Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jonkun masennukseen voi auttaa joku kävely?
21.02.2023 |
Sanotaan että masentuneen olon parantaa esim. ulkoilu. No ei paranna, ei ne murheet minnekään katoa. Jos on energiaa niin eikö sen lenkin sijaan pitäisi alkaa työstämään elämänmuutosta jolla se masennus joskus helpottaisi? Mikään kävely ei paranna :D
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti:
Jos on todettu vaikea-asteinen masennus, voiko lainkaan parantua ilman hoitoa? Lääkkeitä? Terapiaa?]Masennuksen virallinen astehan perustuu johonkin BDI-testiin. Välillä sain siitä keskivaikean, välillä vaikean masennuksen pisteet. Diagnoosit on kaksipiippuinen juttu. Moni lakkaa yrittämästä koska "olenhan vakavasti masentunut ihminen." Ja kierre syvenee. Terapia auttoi itseäni tunnistamaan syyt ja muuttamaan ajattelutapoja+ toimintaa. Lääkkeet taas oli katastrofi ja suurikin syy siihen miksi toipumisen alkuun pääsyssä kesti 20 vuotta. Pidän täysin sairaana ja edesvastuuttomana sitä että mielialalääkkeitä määrätään kuin liukuhihnalta. Haitat kun eivät välttämättä jää asteelle "ei toiminut" vaan ne voivat estää koko toipumisen. Joillekin pelastus, toisille katastrofi ja kaikkea siltä väliltä. Silti sama liukuhihnahoito suurimmalle osalle, mikä voisikaan mennä pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti:
Jos on todettu vaikea-asteinen masennus, voiko lainkaan parantua ilman hoitoa? Lääkkeitä? Terapiaa?]Masennuksen virallinen astehan perustuu johonkin BDI-testiin. Välillä sain siitä keskivaikean, välillä vaikean masennuksen pisteet. Diagnoosit on kaksipiippuinen juttu. Moni lakkaa yrittämästä koska "olenhan vakavasti masentunut ihminen." Ja kierre syvenee. Terapia auttoi itseäni tunnistamaan syyt ja muuttamaan ajattelutapoja+ toimintaa. Lääkkeet taas oli katastrofi ja suurikin syy siihen miksi toipumisen alkuun pääsyssä kesti 20 vuotta. Pidän täysin sairaana ja edesvastuuttomana sitä että mielialalääkkeitä määrätään kuin liukuhihnalta. Haitat kun eivät välttämättä jää asteelle "ei toiminut" vaan ne voivat estää koko toipumisen. Joillekin pelastus, toisille katastrofi ja kaikkea siltä väliltä. Silti sama liukuhihnahoito suurimmalle osalle, mikä voisikaan mennä pieleen.
Diagnosoimiset saisi jäädä tekemättä jos ei ole antaa terapiaa! Saa vaan lääkkeet ja tiedon siitä että tämmönen ja tommonen sussa on vikana, koita pärjäillä ja syö ne lääkkeet! Ja käy lenkillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti:
Jos on todettu vaikea-asteinen masennus, voiko lainkaan parantua ilman hoitoa? Lääkkeitä? Terapiaa?]Masennuksen virallinen astehan perustuu johonkin BDI-testiin. Välillä sain siitä keskivaikean, välillä vaikean masennuksen pisteet. Diagnoosit on kaksipiippuinen juttu. Moni lakkaa yrittämästä koska "olenhan vakavasti masentunut ihminen." Ja kierre syvenee. Terapia auttoi itseäni tunnistamaan syyt ja muuttamaan ajattelutapoja+ toimintaa. Lääkkeet taas oli katastrofi ja suurikin syy siihen miksi toipumisen alkuun pääsyssä kesti 20 vuotta. Pidän täysin sairaana ja edesvastuuttomana sitä että mielialalääkkeitä määrätään kuin liukuhihnalta. Haitat kun eivät välttämättä jää asteelle "ei toiminut" vaan ne voivat estää koko toipumisen. Joillekin pelastus, toisille katastrofi ja kaikkea siltä väliltä. Silti sama liukuhihnahoito suurimmalle osalle, mikä voisikaan mennä pieleen.
