Uskotko kadotuksen olemassaoloon?

Ihmiset voivat olla kadotuksessa jo ihan eläessäänkin. Esim. narkkarit.

Kaikki on mahdollista. Koin hirveitä asioita vuosia. Vielä n vuosi sitten esim. työkaverit saattoivat puhua asioista minulle kuin olisin joskus paljastanut heille jotain. Kun sitten lopulta vedin aika tasan vuosi sitten naaman täyteen lihasrelaksantteja joilla olisi pitänyt elämän päättyä niin kaikki muuttui. Ihmiset käyttäytyivät normaalimmin. Sellainen vainottu olo loppui. Ihan kuin kaikki rikkonut olisi vain muistoja jotka minä ainoastaan muistan.T oki joskus todellisuuden muuttumisen takia käynyt ajatus, että olisiko täällä vain nyt selvittämässä ne viimeiset asiat jotka pitävät vankina. Vaikka maailmani tuntuu paljon realistisemmalta niin olen mielikuvituksellani kokenut kaikkea jännää. Esimerkiksi puhtaalta tuntuvan rakkauden tunteen takia tullut ilman koskettelua. Kuolemaa en pelännyt mikä oli hieno kokemus. Mieli on kehittynyt. viimeisen vuoden aikana.

Joskus pohdiskelin, että jos olisin vankina tässä maailmassa (olisin oikeasti kuollut, mutta jonkun asian takia en saisi rauhaa sielulleni) niin rakkauden takia se vankila olisi olemassa. Jumalaan uskon, mutta samaan aikaan tiedän etten tule koskaan hankkimaan lapsia. Niin paljon tunnen joutuneeni todistamaan elämäni aikana "rakkauttani", että lähes varma että lapsi syntyisi kehitysvammaisena. Parempi siis olla edes kokematta sitä. Se showdown päättyisi siihen, että en edes ajattelisi asiaa vaan rautalapiolla näyttäisin mitä mieltä olen. Uhmaan yläkertaa usein. Joskus jätän tekemättä asioita jotka olisin normaalisti hoitanut heti. Joskus pelkäsin. Nykyään en jaksa näyttää edes keskisormea siihen suuntaan. Kaikkea en hyväksy, mutta itseni takia joutunut hyväksymään asioita joihin en voi vaikuttaa. Ja kehityin kyllä henkisesti tasolle jolle en ikinä kuvitellut pääseväni. Harmi, että ne unelmat katosivat. Olin aina tyytyväinen niin vähään, mutta nyt se ei enää riitä. Samaan aikaan en halua saavuttaa suuria eli halua mainetta ja kunniaa. Varsinkaan tässä maailmassa. Minulla on rauha, mutta samaan aikaa myös joskus tyhjyys. Kykenen suurin tunteisiin, mutta samaan aikaan siitäkin olisi kiva luopua kun sen kokeminen alkaisi olla lähellä sanomalla; pitäkää tunkkinne! Joskus sekin olisi voitto. Siis häviäminen. Varsinkin kun ymmärtää arvonsa monellakin eri elämän osa-alueella. Se vaan, että oli jo ennen kehittymistään aika hyvä tyyppi pohjimmiltaan. En enkeli, mutta arvoiltani ja asenteeltani sellainen josta voi olla ylpeä jälkikäteenkin. 1/2

oskaan en ollut kateellinen tai katkera kenellekään. Vaikka ihmiset kuinka kertoisivat nykyään positiivisesta vaikutuksestani heihin niin en tunne kuin olisin elänyt koskaan itseäni varten. On hieno tunne toki, että inspiroi muita puheillaan. Ei silti kukaan sitä ymmärrä minkä reitin on joutunut kävelemään yksin peloissaan. Pelko lopulta poistuu. Ei pelota avautua muille, mutta ei se hyödytäkään mitään. Ymmärrän kyllä miten pieniä omat kokemukseni ovat vaikka no Nelson Mandelaan tai johonkuhun muuhun verrattuna. En juuri koskaan ole valittanut elämäni aikana tai ole vaatinut mitään spesiaalia. Ehkä aavistuksen sen takia inhoan itseäni vaikka muuten rakastaisinkin ihmistä joka minusta kasvoi. Joskus ajattelen että yläkerta ja alakerta ovat kaikki samassa maailmassa eläen kaikissa ihmisissä. Tietoinen ajattelu on se asia jolla tehdään päätös mitä näemme muissa ja kylvämme täällä. Kun ymmärtää alitajuntaa enemmän ei sorru siihen kokoajan, että tunteet ohjaavat tekojamme. Huumorilla tykkään kyllä itseäni ylentää. Ihmisten reaktiot aivan pähkähulluihin väitteisiin joskus kertovat enemmän kuin miljoona kehua. Tykkään myös puhua tietyissä aroissa puheenaiheissa mielipiteeni vaikka joku niistä tuomitsisikin. Voi kun ei muiden tuomiot merkitse yhtään mitään, mutta jos ei saa sanoa mitä mieltä asioista niin silloin ei ole elossa.

