HeinäHelistinten keskiviikkoturinat

Itsellä edelleen kova väsymys ja huono olo yllättää helposti.



Vauvan terveydestä. Meillä kovin keskusteltu juttu, tosin siksi että meillä on yksi lievästi kehitysvammainen lapsi (joka on kaikessa ihanuudessa enemmän kuin mitä olisin koskaan voinut toivoa!!) ja hänen kehitysvammansa syy tiedetään.

Meillä on joka raskaudessa 50% mahdollisuus saada geenivirheinen lapsi. Kaksi niitä jo meillä on; tuo kehitysvammainen ja sitten esikoinen, jolla geenivirhe ei aiheuta juuri oireita. Virhe aiheuttaa pahimmillaan kehitysvammaa ja lievimmillään ei mitään ja kaikki siitä väliltä on mahdollista.



Itse työskentelen kehitysvammaisten parissa ja meille on aivan selvää, että kun tähän taas ryhdyttiin, niin kehitysvamma ei ole este lapsen syntymiselle. Lapsi on yhtä toivottu, on hän sitten vammainen tai terve. Varauduttu ollaan vaikeaankin vammaisuuteen (vaikka poikamme onkin vain lievästi kehitysvammainen ja käy normaalia päiväkotia ja on kuin kuka tahansa lapsi) ja siihen, että sitten jään kokonaan pois työelämästä.

Terve lapsi olisi meille ihme! Yksi sellainen ihme jo on, ei yhtään se enempää eikä vähempää rakas kuin geenivirheiset sisaruksensakaan.

Tiedämme, että 50% mahdollisuus on terveeseenkin.



Nostan kovasti hattua niille muutamalle, jotka ovat tässä ketjussa sanoneet, että vammainenkin lapsi olisi tervetullut. Nyky-yhteiskunnassa sitä ei ole helppo sanoa. Korostetaan niin sitä rahaa ja menestymistä, että lapsi joka onkin vain luonteeltaan kuin aurinko ja vanhemmilleen kalliimpaa kuin kulta, niin hän ei ole yhteiskunnan mielestä yhtään mitään.

Itse ajattelen, että naapurinkin lapsi voi kuolla 2v leukemiaan, tai toisen naapurin lapsesta voi tulla murhaaja tai huumediileri. Itse emme pääse valitsemaan mitä meidän lapsista tulee, ne on meillä vain hetken lainassa. Minun lapseni on kehitysvammainen ja arvoikas sellaisenaan. Meille ja koko suvulle hän on ainutlaatuinen ja antanut niin monelle paljon ajatuksia. Hänestä ei voi olla tykkäämättä. Ja kun muut lapset lentää jo kohta pesästä pois, hänelle äiti ja isä on aina tärkeintä maailmassa. Hän lähtee 20v iässä mielellään meidän kanssa elokuviin ja hampurilaiselle, tyttömme ei sitä tee enää edes 10v päästä...

Nämä on siis minun ajatukset, jokaisella on oikeus omiinsa. Ja ne ketkä tietää ettei vammaista lasta jaksa (vaikka kukaan ei voi sitä etukäteen tietää), niin parempi ettei niitä pidäkään. Vammainen lapsi kun tarvitsee noin 10 kertaa paremmat vanhemmat kuin terve ja hän jos joku tarvitsee rakkautta mielin määrin.

Itse olenkin mielettömän ylpeä vammaisesta lapsestani, jota kehutaan iloiseksi ja hyväntuuliseksi, sillä minä olen jaksanut häneen kokoajan uskoa ja antaa hänelle syyn hymyyn.

Minua ei siis vammaisen vanhempana loukkaa puheet keskeytyksestä, joskus mieitn mistä he jäävät paitsi. Meille (ja niin monelle muulle vammaisen vanhemmalle) vammainen lapsi on parasta mitä on tapahtunut.



