Ihmiset jotka eivät jaksa tehdä 40 tunnin työviikkoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkoa on aines työelämässä nykyään.

Tämä! Asia on toinen jos on hyvä palkka. Itsellä ollut heikompi taloudellinen tilanne ja pahimmillaan työviikot yli 70h, kyllä niistäkin selvitty. Silloin aina ihmettelen kun joku on niiiiiin väsynyt 40h, mutta ehkä sitten kuormittava työ.

Tuollaisen köyhän sietääkin raataa.

Se 40h on vain paperilla eikä päde käytännössä kun pitää tehdä parinkin ihmisen työt. Porukkaa lähtee ja uusia ei palkata tilalle. Työpäivät venyy ja jatkuva kiire. Pakko tehdä nopeesti jolloin työnjälki kärsii (eli määrä, ei laatu).

Meillä saa kellokortilla olla saldoa max +30h kuum viimeisenä päivänä, ylimääräiset leikkaantuu eikä niitä tunteja makseta eikä niitä voi pitää vapaana. Ylimenevät ei ehdi pitää vapaana. Jatkuvaa saldojen kyttäämistä ja työpäivien pituutta suhteutettava niin ettei ylimääräistä tule. Ilmaiseksi en töitä tee.

Lopputulos kun tätä rumbaa kestänyt vuosia ja loppua ei näy on kiukkuisia ihmisiä työpaikalla, vihaisia asiakkaita, virheitä joiden korjaamiseen menee aikaa, ihmiset sairastelee, burn outeja jne jne. Saikutkaan ei auta kun mikään ei muutu sinä aikana muuta kuin pahemmaksi.

Tätä on jaksettu nyt noin 15vuotta (uraa takana 26v) ja vielä pitäis jaksaa noin 20vuotta.

Työntekijälle tippuu murut siitä mitä ison kv-firman johtoon, mutta pitäisi tehdä jonkun toisen pussiin niska vääränä töitä koska ???

Luuletko ap saavasi nöyristelystä vielä joskus mitalin? Ymmärrän et on tylsä kisata oravanpyörässä kun näkee että porukka lähteekin kesken muihin kivoihin juttuihin, mutta voit pitää häkkisi. En todellakaan ala tuhlaamaan elinaikaani siihen että saisin esim 10% isomman asunnon ja auton.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun elämäntilanteesi niin raskas ,että toivot samaa muillekin vai mistä kumpuaa noin vaativa mieli?

On. Tuollaisen köyhän p*skakasan elämä on ankeaa. Nauran matkalla nautiskelemaan vapaistani.

t. 30h/viikko

Uus sukupolvi väsyy helpommin töissä. On loppuun palamisia ja sairaslomia haettu nyt entistäkin enemmän. Itse yrittäjänä huomannut, jopa vanhemmissa työntekijöissä parempaa asennoitumista työelämään.

Koska pärjään vähemmällä ja mulla on ELÄMÄ :)

Kun ei jaksa niin ei jaksa. Suoritin yamk:n ottamalla töistä vapaapäiviä, yleensä noin 4-6 pv kuukaudessa. Lähiopetuspäivät töistä vapaata. Silti tein viikonloput aina kouluhommia koko 1,5 vuoden ajan.

Nyt opiskelen ammatilliseksi opettajaksi työn ohella. En jaksa tehdä 40-tuntista työviikkoa ja työaikakin lyhennetty 80-prosenttiseksi. Olen usein iltaisin opiskelemassa, on monenlaista teams-kokousta ja luentoa. Kirjoitan tehtäviä valmiiksi. Lisäksi tietysti lähiopetuspäivät. Ihan puhki, vaikka periaatteessa en tee edes täyttä työaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhullut on outoa porukkaa.

Näillä energianhinnoilla, lainan korkojen nousulla, ruuan kallistumisella, oli paljon helpompaa tehdä extratyötä hetken kuin kituuttaa tuskissaan kun ei selviä.

