Mies pelaa liikaa koneella

Vierailija kirjoitti:

Vie sun mies psykiatrille, se on pahasti ongelmainen ja tulee vaan pahenemaan. Älä tee lapsia sen kanssa, ei sitä kiinnosta. Narkit keksiin aina jonkun tekosyyn miks saa ruokkia addiktiotaan, aina vaan hullumpia syitä.

Tämä ap, tai ero. Sun elämä tulee olemaan addiktin hallitsemaa hel vettiä. Siitä elämästä on kaukana ihanuus, addiktio tuhoaa kaiken parisuhteessa ja jos lapsia, addiktivanhempi ei ole läsnä, henkisesti hukassa ja omissa sfääreissään pakonomaisesti elävä - tai paremminkin henkisesti kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska nainen, jos videopelit on liikaa naisen hauraalle egolle. :]

Kyllä minua ainakin miehenä pillu kiinnostaa enemmän kuin pelit, jotka kiinnosti ehkä 12-vuotiaana.

Odota vaan kun kasvat vielä niin kyllä siitä hohto lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun käyttää pari tonnia itseensä on se vain ihanaa ja voimaannuttavaa mutta jos mies tekee saman niin se on vastuutonta ja hirveää. On toki pelaavia naisiakin mutta mikä siinä on että lähes aina nainen vihaa pelaamista jos ei itse pelaa? Johtuuko se siittä että nainen joutuu kilpailemaan konetta vastaan miehen huomiosta vai mikä siinä vihassa on pohjimmiltaan idea?

Ihan sama pelaako se äijä vai lukeeko vaikka kirjoja. Jos se käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa niin, että kaikki kotityöt, lapsenhoito, yms kaatuu minun niskaani ja kaiken lisäksi emme koskaan vietä yhteistä aikaa , niin totta maar saa moinen ääliö kalppia mäkeen. Ei selvästikään ole parisuhteeseen ja vastuunjakoon valmis, vaan haluaa pelkästään mennä periaatteella "minä minä minä ja pelkästään sitä mikä on minulle mukavaa". Jooh, sinkkuna saat toimia juurikin noin. 

Mites minun toiminta eroaa sinun omasta kun Kyllähän selvästi sinäkin ajattelet että minä vaadin, minä tahdon ja minun kuuluu saada mitä minä määritän?

Parisuhteissa vietetään yhdessä aikaa ja tehdään yhdessä asioita, on aivan normaalia odottaa sellaista. Eihän mikään ihmissuhde pysy kasassa, jos toisen kanssa ei koskaan juttele tai tee mitään.

Jos asutaan saman katon alla, niin ne kotityöt kuuluvat molemmille hoidettavaksi, ei pelkästään toiselle osapuolelle. Työpaikkojen kahvihuoneissakin omat tiskit kuuluu tiskata, eikä odottaa että muut samaa tilaa käyttävät hoitavat ne, koska itseä ei huvita.

Yhteisistä lapsista huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille, ei vain toiselle. Kumpikin oli yhdessä luomassa uutta elämää ja on siitä pienestä ihmisestä ja hänen hoidostaan yhtä lailla vastuussa.

Nämä ovat ihan perusasioita parisuhteessa, yhdessä asumisessa sekä perheessä.

Eri

Miksi sen yhdessä tekemisen tarvii lähes aina olla sitä mitä nainen haluaa tehdä, miksi niin harvoin nainen osallistuu miestä kiinnostaviin asioihin? Kun me kaikki kuitenkin tiedämme sen että miehiä ja naisia kiinnostaa eri asiat mutta ainoastaan nainen saa pakottaa miehen tekemään naista kiinnostavia mutta mutta mies ei saa pakottaa naista mitenkään

Minulla on pelaava mies. Todellakin monta tuntia päivässä pelaa. Ei haittaa minua. Olen introvertti ja viihdyn itsekseni.