Mutta tämä tästä asiasta, nyt ainakin kaikki tiedätte meidän lähtökohdat tähän odotukseen. Eli sen että meille elävänä syntynyt lapsi on iso lahja, ja jos se on terve, niin se on lottovoitto.



t, epiapi rv 5+3 ja lapset 4v, 5v ja 6v

. me jo kuopusta odottaessa mietimme asiaa ja totesimme että johtuu varmaan vamman vakavuudesta mitä päättää keskeytyksestä. itse olen perjaatteessa vastaan keskeyttämistä, mutta on jtain syitä miksi voisi keskeyttää. itse ei ole tullut sen valinnan eteen ja siitä toki onnellinen.

jos meillä todettaisiin esim. down niin kyllä lapsi otettaisiin edelleen ilolla vastaan ja paljon on muitakin, mutta jos lapsella hyvin suurella todennäköysyydellä oisi todella vakava kehitysvamma joka tarkoittaisi istumista pyörätuolissa ja " täydellistä" oman kehon hallitsemuutta niin voisi olla todella vaikea päätös edessä. meille on kolmatta kuitenkin toivottu kovasti ja oikeudesta saada tämä lapsi ja nyt kun se oisi onnistunut niin oisi todella vaikea valita keskeytys. en osaa edes sanoa pystyisinkö siihen. vaikka asiaa kuinkan mietin.



ja mitä edellinen sanoin että " vammainen lapsi tarvitsee 10 kertaa paremmat vanhemmat" , minun korvaan kuulosti hassulta, mutta kyllä varmasti taakka on suurempi vaikka ilo oisi yhtä suuri. ja voimia tarvitaan enemmän. mutta minusta ei voi sanoa että paremmat. eihän vanhemmuutta voi mitata.



tässä siis omia pohdintojani. aihehan on varmasti juttua herättävä, ja helposti sotia sytyttävä.

Tervehdys teille kaikille jotka olette samassa onnellisessa asemassa, saamassa hellevauvan heinäkuussa! Odotan esikoistamme, ensimmäinen ultraääni 4.12, ei millään malttaisi odottaa.. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin. On tosissaan epätodellinen fiilis kun ei ole pahoinvointia(ehtinee sekin vielä tulla..) eikä muitakaan selkeitä merkkejä raskaudesta- muuta kuin kolme raskaustestiä ja labrassa tehty pissakoe. Kaikki positiivisia, joten ehkä se täytynee uskoa. Kirjoittelen varmasti jatkossa ahkerasti, kuulemme siis! Öitä!

En ole minäkään ehtinyt vielä kirjoitella.Ekaneuvola oli viikko sitten ja siellä varmistui lasketuksi 30.6 mutta heinäsiin varmaan menee.Joulukuun alussa on neuvolalääkäri ,np ultran tilaan ja ekan sokerirasituksen myös tuonne viikoille 12-14.Tosiaan joudun kaksi kertaa rasitukseen, koska viimeraskaudessa oli paastosokerit koholla ja nyt seuranta on tarkempaa.

Np-ultraan menen ja jos siellä jotain poikkeavaa on luultavasti keskeytän.Äitini on kehitysvammainen ja siskoltani kuoli päivänikäinen vauva keväällä(huono sattuma eikä mitään nähty testeillä eikä millään koneella),en ota riskejä.Ja täytyy sanoa että hieman olen peloissani.

Oksennellut olen vähemmän kuin aikaisemmassa raskaudessa,kuvotus ja hajut on kuitenkin päivittäin voimissaan ja olen tosi väsynyt.

Mahakin tavalliseen tapaan on pompannut niin että joudun jo äitiyshousuja käyttämään,ei mahdu omat päälle ei eikä salaamisen varaa enää ole.

Mukavaa torstaita heinäsille!

Nekkis rv 8+5 ja tyttö 2v9kk

tarkoitan esim sitä, kun olen itse töissä kehitysvammaisten mielenterveysyksikössä. Siellä suurimman osan mielenterveysongelmat johtuu siitä kun on lapsena hakattu, vanhemmilla alkoholismia, joutuneet pienenä sijoistuskierteeseen ym.

Sellaisia asioita, jotka tekevät vanhemmista minusta " huonon" , mutta josta terve lapsi usein selviytyy terapioiden ym avulla. Kehitysvammainen ei selviä yleensä, koska häneltä puuttuu se kehitystaso ajattelusta jolla näitä asioita puretaan.

On hyvin surullista nähdä, kuinka vanhemmat ovat suoraan sanottuna pilanneet niiden lasten elämän. Moni selviäisi lievästi kehitysvammaisena lähes itsenäisesti, nyt asuvat tiukasti laitoshoidossa.

Tätä tarkoitin paremmat vanhemmat jutulla.



Muuten toki riittää normaalit vanhemmat, sitähän mekin ollaan. Kärsivällisyys on kasvanut lapsen myötä tuhat kertaa (ennen olin tosi hätäinen ja malttamaton), samoin epävarmuuden sieto ja rakkauden määrä. Mutta nämä kasvaa kaikilla vammaisten vanhemmille, jos vaan ei ole taustalla noita ongelmia mitä mainitsin.