Mutta olen myös ihmetellyt miten toiset väsyy niin kauheasti jo vaikka 30h työviikosta.

Isoäitini mietti samaa ja pohti, että onko lapsia rokotettu 90-luvulta lähtien jollain vaarallisella rokoteella, kun ruoka on parempaa kuin ennen, aikaa harrastaa on enemmän kuin ennen, työt aloitetaan vanhempina kuin ennen, lapsia saadaan vähemmän kuin ennen ja silti kolmekymppiset ei jaksa mitään, vaan masentuvat. Töissä on eläkeläisiä, jotka edelleen jaksavat, mutta lapsensa eivät työhön kykene sen vaativuuden takia. Samaa siltä eläkeläiseltä töissä vaaditaan, mutta ei hän ennätä masentumaan.

Ei välttämättä ole kyse vain siitä ettei jakseta vaan elämän arvot ovat myös erilaisia. Arvostetaan enemmän omaa vapaa aikaa ja nähdään työelämän olevan vain jotain mitä täytyy suorittaa saadakseen rahaa. Nähdään asioiden läpi.

Oma työni on kävellä ja seisoskella ulkona 8h päivässä. Yllättävän paljon kävely ja seisoskelu rasittaa kehoa, jolloin työpäivän jälkeen ei oikein jaksa mitään. Kävelyä tulee päivän aikana useita kilometrejä ja askeliakin 8000-15000 . Rasitus on sama kuin ulkoilmakonserteissa seisoskelu.

Kun kävelee viikossa 50 kilometriä niin on vielä lauantainakin jalat kipeät, sunnuntaina sitten normaali ja taas maanantaina sama rumba. Työpäivä alkaa klo 7 ja päättyy klo 15.30 tämä siis 8h. Työmatkaan menee 45 min autolla suuntaan. Eli 6.15 pitää kotoolta lähteä ja perillä 16.15 noin. Herätys klo 5.15 itsellä.

Kyllä mä ymmärrän että kaikki ei jaksa 40h viikossa, varsinkaan talvella. Eilen oli yli 10 astetta pakkasta, tänään vapaata. Töitä ei ole edes 40h viikossa mutta on sentään vähän edes. Rikastumaan ei pääse vaikka tekisi 40h viikossa, matala palkka ja auton kustannukset pitävät siitä huolen. Autoon menee pelkkään bensaan yli 50e viikossa, kuukaudessa 200e ja kesällä meni lähemmäs 300e pelkkään työmatkan bensakuluun. + vakuutukset ja tulevat korjaukset ja arvonalenema. Autoista lypsätään paljon, ilman sitä ei pääse työpaikalle. Oravanpyörä on valmis.

Ne on ne päivän parhaat 8 tuntia jotka joutuu viettämään töissä, lisäksi työmatkat, meno-paluu joten päivästä kuluu itseasiassa n. 9-10 tuntia työn takia jos ei asu ihan työpaikan vieressä.

Vapaa-ajalle jää vain muutama repaleinen tunti aamulla ja illalla ja nukkumiseen on saatava se yhdenjaksoinen n. 8 tuntia yöllä.

Nyt tietysti joku heittää sen "ennenvanhaan" kortin jossa sanotaan että ennen oltiin maalla aamusta iltaan töissä, mutta se on ollut työtä suoraan itselle omaksi hyväksi ja työtahti on ollut sen mukaan kuin itseä huvittaa, ei ole ollut pakkotahtista eikä ole ollut pomoja selän takana kellottamassa ja pieksämässä nopeampiin suorituksiin. Ketään ei ole haitannut jos ruokatauko tai kahvitauko on venähtänyt vähän pidemmäksi kuin 10-12 minuuttia...

