Mitä ajattelet, jos Tinderissä mies sanoo, että häntä ahdistaa ravintolassa käynti?
Mikä ajatus teille tulee tästä ekana mieleen:
Kerran viestittelin Tinderissä erään mukavan nelikymppisen miehen kanssa. Kirjoitin, että sä vaikutat mukavalta ihmiseltä. Olisi kiva tavata sinut joskus ja käydä vaikka ravintolassa syömässä. Tähän mies vastasi, että minua ahdistaa ravintolassa istuminen, mutta voinko viedä sinut kävelylle tai kahville?
Minulle ainakin tulee tästä lauseesta ekana mieleen, että onpa kummallisia ongelmia ihmisillä. Että ravintolassa syöminen ahdistaa...? Se on kuitenkin yleensä ihmisten mielestä kivaa ja tuo vaihtelua arkeen, varsinkin jos käy hienossa ravintolassa. Ja lisäksi tulee mieleen, että onko hänellä muitakin ihan tavallisia juttuja, mitä hän ei voi tehdä, kun ahdistaa niin kovasti. Esimerkiksi, että hän ei voi kulkea julkisilla liikennevälineillä kun ahdistaa istua tuntikausia tuntemattomien ihmisten vieressä, ei voi käydä leffassa kun ahdistaa istua pimeässä salissa , uimahallissa ei voi käydä kun ahdistaa niin valtavasti olla lähes alastomana muiden ihmisten katseltavana...
Tosi rasittavaa olisi olla parisuhteessa tai ihan vaikka jos kaverina olisi tyyppi, josta pitäisi aina ottaa huomioon, että mitä ei voi tehdä, kun toista alkaa ahdistaa. Ja esimerkiksi matkoilla olisi hankalaa, kun ei voi syödä ravintolassa vaan pitää aina ostaa Take awayna ruuat hotellihuoneeseen tms.
Kommentit (72)
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen tätä, ettei ne ilmaiset kävelyt kiinnosta useampia. Niissä kun ei ole kuin etuja.
Minä en nauti kävelystä ulkona näin talviaikaan, varsinkin jos sattuu olemaan kovat pakkaset tai jos räntää sataa vaakatasossa suoraan päin naamaa. Se ei ole minun käsitykseni romanttisista treffeistä.
Pakkoko ne treffit on järjestää juuri siihen räntäsateeseen? Huonolla kelillä minua ei kyllä kiinnosta lähteä edes ravintolaan. Istu siellä sitten puoliksi märkänä muutama tunti syömässä. Eikä sekään innosta pukeutua paksuihin vaatteisiin ja pitkiin kalsareihin ja sitten hikoilla siellä ravintolassa.
Missä ikinä asutkaan, niin kai siellä nyt joskus aurinko paistaa eikä pakkaset pauku?
Kävisi minulle loistavasti. En itsekään välitä istua ravintoloissa tai edes kahviloissa, eipä niihin ole kyllä varaakaan. Tai matkoihin, joten mies joka ei niitä harrasta on sopivin kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Minä en menisi ensimmäisille treffeille ravintolaan, koska jännittäessä ei ruoka maistu.
Minä taas haluan nimenomaan karsia pois ihmiset, joilla on mielenterveyden ongelmia - kuten niin paha jännitys ettei kykene syömään.
Olin itse avoliitossa naisen kanssa joka ahdistui myös ravintoloista. Liittyi siihen että hän suhtautui epäilevästi siihen miten hygieniasta ja esim laktoosittomuudesta oli pidetty huolta. Eipä niissä sitten juuri käyty.
Kerran oli kaunis helmikuinen lauantai talvipäivä ja vein hänet pulkkamäkeen. Paikka täynnä iloisia, nauravia ja onnellisia lapsiperheitä. Hän ahdistui siitä että paikalla oli muita ihmisiä ja halusi välittömästi lähteä.
Suostuin näihin oikkuihin koska nainen oli yksinkertaisesti ilo silmälle, kaunis hymy ja täydellisen huippumallin mitat. Onneksi nykyisen puolison kanssa käytiin juuri eilen kebabilla eikä ollut mitään ongelmia. Parempi näin.
Ap on melko päällekäyvä kontrollifriikki.
Tietysti on hyvä etsiä kaltaisensa tuossakin asiassa, on se yhteiselämä ikävää jollei olla samoilla linjoilla.
45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en menisi ensimmäisille treffeille ravintolaan, koska jännittäessä ei ruoka maistu.
Minä taas haluan nimenomaan karsia pois ihmiset, joilla on mielenterveyden ongelmia - kuten niin paha jännitys ettei kykene syömään.
Jännittäminen mielenterveyden ongelma? No enpä ole moista ennen kuullutkaan. Ehkä jos jännittäminen ilmenisi vaikkapa päänsärkynä niin syöminen ravintolassa olisi ok, mutta silloin kun jännitys saa aikaan vatsaoireita niin ei kyllä ruoka maistu.
