Kokeeko joku oikeasti koko identiteettinsä ja olemassaolonsa sukupuolensa kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persuille tää on ainut tapa kokea identiteetti, kun aivoissa ei kapasiteetti riitä käsitteelliseen ajatteluun. Tai siis ajatteluun. Ne tuntee liskoaivoilla.

Myös puoluetaustaa käytetään määritellessä muiden identtiteettiä.

Rotuja meillä on yhtä monta kuin on puolueita, aina vaalien kynnyksellä.

Voitaisko jo palata identiteettien määrittelyyn musiikkimaun kautta, jooko.

En korosta itsessäni naista, vaikka tunnen itseni täyspäiseksi naiseksi. Mä olen tehnyt monenlaisia töitä jotka yleensä on miesten töitä.  En lajittele onko tämä naisten tai miesten  työtä.  Mä teen kotona kaikki nikkaroinnit ja vaihdan lamput, sulakkeet , korjaan polkupyörän  ja siinä välissä laitan ruuan ja kudon puikoilla.  Auton tankkaus jää myös yleensä mun tehtäväksi ja renkaitten vaito huoltamolla yms.

Pukeutumisessa en korosta naiseutta, vaan pukeudeun naisten tavisvaatteisiin.

Mutta en voisi kuvitella olevani mies jos joku luulisi mua mieheksi suuttuisin ja näyttäsin taivaan merkit.

a

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko jo palata identiteettien määrittelyyn musiikkimaun kautta, jooko.

Todellakin! Mihin on hävinnyt musiikki-identiteetti?

a  kirjain tuli tekstiin vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persuille tää on ainut tapa kokea identiteetti, kun aivoissa ei kapasiteetti riitä käsitteelliseen ajatteluun. Tai siis ajatteluun. Ne tuntee liskoaivoilla.

Myös puoluetaustaa käytetään määritellessä muiden identtiteettiä.

En minä kenenkään muun identiteettiä määritä, mutta olet varmaan tietoinen tästä ketjusta, jossa jokunen persu yrittää selittää, millaisia MUIDEN pitäisi olla HEIDÄN mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persuille tää on ainut tapa kokea identiteetti, kun aivoissa ei kapasiteetti riitä käsitteelliseen ajatteluun. Tai siis ajatteluun. Ne tuntee liskoaivoilla.

Onko persu nytkin seurassasi? Näkeekö muutkin tämän persun?

? Ei todellakaan ole. Onko sulla kukkaa sätkässä?

Vierailija kirjoitti:

Mt ongelmaiset kyllä

Ei kaikki mielenterveysongelmaiset.

Ainoastaan ne, joilla on sukupuoli-identiteetin häiriö/dysforia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko jo palata identiteettien määrittelyyn musiikkimaun kautta, jooko.

Todellakin! Mihin on hävinnyt musiikki-identiteetti?

Tämä muuten ihan oikeasti aiheutti minulle pahaa dysforiaa teininä. En välillä kuunnellut mitään musiikkia, koska en halunnut määrittyä musiikkimakuni kautta.

Vinkeä dokumentti transnaisten raikkaasta ja modernista naiskäsityksestä:

What is a Woman: Wrong Answers Only

https://odysee.com/@Skirt_Go_Spinny:7/Wrong-Ans-Only-1:b

(koko rivi täytyy kopioida)

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkentaa, millaiseksi naiseksi identifioituisin, niin kysymyksessä olisi jotain järkeä. Naisiakin on niin moneen junaan, korkokengillä ja matalapohjaisilla.

Ainakaan sellaiseksi naiseksi en identifioidu kuin korkeushyppääjä Jade ja 90 % muista sukupuolen vaihtajista.

t. meikitön nainen matalakantaisissa

Lapsena kuulin joskus puhuttavan sellaisista naisista. Kukaan ei koskaan kertonut, että mikä se sellainen nainen on. Heistä puhuttiin hiljaa, kuiskuttaen.

Sellaisista miehistä en koskaan kuullut puhuttavan. Korville sain jos kysyin asiasta.

Kyä näi o!

