Mies pelaa liikaa koneella

Kyllä se peli innostus laantuu ajan kanssa , sitten keksii taas muuta tekemistä . Nauti nyt omasta ajasta .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Ai että, tuli tuosta kuvailustasi ja näppiksen hakkamisesta niin muistot mieleen, että nousi niskakarvat pystyyn.

Heillä oli peliporukan kanssa jokin ryhmä ja yhteispelit olivat raideja ja niihin meni aikaa ja missään nimessä ei saanut olla mitään häiriötä, varmaan olisi pissinyt pulloon ilman minun läsnäoloa, kun koneen äärestä ei voinut poistua.

Eksä yleensä pelasi kuulokkeet korvilla ja kommunikointi hänen kanssaan oli juuri tuota. Joskus oli äänet päällä tai kuulokkeista kuului hiljaisessa kämpässä läpi. Vuosia eron jälkeen työkaveri katseli tauoilla puhelimestaan äänet päällä jotakin turnausta, tunnistin sen heti. Työkaveri oli ihan innoissaan, että sähän vissiin tiedät peleistä. En hennonut sanoa nuorelle jätkälle että joo, sivusta ja lähinnä aiheuttavat ikäviä flasbackejä.

Juu, sama täällä. Muistikirjoissa on merkintöjä miten yhteiset menot ja jutut vähenivät ja esim muuttokin venyi, koska jostain pelistä ilmestyi jokin uusi lisäosa tms joka bugisuudesta huolimatta piti olla samantien tulilla kun joku kellonlyömä löi.

Minä tavallaan leikin yksin kotia nuo vuodet, ja vaikka itsekin pidän myös erilaisista videopeleistä, en ole koskaan päästänyt niitä viemään aikaa esim. sosiaaliselta yhdessäolemiselta. Kävi ilmi ajan myötä, että exä myös valehteli kavereilleen, etten "päästänyt" johonkin reissulle, baariin tms, kun oli jotain suunnitelmia - ja vietti senkin illan pelin parissa .... Sieltä oli sitten hyvä könytä sänkyyn aamuneljältä ja ihmetellä että miksei toisen tee mieli. Mitään huomiota, hellyyttä, läheisyyttä, keskusteluja tai sen semmoista ei Kerennyt, mutta onhan ne naiset hankalia?

Sen jälkeen olen ollut hyvin varautunut peliharrastajia kohtaan, ja samalla myös muihin innokkaisiin harrastajiin. Jos vaikla harrastaa urheilua sillä tasolla, että on kisoja ja haluaa olla kärkisijoilla, sekin aika on jostain otettava.

Hei Olen Mustafi,

Miehetön.

Voin tarjota sinulle pelisessiota karvanopillani.

Kiinnostaako?

Soita?

Iloiset Terveiset

Mustafi.

miehellä ongelma uhkapelaamisen kanssa ja sitten siirtyi pelaamaan koneella videopelejä. eikös tossa tilanteessa pitäisi olla iloinen?

Vierailija kirjoitti:

miehellä ongelma uhkapelaamisen kanssa ja sitten siirtyi pelaamaan koneella videopelejä. eikös tossa tilanteessa pitäisi olla iloinen?

Siirtyi yhdestä riippuvuudesta toiseen riippuvuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan miehiä.

Niinhän me kaikki. Ei muuten tällä palstalla roikuttaisi.

Ap täällä! Onpas tänne tullut paljon kommentteja ja kokemuksia, jotka monet kuulostivat tutuilta.

Tuli yksi muisto mieleen kun tuolla joku kirjoitti siitä viivyttelystä pelaamisen takia, niin sama täällä ja se on päivittäistä. Monta kertaa (about joka päivä) olen joutunut odottamaan jäähtyneen ruoan kanssa että toinen "saa" pelata loppuun pelin. Joudun aina pyytää häntä lopettamaan pelaamisen ja se on alkanut tuntua jotenkin melkein nöyryyttävältä, ihan kuin joutuisin anella sitä häneltä että hän viitsii suoda aikaansa myös meille??

Yksi unohtumaton hetki oli kun olin valmistanut meille hartaudella pitkään himoitsemiani kesärullia. Olin kiertänyt kolme kauppaa että löydän riisipaperilevyjä ja käytin pitkän ajan siihen että saan kaikki vihannekset pilkottua ja aseteltua pöydälle. Te ketkä kesärullia ootte syöneet, tiijätte että ne levyt pitää pehmittää kuumassa vedessä ennen rullailua ja ruokana se on sosiaalista, istutaan yhdessä ja rullaillaan täytteitä ja dippaillaan.

Se koko juttu meni IHAN PILALLE kun toinen ei edes katsettaan kääntänyt pelistä ja hän ei pystynyt lopettaa pelaamista ja alkuun yritin kärsivällisesti odottaa mutta sitten mua alkoi ottaa tosi paljon päähän se tilanne ja aloin sitten vaan yksin rullailemaan ja syömään niitä rullia toisen hakatessa fifaa. 

Olen monta kertaa yrittänyt selittää hänelle miten pahalta musta tuntuu se mutta hän ei ymmärrä. 

Meillä oli tästä itse asiassa eilen sitten aika kova väittely ja nyt minusta on alkanut tuntua siltä, että en vaan jaksa katsella tätä meininkiä enää ja ero on käynyt mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aika vaikeita juttuja. Kuten tässäkin keskustelussa tulet huomaamaan, pelaaminen on pyhä harrastus jota pitää saada harjoittaa kaikki valveillaoloaika miinus se mikä menee töissä.

