Lue keskustelun säännöt.
Kokeeko joku oikeasti koko identiteettinsä ja olemassaolonsa sukupuolensa kautta?
Kommentit (172)
Minulle miehen identiteetin omaksuminen olisi aivan takuulla helpompaa kuin vaikka sokean tai halvaantuneen. Jälkimmäiset skenaariot ovat kuitenkin ihan mahdollisia kenelle tahansa.
Ei minullakaan ole mitään erityistä tarvetta olla juuri nainen. Kunhan nyt satun olemaan ja sekin on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sen kummemmin mieti identiteettiäni naisena ellei naiseuttani kyseenalaisteta. Täällä aiemmin kommentoitiin ettei identiteettiä tarvitse sen kummemmin ilmaista sillä on ilmaisemattakin olemassa. Jokainen kuitenkin ilmaisee tavallaan olla olemassa jatkuvasti identiteettiään. Ihan jo pukeutumisesta, hiuksista ja puhetavasta lähtien, ellei jokin seikka estä tätä ilmaisua.
Mä en kyllä oo samaa mieltä tästä. Varmasti jotkut, mutta ei kaikki. Pukeudun itse käytännöllisiin, mukaviin ja mielestäni hyvännäköisiin vaatteisiin, mitä se kertoo mun identiteetistä..? Hiusten malli on helppohoitoinen ja väri itseäni miellyttävä. Puhetapa nyt kai on sellainen kun se on, eikä siihen voi vaikuttaa ellei tietoisesti halua sitä muuttaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä transöyhöttäjiä kun katsoo, niin vaikuttaa siltä ettei heidän elämässään juuri muuta ole kuin sukupuolen miettiminen. Ja sitten kuitenkaan se heidän käsityksensä siitä heidän tavoittelemastaan sukupuolesta ei ole luonnollinen ja selkäytimestä tuleva, (miten voisikaan olla) vaan enemmänkin karikatyyri, ulkopuolelta muodostettu näkemys ja stereotypia.
En tiedä mikä on transöyhöttäjä, mutta useimmat transsukupuolisethan eivät erotu muusta massasta. Heitä vain tapaa tietämättä tavanneensa. Karikatyyrit ja stereotypiat ovat enemmän julkisesti esiintyvien ihmisten juttu. Eivät monet cissukupuolisetkaan ole kuin sometähtinä paistattelevat kollegansa.
Transsukupuoliset kyllä pääsääntöisesti erottaa, mistä tulee tämä käsitys että ei erottaisi? On erittäin harvinaista, että joku saavuttaa ulkonäöllisesti niin erehdyttävän tason, ettei sitä huomaa ensivilkaisulla. Viimeistään kun he avaavat suunsa niin sen huomaa äänestä. Suuri osa ei edes käy läpi koko prosessia ja huonoimmillaan esitys on jopa surkuhupaisaa.
Ja ei, ei ole mikään pakko olla "passable" mutta sitten ei kyllä pidä odottaa että kukaan oikeasti ottaa tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persuille tää on ainut tapa kokea identiteetti, kun aivoissa ei kapasiteetti riitä käsitteelliseen ajatteluun. Tai siis ajatteluun. Ne tuntee liskoaivoilla.
Myös puoluetaustaa käytetään määritellessä muiden identtiteettiä.
En minä kenenkään muun identiteettiä määritä, mutta olet varmaan tietoinen tästä ketjusta, jossa jokunen persu yrittää selittää, millaisia MUIDEN pitäisi olla HEIDÄN mielestään.
Minusta taas äärivasemmalla yritetään keksiä itselle ja siinä samalla kaikille normaaleillekin ihan uusi sanasto ja säännöt. Fasismia se on hyvääkin tarkoittava fasismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisko jo palata identiteettien määrittelyyn musiikkimaun kautta, jooko.
Todellakin! Mihin on hävinnyt musiikki-identiteetti?
