Miten jonkun masennukseen voi auttaa joku kävely?
Sanotaan että masentuneen olon parantaa esim. ulkoilu. No ei paranna, ei ne murheet minnekään katoa. Jos on energiaa niin eikö sen lenkin sijaan pitäisi alkaa työstämään elämänmuutosta jolla se masennus joskus helpottaisi? Mikään kävely ei paranna :D
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja murehtiminen eivät ole samoja asioita. Totta kai masentunutkin voi murehtia, mutta masennus on olotila jolle ei tunnu olevan mitään järkevää selitystä. Tietenkin pitää muistaa, että kaikki päihteet (kyllä, myös monien ihannoima kannabis) sekä monet mielialalääkkeet aiheuttavat masennusta. Onkin "hauskaa", että ahdistukseen tarkoitettu lääke voi aiheuttaa masennusta, johon taas annetaan toinen lääke, joka taas voi aiheuttaa muita oireita. Siksi mielialalääkityksellä olevalla henkilöllä on usein monta lääkettä käytössä samanaikaisesti. Tämän takia lääkkeitä ei pitäisi määrätä niin helposti kuin niitä nykyään määrätään, vaan mielialaongelmien todellinen syy pitäisi aluksi selvittää perusteellisesti ja vasta sitten voisi lääkityksen aloittaa, jos on tarpeen. Kuten jo tavallaan kerroin, hyvin usein nimittäin mielenterveysongelmien taustalla on päihteet.
Hiukan off topiciksi meni, mutta siis masennus ja murehtiminen eivät missään tapauksessa ole samoja asioita.
Mulla auttaa kannabis sata kertaa paremmin kuin joku kävely. Lääkkeitä en käytä koska niistä ei ole mitään apua enkä halua olla täysin tunteeton, turtunut zombi.
Vaikea-asteinen masennus.
Riippuu mistä syystä masennus on tullut. Kaamosmasennukseen kävely auttaa vähän, mutta psykologisesta syistä tulleeseen syvään masennukseen ei auta.
Vaikeasti masentunnella voi olla vaikeuksia
nousta aamulla edes sängystä. Ei se kävely
tietenkään paranna masennusta, mutta
masennukseen liittyvään elämänhallintaongelmaan se saattaa olla yksi ratkaisu. Pitäähän ihmisen myös syödä, käydä kaupassa, peseytyä, siivota tullakseen
toimeen arjessa.
Minä olen aina inhonnut kävelemistä. Se on hidasta ja epämiellyttävää tarpomista.
Noista kävelynhehkutteluista tulee mieleen se, kuinka opiskeluaikoinani 80-luvulla olin kummajainen, joka ei koskaan käynyt baarissa. Minulle toisteltiin sitä, että kyllä sinunkin pitäisi välillä käydä pitämässä hauskaa. Ei mennyt perille se, että ns. viihteellä käyminen ei minun mielestäni ollut hauskaa, vaan painajainen. Sama on nykyisen kävelemisen kanssa: se, mikä enemmistön mielestä on kivaa, ei kaikkien mielestä ole.
Eikö se liikunta nosta dopamiinia, joka nostaa mielialaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei jokainen kävelylenkki autuaaksi tee. Muistan kun olin allapäin ja ärtynyt. Lähdin tekemään tunnin lenkkiä ja siellä ärsytys nosti vain päätään, kun koko helkun lenkin ajan ehti olla omat ajatukset seuranaan. Sain ehkä raitista ilmaa, mutta olo siitä ei parantunut. Sillä kerralla varmaan viinapaukku ja sauna olisi saattanut olla parempi keino.
No alkoholi vaan pahentaa masennusta entisestään. Ehdottomasti kannattaa jättää alkoholi kokonaan pois sekä roskaruoka.
No sisällä makaaminen yksin on vielä masentavampaa, joten parempi tehdä edes jotain.
löhöä sohvalla ja valita, itke tuskaasii ja anna vähäistenkin aivosolujrn kuolla pois. näillä konsteillako uskot masennuksen parantuvan. vaikeaa on, mutta liikuta edes käsiäsi - ja vähitellen enemmän. Ulos - toivottavasti lenkkipolkuja löytyy.