Siis missä sanotaan ettei jaksa? Jos voin tehdä neljässä päivässä viiden päivän työt niin miksi en saisi tehdä niin? Sehän osoittaa vain että aikaisemmin on oltu laiskoja?? Vai onko taustalla suomalainen kateus?? Tietenkään nelipäiväinen viikko ei ehkä toimi kaikilla aloilla ja sillä olisi työllisyysastetta nostava vaikutus tuottavuuden kasvun ohella ja se olisi aika ikävää???

Mulle riittää 6 tuntia töitä päivässä. Saan ihan tarpeeksi palkkaa ja jää vielä vähän säästöönkin joka kuukausi.

Tulisiko katsoa montako tuntia tehty vai mitä saatu aikaiseksi? Nyt useammassa yrityksessä kokeiltu lyhyempää työaikaa ja työntekijät ovat olleet tuottavampia. Aiheuttaako pidempi työaika siis tehottomuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhullut on outoa porukkaa.

Näillä energianhinnoilla, lainan korkojen nousulla, ruuan kallistumisella, oli paljon helpompaa tehdä extratyötä hetken kuin kituuttaa tuskissaan kun ei selviä.

Mutta olen myös ihmetellyt miten toiset väsyy niin kauheasti jo vaikka 30h työviikosta.

Isoäitini mietti samaa ja pohti, että onko lapsia rokotettu 90-luvulta lähtien jollain vaarallisella rokoteella, kun ruoka on parempaa kuin ennen, aikaa harrastaa on enemmän kuin ennen, työt aloitetaan vanhempina kuin ennen, lapsia saadaan vähemmän kuin ennen ja silti kolmekymppiset ei jaksa mitään, vaan masentuvat. Töissä on eläkeläisiä, jotka edelleen jaksavat, mutta lapsensa eivät työhön kykene sen vaativuuden takia. Samaa siltä eläkeläiseltä töissä vaaditaan, mutta ei hän ennätä masentumaan.

On se työelämän kuormitus myös muuttunut pelkästään tietotulvan ja uusien järjestelmien/ohjelmien osalta. Asiantuntijatyössä voi olla se 7h non-stop nettipalaveriputkea, jossa aihe ja osallistujat vaihtuvat minuutissa. Hädintuskin pääset vessaan päivän aikana ja näiden palavereiden päälle mailiboksi tulvii, on käytävä kaikkia läpi tulee 100-150 päivässä ja siihen päälle chatti laulaa kun kollegat kysyy jotain ja puhelimessa asiakkaat. Moniajo on uuvuttavaa, jossain väissä pitää valmistella seuraavan päivän palaverit jne. Kolme screeniä ja jokaisella jotakin menossa koko ajan ja taustalla avotoimiston hälinä. Kyllä se väsyttää

Eiköhän tämä ns ammattisanaston viljely täällä *vauva.fi:ssä* ole aika kuormittavaa myöskin!? Pikkuisen on liioittelun makua; ymmärrettävästivsitä haluaa tehdä/ tuntea itsensä tärkeäksi/ korvaamattomaksi.

Täälläkin vallitsee vinouma, jonka mukaan ennen olisi kaikki tehneet kauheasti töitä. Ei tehneet ennenkään. Oli paljon pienten lasten äitejä, jotka oli osa-aikatyössä. Esim. oma äitini 70-luvun loppupuolelta 80-luvun puoliväliin kirjoitteli työssään lääkärien saneluita puhtaaksi klo 7-12 joka arkipäivä.

Muistelen, että päivähoidossakin oli vielä silloin systeemi, että oli puolipäivähoito tai kokopäivähoito. Puoli päivää maksoi puolet. Sehän myöhemmin muutettiin, ettei äidit tekisi niin paljon osa-aikatyötä.

