä.
Mutta en ymmärrä miten joko edes haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa jolla on 2-3 tai enemmän eroja taustalla. Tuo on minusta ihan pelleilyä, että taas rva tai hra "Virtanen" on 4. kertaa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan.
Voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan itse edes tuollaista rinnalleni huolisi. Minusta ihmisen pitää seistä lupaustensa takana, ja kyllä: elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta jos vaikka jo 3 kertaa on epäonnistunut ja valinnut "huonon" puolison, mikä siitä 4. sitten tekisi "varmasti" Oikean Rakkauden, en enää itse tuossa kohtaa luottaisi itseeni.
Ja korostan että kyse nyt _naimisiin_ menemisestä, suhteita voi muuten mennä ja tulla. Ja pohjaan sen verran omaan tuttavapiiriin, että ne useasti aviotuneet (eli 3 kertaa tai enemmän) ovat jollain tavalla "ongelmallisia" ihmisiä. Eli mistään huonosta tuuristamei heidän kohdallaan oöe kyse ollut.
Mä taas en luota ihmisiin, joilla suhteita tulee ja menee. Jos pitäisi valita ihmisen välillä, joka ollut kolmesti aviossa ja ihmisen välillä, joka ei kertaakaan, mutta suhteita tullut ja mennyt, ehdottomasti ekaan luottaisin enemmän.
Kumpakaan ihmistyyppiin ei voi kyllä oikein luottaa. Kertoo ihmisestä paljon tuollainen.
Mitä se muka kertoo?
Vierailija kirjoitti:
En mene vieraaksi kenenkään kolmansiin häihin. Naurettavaa, kuka siellä olevista vieraista uskoo että tuleva liitto kestää?
Tuollaisiako vieraat miettivät? En itse ole ikinä halunnut naimisiin, mutta kavereiden häissä olen ollut vieraana. En ainakaan ikinä ole miettinyt heidän suhteestaan, kestääkö se, enkä muutenkaan vaivannut päätäni suhteensa laadulla. Olen vain mennyt juhliin, joihin on kutsuttu, ihan samalla lailla kuin menisin vaikka viisikymmenvuotispäiville. En minä sielläkään spekuloisi, että elääköhän henkilö vielä kauankin. Ihan älytöntä. Hankkikaa elämä!
Vierailija kirjoitti:
Alkuun selvennyksenä, että en tarkoita nyt niitä jotka esim. 20-v menneet naimisiin ja eronneet, tai 1. liitto päätynyt toisen ennen aikaiseen kuolemaan, vaan ns. "sarja-avioituvia" ihmisiä.
Mutta en ymmärrä miten joko edes haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa jolla on 2-3 tai enemmän eroja taustalla. Tuo on minusta ihan pelleilyä, että taas rva tai hra "Virtanen" on 4. kertaa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan.
Voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan itse edes tuollaista rinnalleni huolisi. Minusta ihmisen pitää seistä lupaustensa takana, ja kyllä: elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta jos vaikka jo 3 kertaa on epäonnistunut ja valinnut "huonon" puolison, mikä siitä 4. sitten tekisi "varmasti" Oikean Rakkauden, en enää itse tuossa kohtaa luottaisi itseeni.
Ja korostan että kyse nyt _naimisiin_ menemisestä, suhteita voi muuten mennä ja tulla. Ja pohjaan sen verran omaan tuttavapiiriin, että ne useasti aviotuneet (eli 3 kertaa tai enemmän) ovat jollain tavalla "ongelmallisia" ihmisiä. Eli mistään huonosta tuuristamei heidän kohdallaan oöe kyse ollut.
