Mitä ajattelet, jos Tinderissä mies sanoo, että häntä ahdistaa ravintolassa käynti?
Mikä ajatus teille tulee tästä ekana mieleen:
Kerran viestittelin Tinderissä erään mukavan nelikymppisen miehen kanssa. Kirjoitin, että sä vaikutat mukavalta ihmiseltä. Olisi kiva tavata sinut joskus ja käydä vaikka ravintolassa syömässä. Tähän mies vastasi, että minua ahdistaa ravintolassa istuminen, mutta voinko viedä sinut kävelylle tai kahville?
Minulle ainakin tulee tästä lauseesta ekana mieleen, että onpa kummallisia ongelmia ihmisillä. Että ravintolassa syöminen ahdistaa...? Se on kuitenkin yleensä ihmisten mielestä kivaa ja tuo vaihtelua arkeen, varsinkin jos käy hienossa ravintolassa. Ja lisäksi tulee mieleen, että onko hänellä muitakin ihan tavallisia juttuja, mitä hän ei voi tehdä, kun ahdistaa niin kovasti. Esimerkiksi, että hän ei voi kulkea julkisilla liikennevälineillä kun ahdistaa istua tuntikausia tuntemattomien ihmisten vieressä, ei voi käydä leffassa kun ahdistaa istua pimeässä salissa , uimahallissa ei voi käydä kun ahdistaa niin valtavasti olla lähes alastomana muiden ihmisten katseltavana...
Tosi rasittavaa olisi olla parisuhteessa tai ihan vaikka jos kaverina olisi tyyppi, josta pitäisi aina ottaa huomioon, että mitä ei voi tehdä, kun toista alkaa ahdistaa. Ja esimerkiksi matkoilla olisi hankalaa, kun ei voi syödä ravintolassa vaan pitää aina ostaa Take awayna ruuat hotellihuoneeseen tms.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni istumis ja tuijottelutreffit ei ole hyvä idea 1.treffeiksi.
Kävely tai jokin muu aktiviteetti on paljon rennompaa.
Aika tuomitsevia viestejä tässä ketjussa, vaati mieheltä varmasti rohkeutta myöntää, että asia ahdistaa.
Tämän perusteella miehen kannattaa aina valehdella.
Kävellessä ei voi edes katsoa toista silmiin, eikä näe toisen ilmeitä. Kävelytreffejä ehdottavasta tulee mieleen sarjatreffailija jonka suurin pelko on että joutuu maksamaan naiselle 2 euron kahvin. Ei kiitos.
Kenenkään ei kannata valehdella, vaan etsiä seuraa joka sopii itselle. Ravintoloita pelkäävälle toinen samanlainen.
Niin me olemme erilaisia. Minua taas ei kauheasti kiinnosta katsella kun muut syövät ja puhuvat siinä samalla ja naapuripöydässä kuunnellaan mitä puhut. Se, että pitää istua vastakkain ja katsoa silmiin on kun jossain haastattelussa istuisi. Ei mikään estä kääntämästä sitä omaa päätä, jos haluaa katsoa sitä toista kävellessä. Ei kai kukaan istuessaankaan ihan non stoppina sitä toista tuijota silmiin?
Miksi tota nyt pitää niin kovasti ajatella.
Hän kyllä löytää rakkauden. 🌹
Eikä se ole kaltaisesi, minkä hän onneksi tajusi.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaus: pankkitilin tilanne ei kestä ravintola-aterioiden tarjoamista.
Ei ollut kukaan puhunut tarjoamisesta. Ihan olisin itse maksanut ruokani ja kun sitten lopulta käytiinEspresso housessa, niin minä maksoin omat ostokseni (chai latte ja leivos). Mies otti pienen kaakaon. Ja tämä mies oli ammatiltaan lääkäri, eli ei varmasti ollut rahasta kiinni. Tai jos oli, niin sitten hänen oli pakko olla joku rahapeliriippuvainen, joka pelaa kaikki rahansa heti palkkapäivänä.