T. Valo-Pilkku Rantakarhu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun alan miettiä asiaa, niin tosiaankaan ajattele koskaan sukupuoltani. Olen vain olemassa sellaisena kuin olen.
Näytän miltä näytän ja pidän mistä pidän.

Entäpä jos ympäristö laajasti olisi vakaasti sitä mieltä että näytät ihan toisen sukupuolen edustajalta kuin olet? Eikö se saisi sinua tuntemaan mitään?

Kumman identifiointi on sitten se "todellinen"?

Jos identifioin itseni kissaksi vaikka olen biologisesti ihminen, joka ei ole päivääkään elänyt oikeana kissana, ja muut identifioivat minut ihmiseksi, niin kumman identifikaatio on "oikeudenmukaisempi" sosiaalisessa ympäristössä?

Se miksi itse identifioidun vai se miksi muut minut identifioivat, koska kukaan ei näe sisinpääni. He vain hahmottavat biologisen olemukseni, "kuoreni", joka on kuin käyntikortti.

Voin tietysti painostaa ja aivopestä muut pitämään minua kissana mutta en voi estää sitä, että heidän aivot vaistomaisesti luokittelevat minut ihmiseksi joka yrittää imitoida kissaa. He ehkä kohteliaisuuttaan kohtelevat minua kuin kissaa kun he tajuavat että identifioidun kissaksi.

Voin tietysti lakiteitse vaatia, että he pitävät minua kissana, mutta en voi sille mitään, että he identifioivat minut päässään ihmiseksi aivan samoin kuin itse identifioidun kissaksi ja eikö heillä ole siihen yhtä suuri oikeus kuin minulla on identifioida itseni kissaksi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle olisi aika kova pala herätä jonakin päivänä karvaisena miehenä, että kyllä sillä siinä mielessä on minulle väliä. Jos heräisin karvaisena naisena, niin se ei olisi puoliksikaan niin paljon väliä. Oikeastikko te olette sitä mieltä, että teille olisi yhdentekevää kummassa ruumiissa heräisitte jos näin kävisi?

Kyllä. Mies ei kylläkään ilahtuisi, ja koska olisin hetero myös miehenä, tulisi ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sukupuoli on oikeasti iso osa suunnilleen jokaisen ihmisen identiteettiä. Sitä ei vain huomaa jos asiassa ei ole mitään ristiriitaa tai ongelmaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Mutta vaikka jokainen keskiverto mies voi kokeilla laittaa mekon päälle ja mennä kulkemaan se päällä kaupungilla. Eikö tunnu yhtään missään? Ja jos tuntuu niin mistä se mahtaa johtua?

Onko sukupuoli kuitenkin sitä, että pukeutuu esimerkiksi mekkoon/housuihin tai tykkää pinkistä väristä ja muita stereotypioita? Vai olisikohan kyse kuitenkin ominaisuudesta, joka on riippumaton näistä?

Kulttuuriset stereotypiat ei ole sama kuin sukupuoli.

Ei sukupuoli ole niitä mutta ne symboloivat monille tiettyihin sukupuoliin liittyviä asioita. Eli jos identifioidut tiettyyn sukupuoleen niin sinulla on isolla todennäköisyydellä myös joitain siihen sukupuoleen liitettäviä ulkoisia merkkejä tai käytösmalleja. Ne eivät siis ole sama asia kuin sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti mutta niiden ulkoisia merkkejä.

Ja jos äkkiä liitätkin itseesi sellaisia ulkoisia merkkejä jotka yleensä liitetään toiseen sukupuoleen niin se tuo aika äkkiä esiin sen miten se alkaa häiritä myös sitä omaa kokemusta omasta sukupuoli-identiteetistään. Monen miehen olisi hankala tuntea itsensä kovin miehekkääsi vaaleanpunainen mekko päällä mutta kyllä vaikka farkut ja sininen teepaita.

Höpsis. Minä koen itseni ihan yhtä naiseksi mekko tai ruutupaita ja farkut päällä. Ei se naiseus ole niissä vaatteissa. Ja kumpikaan vaatekappale päällä en suuremmin koe todellisuutta sen kautta, että olen nainen.