Minun tätini oli kyläkoulun keittäjänä, ja hänelläkään ei ikinä ollut täyttä työaikaa. Hän meni aamulla, laittoi ruuan, lapset kävi syömässä ja sitten hän hoiti tiskit ja lähti kotiin. Kesät oli ilman työtä. Se 2 kk kesäloma oli varmaan osasyy siihen, että viihtyi sellaisessa työssä. Oli siis koulutettu ihminen, joka teki keittolan työtä pienellä palkalla. Nyt on jo eläkkeellä. Nyt ei taida enää olla tuollaisia työpaikkoja, kun on keskuskeittiöt ja kyläkoulujen koko kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Siis missä sanotaan ettei jaksa? Jos voin tehdä neljässä päivässä viiden päivän työt niin miksi en saisi tehdä niin? Sehän osoittaa vain että aikaisemmin on oltu laiskoja?? Vai onko taustalla suomalainen kateus?? Tietenkään nelipäiväinen viikko ei ehkä toimi kaikilla aloilla ja sillä olisi työllisyysastetta nostava vaikutus tuottavuuden kasvun ohella ja se olisi aika ikävää???

Ei aikaisemmin ole oltu laiskoja, vaan työn luonne on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Oma työni on kävellä ja seisoskella ulkona 8h päivässä. Yllättävän paljon kävely ja seisoskelu rasittaa kehoa, jolloin työpäivän jälkeen ei oikein jaksa mitään. Kävelyä tulee päivän aikana useita kilometrejä ja askeliakin 8000-15000 . Rasitus on sama kuin ulkoilmakonserteissa seisoskelu.

Kun kävelee viikossa 50 kilometriä niin on vielä lauantainakin jalat kipeät, sunnuntaina sitten normaali ja taas maanantaina sama rumba. Työpäivä alkaa klo 7 ja päättyy klo 15.30 tämä siis 8h. Työmatkaan menee 45 min autolla suuntaan. Eli 6.15 pitää kotoolta lähteä ja perillä 16.15 noin. Herätys klo 5.15 itsellä.

Sun ei tarvitse sitten kuluttaa aikaasi kuntosalilla! Aina löytyy jotain positiivista.

Kyllä mä ymmärrän että kaikki ei jaksa 40h viikossa, varsinkaan talvella. Eilen oli yli 10 astetta pakkasta, tänään vapaata. Töitä ei ole edes 40h viikossa mutta on sentään vähän edes. Rikastumaan ei pääse vaikka tekisi 40h viikossa, matala palkka ja auton kustannukset pitävät siitä huolen. Autoon menee pelkkään bensaan yli 50e viikossa, kuukaudessa 200e ja kesällä meni lähemmäs 300e pelkkään työmatkan bensakuluun. + vakuutukset ja tulevat korjaukset ja arvonalenema. Autoista lypsätään paljon, ilman sitä ei pääse työpaikalle. Oravanpyörä on valmis.

Mä en jaksa tehdä 40h/vko, vaikka olen 31v ja perusterve. On vain muutakin elämää kuin työ.

Haluan ehtiä harrastaa, kokata terveellistä ruokaa, siivota ja palautua tarpeeksi. Aina kokopäivätyössä olen muutaman kuukauden jälkeen jo ihan loppu ja alan masentua. Tähän vaikuttaa toki varmasti myös, etten ole löytänyt tarpeeksi mielekästä ja motivoivaa työtä.

Mutta lähtökohtaisesti en aio tehdä 40h/vko mitään. Vähempikin riittää.

Koska työn tuottavuus (jos ymmärrät termin), ei asiantuntijarooleissa ole kiinni siitä paljonko tunteja tekee. Liian pitkät päivät ja viikot vain sisältävät höttöä ja alkavat häiritsemään ajattelua. Se että tehdastyöläisen, sairaanhoitajan ja vaikka satamavartian työn tuottavuus seuraa pitkälti tehtyä tuntimäärää, ei enää päde puhuttaessa johdon konsultista, arkkitehdistä tai vaikka kestävän kehityksen johtajasta. Se ei mene niin, että jos kestävän kehityksen johtaja on tunnin enemmän töissä per päivä, niin firman hiilidioksidipäästöt pienenee x prosenttia ensi vuonna.

Parempi tää trolli on kuin se pesukoneen kotiinkuljetus 🤔👌