Lue keskustelun säännöt.
Mies pelaa liikaa koneella
21.02.2023 |
Tilanne on tämä: mies pelaa ihan sikana ja sen jälkeen kun osti uuden paremman, lähes pari tonnia maksavan koneen ja uusimman FIFAn, hänen pelaaminen on ryöstäytynyt käsistä.
Kyseessä on siis ihminen jolla ennen tätä oli mielestäni jo jonkin asteinen ongelma uhkapelien kanssa. Sen lopetti kokonaan mikä on positiivista koska taloudellista riskiä ei tässä fifassa tai cod:ssa ole.
Silti. Olenko mäkättävä nainen kun väitän että hänellä pitäisi olla edes yhden kerran viikossa joku muu harrastus kuin pelaaminen ja sit toisekseen olenko ainoa jonka mielestä ei ole normaalia pelata joka päivä monta tuntia putkeen?
Olimme just pienellä reissulla jossa ei ollut mahdollista pelata ja sielläkin hän haaveili kotiinpaluusta että pääsee takaisin pelaamaan + unelmoi ääneen että miten hyvä pelaaja hänestä tulisi jos saisi pelata 8h päivässä.
Minulla alkaa mitta täyttyä ja vaikka rakastan häntä niin tuntuu että en jaksa katsoa tuota pelaamista ja sitten sitä loukkaantumista kun sanon siitä hänelle.
Kohtalon tovereita täällä? Vinkkejä? Kiitos.
Kommentit (133)
Parisuhteessa joko pelaa tai panee. Muuta tekemistä ei oo koska nainen on tylsä muuten. Ei nainen lähde kalaan edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan yrittää keskustella hänen kanssaan ja kertoa, miltä susta tuntuu. Siis rauhallisesti, aikuismaisesti, tyynesti. Käytä niitä parisuhdekeskustelun malleja: ei "aina sinä" vaan "minusta tuntuu.."
Loppujen lopuksi ei tässä kauheesti ole vaihtoehtoja jos mies ei halua vähentää perlaamistaan: joko hyväksyt hänen tapansa elää ja jatkat arkea kuten nyt, tai sitten teet johtopäätökset ja lähdet.
Teidänhän pitää haluta suunnilleen samanlaista arkea.
Jos hänellä on aiemmin(kin) ollut peliongelmia, hänelle irrottautuminen voi ola vastenmielistä ja/tai mahdotonta. Mutta kuten mikä tahansa addiktio, hänen on haluttava muutosta. Jos ei halua, et voi sille mitään.. silloin joudut miettimään millaista elämää SINÄ haluat elää.
Mitä tehdä naiselle, joka katsoo televisiota kuten tämän ketjun mies pelaa?
Pitäisikö heittää pellolle?
Haluaisin, että naiseni ei katsoisi televisiota lainkaan,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda mielessäsi pelin tilalle joku maailmankirjallisuuden klassikkoteos. Onko edelleen yhtä harmi että uppoutuu?
Meinasin kirjoittaa kommenttiini tästä. Et ole ensimmäinen joka sanoo noin. Ajattele jos mies pelaisi saman verran sählyä/opiskelisi kieliä/lukisi romaaneja.
En tiedä ymmärtävätkö näin ajattelevat ihmiset miten paljon himopelaajat oikeasti pelaavat, ja miten totaalisen poissa normaalista elämästä ja kanssakäymisestä he pelatessaan ovat. Lukemiseenkin pitää keskittyä, mutta välillä yleensä tehdään muutakin ja voidaan vaikka kommunikoida puolison kanssa. Pelaaminen imaisee ihmisen mukaansa tunneiksi joka ikinen päivä. Kukaan ei pelaa sählyä tai lue klassikkoromaaneja koko valveillaoloaikaansa aina kun siihen on pienikin mahdollisuus, unohtaen kaiken muun ympärillään.sählyammattilainen, kirjallisuuskriitikko?
/10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päälle viisikymppisenä ukkona en ihan ymmärrä mikä noissa peleissä ihmisiä noin koukuttaa.
Pelasin tietokonepeliä viimeksi vuonna 1985. Oli se ihan kivaa, mutta ei nyt mitään superupeaa.
En pidä väkivallasta. En tykkää edes draamasarjoista, puhumattakaan jostain ammuskelupelistä.
Sitä draamaa on tässä elämässä jo nähty aivan riittämiin.
Pelaaminenhan ei tarkoita välttämättä ammuskelupelejä, vaikka ne aika näkyvä ryhmä peleistä onkin. Ap:n mieskin pelaa Fifaa, joka on siis jalkapallopeli, ei siinä ketään ammuta, hädin tuskin väkivaltaakaan esillä.
Mikä tahansa harrastus, joka vie kaiken vapaa-ajan ja rajoittaa arkisia toimintoja, on raskas puolisolle ja perheelle, ellei itse ole samasta innostunut. Jos mies luuhaisi kaiken vapaa-aikansa kalareissuilla tai autotallissa, sekin rasittaisi puolisoa. Noista nyt toki saattaa sivutuotoksena tulla jotain järkevää, pelaamisesta ei ole mitään näkyvää hyötyä kenellekään.
Mikä sua siinä pelaamisessa ärsyttää? Tuntuuko susta, että jäät paitsi huomiosta? Ikävöitkö yhteisiä hetkiä? Yritä kertoa asia puolisollesi niin päin, että toivoisit xx asioita parisuhteesenne, älä yritä rajoittaa nimenomaan pelaamista. Parin tunnin päivittäinen pelaaminen on tosi harmiton ajanviettotapa, erityisesti jos teillä ei ole lapsia, jotka pelaamisen vuoksi jäävät sinun hoidettavaksesi. Ja, jos hän haaveilee ammattilaispelaajan urasta, mikset tukisi häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietysti perusvastaus että näytä tämä ketju!