Loppujen lopuksi kaikissa oikeasti merkittävissä asioissa identiteetti määräytyy meille muualta kuin omasta päätöksestämme. Roolimme määräytyvät sen mukaan, miten muut ihmiset meidät näkevät ja missä saappaissa satumme silloin olemaan.
On pelkkää narsismia kuvitella, että minä voisin sanella jollekin miten heidän pitäisi minut nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle miehen identiteetin omaksuminen olisi aivan takuulla helpompaa kuin vaikka sokean tai halvaantuneen. Jälkimmäiset skenaariot ovat kuitenkin ihan mahdollisia kenelle tahansa.
Ei minullakaan ole mitään erityistä tarvetta olla juuri nainen. Kunhan nyt satun olemaan ja sekin on ok.
Omituinen kommentti. Pitääkö sokealla ihmisellä olla sokean identiteetti? Jos on sokea, on sokea riippumatta siitä, miten identifioituu. Ei se "näkevän identiteetti" saa sokeaa näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti koko identiteettini on jalkojeni välissä. Lähetän työhakemukseksikin pelkästään kuvan värkeistäni koska se on merkittävin ominaisuuteni ja jollain koulutuksella tai entisillä työpaikoilla ei ole siihen verrattuna mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä transöyhöttäjiä kun katsoo, niin vaikuttaa siltä ettei heidän elämässään juuri muuta ole kuin sukupuolen miettiminen. Ja sitten kuitenkaan se heidän käsityksensä siitä heidän tavoittelemastaan sukupuolesta ei ole luonnollinen ja selkäytimestä tuleva, (miten voisikaan olla) vaan enemmänkin karikatyyri, ulkopuolelta muodostettu näkemys ja stereotypia.
En tiedä mikä on transöyhöttäjä, mutta useimmat transsukupuolisethan eivät erotu muusta massasta. Heitä vain tapaa tietämättä tavanneensa. Karikatyyrit ja stereotypiat ovat enemmän julkisesti esiintyvien ihmisten juttu. Eivät monet cissukupuolisetkaan ole kuin sometähtinä paistattelevat kollegansa.
Transsukupuoliset kyllä pääsääntöisesti erottaa, mistä tulee tämä käsitys että ei erottaisi? On erittäin harvinaista, että joku saavuttaa ulkonäöllisesti niin erehdyttävän tason, ettei sitä huomaa ensivilkaisulla. Viimeistään kun he avaavat suunsa niin sen huomaa äänestä. Suuri osa ei edes käy läpi koko prosessia ja huonoimmillaan esitys on jopa surkuhupaisaa.
Ja ei, ei ole mikään pakko olla "passable" mutta sitten ei kyllä pidä odottaa että kukaan oikeasti ottaa tosissaan.
Tietysti luulee pääsääntöisesti erottavansa, jos ei edes tajua asiaa muista kuin niistä joista sen erottaa. Varsinkin transmiehet näyttävät ja kuulostavat hormonien jälkeen useinkin niin miehiltä kuin olla ja voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuori sielu voi näin kokeakin
Vanha sielu ymmärtää, että identiteetti on pelkkää itse ylläpidettyä mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sukupuoli on oikeasti iso osa suunnilleen jokaisen ihmisen identiteettiä. Sitä ei vain huomaa jos asiassa ei ole mitään ristiriitaa tai ongelmaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.
Mutta vaikka jokainen keskiverto mies voi kokeilla laittaa mekon päälle ja mennä kulkemaan se päällä kaupungilla. Eikö tunnu yhtään missään? Ja jos tuntuu niin mistä se mahtaa johtua?
Onko sukupuoli kuitenkin sitä, että pukeutuu esimerkiksi mekkoon/housuihin tai tykkää pinkistä väristä ja muita stereotypioita? Vai olisikohan kyse kuitenkin ominaisuudesta, joka on riippumaton näistä?
