Uskotko kadotuksen olemassaoloon?

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.



Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma.





Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös. Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Mithralainen teksti:



"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)



Joka ei syö minun ruumiistani ja juo minun verestäni, niin että hän tulee yhdeksi minun kanssani ja minä hänen kanssaan, se ei saa tietää pelastusta. (Mithralainen kirjoitus)





Kristinuskon teksti:



Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.





Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Kristityillä ei ole kadotusta muilla on omat oppinsa. 

Kristityt on lunastettu jo vapaaksi vanhoista. 

Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?

1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.



Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.

Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.



Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:

Zarathustra vs. Jeesus



Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".

Hänet kastettiin joessa.

Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.

Paholainen kiusasi häntä erämaassa.

Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.

Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".

Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.

Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.

Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.

Hänet surmattiin.

Hänen uskonnollaan oli eukaristia.

Hän oli "lihaksi tullut sana".

Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.



Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä

Mithralaisuuden ja kristinuskon oppien läheisyys on johtanut siihen, että molemmille uskonnoille on yhteisiä monia osatekijöitä.



Mithralaiset näkivät Mithrassa valon jumalan ja tulevan Vapahtajan - ihmiskunnan vapauttajan. Kristityt näkivät Kristuksessa saman Vapahtajan. Kristus on Jumalan poika ja Mithra on Jumalan poika.



Kristus syntyi neitsyestä ja Mithra syntyi neitsyestä. Jopa mithralaisten ja kristittyjen joulumyytit ovat hyvin samankaltaisia



Mithra, samoin kuin Kristus, on välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä.



Sekä Kristus että Mithra toteuttavat Isä Jumalan tahtoa, joka lähetti heidät maan päälle, sillä erotuksella, että Kristus on Jahven poika ja Mithra Ahura-Mazdan poika (huomaa, että muinaiset juutalaiset samaistivat Jahven persialaiseen Ahura-Mazdaan, kuten Raamattu kaunopuheisesti todistaa).





Kristuksen maallinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten



Kristuksen maanpäällinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten, ja demonien joukot - Angra-Manyun kätyrit - kukistettiin.

Mutta lopullinen voitto pimeyden voimista on mithralaisten mukaan mahdollinen vasta maailman olemassaolon viimeisenä päivänä, jolloin Mithra tulee tuomitsemaan ihmiskunnan. Kristillinen eskatologinen perinne on erittäin lähellä persialaisen jumalan kannattajien näkemyksiä - myös kristityt puhuvat toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta.



Mithran nousu Ahura-Mazdan valtaistuimelle maallisen tehtävänsä lopussa liittää hänet myös Kristukseen, joka täytti Isänsä tahdon maan päällä ja palasi taivaaseen.



Jopa kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka on äärimmäisen lähellä toisiaan - siellä ja siellä esiintyy ristin kuva, sillä erotuksella, että mithralaiset kuvasivat ristin ympyrän muotoisena. Risti ympyrässä on vanhin aurinkosymboli, joka löytyy monista perinteistä.



Mithraismi ja kristinusko.

Ensimmäisinä vuosisatoina jKr. mithralaisuus oli kristinuskon vakava kilpailija, sillä Mithraa pidettiin pelastajana, joka näytti ihmisille tien ikuiseen elämään. Monet tutkijat uskovat, että Mithran syntymäpäivästä 25. joulukuuta tuli Kristuksen syntymäpäivä juuri siksi, että nämä kaksi vahvinta uskonnollista järjestelmää olivat rinnakkain samaan aikaan ja samassa paikassa. Nyt käytännössä kukaan ei kiistä zarathustralaisuuden vaikutusta kristinuskoon Mithrasin mysteerikultin kautta. Kristinuskoon liittyvistä mithralaisista ajatuksista voidaan mainita legenda jumalasta ja paimenista, jotka tulivat palvomaan vastasyntynyttä, pyhällä vedellä kasteleminen, sunnuntain viettäminen jumalalle omistettuna päivänä, ehtoollinen leivän ja viinin kanssa sekä usko jumala-ihmisen taivaaseen nousemiseen. Mithrakultin papit sekä kristityt teologit lupasivat mithralaisille ylösnousemuksen sielun kuolemattomuuden.

Helluntailainen eksyttää käännyttää juutalaisuuteen lain alle sitten alkaa huutaa uudesti syntymää ja miten pitää hävittää koulutodistukset ja työtodistukset sekä antaa heille tavarat asunnot sitten pelastuu ylös tempaukseen joka onkin huijausta manalasta meditaatiota. Kristityn on hyvä pysyä kristittyjen kanssa ja kestää nämä eksytykset. 