Kun vietetään aikaa yhdessä, pelit jää toiseksi. Voidaan matkustaa ja tehdä asioita yhdessä. Kotona on eri juttu ja se sopii molemmille. Minusta on vaan kiva kun mies viihtyy kotona eikä ryyppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun käyttää pari tonnia itseensä on se vain ihanaa ja voimaannuttavaa mutta jos mies tekee saman niin se on vastuutonta ja hirveää. On toki pelaavia naisiakin mutta mikä siinä on että lähes aina nainen vihaa pelaamista jos ei itse pelaa? Johtuuko se siittä että nainen joutuu kilpailemaan konetta vastaan miehen huomiosta vai mikä siinä vihassa on pohjimmiltaan idea?

Ihan sama pelaako se äijä vai lukeeko vaikka kirjoja. Jos se käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa niin, että kaikki kotityöt, lapsenhoito, yms kaatuu minun niskaani ja kaiken lisäksi emme koskaan vietä yhteistä aikaa , niin totta maar saa moinen ääliö kalppia mäkeen. Ei selvästikään ole parisuhteeseen ja vastuunjakoon valmis, vaan haluaa pelkästään mennä periaatteella "minä minä minä ja pelkästään sitä mikä on minulle mukavaa". Jooh, sinkkuna saat toimia juurikin noin. 

Mites minun toiminta eroaa sinun omasta kun Kyllähän selvästi sinäkin ajattelet että minä vaadin, minä tahdon ja minun kuuluu saada mitä minä määritän?

Parisuhteissa vietetään yhdessä aikaa ja tehdään yhdessä asioita, on aivan normaalia odottaa sellaista. Eihän mikään ihmissuhde pysy kasassa, jos toisen kanssa ei koskaan juttele tai tee mitään.

Jos asutaan saman katon alla, niin ne kotityöt kuuluvat molemmille hoidettavaksi, ei pelkästään toiselle osapuolelle. Työpaikkojen kahvihuoneissakin omat tiskit kuuluu tiskata, eikä odottaa että muut samaa tilaa käyttävät hoitavat ne, koska itseä ei huvita.

Yhteisistä lapsista huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille, ei vain toiselle. Kumpikin oli yhdessä luomassa uutta elämää ja on siitä pienestä ihmisestä ja hänen hoidostaan yhtä lailla vastuussa.

Nämä ovat ihan perusasioita parisuhteessa, yhdessä asumisessa sekä perheessä.

Eri

Miksi sen yhdessä tekemisen tarvii lähes aina olla sitä mitä nainen haluaa tehdä, miksi niin harvoin nainen osallistuu miestä kiinnostaviin asioihin? Kun me kaikki kuitenkin tiedämme sen että miehiä ja naisia kiinnostaa eri asiat mutta ainoastaan nainen saa pakottaa miehen tekemään naista kiinnostavia mutta mutta mies ei saa pakottaa naista mitenkään

Missä sanotaan että pitää aina olla sitä mitä nainen haluaa? Lähde? Onko tuollaista suhdetta olemassa, vai onko tämäkin taas omaa ajatteluasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten v i t u s s a te edes ihastutte noihin hyypiöihin, jotka istuu kaiken vapaa-ajan pelaamassa jotain hiton lapsellisia pelejä :D Moni valittaa tästä, mutta eihän tuo yllätyksenä voi tulla, koska tuo peliharrastus on varmasti alusta alkaen tiedossa. Suurin osa noista "miehistä", jotka pelaa, niin on ylipäätään peliaddikteja.

Ne on yllättävän taitavia kätkemään addiktionsa alussa. Mullekin paljastui vasta kuukausien päästä, että se ihana ja huomaavainen ujo naapurinpoika rytmittikin elämänsä 100% Wow:in ehdoilla. Nyt naurattaa, silloin ei. Oltiin kyllä nuoria, mutta joka tapauksessa tulin huijatuksi.

Tämä. Seurusteluvaiheessa voi olla tiedossa, että toinen harrastaa pelaamista, mutta se ei haittaa niitä aikoja jotka vietetään yhdessä. Sitä pelaamisen määrää kun ei näe joka päivä. Sitten totuus lävähtää kasvoille yhteen muuttaessa. Moni muukin asia suhteen alussa pidetään piilossa ja paljastuu ajan myötä, ei vain pelaaminen.