Kulttuuriset stereotypiat ei ole sama kuin sukupuoli.
Ei sukupuoli ole niitä mutta ne symboloivat monille tiettyihin sukupuoliin liittyviä asioita. Eli jos identifioidut tiettyyn sukupuoleen niin sinulla on isolla todennäköisyydellä myös joitain siihen sukupuoleen liitettäviä ulkoisia merkkejä tai käytösmalleja. Ne eivät siis ole sama asia kuin sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti mutta niiden ulkoisia merkkejä.
Ja jos äkkiä liitätkin itseesi sellaisia ulkoisia merkkejä jotka yleensä liitetään toiseen sukupuoleen niin se tuo aika äkkiä esiin sen miten se alkaa häiritä myös sitä omaa kokemusta omasta sukupuoli-identiteetistään. Monen miehen olisi hankala tuntea itsensä kovin miehekkääsi vaaleanpunainen mekko päällä mutta kyllä vaikka farkut ja sininen teepaita.
Mies on mies myös vaaleanpunainen mekko päällä. Muoti on muuttunut kautta aikain, joskus miehet kulkivat aikamoiset hörhelöt päällään ja korot kopisten.
Eivät normaalit miehet kulkeneet sukkahousuissa ja hörhelöissä. Ainoastaan muutama hovi-kuplassa elävä kuninkaallinen tai muu aristokraatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä transöyhöttäjiä kun katsoo, niin vaikuttaa siltä ettei heidän elämässään juuri muuta ole kuin sukupuolen miettiminen. Ja sitten kuitenkaan se heidän käsityksensä siitä heidän tavoittelemastaan sukupuolesta ei ole luonnollinen ja selkäytimestä tuleva, (miten voisikaan olla) vaan enemmänkin karikatyyri, ulkopuolelta muodostettu näkemys ja stereotypia.
En tiedä mikä on transöyhöttäjä, mutta useimmat transsukupuolisethan eivät erotu muusta massasta. Heitä vain tapaa tietämättä tavanneensa. Karikatyyrit ja stereotypiat ovat enemmän julkisesti esiintyvien ihmisten juttu. Eivät monet cissukupuolisetkaan ole kuin sometähtinä paistattelevat kollegansa.
Transsukupuoliset kyllä pääsääntöisesti erottaa, mistä tulee tämä käsitys että ei erottaisi? On erittäin harvinaista, että joku saavuttaa ulkonäöllisesti niin erehdyttävän tason, ettei sitä huomaa ensivilkaisulla. Viimeistään kun he avaavat suunsa niin sen huomaa äänestä. Suuri osa ei edes käy läpi koko prosessia ja huonoimmillaan esitys on jopa surkuhupaisaa.
Ja ei, ei ole mikään pakko olla "passable" mutta sitten ei kyllä pidä odottaa että kukaan oikeasti ottaa tosissaan.
Tietysti luulee pääsääntöisesti erottavansa, jos ei edes tajua asiaa muista kuin niistä joista sen erottaa. Varsinkin transmiehet näyttävät ja kuulostavat hormonien jälkeen useinkin niin miehiltä kuin olla ja voi.
Transmiehet tosiaan sulautuvat massaan helpommin. Heitä ei niin helposti erota joukosta, mutta lähemmin tarkastellessa (kasvokkain keskustellessa tms.) useimmiten kyllä. Jokin heidät paljastaa, vaikka onkin vaikea eritellä, mikä. Ihminen on niin syväkoodattu erottamaan sukupuolet toisistaan, että niin sanotusti pienikin virhe koodissa iskee silmään. Transnaiset sen sijaan vain erittäin harvoin ovat läpimeneviä, jos niin voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sukupuoli on oikeasti iso osa suunnilleen jokaisen ihmisen identiteettiä. Sitä ei vain huomaa jos asiassa ei ole mitään ristiriitaa tai ongelmaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.