Mä olin nuorempana tuollainen. Minua ahdisti se, että en uskonut osaavani käyttäytyä niin kuin ravintolassa kuuluu, koska en ollut paljon niissä käynyt. Kotonakin jo vanhemmilta opin ajatuksen, että ravintoloissa käyvät hienot, rikkaat ihmiset, ja joka ruokalajille on eri haarukka, ja siellä tavallista ihmistä katsotaan kuin mitäkin porsastelijaa. Tilanteet siis jännittivät minua aivan kamalasti.
Miehellä voi olla muitakin sinulle normaaleja tilanteita ja asioita, jotka ahdistavat, joten jos olet kovin menevä, niin voi olla ettette sovi yhteen. Itse olen pääosin ahdistuksistani päässyt, mutta olen kotihiiri joka ei juuri ihmisten keskellä viihdy, joten en kyllä vieläkään pahemmin ravintoloissa ym. paikoissa käy. Ravintolaruoat take awayna ja omaan mukavaan kotiin syömään. :)
Fiksu mies kun ei halua törsätä rahaa ravintolaillallisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en menisi ensimmäisille treffeille ravintolaan, koska jännittäessä ei ruoka maistu.
Minä taas haluan nimenomaan karsia pois ihmiset, joilla on mielenterveyden ongelmia - kuten niin paha jännitys ettei kykene syömään.
Jännittäminen mielenterveyden ongelma? No enpä ole moista ennen kuullutkaan. Ehkä jos jännittäminen ilmenisi vaikkapa päänsärkynä niin syöminen ravintolassa olisi ok, mutta silloin kun jännitys saa aikaan vatsaoireita niin ei kyllä ruoka maistu.
Jatkan vielä, että kyseessä nimenomaan ohimenevä uuden jännittäminen (ensitreffit, työhaastattelu tms.) eikä mikään kokoaikainen jännitystila.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse avoliitossa naisen kanssa joka ahdistui myös ravintoloista. Liittyi siihen että hän suhtautui epäilevästi siihen miten hygieniasta ja esim laktoosittomuudesta oli pidetty huolta. Eipä niissä sitten juuri käyty.
Kerran oli kaunis helmikuinen lauantai talvipäivä ja vein hänet pulkkamäkeen. Paikka täynnä iloisia, nauravia ja onnellisia lapsiperheitä. Hän ahdistui siitä että paikalla oli muita ihmisiä ja halusi välittömästi lähteä.
Suostuin näihin oikkuihin koska nainen oli yksinkertaisesti ilo silmälle, kaunis hymy ja täydellisen huippumallin mitat. Onneksi nykyisen puolison kanssa käytiin juuri eilen kebabilla eikä ollut mitään ongelmia. Parempi näin.
Ylläolevan kirjoittaja antaa vielä yhden oudon ahdistuksen aiheen:
Olimme Prisman kassalla juuri ostaneet kaksi täyttä kassillista ruokaa. Nostin täyteen pakatut kassit ostoskärryyn, jolla oli tarkoitus viedä ne liukuportaita pitkin parkkihalliin ja siellä autoon. Exä meni paniikkiin ja nosti kassit pois kärrystä ja sanoi: "Nythän ihmiset luulee ettet sä jaksa kantaa näitä kasseja kun joudut kärryyn turvautumaan".
-Olin yksinkertaisesti sanaton..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en menisi ensimmäisille treffeille ravintolaan, koska jännittäessä ei ruoka maistu.
Minä taas haluan nimenomaan karsia pois ihmiset, joilla on mielenterveyden ongelmia - kuten niin paha jännitys ettei kykene syömään.
Jännittäminen mielenterveyden ongelma? No enpä ole moista ennen kuullutkaan. Ehkä jos jännittäminen ilmenisi vaikkapa päänsärkynä niin syöminen ravintolassa olisi ok, mutta silloin kun jännitys saa aikaan vatsaoireita niin ei kyllä ruoka maistu.
Kaikissa tunnereaktioissa on normaali ja epänormaali taso. Jännittäminen niin paljon, ettei kykene suorittamaan ihan normaaleja asioita kuten syöntiä ravintolassa, on jo selkeästi epänormaalilla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en menisi ensimmäisille treffeille ravintolaan, koska jännittäessä ei ruoka maistu.
Minä taas haluan nimenomaan karsia pois ihmiset, joilla on mielenterveyden ongelmia - kuten niin paha jännitys ettei kykene syömään.
Jännittäminen mielenterveyden ongelma? No enpä ole moista ennen kuullutkaan. Ehkä jos jännittäminen ilmenisi vaikkapa päänsärkynä niin syöminen ravintolassa olisi ok, mutta silloin kun jännitys saa aikaan vatsaoireita niin ei kyllä ruoka maistu.