Se on addiktio, minkä käsitteleminen on tabu koska vauva suuttuu jos se ei saa tuttiaan, niin kun kaikki muutkin addiktit ja kuoliaaks ymmärtäiä löytyy enemmän kun alkoholisteille.
Pitkä ja karu tie on aplla edessä jos meinaa alkaa pelastaan narkkaria, ei se mahdotonta ole, mut epätodennäköistä ja mielettömän raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päälle viisikymppisenä ukkona en ihan ymmärrä mikä noissa peleissä ihmisiä noin koukuttaa.
Pelasin tietokonepeliä viimeksi vuonna 1985. Oli se ihan kivaa, mutta ei nyt mitään superupeaa.
En pidä väkivallasta. En tykkää edes draamasarjoista, puhumattakaan jostain ammuskelupelistä.
Sitä draamaa on tässä elämässä jo nähty aivan riittämiin.
Olemassa on paljon muitakin kuin ammuskelu- tai väkivaltapelejä.
Pelaamisesta voi tehdä ammatin, eikä se ihan onnistu jos ei pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kalastaa usein 8 tuntia päivässä. Minä menen mukaan ollaan työttömiä molemmat. Istutaan meren rannalla koko päivä yleensä ja ongitaan siikaa. Tai sitten kesällä veneillään ja kalastetaan.
Ettekö voisi pelata yhdessä jotain peliä mikä kiinnostaa sinuakin? Houkuttele mies ulkoilemaan kanssasi, eihän se jaksa pelata jos fyysinen kunto romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vihaan miehiä.
Runk runk runk!
Vähän huvittaa nämä jotkin vastaukset. Itse pelaan kans paljon, mutta olenkin sinkkunainen (ja sinkkuna haluan pysyäkin). Ymmärrän kuitenkin, että parisuhteessa pitää aina pystyä tekemään kompromisseja. Parisuhde on: "sinä, minä, ja me". Ei vain minä tai sinä. Ei juu omista harrastuksistaan kuulu eikä tarvitse luopua, mutta pitää ottaa myös huomioon sitä toista ihmistä. Jos ei tällainen kiinnosta, niin ei kannata parisuhteeseen edes ryhtyä. Jos ukko pelaa kaiken vapaa-aikansa eikä mikään muu näytä kiinnostavan, niin on ap:llä syytäkin olla tilanteesta huolestunut.
Mieheni pelaa mutta tekee kaikkea muutakin- Ei pelaa kuin pari tuntia päivässä
Mun exä oli koukussa pelaamiseen. Pitkään sitä jaksoin katsoa, mutta onneksi tajusin lähteä lopulta. Peliriippuvuus on ihan omaa luokkaansa. Samoin kuin alkoholistilla, addiktin maailmaan ei mahdu mitään muuta. En ole pelaamista vastaan sinällään, pelaan itsekin. Ap, ei kannata jäädä suhteeseen, jos selkeää muutosta tilanteeseen ei tule. Muutos vaatii sen, että riippuvainen tunnistaa ongelman ja on haluaa muuttua. Pelkkä "joo joo" ei riitä. Älä ap hukkaa vuosia elämästäsi niinkuin minä tein.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli koukussa pelaamiseen. Pitkään sitä jaksoin katsoa, mutta onneksi tajusin lähteä lopulta. Peliriippuvuus on ihan omaa luokkaansa. Samoin kuin alkoholistilla, addiktin maailmaan ei mahdu mitään muuta. En ole pelaamista vastaan sinällään, pelaan itsekin. Ap, ei kannata jäädä suhteeseen, jos selkeää muutosta tilanteeseen ei tule. Muutos vaatii sen, että riippuvainen tunnistaa ongelman ja on haluaa muuttua. Pelkkä "joo joo" ei riitä. Älä ap hukkaa vuosia elämästäsi niinkuin minä tein.
Tämä. Oma tuttu erehtyi tekemään tällaisen kanssa lapsenkin, koska mies vakuutteli että tottakai haluaa lapsen ja tottakai vähentää silloin pelaamisesta. No eipä vähentänyt. Tuli siitä äidistä käytännössä yksinhuoltaja. Sitten vuosia myöhemmin, kun oli nainen uupunut siihen, että sai töiden lisäksi hoitaa sekä lapsen että kodin ja ei ihan kiinnostanut seksi siinä vaiheessa kun äijä kömpii sänkyyn keskellä yötä pelisessionsa jälkeen, niin tuli sen pelaamisen lisäksi myös pettäminen kuvioihin. Heitti nainen vihdoin ukon pellolle.
Vierailija kirjoitti:
Päälle viisikymppisenä ukkona en ihan ymmärrä mikä noissa peleissä ihmisiä noin koukuttaa.
Pelasin tietokonepeliä viimeksi vuonna 1985. Oli se ihan kivaa, mutta ei nyt mitään superupeaa.
En pidä väkivallasta. En tykkää edes draamasarjoista, puhumattakaan jostain ammuskelupelistä.
Sitä draamaa on tässä elämässä jo nähty aivan riittämiin.
Öö, olet palannut viimeksi 85. Olisiko siinä vastaus.
Ihte pelaavana ja urheilusta kiinnostumattomana kuulostaa aika kummalta että jaksaa jotain yhtä futispeliä jauhaa tunteja. Kuitenki olemassa on vaikka mitä gta 5, falloutit. elder scrollssit sun muut, ja silti eniten kiinnostaa yhtä hiton palloa monottaa päivästä toiseen?