Diagnosoimiset saisi jäädä tekemättä jos ei ole antaa terapiaa! Saa vaan lääkkeet ja tiedon siitä että tämmönen ja tommonen sussa on vikana, koita pärjäillä ja syö ne lääkkeet! Ja käy lenkillä
Mulle se terapia aiheutti pelkkää ahdistusta. Siis oikeasti oli pelkkää piinaa ja tuskaa mennä sinne "avautumaan" tuntemattomalle ihmiselle asioista, mistä mulla ei ollut mitään sanottavaa. Tuntui, että väkisin olisi pitänyt kertoa tyyliin vaikeasta lapsuudesta (ei ollut) tai väkivaltaisesta puolisosta (ei sitäkään) jne. Kestin neljä tapaamista, sitten lopetin. Se helpotti kummasti vaikka masennus jäikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kävely niin juokse sitten, juokse henkesi edestä kunnes et enää pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti:
Jos on todettu vaikea-asteinen masennus, voiko lainkaan parantua ilman hoitoa? Lääkkeitä? Terapiaa?]Masennuksen virallinen astehan perustuu johonkin BDI-testiin. Välillä sain siitä keskivaikean, välillä vaikean masennuksen pisteet. Diagnoosit on kaksipiippuinen juttu. Moni lakkaa yrittämästä koska "olenhan vakavasti masentunut ihminen." Ja kierre syvenee. Terapia auttoi itseäni tunnistamaan syyt ja muuttamaan ajattelutapoja+ toimintaa. Lääkkeet taas oli katastrofi ja suurikin syy siihen miksi toipumisen alkuun pääsyssä kesti 20 vuotta. Pidän täysin sairaana ja edesvastuuttomana sitä että mielialalääkkeitä määrätään kuin liukuhihnalta. Haitat kun eivät välttämättä jää asteelle "ei toiminut" vaan ne voivat estää koko toipumisen. Joillekin pelastus, toisille katastrofi ja kaikkea siltä väliltä. Silti sama liukuhihnahoito suurimmalle osalle, mikä voisikaan mennä pieleen.
Diagnosoimiset saisi jäädä tekemättä jos ei ole antaa terapiaa! Saa vaan lääkkeet ja tiedon siitä että tämmönen ja tommonen sussa on vikana, koita pärjäillä ja syö ne lääkkeet! Ja käy lenkillä
Mulle se terapia aiheutti pelkkää ahdistusta. Siis oikeasti oli pelkkää piinaa ja tuskaa mennä sinne "avautumaan" tuntemattomalle ihmiselle asioista, mistä mulla ei ollut mitään sanottavaa. Tuntui, että väkisin olisi pitänyt kertoa tyyliin vaikeasta lapsuudesta (ei ollut) tai väkivaltaisesta puolisosta (ei sitäkään) jne. Kestin neljä tapaamista, sitten lopetin. Se helpotti kummasti vaikka masennus jäikin.
Sopivan terapeutin löytäminen voi olla ihan hirveän vaikeaa, hyvä siis kun luotit vaistoosi etkä jatkanut toimimattomassa (t.näk. pelkästään vahingollisessa) terapiasuhteessa. Olen pahoillani että kokemus oli tuollainen, hienoa on kuitenkin se että kykenit laittamaan pelin poikki. Nykyäänhän painotetaan sitä että asiakkaallakin on oikeus ja pitääkin kuullostella ensin toimiiko homma vai ei. Ongelmallista tuokin, varsinkin kun terapeuteista on niin suuri pula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti:
Jos on todettu vaikea-asteinen masennus, voiko lainkaan parantua ilman hoitoa? Lääkkeitä? Terapiaa?]Masennuksen virallinen astehan perustuu johonkin BDI-testiin. Välillä sain siitä keskivaikean, välillä vaikean masennuksen pisteet. Diagnoosit on kaksipiippuinen juttu. Moni lakkaa yrittämästä koska "olenhan vakavasti masentunut ihminen." Ja kierre syvenee. Terapia auttoi itseäni tunnistamaan syyt ja muuttamaan ajattelutapoja+ toimintaa. Lääkkeet taas oli katastrofi ja suurikin syy siihen miksi toipumisen alkuun pääsyssä kesti 20 vuotta. Pidän täysin sairaana ja edesvastuuttomana sitä että mielialalääkkeitä määrätään kuin liukuhihnalta. Haitat kun eivät välttämättä jää asteelle "ei toiminut" vaan ne voivat estää koko toipumisen. Joillekin pelastus, toisille katastrofi ja kaikkea siltä väliltä. Silti sama liukuhihnahoito suurimmalle osalle, mikä voisikaan mennä pieleen.