Sisareni ei tajunnut ukkonsa addiktion tasoa edes silloin kun asuivat yhdessä. Johtui siitä kun tykkäsi itse seurata sitä pelaamista vierestä ja siinä samalla puuhastella. Saattoivat kans jutella ja yhdessä kommentoida pelin tapahtumia, jos pelasi jotain juonivetoista. Oli tavallaan ukko siinä läsnä, vaikka pelasikin, vähän niin kuin yhteistä vapaa-aikaa.  

No sitten iski todellisuus pahemman kerran kun tuli lapsi kuvioihin. Sisareni jäi käytännössä täysin yksin sen kanssa. Ei kiinnostanut isää lapsesta huolehtiminen edes silloin kun oli vaimo sairaana 40 asteen kuumeessa. Itse asiassa äijä otti töistä vapaata tällä verukkeella, mutta tosiasiassa lykkäsi lapsen äidilleen ja painui pelaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun käyttää pari tonnia itseensä on se vain ihanaa ja voimaannuttavaa mutta jos mies tekee saman niin se on vastuutonta ja hirveää. On toki pelaavia naisiakin mutta mikä siinä on että lähes aina nainen vihaa pelaamista jos ei itse pelaa? Johtuuko se siittä että nainen joutuu kilpailemaan konetta vastaan miehen huomiosta vai mikä siinä vihassa on pohjimmiltaan idea?

Ihan sama pelaako se äijä vai lukeeko vaikka kirjoja. Jos se käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa niin, että kaikki kotityöt, lapsenhoito, yms kaatuu minun niskaani ja kaiken lisäksi emme koskaan vietä yhteistä aikaa , niin totta maar saa moinen ääliö kalppia mäkeen. Ei selvästikään ole parisuhteeseen ja vastuunjakoon valmis, vaan haluaa pelkästään mennä periaatteella "minä minä minä ja pelkästään sitä mikä on minulle mukavaa". Jooh, sinkkuna saat toimia juurikin noin. 

Mites minun toiminta eroaa sinun omasta kun Kyllähän selvästi sinäkin ajattelet että minä vaadin, minä tahdon ja minun kuuluu saada mitä minä määritän?

Parisuhteissa vietetään yhdessä aikaa ja tehdään yhdessä asioita, on aivan normaalia odottaa sellaista. Eihän mikään ihmissuhde pysy kasassa, jos toisen kanssa ei koskaan juttele tai tee mitään.

Jos asutaan saman katon alla, niin ne kotityöt kuuluvat molemmille hoidettavaksi, ei pelkästään toiselle osapuolelle. Työpaikkojen kahvihuoneissakin omat tiskit kuuluu tiskata, eikä odottaa että muut samaa tilaa käyttävät hoitavat ne, koska itseä ei huvita.

Yhteisistä lapsista huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille, ei vain toiselle. Kumpikin oli yhdessä luomassa uutta elämää ja on siitä pienestä ihmisestä ja hänen hoidostaan yhtä lailla vastuussa.

Nämä ovat ihan perusasioita parisuhteessa, yhdessä asumisessa sekä perheessä.

Eri

Miksi sen yhdessä tekemisen tarvii lähes aina olla sitä mitä nainen haluaa tehdä, miksi niin harvoin nainen osallistuu miestä kiinnostaviin asioihin? Kun me kaikki kuitenkin tiedämme sen että miehiä ja naisia kiinnostaa eri asiat mutta ainoastaan nainen saa pakottaa miehen tekemään naista kiinnostavia mutta mutta mies ei saa pakottaa naista mitenkään

Missä sanotaan että pitää aina olla sitä mitä nainen haluaa? Lähde? Onko tuollaista suhdetta olemassa, vai onko tämäkin taas omaa ajatteluasi?

Harvoin naisia näkee yhdessäkään autotallissa viettämässä aikaa hyvin harvan ystävän tyttöystävä suostuu osallistuun esimerkiksi pelaamiseen vaikka siihen mahdollisuus annetaan ja samaan aikaan ei ole mitään väliä mihin ostoskeskukseen menee niin näkee elämäänsä kyllästyneen näköisiä miehiä mutta ne miehet kuitenkin osallistuu siihen naisen haluamaan shoppailuun hyvin monen naisen mies joutuu osallistumaan naisen haluamaan sisustuksen muutokseen. En ole kirjannut omia havaintoja ja kokemuksia itsestä ja ystäväpiiristä mihinkään ylös et voisin tarjoilla sinulle lähteen

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Tämä. Mieheni pelaa päivittäin ja se on ok. Parisen tuntia päivässä yleensä maksimissaan. Minä puolestani palstailen ja touhuan kaikkea muuta turhanpäiväistä.