Mutta vaikka jokainen keskiverto mies voi kokeilla laittaa mekon päälle ja mennä kulkemaan se päällä kaupungilla. Eikö tunnu yhtään missään? Ja jos tuntuu niin mistä se mahtaa johtua?
Onko sukupuoli kuitenkin sitä, että pukeutuu esimerkiksi mekkoon/housuihin tai tykkää pinkistä väristä ja muita stereotypioita? Vai olisikohan kyse kuitenkin ominaisuudesta, joka on riippumaton näistä?
Kulttuuriset stereotypiat ei ole sama kuin sukupuoli.
Ei sukupuoli ole niitä mutta ne symboloivat monille tiettyihin sukupuoliin liittyviä asioita. Eli jos identifioidut tiettyyn sukupuoleen niin sinulla on isolla todennäköisyydellä myös joitain siihen sukupuoleen liitettäviä ulkoisia merkkejä tai käytösmalleja. Ne eivät siis ole sama asia kuin sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti mutta niiden ulkoisia merkkejä.
Ja jos äkkiä liitätkin itseesi sellaisia ulkoisia merkkejä jotka yleensä liitetään toiseen sukupuoleen niin se tuo aika äkkiä esiin sen miten se alkaa häiritä myös sitä omaa kokemusta omasta sukupuoli-identiteetistään. Monen miehen olisi hankala tuntea itsensä kovin miehekkääsi vaaleanpunainen mekko päällä mutta kyllä vaikka farkut ja sininen teepaita.
Mies on mies myös vaaleanpunainen mekko päällä. Muoti on muuttunut kautta aikain, joskus miehet kulkivat aikamoiset hörhelöt päällään ja korot kopisten.
Eivät normaalit miehet kulkeneet sukkahousuissa ja hörhelöissä. Ainoastaan muutama hovi-kuplassa elävä kuninkaallinen tai muu aristokraatti.
Tämä on kuin sanoisi, ettei normaalit miehet nykyään aja kalliilla autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä transöyhöttäjiä kun katsoo, niin vaikuttaa siltä ettei heidän elämässään juuri muuta ole kuin sukupuolen miettiminen. Ja sitten kuitenkaan se heidän käsityksensä siitä heidän tavoittelemastaan sukupuolesta ei ole luonnollinen ja selkäytimestä tuleva, (miten voisikaan olla) vaan enemmänkin karikatyyri, ulkopuolelta muodostettu näkemys ja stereotypia.
En tiedä mikä on transöyhöttäjä, mutta useimmat transsukupuolisethan eivät erotu muusta massasta. Heitä vain tapaa tietämättä tavanneensa. Karikatyyrit ja stereotypiat ovat enemmän julkisesti esiintyvien ihmisten juttu. Eivät monet cissukupuolisetkaan ole kuin sometähtinä paistattelevat kollegansa.
Transsukupuoliset kyllä pääsääntöisesti erottaa, mistä tulee tämä käsitys että ei erottaisi? On erittäin harvinaista, että joku saavuttaa ulkonäöllisesti niin erehdyttävän tason, ettei sitä huomaa ensivilkaisulla. Viimeistään kun he avaavat suunsa niin sen huomaa äänestä. Suuri osa ei edes käy läpi koko prosessia ja huonoimmillaan esitys on jopa surkuhupaisaa.
Ja ei, ei ole mikään pakko olla "passable" mutta sitten ei kyllä pidä odottaa että kukaan oikeasti ottaa tosissaan.
Tietysti luulee pääsääntöisesti erottavansa, jos ei edes tajua asiaa muista kuin niistä joista sen erottaa. Varsinkin transmiehet näyttävät ja kuulostavat hormonien jälkeen useinkin niin miehiltä kuin olla ja voi.