Jatkan vielä, että kyseessä nimenomaan ohimenevä uuden jännittäminen (ensitreffit, työhaastattelu tms.) eikä mikään kokoaikainen jännitystila.
Treffit ja työhaastattelu ovat aikuiselle ihmiselle ihan normaaleja asioita.
Tämä on selkeä trolli koska aikuiset eivät juo kaakaota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että joku asia ahdistaa on aika normaalia.
Tosi monia ahdistaa vaikka ajatus mennä uimahalliin. Riisuutua ja kävellä hallilla lähes puolialasti siellä kaikkien katsottavissa. Toisia taas ahdistaa tilanne, jossa pitää syödä tunteja jossain paikassa, etkä voi nousta ja jaloitella milloin haluat tai ehkä toisella on vähän rahaa ja hän ei tiedä maksatko oman osuutesi ja häntä ahdistaa riittääkö rahat ja otatko jotain kallista jne.Itse ihmettelen tätä, ettei ne ilmaiset kävelyt kiinnosta useampia. Niissä kun ei ole kuin etuja. Voit olla niin kauan kun haluat. Voit valita itse reitin. Helppo puhua, kun kukaan ei kuuntele edes vahingossa. Kaikki ajankohdat sopivat, ei tarvitse miettiä aukioloaikoja. Kenenkään ei tarvitse miettiä kuka maksaa ja jääkö velaksi jotain ja jos väsyttää voi aina istua puiston penkille. Sen lisäksi näitä kävelytreffejä voi järjestää vaikka kuinka monta ilman stressiä.
Itse en ole mikään syömä ja juomatyyppi. Minusta se ei nyt ole kauhean kiva tapa viettää vapaa aikaa, olla aina tunkemassa suuhun jotain. Mielummin pyörä tai kävelyretki tai sitten ihan vaan puistossa istuminen.Sehän on hyvä, että on olemassa kaltaisiasi kävelytreffien ystäviä. Jokaiselle jotain. Minä istun erittäin mielelläni tunkemassa suuhun jotain siellä ravintolassa.
Juuri niin. Hyvä, että tulee heti esiin nämä syömisestä tykkäävät ja he jotka tykkäävät liikkua. Pahinta mitä minulle voi ehdottaa on joku pubissa tapaaminen ja siellä syöminen. Olut ja ruokailu olisi kyllä niin suuri punainen lippu minulle.
Niinpä. Toisaalta minulta onnistuu kyllä sekä syöminen, juominen että liikkuminen.
Muakin ahdistaa käydä ravintolassa syömässä tuntemattoman ihmisen kanssa, joten ymmärtäisin hyvin. Ei kuitenkaan esim. bussilla matkustus ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa käydä ravintolassa syömässä tuntemattoman ihmisen kanssa, joten ymmärtäisin hyvin.
Eihän sen miehen sitten olisi edes tarvinnut mainita mistään ahdistuksesta vaan hän olisi minun ehdotukseeni voinut vaan yksinkertaisesti vastata, että mennäänkö mieluumin kahvilaan?
Ja kun muutama tyyppi täällä on epäillyt todelliseksi syyksi sitä, että mies ei halunnut ottaa sitä riskiä, että joutuisi maksamaan minunkin ruuat ravintolassa, niin pitäisikö minun ensi kerralla ehdottaa: olisi kiva käydä kanssasi ravintolassa syömässä omakustanteisesti ?
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa käydä ravintolassa syömässä tuntemattoman ihmisen kanssa, joten ymmärtäisin hyvin.
Eihän sen miehen sitten olisi edes tarvinnut mainita mistään ahdistuksesta vaan hän olisi minun ehdotukseeni voinut vaan yksinkertaisesti vastata, että mennäänkö mieluumin kahvilaan?
Ja kun muutama tyyppi täällä on epäillyt todelliseksi syyksi sitä, että mies ei halunnut ottaa sitä riskiä, että joutuisi maksamaan minunkin ruuat ravintolassa, niin pitäisikö minun ensi kerralla ehdottaa: olisi kiva käydä kanssasi ravintolassa syömässä omakustanteisesti ?
Entäpä jos annat miehen ehdottaa tapaamista?
Tätä ketjua kun lukee, niin eipä juuri tee mieli sopia mitään treffejä. Mutta tässä sen taas näkee, miten erilaisia me ollaan.
Tietenkin voi tai sitten se oli ihan puhdas tekosyy. Hän ei vaan halunnut ekoja treffejä ravintolaan. Hän oli aavistuksen jo epävarma jatkosta, eikä halunnut käyttää aikaansa ja rahojansa ravintolaan sinun kanssasi.
Hän otti perinteisen, its not you, its me asenteen. Ahdistus nyt on sellainen mistä jotenkin voi tulevaisuudessa selittää muutoksen. Silloin ahdisti, nyt ei enää ahdista.