Kun jalka on kipeä, se saaatetaan sitoa lääkinnällisellä laitteella ja sen hoitoon kuuluu tuon lääkinnällisen hoidon lisäksi fyysinen hoito, eli liikuntaa (kipeää ruumiinosaa ei saa jättää ilman liikuntaa ellei ole kyse sellaisesta asiasta, että ei saa liikkuua hetkeen). Jalka sanoo aluksi ettei jaksa, mutta kun on pakko. Ensin yksi askel, sitten huomenna kaksi...
Kun mieli on kipeä, sekin saattaa saadaa lääkinnällistä apua ja sen lisäksi hoitoon kuuluu tuon kipeän kehon osan liikuttelu. Mieltä liikutellaan asioihin ja paikkoihin, joista se sanoo, että en millään jaksa, sattuu liikaa. Ensin yksi asia tai askel, sitten toinen. Päivä päivältä hiukan rikkonainen mieli alkaa parantua ja tottua ja muistaa sen, että tämähän se oli se normaali. Se eheytyy.
Jokaikisen kehon osan kuntoutus ja sen aloittaminen sattuu alussa. Myös mielen.
Asia ei ole noin yksinkertainen eikä liikunta aina nosta kaikilla dopamiinia. Mutta jos liikunnan aikana unohtuu maalliset murheet niin onhan se silloin tehnyt tehtävänsä. Eli olet edes hetken eli sen lenkin verran miettimättä maallisia murheita.
Vierailija kirjoitti:
Koska käveleminen rauhoittaa ja maadoittaa mua.
Lisäys:
Kun mä kävelen rauhallisesti kiireettä, niin kävelyllä on vähän sellainen hypnoottinen vaikutus. Samalla saan myös happea. Jos paistaa aurinko ja aurinko lämmittää, niin mulle tulee parempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Elimistö alkaa tuottamaan endorfiineja (mielihyvähormoneja) liikunnan aikana. Olisiko tässä se syy?
Mä en vielä viisikhmppisenä ole tåtä ihmettä kokenut. En tosin harrasta varsinaista hikiliiikuntaa (koska en saa siitä miään) mutta arjen hyötyliikuntaa, ulkoilua (hiihto, pyöräily) tms. Eli hyvää oloa odotellessa... En tosin ole masentunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja murehtiminen eivät ole samoja asioita. Totta kai masentunutkin voi murehtia, mutta masennus on olotila jolle ei tunnu olevan mitään järkevää selitystä. Tietenkin pitää muistaa, että kaikki päihteet (kyllä, myös monien ihannoima kannabis) sekä monet mielialalääkkeet aiheuttavat masennusta. Onkin "hauskaa", että ahdistukseen tarkoitettu lääke voi aiheuttaa masennusta, johon taas annetaan toinen lääke, joka taas voi aiheuttaa muita oireita. Siksi mielialalääkityksellä olevalla henkilöllä on usein monta lääkettä käytössä samanaikaisesti. Tämän takia lääkkeitä ei pitäisi määrätä niin helposti kuin niitä nykyään määrätään, vaan mielialaongelmien todellinen syy pitäisi aluksi selvittää perusteellisesti ja vasta sitten voisi lääkityksen aloittaa, jos on tarpeen. Kuten jo tavallaan kerroin, hyvin usein nimittäin mielenterveysongelmien taustalla on päihteet.
Hiukan off topiciksi meni, mutta siis masennus ja murehtiminen eivät missään tapauksessa ole samoja asioita.
Mulla auttaa kannabis sata kertaa paremmin kuin joku kävely. Lääkkeitä en käytä koska niistä ei ole mitään apua enkä halua olla täysin tunteeton, turtunut zombi.
Vaikea-asteinen masennus.