Mutta tuo mikrofoniin puhuminen on se mikä meinasi ajaa meidät takaisin eri asuntoihin parisen vuotta sitten. En edes tajunnut miten stressaavaksi kävi elää iso osa vapaa-ajastaan kotona jatkuvaa puhelinkeskustelua kuunnellen. Mieheni ei edes huuda tai kiroa pelatessaan kuin hyvin satunnaisesti, mutta silti minä olin jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa. Olin tavallaan kokoajan osana keskustelua josta en kuullut kaikkea (asuntomme on pieni).

Mies pelasi silloin vielä nykyistä enemmän, ja yhtenä lauantaina nelisen tuntia pelipuhetta kuunneltuani ilmoitin etsiväni oman asunnon. Onneksi mies ymmärsi yskän heti ja teimme järjestelyjä pelaamiselle ja muulle yhteiselolle. Hän myös vähensi peliaikaa melko dramaattisesti ja varmistelee yhä säännöllisesti onko ok että pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Onhan se nyt huutava vääryys jos naista ei koko aikaa kuunnella että sattuisko tänää olemaan muuta asiaa kuin turhanpäiväsiä juoruja tai mitä sattuu somesta löytymään ja Herran jumala jos nainen joutuu toistamaan mitä sanoo niin vähemmästäkin on terapiaan jouduttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun käyttää pari tonnia itseensä on se vain ihanaa ja voimaannuttavaa mutta jos mies tekee saman niin se on vastuutonta ja hirveää. On toki pelaavia naisiakin mutta mikä siinä on että lähes aina nainen vihaa pelaamista jos ei itse pelaa? Johtuuko se siittä että nainen joutuu kilpailemaan konetta vastaan miehen huomiosta vai mikä siinä vihassa on pohjimmiltaan idea?

Ihan sama pelaako se äijä vai lukeeko vaikka kirjoja. Jos se käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa niin, että kaikki kotityöt, lapsenhoito, yms kaatuu minun niskaani ja kaiken lisäksi emme koskaan vietä yhteistä aikaa , niin totta maar saa moinen ääliö kalppia mäkeen. Ei selvästikään ole parisuhteeseen ja vastuunjakoon valmis, vaan haluaa pelkästään mennä periaatteella "minä minä minä ja pelkästään sitä mikä on minulle mukavaa". Jooh, sinkkuna saat toimia juurikin noin. 

Mites minun toiminta eroaa sinun omasta kun Kyllähän selvästi sinäkin ajattelet että minä vaadin, minä tahdon ja minun kuuluu saada mitä minä määritän?

Parisuhteissa vietetään yhdessä aikaa ja tehdään yhdessä asioita, on aivan normaalia odottaa sellaista. Eihän mikään ihmissuhde pysy kasassa, jos toisen kanssa ei koskaan juttele tai tee mitään.

Jos asutaan saman katon alla, niin ne kotityöt kuuluvat molemmille hoidettavaksi, ei pelkästään toiselle osapuolelle. Työpaikkojen kahvihuoneissakin omat tiskit kuuluu tiskata, eikä odottaa että muut samaa tilaa käyttävät hoitavat ne, koska itseä ei huvita.

Yhteisistä lapsista huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille, ei vain toiselle. Kumpikin oli yhdessä luomassa uutta elämää ja on siitä pienestä ihmisestä ja hänen hoidostaan yhtä lailla vastuussa.

Nämä ovat ihan perusasioita parisuhteessa, yhdessä asumisessa sekä perheessä.

Eri

Miksi sen yhdessä tekemisen tarvii lähes aina olla sitä mitä nainen haluaa tehdä, miksi niin harvoin nainen osallistuu miestä kiinnostaviin asioihin? Kun me kaikki kuitenkin tiedämme sen että miehiä ja naisia kiinnostaa eri asiat mutta ainoastaan nainen saa pakottaa miehen tekemään naista kiinnostavia mutta mutta mies ei saa pakottaa naista mitenkään

Missä sanotaan että pitää aina olla sitä mitä nainen haluaa? Lähde? Onko tuollaista suhdetta olemassa, vai onko tämäkin taas omaa ajatteluasi?

