Mitä haluaisit sanoa työkaverillesi, pomollesi tai asiakkaallesi, mutta se ei olisi ok?

Asiakkaalle: mennäänkö panemaan?

Pomolle:

Olet söpö.

Mutta joskus myös raivostuttava

työkaveri: On todella huonoa käytöstä huutaa töissä ja haukkua muita ihmisiä. Sinä et ole kunnossa. Kunpa tajuaisit hakea itsellesi apua.

Sanoisin monelle kollegalleni miten en voi sietää heidä laiskuuttaan, itsekkyyttään ja empatiakyvyttömyyttään. 

Haluan sua.

Työkavereille haluttas sanoa, et mä oon ainut joka sai bonuksen. Mut en voi. 🥳😁

No ei bonus,palkkio ehkä. Jonka esimies ano vain mulle. Kehuja sain viime aikaisista toiminnoista. Kun muut kollegat eivät ottaneet asioita hoitoon vaan minä ne tein, että hommat rullas kun johto ei ollu paikalla. Ja kollegoita on useita kymmeniä, kaikki kun oli vaan no voi voi,kukaan ei tehny mitään. No minä tein,kiitos mulle.

Vierailija kirjoitti:

Älä koko ajan raavi sitä päätäsi. 

Mulla on just tuo ongelma. Teen sitä tiedostamattomasti kun olen todella ahdistunut ja uupunut. 

Tee työsi kunnolla äläkä lusmuile aina kun voit. Anna meille muillekkin työrauha äläkä kuormita meitä puheillasi.

Vierailija kirjoitti:

työkaveri: On todella huonoa käytöstä huutaa töissä ja haukkua muita ihmisiä. Sinä et ole kunnossa. Kunpa tajuaisit hakea itsellesi apua.

huutaminen on aihe varoitukseen. epäasiallista käytöstä työpaikalla.

Keittiöapulainen kiusaa minua.

Arvoisat kollegat ja muut firman naiset (huom.tämä on sukupuolittunut käytösmalli). Kun taas pääsiäisen jälkeen mennään lounaalle, niin joka hiton päivä ei tarvitse ruotia sitä mitä kukakin syö ja miksi ei syödä työpaikan lounasruokalan ruokaa tai miksi syön nyt kunnon kotiruokaa enkä kevytkeittoa ja jotain heiniä. Tai kuka nyt syö vaan kevyen kuivan kanasalaatin kun eilen tuli syötyä vähän tuhdimmin. Tai jos ottaa linjadtosta uunimakkaraa ja perunamuussia normi annoksen, niin jo alkaa se "voi ei kylläpäs tuli taas liian iso annos, vaikee nälkäsenä muistaa että pitäs ottaa vaan vähän ja syödä enemmän salaattia.

Tai jos joku syö ip kahvilla pullan tai keksiä niin sitä selitellään joka ohikulkijalle häpeillen että kun en ehtiny syödä lounasta ni sen takia syön pullan.... (muutenhan en söisi). No, piyää käydä illalla koiran kans pidempi lenkki. 

Tämä on ruokaterrorismia ja oletusarvo on se vanhanaikainen väärä oppi että kaiken pitäisi olla rasvatonta, sokeritonta ja mahdollisimman vähän lihaa sisältävää.

Mitä hel.....n väliä sillä on mitä te aikuiset syötte ja mitä muut syö. Eikä tarvitse aina alottaa sitä omaa selittelyä. Ettekö tajua että rasvaa ja protsua pitää syödä, niitä ei kuulu kynsin hampain välttää. Liha ja rasva on juuri niitä mitkä pitää sut kylläisenä pitkään, etkä tarvitse sitä naposteltavaa 2 h päästä. 

Teidän kanssa lounaalla käynti alkaa olla kiusallista kun itse syön paljon eläinperäistä ravintoa ja syön vatsan täyteen jotta jaksan iltapalaan saakka ilman että kuolen nälkäkiukkuun jo klo 15. 

Olen itsekin siis nainen ja tämä selittelyongelma on vain naisilla. Ärsyttävää. En ikinä kuule miespuolisten työkavereiden selittelevän syömisiään tai kuittailevan muille heidän syömisistään. Ne vetää sen mitä eteen tulee tai eväsrasiaan on laitettu ja se siitä. 

Sanottavani menisi varmasti automaattisuodatukseen.

Pomo - päällikkötasolla, sä oot ihan ok ja hitsin helppo esihenkilönä koska et vaadi meiltä alaisiltasi juuri mitään. Mutta et ole tehtäviesi tasalla etkä osaa johtaa, suidailet vain organisaation rattaissa sillä verukkeella että olet ollut iät ajat ko sektorin palveluksessa ja tunnet firman. Olen itse ollut vaativammassa roolissa kuin sinä nyt ja ihmettelen tyyliäsi kun et ota mitään kantaa juuri mihinkään, olet kuitenkin johtajan alainen ja vasttuullisessa roolissa mutta et edistä aktiivisesti jopa taloudellisten tai muuten merkittävien epäkohtien korjaamista. Tunnut myös olevan suht pikkumainen, loukkaannut heti jos koet pientäkään toimintaasi kohdistuvaa kritiikkiä tai edes kysymystä jonka koet kyseenalaistamisena. Pääsen tässä duunissa niin helpolla että ei tosikaan ja palkka on kuitenkin suht hyvä.

Esimies: "En jaksa kuunnella valitustasi joka asiasta, oli se sitten omasta elämästäsi tai kuinka paskaa sun työ on. Ja jos minä kerron sinulle jotain, sinun ei tarvitse verrata sitä omaan elämääsi ja alkaa jaaritella taas kuinka surkeasti sinun asiasi ovat."

Työkaveri: "Mitä sä täällä teet, kun tää ei edes ole sun virallinen toimipiste. En jaksa kuunnella räkätystäsi ja ilkeilyäsi ja olin onnellinen, kun ensin lähdit meiltä, mutta selvästikään et saanut parempaakaan paikkaa, kun tulit takaisin. Ja miten jaksat päivästä toiseen puhua ripsistä, hiuksista ja kynsistä?"

Asiakkaille: "En todellakaan itse maksaisi tästä näin paljoa, vaan menisin muualle."

Pomolle: ympärivuotiseen maanisuuteen voisi löytyä ehkä apua jostain.

Pomolle: tee meille palvelus ja tapa itsesi

- Entiselle työkaverille (tämän olisin siis halunnut sanoa aikana, jolloin hän vielä oli samassa paikassa töissä): inhoan työskennellä kanssasi, koska mikään ei suju ja kaikki on aivan helv hankalaa.

- Toiselle työkaverille: milloin kutsut kylään, haluaisin vällyjen väliin.

- Joillekin asiakkaille: olet ääliö.

Useammalle kollegalle: katso peiliin, vika löytyy sieltä

Pomolleni (n) sanoisin että olet jotenkin hassu kun laukkaat sermiltä toiselle ja huoneesta toiseen kyselemässä ihan typeriä ja kun jotain normaalista poikkeavaa sattuu niin olet ihan pikkutyttömäisen tohkeissasi kun se asia nyt olisi joku maaliman ihme tai valtion salaisuus. Monista suustasi päässeistä "lipsautuksista" huomaan ettet ole kovinkaan ammattimainen etkä älykäs. Jos voisin lukea ajatuksesi, niin löisin vetoa että sinäkin olet oikeasti melko tympääntynyt työhösi jota elet tehnyt iät ja ajat.