Lue keskustelun säännöt.
Adoptio ja terveydentila?
22.02.2023 |
Minua kiinnostaa adoptio aiheena valtavasti. Olen mitä todennäköisemmin jäämässä lapsettomaksi endometrioosin takia. Tähän asti olen uskaltanut haaveilla adoptiosta, mutta nyt kuulin, että adoptiotoimistot tarkistavat terveydentilan todella tarkkaan. Voisiko tässä esteenä olla juuri kivulias endometrioosi tai nuoruudessa sairastettu syömishäiriö, jonka terapiasuhteesta (kesto kolme vuotta) on tekstit Oma Kannassa?
Kertokaa kokemuksianne prosessista :)
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miehen jolla on vakavia mielenterveyden ongelmia ja hän on adoptioisä. Onko niin, että vain äidin diagnooseilla on väliä?
No etkä tiedä, et ainakaan miestä, jolla luki kannassa "mielisairas" ennen adoptiota
Kyllä tiedän. Lapsiparka on ollut avioerolapsi alle kouluikäisestä asti ja vuoroviikkoasunut alati vaihtuvissa uusperhevirityksissä siitä lähtien.
Mielestäni näissä tapauksissa adoptio tulisi voida perua. Irvokkaita tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa jos menneisyydessä sairastettu mielenterveysongelma on automaattinen este adoptiolle. Ymmärrän että akuutit ongelmat ovat este adoptiolle, mutta esimerkiksi trauman läpikäynyt ja siitä terapian avulla yli päässyt ihminen voi monessa tapauksessa olla vahvempi, vakaampi ja empaattisenpi vanhempi kuin sellainen joka ei ole elämässään juuri kokenut vastoinkäymisiä.
En siis itse ole adoptoimassa enkä tunne prosessia syvällisesti, kunhan pohdiskelen.
Diagnoosit vaikuttavat hyvin pitkälle ja monessa asiassa. Henkivakuutustakaan ei välttämättä myönnetä, jos taustalla on mt-ongelmaa. Tai korvauksia ei saa. On fiksua vältellä mielenterveyden diagnoosien saamista, vaikka oireita olisi.
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa jos menneisyydessä sairastettu mielenterveysongelma on automaattinen este adoptiolle. Ymmärrän että akuutit ongelmat ovat este adoptiolle, mutta esimerkiksi trauman läpikäynyt ja siitä terapian avulla yli päässyt ihminen voi monessa tapauksessa olla vahvempi, vakaampi ja empaattisenpi vanhempi kuin sellainen joka ei ole elämässään juuri kokenut vastoinkäymisiä.
En siis itse ole adoptoimassa enkä tunne prosessia syvällisesti, kunhan pohdiskelen.
Se on riski.
Aloittajasta listataan:
- traumatausta
- vaikea, vuosien hoitoa vaatinut syömishäiriö
- ei todettua hedelmättömyystaustaa, muttei minkäänlaista motivaatiota yrittää saada biologista lasta
- yksinhakija
Saat varmaan ensimmäisen vapautuvan vauvan, terveen ja aurinkoisen
Adoptio on pitkä ja rankkakin prosessi. Lisäksi voi olla mahdollista, että sillä lapsella on sitten ongelmia ja erityispiirteitä joiden kanssa pitäisi pärjätä.
Jos kokee olevansa valmis siihen, niin aina kannattaa yrittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa jos menneisyydessä sairastettu mielenterveysongelma on automaattinen este adoptiolle. Ymmärrän että akuutit ongelmat ovat este adoptiolle, mutta esimerkiksi trauman läpikäynyt ja siitä terapian avulla yli päässyt ihminen voi monessa tapauksessa olla vahvempi, vakaampi ja empaattisenpi vanhempi kuin sellainen joka ei ole elämässään juuri kokenut vastoinkäymisiä.
En siis itse ole adoptoimassa enkä tunne prosessia syvällisesti, kunhan pohdiskelen.
Ihminen on vielä aika tyhmä olento, eikä asioita osata käsitellä kuin yhdeltä kantilta.
Vanha ketju. Kumppanuusvanhemmuus. Hoidot voi tehdä joko Kreikassa tai Bulgariassa.
https://letsbeparents.com/#download
https://www.co-parentmatch.com/
Hoidot:
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/ivf-in-vitro-fertilisation
https://www.whatclinic.com/fertility/greece/ivf-in-vitro-fertilisation
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Endometrioosi on tuskin ongelma mut tuo aikaisempi syömishäiriö voi olla. Sinuna en sanoisi siitä lääkärille enkä sossuille mitään jos se on ollut ja mennyt kauan sitten. Ainakin aikaisemmin lääkärinlausunto piti olla adoprosessin alussa ja siihen kävi lääkäriksi ihan yksityinen tavallinen lääkäri. Tavallinen lääköri tuskin kaivaa papereistasi kaikki vanhat diagnoosit. Otettiin kyllä jotain verikokeita.
Prosessin aikana siihen joutui kysymään välillä uuden lääkärilausunnon. En muista kauanko lääkärinlausunto oli voimassa. Varmaankin ihan alussa tarvittiin ja sitten kun lähetettiin hakupaperit hakumaahan. Joku kommentoi haittaako kilpparin vajaatoiminta. Itselläni sellainen puhkesi kesken adoprosessin (adoprosessi kesti vuosia) ja muistan ehkä 4-5 v lasta odotettuani hakiessani lääkärinlausunto, että oman työterveyteni lääkäri keuhkosi, että hän ehdottomasti kirjoittaa todistukseeni, että minulla on kilpparin vajis. Yritin pyytää voisiko jättää kirjoittamatta kun meillä se on ihan helposti lääkkeillä hoidettava tauti, joka ei estä lapsien hankintaa, mutta adomaissa sekin voidaan katsoa vakavaksi. No lääkärihän kirjoitti sen mun todistukseen. Teki niin mieli kysyä tehtäiskö Suomessa ihmisille abortti, jos on kilpparin vajaatoiminta. Marssin siis toiselle lääkärille ja sain todistuksen, jossa kilpparin vajaatoimintaa ei sanottu.
Olen nykyisin adoptiovanhempi.
Vierailija wrote:
Miksi et ap yritä omaa lasta keinohedelmöityksellä tai luomullakin? Adoptiossa voi tulla mitä tahansa vastaan, jos sinne edes pääsee päätymään.
Itse olen saanut lapsen endometrioosista huolimatta IVF- hoidoilla. Suosittelen sitä!
Näköjään pääasia olisi nyt ettei ap:n vatsanahka veny ja vaurioidu tai hän alkaa taas oksentelemaan. Lapsi hänelle olisi suotava silti. Sori kun en symppaa sua, ap.