Harvoin naisia näkee yhdessäkään autotallissa viettämässä aikaa hyvin harvan ystävän tyttöystävä suostuu osallistuun esimerkiksi pelaamiseen vaikka siihen mahdollisuus annetaan ja samaan aikaan ei ole mitään väliä mihin ostoskeskukseen menee niin näkee elämäänsä kyllästyneen näköisiä miehiä mutta ne miehet kuitenkin osallistuu siihen naisen haluamaan shoppailuun hyvin monen naisen mies joutuu osallistumaan naisen haluamaan sisustuksen muutokseen. En ole kirjannut omia havaintoja ja kokemuksia itsestä ja ystäväpiiristä mihinkään ylös et voisin tarjoilla sinulle lähteen

Älä nyt esitä että te haluatte naiset mukaan sinne autotalliin. Tai häiritsemään sitä pelihetkeä kommunikoinnilla. Shoppailemaan menemme mieluummin naisseurassa tai yksin, miksi sinne pitää tunkea mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Onhan se nyt huutava vääryys jos naista ei koko aikaa kuunnella että sattuisko tänää olemaan muuta asiaa kuin turhanpäiväsiä juoruja tai mitä sattuu somesta löytymään ja Herran jumala jos nainen joutuu toistamaan mitä sanoo niin vähemmästäkin on terapiaan jouduttu

Onko sen naisen kanssa pakko olla suhteessa, jos sillä ei kerran ole mitään kiinnostavaa sanottavaa eikä sen kanssa voi tehdä mitään kiinnostavaa?

Kerro miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun käyttää pari tonnia itseensä on se vain ihanaa ja voimaannuttavaa mutta jos mies tekee saman niin se on vastuutonta ja hirveää. On toki pelaavia naisiakin mutta mikä siinä on että lähes aina nainen vihaa pelaamista jos ei itse pelaa? Johtuuko se siittä että nainen joutuu kilpailemaan konetta vastaan miehen huomiosta vai mikä siinä vihassa on pohjimmiltaan idea?

Ihan sama pelaako se äijä vai lukeeko vaikka kirjoja. Jos se käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa niin, että kaikki kotityöt, lapsenhoito, yms kaatuu minun niskaani ja kaiken lisäksi emme koskaan vietä yhteistä aikaa , niin totta maar saa moinen ääliö kalppia mäkeen. Ei selvästikään ole parisuhteeseen ja vastuunjakoon valmis, vaan haluaa pelkästään mennä periaatteella "minä minä minä ja pelkästään sitä mikä on minulle mukavaa". Jooh, sinkkuna saat toimia juurikin noin. 

Mites minun toiminta eroaa sinun omasta kun Kyllähän selvästi sinäkin ajattelet että minä vaadin, minä tahdon ja minun kuuluu saada mitä minä määritän?

Tarkoituksellisesti ignoorasit koko kommentin pointin. Selitä miten on reilua, että parisuhteessa mies käyttää koko päivän pelaamiseen samalla kun naisen pitää hoitaa kaikki kotityöt sekä lapsi, minkä jälkeen hänellä onkin huomattavasti vähemmän aikaa omille harrastuksilleen, eikä sitä yhteistä aikaa vietetä lainkaan. Mitä järkeä on tällaisessa yksipuolisessa "parisuhteessa"? Ei mitään. Pysykää sinkkuina, jos heti itketään kuin vauvat ilman tuttiaan, kun pitää kompromisseja tehdä. Kompromissit kuuluvat jokaiseen parisuhteeseen. Vastuuta kotitöistä ja lapsenhoidosta jaetaan, molemmille suodaan aikaa omiin harrastuksiin, plus vietetään sitä yhteistä parisuhdeaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Ai että, tuli tuosta kuvailustasi ja näppiksen hakkamisesta niin muistot mieleen, että nousi niskakarvat pystyyn.