Transmiehet tosiaan sulautuvat massaan helpommin. Heitä ei niin helposti erota joukosta, mutta lähemmin tarkastellessa (kasvokkain keskustellessa tms.) useimmiten kyllä. Jokin heidät paljastaa, vaikka onkin vaikea eritellä, mikä. Ihminen on niin syväkoodattu erottamaan sukupuolet toisistaan, että niin sanotusti pienikin virhe koodissa iskee silmään. Transnaiset sen sijaan vain erittäin harvoin ovat läpimeneviä, jos niin voi sanoa.
Jep, vastasit aika lailla puolestani. Mieheksi tekeytyminen menee helpommin läpi kuin naiseksi, mutta sekään ei ole täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä transöyhöttäjiä kun katsoo, niin vaikuttaa siltä ettei heidän elämässään juuri muuta ole kuin sukupuolen miettiminen. Ja sitten kuitenkaan se heidän käsityksensä siitä heidän tavoittelemastaan sukupuolesta ei ole luonnollinen ja selkäytimestä tuleva, (miten voisikaan olla) vaan enemmänkin karikatyyri, ulkopuolelta muodostettu näkemys ja stereotypia.
En tiedä mikä on transöyhöttäjä, mutta useimmat transsukupuolisethan eivät erotu muusta massasta. Heitä vain tapaa tietämättä tavanneensa. Karikatyyrit ja stereotypiat ovat enemmän julkisesti esiintyvien ihmisten juttu. Eivät monet cissukupuolisetkaan ole kuin sometähtinä paistattelevat kollegansa.
Transsukupuoliset kyllä pääsääntöisesti erottaa, mistä tulee tämä käsitys että ei erottaisi? On erittäin harvinaista, että joku saavuttaa ulkonäöllisesti niin erehdyttävän tason, ettei sitä huomaa ensivilkaisulla. Viimeistään kun he avaavat suunsa niin sen huomaa äänestä. Suuri osa ei edes käy läpi koko prosessia ja huonoimmillaan esitys on jopa surkuhupaisaa.
Ja ei, ei ole mikään pakko olla "passable" mutta sitten ei kyllä pidä odottaa että kukaan oikeasti ottaa tosissaan.
Tietysti luulee pääsääntöisesti erottavansa, jos ei edes tajua asiaa muista kuin niistä joista sen erottaa. Varsinkin transmiehet näyttävät ja kuulostavat hormonien jälkeen useinkin niin miehiltä kuin olla ja voi.
Transmiehet ovat yleensä lyhyempiä ja sirorakenteisempia kuin miehet. Transmaskuliineilla on naisellinen x-ruumiinmuoto, josta johtuen kävely poikkeaa miehen kävelystä. Heillä on pienet jalat ja kädet, sirot kasvonpiirteet ja robottisammakon ääni anatomisista syistä johtuen. Transius paljastuu viimeistään slipoverin poistovaiheessa, vaikka siihen asti olisi ollut suht läpimenevä. Liikkuva kuva ja aitojen miesten rinnalle asettaminen ovat myös paljastavia.
Tämä transmaskuliinin pornotähden kuvakavalkadi on varsin uncanny valley viimeiseen otokseen asti *trigger warning*:
https://www.advocate.com/photography/2020/8/26/trans-sex-worker-trip-ri…
Vierailija kirjoitti:
Rowling känselöitiin, kun kritisoi, että biologisia naisia kutsutaan menstruoiviksi ihmisiksi. Jos joku kutsuisi mua menstruoivaksi ihmiseksi, saisi tuntea nahoissaan.
Biologisiksi naisiksi syntyneet kategorisoidaan näin, niin kyllä on naisasialiike tehnyt työnsä turhaan.
Oikeastaanhan siinä on taustalla se, että poikkeavuus halutaan koodata normaaliksi, ikään kuin vain yhdeksi ilmenemismuodoksi. Ei haluta kohdata sitä asiaa, että jos kokee olevansa trans, niin kaikki ei ole mennyt niin kuin pitäisi. Joko mentaalipuolella tai sitten sikiön kehityksessä on tullut joku fiba. Puhutaan "CIS-suskupuolisista", vaikka pääsääntöön ei kuulu lisämääritteet. Poikkeamiin tulee lisämäärite, ei normiin joka on ihan vain mies tai nainen.