Niin no... millä logiikalla neljäs aviopuoliso ei voisi olla oikea ja millä perusteella neljän avioliitto ei voisi kestää, jos kerran kuitenkni neljäös seurustelusuhde tai neljäs avoliitto voisi olla se oikea, joka kestää? Ei sillä, että pitäisin tarpeellisena aina mennä naimisiin - en ole ikinä ollut naimisissa, en jaksaisi järjestää häitä enkä tarvitse avioliittoa osoittamaan sitoutuneisuutta - mutta vähän ihmettelen tätä logiikkaa, että kolmen seurustelun jälkeen jos neljännessä suhteessa menee naimisiin (ensimmäisen kerran) ollaan valmiit uskomaan siihen, että henkilöt ovat oikeat toisilleen, mutta jos sama henkilö olisi ollut naimisissa niiden aiempien kanssa, silloin missään tapauksessa ei neljäskään suhde voi onnistua. Mikä ajatus tässä siis on takana?
Täällä osa kommentoi niin kuin olisi ollut kyse siitä, voiko olla vakavassa suhteessa monta kertaa.
Ei, kun kyse oli nimenomaan siitä, että mikä h****in hinku ja pakkomielle joillain on mennä naimisiin kerta toisensa jälkeen!!??
Vierailija kirjoitti:
Täällä osa kommentoi niin kuin olisi ollut kyse siitä, voiko olla vakavassa suhteessa monta kertaa.
Ei, kun kyse oli nimenomaan siitä, että mikä h****in hinku ja pakkomielle joillain on mennä naimisiin kerta toisensa jälkeen!!??
Osalla se on tarve koukuttaa toinen. Varsinkin niissä tilanteissa nopea avioliitto voi tulla kysymykseen jos on lähdetty lennosta edellisestä suhteesta uuteen. Sellaisella ei ole kaikki muumit laaksossa.
Vierailija kirjoitti:
Näillä kolme kertaa aviossa olleiden ja joka kerta eronneiden tunnetaidoissa taitaa olla todella poikkeavia negatiivisia piirteitä. Ei jatkoon millään elämänalueella.
Toisaalta, jos kyse on keski-ikäisestä ihmisestä, ei kolme pitempää suhdetta tarkoita vielä mitään hälyttävää. Se on toki eri juttu, miksi aina pitää mennä naimisiin, mutta helpostihan kolme vakavaa suhdetta tulee elämän aikana. Esimerkiksi vaikka näin: eka suhde 20-24-vuotiaana, toinen suhde 27-43-vuotiaana, josta lapset, ja kolmas suhde sitten vaikka 47-57-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Täällä osa kommentoi niin kuin olisi ollut kyse siitä, voiko olla vakavassa suhteessa monta kertaa.
Ei, kun kyse oli nimenomaan siitä, että mikä h****in hinku ja pakkomielle joillain on mennä naimisiin kerta toisensa jälkeen!!??
Selittyy erilaisilla parisuhdekäsityksillä. Itse en halua mennä naimisiin ikinä, koska en tunne tarvitsevani avioliittoa voidakseni kokea olevani sitoutunut ja voidakseni tuntea suhteeni olevan vakava suhde. Joku muu taas on tottunut ajattelemaan, että jos on toisen kanssa tosissaan, "pitää"mennä naimisiin. Jotkut eivät pysty kokemaan suhteen olevan vakava, jos ei se ole "virallinen". Jotkut sitten menevät ihan muuten vaan - eikä siinäkään sinänsä ole mitään pahaa, joskaan ei toki hyötyäkään.
Avioliitto on osalle virallinen asia, jossa turvataan perheen tilanne toisen kuoleman varalta. Joo, testamentilla ja muilla toimenpiteillä voi ajaa saman asian, mutta moni kokee helpommaksi mennä naimisiin.
Anteeksi, oletko todellinen? Kuvaus on kuin kesäteatterinäytelmän käsikirjoituksesta.
Peräkammarin Pera tapaa Ruotsin laivalla 4x naimisissa olleen Mirjan. Pian hääkellot soivat taas, mutta Penan äiti on pojastaan mustasukkainen. "-voi minkä sutturan ansaan astui, tissit töröllä eikä edes kunnon työihminen"