Diagnosoimiset saisi jäädä tekemättä jos ei ole antaa terapiaa! Saa vaan lääkkeet ja tiedon siitä että tämmönen ja tommonen sussa on vikana, koita pärjäillä ja syö ne lääkkeet! Ja käy lenkillä
Mulle se terapia aiheutti pelkkää ahdistusta. Siis oikeasti oli pelkkää piinaa ja tuskaa mennä sinne "avautumaan" tuntemattomalle ihmiselle asioista, mistä mulla ei ollut mitään sanottavaa. Tuntui, että väkisin olisi pitänyt kertoa tyyliin vaikeasta lapsuudesta (ei ollut) tai väkivaltaisesta puolisosta (ei sitäkään) jne. Kestin neljä tapaamista, sitten lopetin. Se helpotti kummasti vaikka masennus jäikin.
Sopivan terapeutin löytäminen voi olla ihan hirveän vaikeaa, hyvä siis kun luotit vaistoosi etkä jatkanut toimimattomassa (t.näk. pelkästään vahingollisessa) terapiasuhteessa. Olen pahoillani että kokemus oli tuollainen, hienoa on kuitenkin se että kykenit laittamaan pelin poikki. Nykyäänhän painotetaan sitä että asiakkaallakin on oikeus ja pitääkin kuullostella ensin toimiiko homma vai ei. Ongelmallista tuokin, varsinkin kun terapeuteista on niin suuri pula.
Kymmenen vuoden terapian jälkeen en usko siihen(kään). Olen enemmän kuin iloinen, että psykiatriaa valtaa psykedeeliavusteiset terapiat - näistä saattaisi ollakin jotakin apua. Masennuksen ja muiden mielialahäiriöiden hoito on junnannut vuosikymmeniä paikallaan. Jos mikään muu lääketieteen haara olisi näin epäonnistunut, se lakautettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus johtuu siitä kun elämä on vastenmielistä. Nykymaailmassa se on aina vain yleisempää kun luonnollisuus katoaa ja digisonta sun muu lisääntyy. Siksi suosittelen maalle muuttoa, sillä ainakin itse heräsin uudestaan henkiin. Toki isot linjat pyrkivät ohjaamaan kaikki kerrostaloloukkihin, mutta se ei ole silti pakollista.
Tämä vain oma mielipide. Ihmisyyteen kuulunut kautta historian alakuloiset jaksot,
Tauti siitä kehiteltiin vasta kun keksittiin lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aktiivikävelijä ja kävelen paljon, koska se stimuloi aivoja ja mieltä, ja koen sen ylipäänsä järkeväksi ajatukseksi pitää peruskunto hyvällä tasolla.
Se, mitä en ymmärrä, on, että ihminen katsoo tv:tä: eihän sieltä tule mitään järkevää.
Minulla oli aikoinaan eräänlainen kriisi meneillään ja kävin työterveyden kautta juttelemassa ihan ammattihenkilön kanssa. Hän kuunteli ja antoi neuvoksi lukea mukavia kirjoja. Hän erityisesti suositteli Alexander McCall Smithin Afrikka-aiheisia salapoliisikirjoja. En yhtään väheksy, mutta en kuvitellut olevani yksityisellä lukupiiritapaamisella. Onneksi ei tarvinnut maksaa käynnistä itse, vaan meni työterveyden piikkiin, mutta en viitsinyt toista kertaa vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn kävelyllä ja kuntoilen säännöllisesti, mutta silti sanoisin olevani edelleen vakavasti masentunut. Kyseessä on SAIRAUS, johon liittyy myös fysiologisia muutoksia. Sama kun syöpäsairaalle sanoisi: käypä kävelyllä niin paranet.
Millaisia fysiologisia muutoksia? Lähdettä?