Ja lisäksi, se on aina hankala, jos valehteleee, koska sitten pitäisi muistaa mitä on valehdellut. Koska jos me oltaisiin jatkettu tapailua ja hän olisi joskus ehdottanut ihan spontaanisti, että käytäisiinkö lounaalla vaikka kiinalaisessa ravintolassa, niin silloinhan minä olisin hämilläni, koska hänhän oli aiemmin sanonut, että häntä ahdistaa ravintolassa syöminen.
Ujo ja ahdistunut lääkäri? Ei oikein nyt toimi.
Ajattelen että mahtavaa, ehkä löysin sielunkumppanini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että joku asia ahdistaa on aika normaalia.
Tosi monia ahdistaa vaikka ajatus mennä uimahalliin. Riisuutua ja kävellä hallilla lähes puolialasti siellä kaikkien katsottavissa. Toisia taas ahdistaa tilanne, jossa pitää syödä tunteja jossain paikassa, etkä voi nousta ja jaloitella milloin haluat tai ehkä toisella on vähän rahaa ja hän ei tiedä maksatko oman osuutesi ja häntä ahdistaa riittääkö rahat ja otatko jotain kallista jne.Itse ihmettelen tätä, ettei ne ilmaiset kävelyt kiinnosta useampia. Niissä kun ei ole kuin etuja. Voit olla niin kauan kun haluat. Voit valita itse reitin. Helppo puhua, kun kukaan ei kuuntele edes vahingossa. Kaikki ajankohdat sopivat, ei tarvitse miettiä aukioloaikoja. Kenenkään ei tarvitse miettiä kuka maksaa ja jääkö velaksi jotain ja jos väsyttää voi aina istua puiston penkille. Sen lisäksi näitä kävelytreffejä voi järjestää vaikka kuinka monta ilman stressiä.
Itse en ole mikään syömä ja juomatyyppi. Minusta se ei nyt ole kauhean kiva tapa viettää vapaa aikaa, olla aina tunkemassa suuhun jotain. Mielummin pyörä tai kävelyretki tai sitten ihan vaan puistossa istuminen.Sehän on hyvä, että on olemassa kaltaisiasi kävelytreffien ystäviä. Jokaiselle jotain. Minä istun erittäin mielelläni tunkemassa suuhun jotain siellä ravintolassa.
Juuri niin. Hyvä, että tulee heti esiin nämä syömisestä tykkäävät ja he jotka tykkäävät liikkua. Pahinta mitä minulle voi ehdottaa on joku pubissa tapaaminen ja siellä syöminen. Olut ja ruokailu olisi kyllä niin suuri punainen lippu minulle.
Vierailija kirjoitti:
. Kävelytreffejä ehdottavasta tulee mieleen sarjatreffailija jonka suurin pelko on että joutuu maksamaan naiselle 2 euron kahvin.
Minulle tulee myös sama mieleen.
Entäpä tällainen aloitus:
Mitä ajattelet ihmisestä, joka kuulee, että joku mies ahdistuu ravintoloissa, ja siitä hän alkaa vetää johtopäätöksiä, että mies ahdistuu myös julkisissa liikennevälineissä, leffassa ja uimahallissa ja sadassa muussa paikassa?
Että voisiko kenties tuo henkilö jättää liian pitkälle menevät kuvitteelliset uhkakuvat vähemmälle? Etenkin kun hän kuitenkin meni treffeille ja olisi halunnut mennä uudestaankin?
Taisi loppujen lopuksi käydä niin, ettei häntä haitannut ravintolasta ahdistuminen vaan se, ettei häntä itseään huolittu uudestaan treffikumppaniksi.
Minua ahdistaa se että joku kyselee tämmöistä.
Ihmiset tykkäävät eri asioista.
Hyvä että tuli heti selväksi.
Ajattelen näin:
Lässyn, lässyn, ap sekä mies, menkää töihin.
Minuakin ahdistaa tuntemattoman ihmisen kanssa mennä istumaan ravintolaan syömään. Jos sitten ei oikeasti kemiat sovikkaan niin siellä pitää kuitenkin olla sellainen tunti ja maksaa vielä.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaus: pankkitilin tilanne ei kestä ravintola-aterioiden tarjoamista.