Tuolloisen Rooman valtakunnan alueella kauan ennen kristinuskon syntyä ja sen aikana oli monia kuolevia ja nousevia jumalia. Ja kyllä, he olivat jumalia - jotkut jopa puoliksi jumalia, puoliksi ihmisiä, jotka olivat jumalallisia tai maagisia sukujuuria, aivan kuten Jeesus (Joh. 1:1-18; Matt. 1:18-25; Luuk. 1:26-35; Fil. 2:6-8 ja Room. 8:3). Ja kyllä, he kuolivat. Ja olivat kuolleita. Ja kyllä, heidät herätettiin sitten takaisin henkiin; ja he elivät edelleen, vielä voimakkaampina kuin ennen. Jotkut palasivat takaisin samassa ruumiissa, jossa he kuolivat; jotkut elivät toisen elämänsä vielä voimakkaammissa ja taianomaisemmissa ruumiissa kuin missä he kuolivat, kuten Jeesus teki (1. Kor. 15:35-50 & 2. Kor. 5:1-10).

Jotkut jättivät tyhjiä hautoja tai hautapaikkoja; tai heidän ruumiinsa katosivat.Aivan kuten Jeesus.



Jotkut palasivat elämään kolmantena päivänä kuoleman jälkeen. Aivan kuten Jeesus.



Kaikki jatkoivat elämään ja hallitsemaan taivaassa (ei maan päällä). Aivan kuten Jeesus.



Jotkut jopa kävivät maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen pitämässä viestiä opetuslapsille tai seuraajille ennen taivaaseen nousemista. Aivan kuten Jeesus.

Kulttuurinen diffuusio ja synkretismi tuottavat määritelmän mukaan aina eroja alkuperäisten, olemassa olevien uskomusten ja tuloksena syntyvien uusien uskomusten välille.

Ajatukset, jotka ovat todistetusti laajalle levinneitä (monet erilaiset neitseestäsyntymiset; monet erilaiset ylösnousemukset), nähdään kulttuurisesti yhteisinä (neitseestäsyntyminen; ylösnousemus), ja tämä yhteisyys mukautetaan sitten tiettyyn uskomusjärjestelmään, jolloin luodaan uusi uskonto.



Prosessiin liittyy aina muutos: erojen luominen.



Nämä erot ovat se, mitä alkuperäinen, omaksuva kulttuuri tuo mukanaan ja mitä sitten lisätään, jotta omaksuttu kulttuuri muuttuisi.

Juutalainen peite. Eikä luvattu maa olekaan täällä muiden mailla. Ollut koskaan. 

Yhteistä on, että on olemassa kuolema ja ylösnousemus. Kaikki muu on sekoitus synkretisoituja ajatuksia lainaavista ja lainatuista kulttuureista, jotta saadaan aikaan uusi ja ainutlaatuinen jumala ja myytti.

Lähes jokainen kulttuuri loi ja popularisoi sellaisen: egyptiläisillä oli sellainen, traakialaisilla oli sellainen, syyrialaisilla oli sellainen, persialaisilla oli sellainen ja niin edelleen.



Juutalaiset olivat itse asiassa myöhässä luomassa omansa Jeesuksen Kristuksen muodossa. Siitä ei vain tullut suosittua juutalaisten keskuudessa, ja siksi se päätyi pakanoiden uskonnoksi.



Mutta jos keneltä tahansa oppineelta uskonnonoppineelta olisi vuonna 1 eKr. kysytty: Jos juutalaiset olisivat keksineet yhden tällaisen jumalan, miltä se näyttäisi?, he olisivat kuvailleet koko kristinuskon täydellisesti, ennen kuin sitä oli edes olemassa. Se ei voi olla sattumaa.

Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat seuraavat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jäävät vain niiden yhteiset piirteet):



Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja (jotka ovat usein kehittyneet aiemmista maatalouskulteista).

Ne takaavat yksilölle hyvän paikan tuonpuoleisessa elämässä (huoli, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).

Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).

Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).

Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).

Eikö tämä kuulostakin entistä enemmän kristinuskolta?