Kaikki on mahdollista, mutta mistään ei voi tietää varmasti. Elämä täynnä mysteerejä. Mieli mysteeri. Aistit tulkinnanvaraisia. Kolmannen silmän stimulointi mahdollista, mutta jos käpyrauhasella saisi kuudennen aistin käyttöönsä niin milloin se olisi hulluutta? No aina koska avaisi maailman jota muut eivät näkisi tai tuntisi. Uskon skitsofreenikoiden esimerkiksi näkevän kerroksia jotka näkisi normaalisti vain mielensä hallitsevat ihmiset näkisivät. Jälkimmäiset ymmärtäisivät jotenkin kuinka tietyt reaaliteetit silti säilyvät vaikka jatkaisi pitkällekin mielensä rannasta avomerelle asti. Loppujen lopuksi kuitenkin pitää palata takaisin. Niezhche ei sitä ymmärtänyt vaan elämänsä lopuksi puhui hevoselleen. Tesla tykkäsi linnusta. Hienoja miehiä, mutta unohtuikohan jotain tärkeää lopulta? Antoivatko ihmiskunnalle vähän liikaa? Unohtuiko elää? 2/2

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Kuinka ateisti voisi uskoa helvettiin?

En, en usko.

Ellei sitten kadotuksella ymmärretä kirjaimellisefti katoamista, tyhjiin raukeamista.

Näin uskon, tätä pidän ainoana loogisena kohtalonamme.

Kuomemme, eikä meitä enää ole.

Olen ateisti.

Kadotushan tarkoittaa sitä ettei kuoleman jälkeen herää enää viimeisenä päivänä. Eli samaa mitä uskon koska olen ateisti.

Helvetti on eri asia.

"Monet heräjävät.." Näin on Raamatussa.  Raamattu on totuus, vaikka rakkauteen on jopa uskiksien vaikea uskoa.  Ihminen on Jumalan kuva.  Ihminenkin haluaa oikeutta, eihän muutoin kukaan raivostuisi narsistien ym. takia, joille ei aina mitään voida. Kymmeniä vuosia nalkutus jatkuu.

Jumala armahtaa vielä taivaan porteillakin koska jumalaton ihminen on pimeä päästään eikä ymmärrä oikeaa ja väärää.

Jatkan vielä sen, että itse en usko mihinkään helvettiin enkä myöskään siihen, että me ihmiset olisimme kaikki jotenkin niin pahoja, että jonkun on pitänyt uhrata itsensä meidän puolestamme väkivaltaisella kuolemalla. Kristinuskossa on sellaisia todella kielteisiä ja syyllistäviä näkemyksiä, joita en pidä henkisesti terveinä. Ne heijastelevat ikävästi myös  nämä asiat tosissaan ottavien muuhun ajatteluun ja käytökseen.

En pysty. Jos lähdetään siitä, että Raamattu tosissaan sanoo, että jumala on laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei sellainen tyyppi samaan aikaan olisi lähettämässä ihmisiä helvetin lieskoihin. Sitäpaitsi olis aika pikkumaista suuttua siitä, ettei joku juuri oikealla tavalla usko häneen tms., ehkä joku veemäinen ihminen voisi toimia noin, mutta ei ylläkuvatunlainen jumalaa.

Mietinpä vaan, että jos on olemassa ikuinen helvetti oli jokin paikka, missä sieluja piinataan vaivassa ikuisesti, niin mikä intressi Jumalalla on ylläpitä tallaista kidutuslaitosta voimassa? Eikö hän vaan voisi aikansa piinattuaan vaan vapauttaa nämä kärsivät sielut piinastaan vaikka tuhoamalla heidät pysyvästi? Miksi suotta pitää tietoisuudessa kadotettuja?

Ikuinen kidutus on loogisesti täydellinen mahdottomuus jos samassa yhtälössä on ikuinen rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen matkalla Jumalan luo.  Oletko sinä? kun asian yksinkertaistaa, on helppo sanoa mihin uskoo.

Et ole. Jumalaa kun ei kerran ole.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti uskon. Olen kristitty.

Karman laissa on mielestäni eräs sama perusajatus kuin kristinuskossa.

Kyllä. Molemmat ovat höpöpaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En toki usko, enhän usko taivaaseenkaan. Olen periaatteessa kai agnostikko, mutten tiedä, miksi kaikista maailman uskonnoista ja maailmankuvista juuri kristinuskon käsitys olisi se oikea.

Puhut harhaopeista raamattu alkaa luomiskertomuksella, -aluksi oli vain tyhjyys..jne.

Ei siellä lue että olisi joku uskonto ollut.

Siksi, raamatun uskonto on se ainoa.

Höpö höpö. Kaikki tietävät että maailma syntyi Sotkan munasta, ja siksi kalevalaisuus on se ainut oikea uskonto.