Vähän sama asia kuin jos joku syntyy ilman raajoja, niin alettaisiin selittämään että tämä on joku oma kehonlaji ja ihan normaalia ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rowling känselöitiin, kun kritisoi, että biologisia naisia kutsutaan menstruoiviksi ihmisiksi. Jos joku kutsuisi mua menstruoivaksi ihmiseksi, saisi tuntea nahoissaan.
Biologisiksi naisiksi syntyneet kategorisoidaan näin, niin kyllä on naisasialiike tehnyt työnsä turhaan.
Oikeastaanhan siinä on taustalla se, että poikkeavuus halutaan koodata normaaliksi, ikään kuin vain yhdeksi ilmenemismuodoksi. Ei haluta kohdata sitä asiaa, että jos kokee olevansa trans, niin kaikki ei ole mennyt niin kuin pitäisi. Joko mentaalipuolella tai sitten sikiön kehityksessä on tullut joku fiba. Puhutaan "CIS-suskupuolisista", vaikka pääsääntöön ei kuulu lisämääritteet. Poikkeamiin tulee lisämäärite, ei normiin joka on ihan vain mies tai nainen.
Vähän sama asia kuin jos joku syntyy ilman raajoja, niin alettaisiin selittämään että tämä on joku oma kehonlaji ja ihan normaalia ihmisellä.
Just tämä, että 99,99 prosentin pitäisi ilmoittaa olevansa ei-transeja, vaikka se promille on poikkeus pääsäännöstä. Lisäksi ideologiseen kieleen pakottaminen on vallankäyttöä. Sukupuolitunteen asettaminen sukupuolen määrittelijäksi tekee naisista oman sukupuolensa alalajin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rowling känselöitiin, kun kritisoi, että biologisia naisia kutsutaan menstruoiviksi ihmisiksi. Jos joku kutsuisi mua menstruoivaksi ihmiseksi, saisi tuntea nahoissaan.
Biologisiksi naisiksi syntyneet kategorisoidaan näin, niin kyllä on naisasialiike tehnyt työnsä turhaan.
Oikeastaanhan siinä on taustalla se, että poikkeavuus halutaan koodata normaaliksi, ikään kuin vain yhdeksi ilmenemismuodoksi. Ei haluta kohdata sitä asiaa, että jos kokee olevansa trans, niin kaikki ei ole mennyt niin kuin pitäisi. Joko mentaalipuolella tai sitten sikiön kehityksessä on tullut joku fiba. Puhutaan "CIS-suskupuolisista", vaikka pääsääntöön ei kuulu lisämääritteet. Poikkeamiin tulee lisämäärite, ei normiin joka on ihan vain mies tai nainen.
Vähän sama asia kuin jos joku syntyy ilman raajoja, niin alettaisiin selittämään että tämä on joku oma kehonlaji ja ihan normaalia ihmisellä.
Just tämä, että 99,99 prosentin pitäisi ilmoittaa olevansa ei-transeja, vaikka se promille on poikkeus pääsäännöstä. Lisäksi ideologiseen kieleen pakottaminen on vallankäyttöä. Sukupuolitunteen asettaminen sukupuolen määrittelijäksi tekee naisista oman sukupuolensa alalajin.
Näin kyllä. Olisin varmaan muunsukupuolinen tai joku fluidi näillä määritteillä, koska minulla ei ole mitään naisidentiteettiä. Jos naiseuden katsotaan edellyttävän sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä transöyhöttäjiä kun katsoo, niin vaikuttaa siltä ettei heidän elämässään juuri muuta ole kuin sukupuolen miettiminen. Ja sitten kuitenkaan se heidän käsityksensä siitä heidän tavoittelemastaan sukupuolesta ei ole luonnollinen ja selkäytimestä tuleva, (miten voisikaan olla) vaan enemmänkin karikatyyri, ulkopuolelta muodostettu näkemys ja stereotypia.