Kunhan sekoitetaan mukaan juutalaisuuden kulttuurisesti erityiset piirteet, joiden kanssa se synkretisoitui, kuten messiaanisuus, apokalyptisuus, pyhien kirjoitusten uskominen ja erityisesti juutalaiset ajatukset ylösnousemuksesta - sekä juutalainen soteriologia, kosmologia ja rituaalit ja muut juutalaisuudelle ominaiset asiat, kuten seksuaalisuuden vastenmielisyys ja pakkomielle veren sovitukseen ja korvaaviin uhreihin jne. Ennen kuin sitä oli edes olemassa.

Kadonneet kadotti luvatun maan.

Tämä yhteinen paketti oli todellakin yksinkertaisesti synkretisoitu juutalaisilla elementeillä, ajatuksilla, vaatimuksilla ja herkkyyksillä.



Tarina yksinkertaisesti juutalaistettiin. Ja sieltä syntyi kristinusko.



Erot ovat juutalainen elementti. Samankaltaisuudet ovat sitä, mitä omaksuttiin laajalle levinneistä mytheemeistä, jotka riehuivat suosiolla kaikkialla heidän ympärillään.

ON TULLUT AIKA KOHDATA TÄMÄ TOSIASIA. JA LAKATA KIELTÄMÄSTÄ SITÄ.



On aika päästä sen yli.



YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Strukturalismista vaikutteita saaneissa mytologian tutkimuksissa mytheemi on kerronnan rakenteen yleinen perusyksikkö (johon liittyy tyypillisesti hahmon, tapahtuman ja teeman välinen suhde), josta myyttien ajatellaan rakentuvan - minimaalinen yksikkö, joka on aina jaettu muiden, toisiinsa liittyvien mytheemojen kanssa ja joka on koottu eri tavoin (niputettu) tai yhdistetty monimutkaisemmiksi suhteiksi. Esimerkiksi kreikkalaisen Adoniksen ja egyptiläisen Osiriksen myyteillä on useita yhteisiä elementtejä, mikä saa jotkut tutkijat päättelemään, että niillä on yhteinen lähde, eli kulttuurien välityksellä tai kulttuurista toiseen siirtyneet kuvat, joille on liitetty uusia tulkintoja kuvatusta toiminnasta sekä uusia nimiä ikonien eri lukemissa.

Kuoleva ja nouseva Jumala-myteemi



Kaikki nämä pelastusjumalat eivät olleet kuolevia ja nousevia jumalia. Se oli alamyteemi. Itse asiassa kuolevat ja nousevat jumalat (ja pelkät ihmiset) olivat laajempi mytheemi, sillä esimerkkejä oli runsaasti myös tunnettujen pelastajakulttujen ulkopuolella (annan jäljempänä lähes täydellisen luettelon). Mutta pelastajakulttujen sisällä syntyi erityinen kuolevan ja nousevan jumalan laji. Ja Jeesus vastaa mitä suurimmassa määrin tuota myteemiä.

Muut tässä yhteydessä esiintyneet pelastajajajumalat kokivat intohimoja, joihin ei liittynyt kuolemaa.



Esimerkiksi Mithras koki jonkin suuren kärsimyksen ja kamppailun, jonka kautta hän sai kuoleman yli hallitsevan voiman, jonka hän sitten jakaa kulttiinsa vihittyjen kanssa.





Maininnat ylösnousemuksesta mithralaisuuden opetuksena näyttävät koskeneen hänen seuraajiensa tulevaa kohtaloa (mikä vastaa persialaisen zarathustralaisen käsitystä yleisestä ylösnousemuksesta, jonka juutalaiset myöhemmin lainasivat).

Validi metodologia on korvattu apologeettisella retoriikalla.

Kun sanomme, että Jeesus Kristus syntyi ilman sukupuoliyhteyttä, hänet ristiinnaulittiin, hän kuoli, nousi kuolleista ja nousi taivaaseen, emme esitä mitään uutta tai erilaista kuin mitä te uskotte niistä, joita te kutsutte Jumalan pojiksi.

Myteemi on yksinkertaisesti kuolema. Kuolema on kuolema. Kärsimys ja kuolema. Kuoleman tarkka tapa voi vaihdella vapaasti. Sillä ei ole mitään merkitystä myytin olemassaololle ja vaikutukselle. Se on vain yleisen abstraktion erityinen instantiointi.

Ja Justinuksen väite (että Saatana keksi nämä väärennetyt uskonnot hämmentääkseen ihmisiä) edellyttää, että Justin oli samaa mieltä siitä, että mytheemi oli olemassa: sitä todellakin levitettiin demonisesti, useita kertoja. Tarkoituksellisesti.