Totta kai päihteet auttavat sillä hetkellä kun on niiden vaikutuksen alainen, mutta niiden aiheuttamat ongelmat ilmaantuvatkin vasta siinä vaiheessa kun päihteen vaikutus on hävinnyt. Minä olen aivan 100% varma, että sinun oletettu "vaikea-asteinen masennuksesi" katoaa tai vähintään lievittyy merkittävästi, kun jätät päihteet kokonaan pois vähintään kuukaudeksi. Taidat kuitenkin olla jo sen verran päihderiippuvainen, että et pysty siihen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole noin yksinkertainen eikä liikunta aina nosta kaikilla dopamiinia. Mutta jos liikunnan aikana unohtuu maalliset murheet niin onhan se silloin tehnyt tehtävänsä. Eli olet edes hetken eli sen lenkin verran miettimättä maallisia murheita.
iikunta tekee tehtävänsä siinäkin, että masentunut tulee lähteneeksi ulos neljän seinän sisältä. Mitä pidempään kököttää kotiseinien sisäpuoella, sitä vaikeammaksi masentuneen mielen on lopulta lähteä sieltä ulos. Voi sitten tulla vaikka muita psyykkisiä oireita.
Entäpä jos juoksee tai konttaa. Onko tutkittu?
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole noin yksinkertainen eikä liikunta aina nosta kaikilla dopamiinia. Mutta jos liikunnan aikana unohtuu maalliset murheet niin onhan se silloin tehnyt tehtävänsä. Eli olet edes hetken eli sen lenkin verran miettimättä maallisia murheita.
Valitettavasti kävellessä ne murheet tulevat heti mieleen, se ei ole sellaista toimintaa, joka vie ajatukset muualle, vaan päinvastoin.
Mulla on auttanut parhaiten työstä (kokonaan) pois jääminen ja muutto aurinkoiseen maahan. Tämä ei tietysti ole toimeentulon kannalta monille mahdollista. Nyt on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä, mutta silti tekee välillä mieli hypätä sillalta, ilman mitään todellista syytä. Dg vaikea masennus ja II tyypin bipo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja murehtiminen eivät ole samoja asioita. Totta kai masentunutkin voi murehtia, mutta masennus on olotila jolle ei tunnu olevan mitään järkevää selitystä. Tietenkin pitää muistaa, että kaikki päihteet (kyllä, myös monien ihannoima kannabis) sekä monet mielialalääkkeet aiheuttavat masennusta. Onkin "hauskaa", että ahdistukseen tarkoitettu lääke voi aiheuttaa masennusta, johon taas annetaan toinen lääke, joka taas voi aiheuttaa muita oireita. Siksi mielialalääkityksellä olevalla henkilöllä on usein monta lääkettä käytössä samanaikaisesti. Tämän takia lääkkeitä ei pitäisi määrätä niin helposti kuin niitä nykyään määrätään, vaan mielialaongelmien todellinen syy pitäisi aluksi selvittää perusteellisesti ja vasta sitten voisi lääkityksen aloittaa, jos on tarpeen. Kuten jo tavallaan kerroin, hyvin usein nimittäin mielenterveysongelmien taustalla on päihteet.
Hiukan off topiciksi meni, mutta siis masennus ja murehtiminen eivät missään tapauksessa ole samoja asioita.
Mulla auttaa kannabis sata kertaa paremmin kuin joku kävely. Lääkkeitä en käytä koska niistä ei ole mitään apua enkä halua olla täysin tunteeton, turtunut zombi.
Vaikea-asteinen masennus.Totta kai päihteet auttavat sillä hetkellä kun on niiden vaikutuksen alainen, mutta niiden aiheuttamat ongelmat ilmaantuvatkin vasta siinä vaiheessa kun päihteen vaikutus on hävinnyt. Minä olen aivan 100% varma, että sinun oletettu "vaikea-asteinen masennuksesi" katoaa tai vähintään lievittyy merkittävästi, kun jätät päihteet kokonaan pois vähintään kuukaudeksi. Taidat kuitenkin olla jo sen verran päihderiippuvainen, että et pysty siihen yksin.
Heh. Tälläkin hetkellä olen ollut noin kuusi viikkoa polttamatta pilveä. Alkoholia olen käyttänyt kahden lonkeron verran. Kun sairastuin masennukseen, en käyttänyt päihteitä ollenkaan. Että niin hurja riippuvuus täällä. Voit ottaa olettamuksesi ja työntää ne sinne ja syvälle
Mä voin omasta kokemuksesta sanoa, että mun vaikeassa masennuksessa liikunta auttaa lieventämään oireita ja ns. pitämään pinnan yläpuolella. Paranna se ei, mutta auttaa ehdottomasti hallitsemaan oireita ja ilman sitä voisin paljon huonommin.