Heillä oli peliporukan kanssa jokin ryhmä ja yhteispelit olivat raideja ja niihin meni aikaa ja missään nimessä ei saanut olla mitään häiriötä, varmaan olisi pissinyt pulloon ilman minun läsnäoloa, kun koneen äärestä ei voinut poistua.

Eksä yleensä pelasi kuulokkeet korvilla ja kommunikointi hänen kanssaan oli juuri tuota. Joskus oli äänet päällä tai kuulokkeista kuului hiljaisessa kämpässä läpi. Vuosia eron jälkeen työkaveri katseli tauoilla puhelimestaan äänet päällä jotakin turnausta, tunnistin sen heti. Työkaveri oli ihan innoissaan, että sähän vissiin tiedät peleistä. En hennonut sanoa nuorelle jätkälle että joo, sivusta ja lähinnä aiheuttavat ikäviä flasbackejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Onhan se nyt huutava vääryys jos naista ei koko aikaa kuunnella että sattuisko tänää olemaan muuta asiaa kuin turhanpäiväsiä juoruja tai mitä sattuu somesta löytymään ja Herran jumala jos nainen joutuu toistamaan mitä sanoo niin vähemmästäkin on terapiaan jouduttu

Jösses.. :D sama kundi rääkäisi heti jos vilkaisin puhelinta kun katottiin leffaa että "sä oot taas vaan puhelimella!" "Heti katot puhelinta!"

Minä annoin sen pelata siis, jos et ymmärtänyt lukemaasi.

Joku raja siinäkin, että en esimerkiksi lähtenyt kantojuhdaksi kauppaan tuon pelaamisen mahdollistamiseksi.

Ja joo, välillä tuli samassa taloudessa asuvalle ihmiselle jotain asiaa. Sai toistaa kolmesta viiteen kertaan asiansa, aivan vähintään kerran. Nostettiin kuuloke korvalta ja kyllästyneesti "no mitä?"

Muuten annoin ruksuttaa päivät pitkät. Ja tosiaan pelasi kellon ympäri.

Joillekin kävis toi, mulle ei käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska nainen, jos videopelit on liikaa naisen hauraalle egolle. :]

Kyllä minua ainakin miehenä pillu kiinnostaa enemmän kuin pelit, jotka kiinnosti ehkä 12-vuotiaana.

Näin vanhempana miehenä voin kertoa, että pelit kiinnostavat enemmän kuin pillu. Siihen kyllästyy aika perusteellisesti ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Se ei oo mies joka pelaa.  Semmoinen on poikanen.

Ei se pelaa joka pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Onhan se nyt huutava vääryys jos naista ei koko aikaa kuunnella että sattuisko tänää olemaan muuta asiaa kuin turhanpäiväsiä juoruja tai mitä sattuu somesta löytymään ja Herran jumala jos nainen joutuu toistamaan mitä sanoo niin vähemmästäkin on terapiaan jouduttu

Kyse on läsnäolosta, ei sanomisien toistamisesta. Pelaaja ei ole läsnä. Ei ole mitään väärää siinä, että on sovittu ne ajat, jolloin kumpikin tekee omia juttujaan tai on oman harrastuksen parissa. Se on ihan tervettä, että pariskunnalla on omia harrastuksia eikä olla jatkuvasti kuin siamilaiset kaksoset.

Jos viettää kaiken hereilläoloaikansa (töiden jälkeen) pelaten, ei se ole enää sitä aikaa, joka vietetään oman harrastuksen parissa, vaan se peli on ottanut vallan kaikesta vapaa-ajasta.

Miksi ihmeessä edes olla suhteessa, jos kumppani on vain häiriöksi ja hänen juttujaan ei halua kuunnella? Eikö olisi parempi olla sinkku, ilman häiriöitä ja sosiaalista kanssakäymistä?

Jos vastaus tähän on seksi ja kodinhoito, niin roskiin sellaiset itsekkäät mieslapset. Muuttakaa äitinne luo ja ostakaa flesu, ette kaipaa toisen tuntevan ihmisen seuraa, joten miksi väkisin yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pelasi niin paljon kun vaan vapaa-aikaa oli ja "annoin pelata."