Samoin Justinus huomaa, että mytheemi ei ole neitseellinen syntymä, vaan sukupuoleton hedelmöittyminen. Josta monet esimerkit oli jo popularisoitu pakanallisessa mytologiassa (sattuu vain olemaan myös esimerkkejä todellisista neitseellisesti syntyneistä jumalista). Ja argumenttinsa (jonka mukaan "paholainen" jäljitteli tarkoituksellisesti Jeesuksen mythemiä etukäteen) perusteella Justinus hyväksyi selvästi saman periaatteen kuoleman jälkeisen ylösnousemuksen osalta.

Justinus hyväksyi selvästi saman periaatteen kuoleman jälkeisen ylösnousemuksen osalta: ylösnousemuksen erityinen tarkka metafysiikka saattoi vaihdella vapaasti, samoin kuin tarkka kuoleman tai hedelmöittymisen menetelmä.



Myteemi koostuu ainoastaan abstraktiosta: paluu elämään. Jotenkin. Jollain tavalla. Sanomme, että ainakin ruumiillisesti. Mutta millainen ruumis (sama, uusi, kuolevainen, kuolematon), sillä ei ollut merkitystä. Jos sillä olisi ollut, Justin olisi esittänyt väitteen, että nuo jumalat eivät oikeasti heränneet henkiin. Mutta tuo argumentti ei koskaan tullut hänelle mieleen. Eikä kenellekään muullekaan kolmen ensimmäisen vuosisadan apologeetalle.

Muinaiset kristityt tiesivät hyvin, ettei heidän kuolevassa ja nousevassa jumalassaan ollut mitään uutta. Ei ainakaan mytologian osalta.



He väittivät ainoastaan, että hänen erityinen toteutuksensa oli parempi ja ainoa, joka todella tapahtui.



He eivät keksineet typeriä nykyaikaisia väitteitä siitä, että kuoleva ja ylösnouseva jumala -myyttejä EI OLISI OLLUT OLEMASSA tai että ne eivät olisi kuuluneet yhteiseen myyttiin, jonka kaikki tunsivat.

Zalmoxis



Zalmoxis oli myös ylösnoussut pelastaja. Kreikkalaiset pilkkasivat häntä palvovaa traakialaista kulttia ja keksivät polemiikin, jonka mukaan hän ei oikeasti kuollut, vaan piiloutui vain luolaan ja esitti siten kuolleista ylösnousseensa. Mutta tämä polemiikki kertoo meille, että traakialaiset todella uskoivat Zalmoxiksen kuolleen ja nousseen kuolleista ja ilmestyneen opetuslapsille maan päällä todistaakseen sen.

Hänen opetuslapsensa uskoivat sitten, että he hyötyisivät hänen voimastaan, joka toisi heidät iankaikkiseen elämään paratiisissa.

Kirjassa, josta tuli vakiolukemista niissä retoriikkakouluissa, joita kaikkien kristittyjen raamatunkirjoittajien on täytynyt käydä vain voidakseen kirjoittaa niin monimutkaisia teoksia kreikaksi kuin he tekivät, Herodotos kertoo, että Zalmoxis ruokki maanmiestensä johtajia salissa ja opetti heille, ettei hän eikä hänen vieraansa eikä kukaan heidän jälkeläisistään koskaan kuolisi.



Herodotos kertoi, että hän ja hänen vieraansa tai kukaan heidän jälkeläisistään ei koskaan kuolisi, vaan että he menisivät paikkaan, jossa he eläisivät ikuisesti ja saisivat kaiken hyvän, ja katosi sitten maan alle kolmeksi vuodeksi, kun traakialaiset toivoivat häntä takaisin ja surivat häntä kuolleena, ja sitten neljäntenä vuonna hän ilmestyi traakialaisille, ja näin he tulivat uskomaan, mitä hän oli heille kertonut, käyttäen näin omaa ylösnousemustaan todisteena omastaan.

Tarinaan kuuluu, että nämä kultistit uskoivat pelastusjumalansa ruumiilliseen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Sillä vain siten Herodotoksen siteeraamassa kreikkalaisessa polemiikissa olisi järkeä, sillä siinä kuvitellaan, että Zalmoxis ilmestyy samassa ruumiissaan ja vierailee seuraajiensa luona todistaakseen, että hän oli jälleen elossa - eikä vain näkynyt näyissä tai aaveena.

En tietenkään usko. En ole myöskään ateisti, vaan uskon kohtaloon. Jonkunhan se on säädeltävä kohtaloammekin, mutta se ei ole minkään tunnetun uskontokunnan pyhiin lukeutuva.