Toisaalta kyllähän aikuinen ihminen saa tehdä vapaa-ajallaan mitä lystää. Taas toisaalta on ymmärrettävä ettei toisen aikuisen ihmisen tarvitse katsoa kun toinen juurtuu pelituoliin kiinni.

Itse en katsoisi tuollaista, mutta en myöskään pyrkisi sitä rajoittamaan. Ei kuulu tyyliin. Pakkaisin kamani ja etsisin miehen jolla elämä ja askareet ovat tasapainossa.

Sama. Etenkin kun ei oo lapsia, niin helpompi lähteä. Se toinen on prioriteettinsa valinnut ja nyt se et ole sinä ja teidän yhteinen aika. 

Vierailija kirjoitti:

Nythän tässä on käynyt niin et musta on tullut se ärsyttävä motkottava nainen joka riistää miehen vähätkin ilot.

Toivoisin niin että hän näkisi hieman minunkin kannan tässä.

Toisen aikuisen ihmisen velvollisuus ei ole täyttää sun tarpeita tai viettää vapaa-aikaansa kuten sä haluat. Sun velvollisuus on pitää itsestäsi huolta ja järkätä itsellesi hyvä elämä eli miettiä haluatko olla tuon kanssa vai et. Mitä siitä saat? Mitä toi suhde antaa ja tekee sulle? Realismia peliin. 

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Näissä nainen valittaa miehen pelaamisesta -skenaarioissa on musta vähän sellainen äiti ja teinipoika -viba. Itelle tappais seksielämän, jos miehelle täytyis jostain elämän perusasiasta nalkuttaa jotta hoituu tai muuten ottaa vanhemman vastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Näissä nainen valittaa miehen pelaamisesta -skenaarioissa on musta vähän sellainen äiti ja teinipoika -viba. Itelle tappais seksielämän, jos miehelle täytyis jostain elämän perusasiasta nalkuttaa jotta hoituu tai muuten ottaa vanhemman vastuu. 

Kirjoitin tuon viestin ja todellakin suhteessamme oli tuo asetelma. Se myös oli yksi suuri tekijä ettei suhteemme toiminut. Tuo pelaaminen vaikutti paljon isommalla osa-alueella, kuin silloin edes tajusin. Kaikkein mieluiten jätkä olisi istunut kotona pelaamassa eikä tehnyt mitään muuta ellen olisi välillä "pakottanut". Ja siitä tuo äiti ja poika-olo tuli. Hän keksi myös kaikkia selityksiä ja verukkeita, miksi nyt ei kannata poistua neljän seinän sisältä. Oli osittain varmasti vaan laiskakin, mutta kyllä iso syy oli, että oli niin koukussa tuohon pelaamiseen.

Suurimman osan ajasta annoin hänen pelata rauhassa, olen mukautuva luonne ja halusin että hän on tyytyväinen "suhteessamme". Silloin tällöin jouduin piiskaamaan muihin tekemisiin,ugh.

Ja tuota moni vertaa nyt että "olisi mikä tahansa muukin harrastus" niin se vie aikaa. Nuo e-urheilupelit on kyllä vähän oma lukunsa. Tarkoitan näitä pelejä missä kuulutaan johonkin jengiin ja täytyy pelata koko ajan että joku "taso" pysyy. Nuo ovat harvemmin sellaisia pari kertaa viikossa- harrastuksia. Vievät hirveästi aikaa ja koukuttavat.

Jos johonkin liikuntaharrastukseen menisikin aikaa niin enemmän se on ok, kuin tuo. Kannattaa ap miettiä jaksatko jatkaa tuota.

Vierailija kirjoitti:

Kun naiset saa rajoittaa miehen pelaamista jos siihen menee liikaa aikaa niin saako mies rajoittaa naisen somettamista jos siihen menee liikaa aikaa?

Ei tietenkään, koska se on eriasia.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä! Onpas tänne tullut paljon kommentteja ja kokemuksia, jotka monet kuulostivat tutuilta.

Tuli yksi muisto mieleen kun tuolla joku kirjoitti siitä viivyttelystä pelaamisen takia, niin sama täällä ja se on päivittäistä. Monta kertaa (about joka päivä) olen joutunut odottamaan jäähtyneen ruoan kanssa että toinen "saa" pelata loppuun pelin. Joudun aina pyytää häntä lopettamaan pelaamisen ja se on alkanut tuntua jotenkin melkein nöyryyttävältä, ihan kuin joutuisin anella sitä häneltä että hän viitsii suoda aikaansa myös meille??

Yksi unohtumaton hetki oli kun olin valmistanut meille hartaudella pitkään himoitsemiani kesärullia. Olin kiertänyt kolme kauppaa että löydän riisipaperilevyjä ja käytin pitkän ajan siihen että saan kaikki vihannekset pilkottua ja aseteltua pöydälle. Te ketkä kesärullia ootte syöneet, tiijätte että ne levyt pitää pehmittää kuumassa vedessä ennen rullailua ja ruokana se on sos

Minäkin hain naiseni huomiota, kun hän katseli saippuasarjoja tauotta televisiosta. Hain auton vaihdelaatikon olohuoneen pöydälle ja aloin purkamaan sitä.

Jostain syystä hän suuttui, en ymmärrä? On ilmeisesti parempi erota?