Olisi siis pelannut jotain tietokoneen räiskintäpeliä vuorokauden ympäri. Saattoi pelatakin vaikka 12 tuntia putkeen.

Tuli ärtyisäksi jos ei päässyt pelaamaan tai peli keskeytyi. Yritti esimerkiksi laittaa minua kauppaan hänelle, kun ei voinut jättää peliä kesken. Suuttui, kun sanoin että käy vaikka kauppareissun verran ulkoilemassa äläkä r*nkkaa sitä rakkinetta koko päivää.

Puolusteli myös tuota että voi helposti kehittyä "miljoonatuloille" tuossa ja pelaaminen on muka joku sosiaalinen harrastus. Huutelivat niillä kuulokkeillaan ohjeita toisille pelaajille.

Ei koskaan livenä nähnyt kavereitaan.

Tuhlaili kaikkiin pelivermeisiin ja koneen osiin kaikki ylimääräiset rahat kuussa.

Erosimme 5 v sitten, edelleen nakuttaa konettaan päivät pääksytysten.

Olkoon vaikka mitä hyviä puolia tuossa, mutta ei ikinä enää.

Meni hermot kuunnella sitä näppiksen hakkausta ja huutelua välillä aamu 5 saakka.

Myös jos oli jotain asiaa hänelle, niin aina "ai mitää??!! Mitä?? Hei oottakaa vähän muija kysyy jotain"

Onhan se nyt huutava vääryys jos naista ei koko aikaa kuunnella että sattuisko tänää olemaan muuta asiaa kuin turhanpäiväsiä juoruja tai mitä sattuu somesta löytymään ja Herran jumala jos nainen joutuu toistamaan mitä sanoo niin vähemmästäkin on terapiaan jouduttu

Jösses.. :D sama kundi rääkäisi heti jos vilkaisin puhelinta kun katottiin leffaa että "sä oot taas vaan puhelimella!" "Heti katot puhelinta!"

Minä annoin sen pelata siis, jos et ymmärtänyt lukemaasi.

Joku raja siinäkin, että en esimerkiksi lähtenyt kantojuhdaksi kauppaan tuon pelaamisen mahdollistamiseksi.

Ja joo, välillä tuli samassa taloudessa asuvalle ihmiselle jotain asiaa. Sai toistaa kolmesta viiteen kertaan asiansa, aivan vähintään kerran. Nostettiin kuuloke korvalta ja kyllästyneesti "no mitä?"

Muuten annoin ruksuttaa päivät pitkät. Ja tosiaan pelasi kellon ympäri.

Joillekin kävis toi, mulle ei käynyt.

Jösseskundi halusi siis täyttä huomiota itselleen sekä läsnäoloa muilta, mutta ei pystynyt siihen itse. Miten kertoa olevansa itsekäs, sanomatta olevansa itsekäs.

Monelle tuo käytös ei käy, et ole ainoa, etkä viimeinen valitettavasti.

Toivottavasti luet vielä näitä viestejä, vaikka on aika monta sivua jo.

Ongelma ei ole pelit vaan se, että miehelläsi on riippuvaisuuteen taipuvainen luonne. Hän tulee 99% todennäköisyydellä AINA uppoutumaan johonkin yhteen asiaan ihan liikaa ja suhtautumaan siihen pakkomielteisesti.

Valitettavasti en oikein voi muuta neuvoa kun että harkitse eroamista. Ja siis pelaan itsekin, samoin mieheni. Mutta ei tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kun käyttää pari tonnia itseensä on se vain ihanaa ja voimaannuttavaa mutta jos mies tekee saman niin se on vastuutonta ja hirveää. On toki pelaavia naisiakin mutta mikä siinä on että lähes aina nainen vihaa pelaamista jos ei itse pelaa? Johtuuko se siittä että nainen joutuu kilpailemaan konetta vastaan miehen huomiosta vai mikä siinä vihassa on pohjimmiltaan idea?

Ihan sama pelaako se äijä vai lukeeko vaikka kirjoja. Jos se käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa niin, että kaikki kotityöt, lapsenhoito, yms kaatuu minun niskaani ja kaiken lisäksi emme koskaan vietä yhteistä aikaa , niin totta maar saa moinen ääliö kalppia mäkeen. Ei selvästikään ole parisuhteeseen ja vastuunjakoon valmis, vaan haluaa pelkästään mennä periaatteella "minä minä minä ja pelkästään sitä mikä on minulle mukavaa". Jooh, sinkkuna saat toimia juurikin noin. 