Inanna

Inanna on varhaisin tunnettu ylösnoussut jumala. Hänestä on olemassa selkeä kertomus kuolemasta ja ylösnousemuksesta savitauluissa, jotka on kaiverrettu Sumeriaan yli tuhat vuotta ennen kristinuskoa ja joissa kuvataan selvästi hänen nöyryyttämisensä, oikeudenkäynti, teloituksensa ja ristiinnaulitsemisensa sekä hänen ylösnousemuksensa kolme päivää myöhemmin.

... ja kolmen päivän ja kolmen yön kuluttua hänen avustajansa pyytävät hänen ruumistaan ja herättävät hänet henkiin..., ja Inanna nousi sen mukaan, mikä oli ollut hänen suunnitelmansa koko ajan, koska hän tiesi, että hänen isänsä varmasti herättäisi minut henkiin.

TAAS KUTEN KRISTINUSKO, VAIKKA TARINA ON PALJON VANHEMPI.

Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä.



Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu.



Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta.



Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.



Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.



Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.



Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.



Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.



Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on apokalyptinen tapahtuma kuin osa ikuista MYYTTIEN kiertokulkua, koska se on juutalainen panos, joka on fuusioitunut kuolema- ja ylösnousemus-motiiviin.



Juuri nnin on kuoleva ja ylösnouseva jumala juutalaistettaisiin. Samoin uhrilahjan ja sovituksen veritaikuuden rooli hänen kuolemansa kehystämisessä, mikä on täsmälleen juutalaisen temppelin sovituksen kopiointia.

Samoin uhrisynnin ja sovituksen verimagian rooli hänen kuolemansa kehystämisessä, joka on täsmälleen juutalaisen temppelin sovitusmagian jäljitelmä (Jeesuksesta tulee näin Jom Kippur), joka on juutalaiselle soteriologialle perustavaa laatua.

Voimme siis jo odottaa sitä myös minkä tahansa juutalaisen pelastajakultin luomisessa.



Samaan aikaan hellenistisiin kontribuutioihin kuuluu Jeesuksen rooli ruumiillistuneena jumalallisena olentona (ja siten puolijumalana eikä täysin inhimillisenä), joka tässä suhteessa muistuttaa eniten Romulusta.

Samoin yhteisöllisen kontekstin hylkääminen ja sen korvaaminen tulkinnalla tulevasta yksilöllisestä pelastuksesta on juuri sitä, mitä monille muille ylösnousseille jumalille (kuten Osirikselle ja Adonikselle) tapahtui juuri hellenististen mysteeriuskontojen vaikutuksesta.

Tämä käy entistä selvemmäksi, kun alamme heittää verkkoa laajemmalle ja etsimme kaikkia myyttejä ylösnousseista jumalista ja sankareista, olivatpa ne millaisia tahansa.

Juutalaiset kammoksuivat ajatusta jumalallisista olennoista, jotka osallistuivat seksuaaliseen lisääntymiseen.



Kun siis joku juutalainen rakensi omaa ylösnoussutta, naisesta syntynyttä pelastusjumalaansa, hänen täytyi etsiä ympäriltään ideoita jumalista, jotka olivat saaneet alkunsa kuolevaisen naisen kautta ja joihin ei liittynyt seksiä. Tällaisia malleja oli monia, jotka innoittivat ajatusta (käsittelen useita niistä artikkelissani neitseellisestä syntymästä).

Se, että hänen puolijumalansa surmattiin ja herätettiin henkiin vauvana, ei myöskään sopinut messiaanisen mallin tarpeisiin, jota juutalainen tarvitsisi, joten ilmeisesti siihenkin katsottiin muita malleja (muita jumalia, joiden kuolemantarinat sopisivat paremmin juutalaisen soteriologian edellyttämään lopulliseen apokalyptiseen sovitusuhriin).





...yksi monista laajalti tunnetuista muodoista, jotka kuvaavat yhteistä motiivia ihmeellisesti syntyneestä, kuolevasta ja ylösnousseesta pelastusjumalasta - ja joista jokainen on Jeesuksen tavoin yhtä ainutlaatuinen kuin muutkin.