Tutustu vaikka ruotsalaisen ylilääkärin ja psykiatrin Anders Hansenin kirjaan Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Kyllä näitä asioita on kuvantamalla tutkittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti:
Jos on todettu vaikea-asteinen masennus, voiko lainkaan parantua ilman hoitoa? Lääkkeitä? Terapiaa?]Masennuksen virallinen astehan perustuu johonkin BDI-testiin. Välillä sain siitä keskivaikean, välillä vaikean masennuksen pisteet. Diagnoosit on kaksipiippuinen juttu. Moni lakkaa yrittämästä koska "olenhan vakavasti masentunut ihminen." Ja kierre syvenee. Terapia auttoi itseäni tunnistamaan syyt ja muuttamaan ajattelutapoja+ toimintaa. Lääkkeet taas oli katastrofi ja suurikin syy siihen miksi toipumisen alkuun pääsyssä kesti 20 vuotta. Pidän täysin sairaana ja edesvastuuttomana sitä että mielialalääkkeitä määrätään kuin liukuhihnalta. Haitat kun eivät välttämättä jää asteelle "ei toiminut" vaan ne voivat estää koko toipumisen. Joillekin pelastus, toisille katastrofi ja kaikkea siltä väliltä. Silti sama liukuhihnahoito suurimmalle osalle, mikä voisikaan mennä pieleen.
Diagnosoimiset saisi jäädä tekemättä jos ei ole antaa terapiaa! Saa vaan lääkkeet ja tiedon siitä että tämmönen ja tommonen sussa on vikana, koita pärjäillä ja syö ne lääkkeet! Ja käy lenkillä
Mulle se terapia aiheutti pelkkää ahdistusta. Siis oikeasti oli pelkkää piinaa ja tuskaa mennä sinne "avautumaan" tuntemattomalle ihmiselle asioista, mistä mulla ei ollut mitään sanottavaa. Tuntui, että väkisin olisi pitänyt kertoa tyyliin vaikeasta lapsuudesta (ei ollut) tai väkivaltaisesta puolisosta (ei sitäkään) jne. Kestin neljä tapaamista, sitten lopetin. Se helpotti kummasti vaikka masennus jäikin.
Mikä suuntaus oli? Anna mä arvaan, psykodynaaminen?
t. eri
Unohtakaa toi kävely ja menkää treenaan oikeen kunnolla. Ja jatkakaa sitä vaikka miten tuntus pahalta ekat pari viikkoa. Si ku ootte jatkanu pari kuukautta ja oikeeesti antanu sen 110% usean kerran viikossa, niin takaan et olo on parempi!
Jos et liiku ollenkaan, alkaa kroppa ennen pitkää jumittamaan ja sekös vasta masentaa kun joka paikka on kipeä.
Jos menee kävelemään keskellä päivää, niin ilkeät kyläläiset tulevat utelemaan, että minnekäs olet menossa ja miksi et ole töissä ja näytätpä kauhealta, tekisit jotain itsellesi, menisit parturiin.
Jos taas lenkkeilee öisin, niin siitäkin ihmiset alkavat juoruta että tuo on seonnut.
Kävelylle lähteminen on niin ahdistavaa ilkeiden ihmisten takia, mieluummin olen yksin kotona peiton alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn kävelyllä ja kuntoilen säännöllisesti, mutta silti sanoisin olevani edelleen vakavasti masentunut. Kyseessä on SAIRAUS, johon liittyy myös fysiologisia muutoksia. Sama kun syöpäsairaalle sanoisi: käypä kävelyllä niin paranet.
Millaisia fysiologisia muutoksia? Lähdettä?
Tutustu vaikka ruotsalaisen ylilääkärin ja psykiatrin Anders Hansenin kirjaan Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Kyllä näitä asioita on kuvantamalla tutkittu.
OT mutta tavallaan huvittaa miten kaikki ihmiselle luontainen toiminta pitää kalliilla tutkia ja analysoida, että mikä siinä on että liikkumaan luotu ihminen hyötyy liikkumisesta. Silti valtava määrä ihmisiä joutuu elämään täysin sairastuttavaa elämää ainakin jos haluaa olla rahallisesti itsenäinen.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ei ole sama kuin murheet.