Ei ollut kukaan puhunut tarjoamisesta. Ihan olisin itse maksanut ruokani ja kun sitten lopulta käytiinEspresso housessa, niin minä maksoin omat ostokseni (chai latte ja leivos). Mies otti pienen kaakaon. Ja tämä mies oli ammatiltaan lääkäri, eli ei varmasti ollut rahasta kiinni. Tai jos oli, niin sitten hänen oli pakko olla joku rahapeliriippuvainen, joka pelaa kaikki rahansa heti palkkapäivänä.
Ja lisäksi, se on aina hankala, jos valehteleee, koska sitten pitäisi muistaa mitä on valehdellut. Koska jos me oltaisiin jatkettu tapailua ja hän olisi joskus ehdottanut ihan spontaanisti, että käytäisiinkö lounaalla vaikka kiinalaisessa ravintolassa, niin silloinhan minä olisin hämilläni, koska hänhän oli aiemmin sanonut, että häntä ahdistaa ravintolassa syöminen.
Tai sitten häntä ahdisti ajatus, että olet ehkä suursyömäri ja kohta olet myös sen kokoinen, koska aina haluat olla syömässä.
Miksi hänen olisi pitänyt ottaa suuri kaakao. Eiköhän pieni ole ihan riittävä?
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen tätä, ettei ne ilmaiset kävelyt kiinnosta useampia. Niissä kun ei ole kuin etuja.
Minä en nauti kävelystä ulkona näin talviaikaan, varsinkin jos sattuu olemaan kovat pakkaset tai jos räntää sataa vaakatasossa suoraan päin naamaa. Se ei ole minun käsitykseni romanttisista treffeistä.
Jos ei käy ravintolassa koskaan muutoin, niin ehkä saattaa kokea ahdistavaksi. Voi toki olla myös syömishäiriö tai jotenkin muuten erikoinen suhde ruokaan, mikä tekee ravintolakäynnin hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
TOISTAN. ÄLKÄÄ RUOKKIKO TROLLIA.
Christiiina taas keksimässä uusia trollauksiaan. .
Tuntuuko sinusta ihan oikeasti siltä, ettei voi olla totta, että jotain henkilöä voi ahdistaa ravintolassa syöminen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa oudolta ja sitten vielä tilannut kaakaon. Ei jatkoon.
Toista se on tilata leivos ja chai latte.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaus: pankkitilin tilanne ei kestä ravintola-aterioiden tarjoamista.
Ei ollut kukaan puhunut tarjoamisesta. Ihan olisin itse maksanut ruokani ja kun sitten lopulta käytiinEspresso housessa, niin minä maksoin omat ostokseni (chai latte ja leivos). Mies otti pienen kaakaon. Ja tämä mies oli ammatiltaan lääkäri, eli ei varmasti ollut rahasta kiinni. Tai jos oli, niin sitten hänen oli pakko olla joku rahapeliriippuvainen, joka pelaa kaikki rahansa heti palkkapäivänä.
Miten sinä pärjäät normaalisssa elämässä, jos olet kaikista pikku jutuista keksimässä muista ihmisestä vaikka mitä kauheaa?
Mies ei menettänyt mitään, että jätti treffit yhteen kertaan. Olet ihan sekaisin,
Minuakin ahdistaa ravintoloissa syöminen. Vielä jonkun uuden kanssa, jonka kanssa pitäisi osata kasuaalisti höpötellä niitä näitä.
Ahdistaisi vielä enemmän, jos treffikumppani ihmettelee ja kummastelee sitä ahdistusta nettipalstalla.
Minä en menisi ensimmäisille treffeille ravintolaan, koska jännittäessä ei ruoka maistu.
Tiedän että esim. parhaaseen ystävääni vetoaisi tuollainen ahdistuja, jonka hän kokisi tarvetta pelastaa ahdistukseltaan. Itse sen sijaan en voisi kiinnostua, koska minusta ei ole kannattelemaan toista jo heti parisuhteen alusta lähtien. Tuskin olisin siis lähtenyt mihinkään.