En usko, mutta sen avulla voi uhkailla ja manipuloida tyhmempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kristitty ja uskon Raamattuun jonka mukaan niin taivas kuin helvetti ovat olemassa, jompaan kumpaan joudumme kuolemamme jälkeen

Miksi Raamattu olisi oikeassa?

Siksi koska se on faktakirja.

Kummia faktoja kun raamatun mukaan pii on kolme ja lepakotkin lintuja.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Silti uskon, ettei tämä olevainen ole kaikki. Yksi todiste ovat, ehkä kornia, kummitukset, joista perheelläni on useita havaintoja.

Tarkoitat kuvitelmia, et havaintoja.

Joo uskon, yhtä paljon kuin joulupukin olemassaoloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kristitty ja uskon Raamattuun jonka mukaan niin taivas kuin helvetti ovat olemassa, jompaan kumpaan joudumme kuolemamme jälkeen

Mistäs se meidän sielu sitten on meihin syntymässämme tullut jos se nyt sitten menee jompaan kumpaan? Alkaa täyttyä nuo paikat, kun ihmisiä on historian aikana kuollut noin 100mrd. Onko siellä myös neanderdali ihmisten sielut?

Täyttä? Kaikkeus on ääretön lisää tilaa tulee kokoajan. Sielu tulee Jumalalta.

Eli koska mitään Jumalaa ei ole, ei ole myöskään sieluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kristitty ja uskon Raamattuun jonka mukaan niin taivas kuin helvetti ovat olemassa, jompaan kumpaan joudumme kuolemamme jälkeen

Miksi Raamattu olisi oikeassa?

Raamatussa on Totuus kaikesta. Ja Raamattu on uskomattoman looginen kirja.

Juu. Totuus, kuten että pii on kolme tai lepakot ovat lintuja. Ja todella looginen, jopa niin looginen että esim. Juudas kuolee sekä hirttäytymällä että syöksymällä alas jyrkänteeltä sekä parisataa muuta vastaavaa täysin selittämätöntä ristiriitaa.

Raamattu ei väitä lepakot linnuiksi. Kyse on hepreankielisestä sanasta ; siivekkäät eläimet!

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa pelotella. Pelottelu kuuluu tuohon mitä itänaapurissa juuri tehdään, pelolla alistetaan ihmisiä julmuuteen, pelkoon ja vihaan.

Abrahamilaiset uskonnot  (ainakin kristinusko ja islam) pelottelevat. Jos ei olisi ikuista helvetin pelkoa, ihmisiä ei olisi niin helppo manipuloida ja hallita.

Kyllä. Ja jos helvetti olisi edes jokseenkin uskottava konsepti, ei sen tarvitsisi olla kuin vähän taivasta epämiellyttävämpi paikka pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi. Mutta koska se on niin läpikotaisin epäuskottava sepustus, pitää kuvitelmissa tehdä siitä niin hirveä, että arveluttaisi ottaa edes sitä häviävän pientä riskiä, että se sittenkin on todellinen.

Pelko ei ole oikea motiivi uskoon tulemiselle. Ei voi rakastaa sitä, jota pelkää,  eikä voi pelätä sitä, jota rakastaa.

Miksi juuri Raamattu, kun kaikki muutkin abrahamilaiset uskonnot, väittävät olevansa oikeassa. Totuus on vain ja ainoastaan heidän omansa. Myös muslimit arvostavat Jeesusta suuresti. Miksi Raamattu. Eiks se ole aika musta-valkoista.

Miksi ainoastaan Raamattu, miksi ei ainoastaan Toora, ainoastaan Talmud, ainostaan Avesta - zarathustralaisuuteen liittyvä, muinaisen Persian pyhien kirjoitusten kokoelma. Avesta on kirjoitettu muinaispersialaisella avestan kielellä. Zarathustra - monien oppineiden tavoin hänellä ei ollut onnea kotimaassaan. Siellä kukaan ei kuunnellut häntä, joten hän lähti Iraniin. Koska Iranissa ei ollut filosofista koulua, hän osoittautui älykkäimmäksi. Zarathustra ymmärsi, että Jumala oli hyvä. Mutta miksi maailmassa oli niin paljon pahaa? Miksi paha oli ylipäätään olemassa? Pahuuteen liittyvä ongelma oli Zarathustran kaltaisille ihmisille erittäin tärkeä kysymys. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja monien karismaattisten nykyajan ajattelijoiden tavoin hänellä oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen maailmassa niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa." Sen jälkeen Zarathustra päätteli, että itse asiassa on kaksi jumalaa. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja osoittautui, että Zarathustran näkökannasta tarkasteltuna oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Sittemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.

Joten tämä käsite Jumalasta ja paholaisesta TULI SIELTÄ. Mutta kukaan ei nykyään tiedä sitä ja kaikki otetaan sana-sanalisesti.