En tiedä mikä on transöyhöttäjä, mutta useimmat transsukupuolisethan eivät erotu muusta massasta. Heitä vain tapaa tietämättä tavanneensa. Karikatyyrit ja stereotypiat ovat enemmän julkisesti esiintyvien ihmisten juttu. Eivät monet cissukupuolisetkaan ole kuin sometähtinä paistattelevat kollegansa.
Transsukupuoliset kyllä pääsääntöisesti erottaa, mistä tulee tämä käsitys että ei erottaisi? On erittäin harvinaista, että joku saavuttaa ulkonäöllisesti niin erehdyttävän tason, ettei sitä huomaa ensivilkaisulla. Viimeistään kun he avaavat suunsa niin sen huomaa äänestä. Suuri osa ei edes käy läpi koko prosessia ja huonoimmillaan esitys on jopa surkuhupaisaa.
Ja ei, ei ole mikään pakko olla "passable" mutta sitten ei kyllä pidä odottaa että kukaan oikeasti ottaa tosissaan.
Tietysti luulee pääsääntöisesti erottavansa, jos ei edes tajua asiaa muista kuin niistä joista sen erottaa. Varsinkin transmiehet näyttävät ja kuulostavat hormonien jälkeen useinkin niin miehiltä kuin olla ja voi.
Transmiehet ovat yleensä lyhyempiä ja sirorakenteisempia kuin miehet. Transmaskuliineilla on naisellinen x-ruumiinmuoto, josta johtuen kävely poikkeaa miehen kävelystä. Heillä on pienet jalat ja kädet, sirot kasvonpiirteet ja robottisammakon ääni anatomisista syistä johtuen. Transius paljastuu viimeistään slipoverin poistovaiheessa, vaikka siihen asti olisi ollut suht läpimenevä. Liikkuva kuva ja aitojen miesten rinnalle asettaminen ovat myös paljastavia.
Tämä transmaskuliinin pornotähden kuvakavalkadi on varsin uncanny valley viimeiseen otokseen asti *trigger warning*:
https://www.advocate.com/photography/2020/8/26/trans-sex-worker-trip-ri…
Ai kamala, miksi menin klikkaamaan? Trigger warningin lisäksi tarvitaan NSFW-varoitus. :P
Jostain syystä myös silmät ovat ihmeen paljastavat. Vaikka transmiehellä olisi muuten maskuliiniset kasvonpiirteet ja tuuhea parta, niin silmät/katse ovat naisen.
Minusta on aika turhaa jahkata sellaista, että miltä tuntuisi jos yhtäkkiä heräisi vastakkaisen sukupuolen kropassa. Eihän sellaista tapahdu. Yhtä hyvin voitaisiin pohtia, miltä tuntuisi herätä eri aikakaudessa tai vaikka jonakin eläimenä. Hauska ajatusleikki, mutta ei sen pohjalta oikein voi perustella sukupuoli-identiteettiä siten kuin se nykyään määritellään.
Itse en identifioi itseäni ensisijaisesti sukupuolen kautta. Totta kai sukupuoli vaikuttaa moneen asiaan elämässä, sitä on turha kieltää. Mutta siihen on kasvanut ja tottunut elämän varrella. Jos olisin syntynyt eri sukupuoleen, olisin kasvanut ja tottunut siihen. Koska en usko sieluihin tai vastaaviin, minun on hankala hahmottaa, miten joku voi kokea syntyneensä väärään sukupuoleen. Sellaisia ihmisiä kuitenkin on, jotka näin kokevat. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla olisi joku erityinen sukupuoli-identiteetti, joka on muusta todellisuudesta ja fysiologiasta irrallinen.