Mites minun toiminta eroaa sinun omasta kun Kyllähän selvästi sinäkin ajattelet että minä vaadin, minä tahdon ja minun kuuluu saada mitä minä määritän?

Parisuhteissa vietetään yhdessä aikaa ja tehdään yhdessä asioita, on aivan normaalia odottaa sellaista. Eihän mikään ihmissuhde pysy kasassa, jos toisen kanssa ei koskaan juttele tai tee mitään.

Jos asutaan saman katon alla, niin ne kotityöt kuuluvat molemmille hoidettavaksi, ei pelkästään toiselle osapuolelle. Työpaikkojen kahvihuoneissakin omat tiskit kuuluu tiskata, eikä odottaa että muut samaa tilaa käyttävät hoitavat ne, koska itseä ei huvita.

Yhteisistä lapsista huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille, ei vain toiselle. Kumpikin oli yhdessä luomassa uutta elämää ja on siitä pienestä ihmisestä ja hänen hoidostaan yhtä lailla vastuussa.

Nämä ovat ihan perusasioita parisuhteessa, yhdessä asumisessa sekä perheessä.

Eri

Miksi sen yhdessä tekemisen tarvii lähes aina olla sitä mitä nainen haluaa tehdä, miksi niin harvoin nainen osallistuu miestä kiinnostaviin asioihin? Kun me kaikki kuitenkin tiedämme sen että miehiä ja naisia kiinnostaa eri asiat mutta ainoastaan nainen saa pakottaa miehen tekemään naista kiinnostavia mutta mutta mies ei saa pakottaa naista mitenkään

Missä sanotaan että pitää aina olla sitä mitä nainen haluaa? Lähde? Onko tuollaista suhdetta olemassa, vai onko tämäkin taas omaa ajatteluasi?

Harvoin naisia näkee yhdessäkään autotallissa viettämässä aikaa hyvin harvan ystävän tyttöystävä suostuu osallistuun esimerkiksi pelaamiseen vaikka siihen mahdollisuus annetaan ja samaan aikaan ei ole mitään väliä mihin ostoskeskukseen menee niin näkee elämäänsä kyllästyneen näköisiä miehiä mutta ne miehet kuitenkin osallistuu siihen naisen haluamaan shoppailuun hyvin monen naisen mies joutuu osallistumaan naisen haluamaan sisustuksen muutokseen. En ole kirjannut omia havaintoja ja kokemuksia itsestä ja ystäväpiiristä mihinkään ylös et voisin tarjoilla sinulle lähteen

Älä nyt esitä että te haluatte naiset mukaan sinne autotalliin. Tai häiritsemään sitä pelihetkeä kommunikoinnilla. Shoppailemaan menemme mieluummin naisseurassa tai yksin, miksi sinne pitää tunkea mukaan?

Haha, näin. Mitä iloa on ottaa vaate- tai meikkiostoksille mies mukaan, kun kaikkeen mielipide on joo joo. Naiskavereiden kanssa paljon kivempaa ja yksin voi rauhassa katsella ja miettiä. Jokin urbaani legenda tuo miehet vaateostoksilla naisten kanssa.

Oikeastiko joku mies haluaa tyttöystävänsä autotallille, jos tämä nainen ei ymmärrä autoista mitään? On naisia, jotka työnsä puolesta ovat autojen ja muiden koneiden kanssa tekemisissä ja tietävät niistä, ehkä nuo naiset lähtevätkin kiinnostuneina tallille.

Ihan mahdollisuus pelaamiseen. Jos se pelaaminen ei kiinnosta tai ei ole koskaan pelannut. Voihan sitä kokeilla, mutta ei sitä pelaamisessa kokenematonta pidä haukkua, kun yrittää pelata. Nuo porukat ja piirit kun eivät välttämättä mokailua siedä siinä pelissä.

Onhan se järkyttävää jos kotia sisustetaan, Sheldon Cooperkin ahdistuu, jos jokin muuttuu.