Mulla on ikä vaikuttanut sukupuolisuuteen. Nuorena koin olevani androgyynimpi, 20+-iässä oli vahva naiskokemus, 25-40 taas androgyynimpää aikaa, 40+ naispuoli vahvempi. Ja tällä naispuolella tarkoitan nimenomaan biologiaan liittyviä juttuja. Biologia on enemmän läsnä ehkä vaiheissa, joissa hedelmällisyys muutoksessa. En ole tehnyt lapsia, mutta se 20+-ikä olis ollut biologisesti, jaksamisen kannalta jne. paras aika. Ja nyt 40+ olis todella se viimeinen aika.

Tyyli jne. on pysynyt samana. Oon sen verran vanha, että tyyli ei tarkoita sukupuolta eikä se sisäinen kokemuskaan mene biologian yli (uskon kyllä että joillain menee).  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun alan miettiä asiaa, niin tosiaankaan ajattele koskaan sukupuoltani. Olen vain olemassa sellaisena kuin olen.
Näytän miltä näytän ja pidän mistä pidän.

Entäpä jos ympäristö laajasti olisi vakaasti sitä mieltä että näytät ihan toisen sukupuolen edustajalta kuin olet? Eikö se saisi sinua tuntemaan mitään?

Minua luultiin lapsena ja teininä jatkuvasti pojaksi koska minulla oli lyhyet hiukset ja pukeuduin "poikien" vaatteisiin. Se ei koskaan haitannut minua ja korjasin ainoastaan jos vaikka joku sanoi että meinasin mennä väärään vessaan tai sain poikien pukukopin avaimen uimahallissa. Sillä mitä jotkut tuntemattomat ajattelivat ei ollut mitään merkitystä.

Sama. Olin vaan et höh. 

Vierailija kirjoitti:

En korosta itsessäni naista, vaikka tunnen itseni täyspäiseksi naiseksi. Mä olen tehnyt monenlaisia töitä jotka yleensä on miesten töitä.  En lajittele onko tämä naisten tai miesten  työtä.  Mä teen kotona kaikki nikkaroinnit ja vaihdan lamput, sulakkeet , korjaan polkupyörän  ja siinä välissä laitan ruuan ja kudon puikoilla.  Auton tankkaus jää myös yleensä mun tehtäväksi ja renkaitten vaito huoltamolla yms.

Pukeutumisessa en korosta naiseutta, vaan pukeudeun naisten tavisvaatteisiin.

Mutta en voisi kuvitella olevani mies jos joku luulisi mua mieheksi suuttuisin ja näyttäsin taivaan merkit.

a

Kunnon äijä

En koe. Viisikymppisenä kyllästyttää tämä jatkuva sukupuolen kyttääminen. Työpaikallakin on tästä oireita ja olen jo kerran ärähtänyt nuoremmille kollegoille, että keskitytään työntekoon, eikä sukupuolen arvailuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle olisi aika kova pala herätä jonakin päivänä karvaisena miehenä, että kyllä sillä siinä mielessä on minulle väliä. Jos heräisin karvaisena naisena, niin se ei olisi puoliksikaan niin paljon väliä. Oikeastikko te olette sitä mieltä, että teille olisi yhdentekevää kummassa ruumiissa heräisitte jos näin kävisi?

Entä karvattomana miehenä?

Olen nainen ja mua on luultu nuorena pojaksi kun oli lyhyt tukka. En siitä ikinä pahoittanut mieltäni.

Nykyään ihmisillä ei ole minkäänlaista itseironiaa ja kaikki ottavat itsensä ja asiansa haudanvakavasti. Onko se huonoa itsetuntoa, että velvoittaa kaikki ihmiset suhtautumaan itseensä tietyllä tavalla. Jotenkin narsistista, että välitetään niin paljon mitä muut ajattelevat ja sitten raivokkaasti hyökätään, jos joku erehtyy kutsumaan miestä hameessa mieheksi, vaikka hän "tuntee" olevansa nainen.