Ei yksinkertaisesti voida väittää, että juutalaiset, jotka loivat ajatuksen omasta ihmeellisesti syntyneestä, kuolevasta ja ylösnousseesta pelastajastaan, eivät olisi olleet millään tavalla tietoisia siitä, että heidän ympärillään, käytännössä kaikissa heidän tuntemissaan kulttuureissa, oli laajalti olemassa juuri tuollaisia pelastajia, eivätkä he olisi olleet lainkaan vaikuttuneita niistä. Se on yksinkertaisesti absurdia. Sattuma on mahdoton. Siksi edes muinaiset kristityt apologeetat eivät olleet niin hölmöjä, että olisivat väittäneet näin - tai vielä absurdimmin, ettei tällaista kuolevan ja ylösnousseen pelastajan mallia edes ollut olemassa. Totta kai sitä oli olemassa. Ja he tiesivät sen hyvin.



He päättivät syyttää siitä paholaista.



He plagioivat idean etukäteen yrittäessään luoda kulttuuria, joka sitten hylkäisi Jeesuksen tarinan vain yhtenä samanlaisena myyttinä kuin muutkin Paholaisen loihtimat. Tämä on naurettava puolustus, joka on samankaltainen kuin väite, että evoluutio on ilmeisesti väärä, koska paholainen istutti kaikki fossiilit.

Ainoa uskottava syy siihen, miksi jotkut juutalaiset keksivät juutalaisen kuolevan ja nousevan pelastusjumalan juuri tuolla alueella ja tuona aikakautena, on se, että kaikki muutkin olivat keksineet; se oli niin suosittu ja vaikutusvaltainen, niin muodikas ja tehokas, että oli väistämätöntä, että ajatus tunkeutuisi joidenkin juutalaisten tietoisuuteen ja purkautuisi näyttämölle inspiroituneena vallankumouksellisena pidetyn korruptoituneen uskon vallankumouksellisuutena.





He tietysti juutalaistivat sen.



Jeesus eroaa Osiriksesta yhtä paljon kuin Osiris eroaa Dionysoksesta tai Inannasta tai Romuluksesta tai Zalmoxiksesta.



Erot ovat juutalaisten tekemiä hienosäätöjä. Aivan kuten persialainen zarathustralainen järjestelmä, johon kuului messiaanisuus, apokalyptisismi, maailmanlaajuinen ylösnousemus, paha Saatana, joka sotii Jumalaa vastaan, ja tuleva taivas ja helvetti, jotka tekevät oikeutta kaikkien ikuisena kohtalona, juutalaistettiin, kun ne tuotiin juutalaisuuteen.





Mitään näistä ajatuksista ei ollut juutalaisuudessa ennen sitä (eikä niitä löydy mistään Vanhan testamentin osasta, joka on kirjoitettu ennen Persian valloitusta).



Kukaan ei väittänyt, että he turmelivat juutalaisuutta noilla pakanallisilla ajatuksilla (vaikka itse asiassa niin olikin).



He yksinkertaisesti väittivät, että nämä uudet ajatukset olivat kaikki juutalaisia.



Jumalan määräämiä ja välittämiä, inspiroitujen kirjoitusten ja ilmoituksen kautta.



Kristityt tekivät täsmälleen samoin.

Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä.



Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu.



Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta.



Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.

Vierailija kirjoitti:

Helluntailainen eksyttää käännyttää juutalaisuuteen lain alle sitten alkaa huutaa uudesti syntymää ja miten pitää hävittää koulutodistukset ja työtodistukset sekä antaa heille tavarat asunnot sitten pelastuu ylös tempaukseen joka onkin huijausta manalasta meditaatiota. Kristityn on hyvä pysyä kristittyjen kanssa ja kestää nämä eksytykset. 

Toiselta palstalta:



Kauheata uskoon käännyttämistä...

Anonyymi-ap

2024-08-31 10:10:58



Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.



Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.



Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..



Mark. 12:40 mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa." [Matt. 6:5]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jeesus on tie, totuus ja elämä! Ei kannata hämääntyä tässä keskustelussa levitetyistä valheista.

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Juuret?

Missä ovat kristinuskon juuret?

Uskontoa ei ole mahdollista puhdistaa vieraista aineksista, sillä jäljelle jäisi tuskin mitään. Toisaalta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. (Kuitunen 2001)

Vaikka historiallinen raamatuntutkimus ei koskaan tuotakaan varmoja vastauksia tai lopullisia totuuksia, Raamatun tekstien kirjallisten ja historiallisten ongelmien sivuuttaminen on mielestäni älyllisesti epärehellistä. (Myllykoski 2005)

 

Mistä Raamatun tekstit ovat kotoisin?

 

1. Maailman luomine

Ei mitään uutta kristinuskossa.