Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on aina luonani enkä saa omaa aikaa
Ärsyttää niin julmetusti
Mieshen kanssa oltu yhdessä vuosi ja hän punkkaa luonani lähes joka yö. Silloin tällöin käy kotonaan katsomassa postit ja kastelemassa viherkasvit mutta ei ole yöpynyt siellä kuukausiin. Luonani osallistuu kotitöihin tasavertaisena (patisteltuna ja vähän aikaa sen jälkeen kun olen sanonut että saisi osallistua enemmän) ja maksaa puolet yhteisistä kustannuksista (sähkö, vesi, ruuat yms)
Kaipaisin kuitenkin älyttömästi omaa aikaa. Sitä että saisin olla rauhassa omassa kodissani ja tehdä mitä haluan tai olla tekemättä asioita. Nyt en voi esimerkiksi jättää siivoamatta koska saan valitusta siitä että miksi minä edellisviikolla sanoin että miehen pitää siivota jos itsekään en nyt jaksa niin tehdä. En voi myöskään kutsua ystävää kahville kävelyn jälkeen ilman että soitan ja kysyn että käyhän varmasti, oletko pukeissa. Ei siis sanoisi että en voi kutsua, mutta ärsyttää olla tilivelvollinen silti.
Olen luonnostani muut huomioon ottava, toisin kuin mies joka varmasti luo tämän ongelman. Siinä missä minä automaattisesti kysyn hänenkin mielipidettään, hän ei tajuaisi tehdä samaa. Mutta en vain osaa olla huomioimatta toista joka täällä kuitenkin on. Siksi olen ehdottanut, että mies menisi joskus vaikka viikoksi kotiinsa. Tästä ehdotuksesta alkaakin sitten kamala vinkuminen että eikö hän muka tee tarpeeksi ja vastahan hän maksoi kauppaostokset tai siivosi viemärit tai jotain muuta. Ja lopulta jos hän johonkin lähtee niin lähtee ovet paukkuen ja en voi nauttia siitä omasta ajasta kun olemme riidoissa.
Mitä helvettiä tässä nyt tekisi? Ärsyttää.
Niin ja minä olen päivät töissä 8h + tunti matkoihin, mies tekee sillä välin noin 6h etätöitä ja katsoo elokuvia tai pelaa tuomallaan pleikkarilla loppuajan. Hän siis saa joka arkipäivä omaa aikaa ja tuo on se asia jonka koen eniten epäreiluksi.
.
Kommentit (611)
Kyllä valitettavasti ikävä fakta taitaa olla, ettet rakasta miestäsi tarpeeksi. Ymmärrän kyllä nuo ärtymykset, mutta jos oikeasti rakastaisit häntä, niin olisit jo halunnut riemusta kiljuen muuttaa virallisesti yhteen hänen kanssaan. Nyt kuulostaa jo alkuvaiheessa 20 vuotta kestäneeltä liitolta, jossa rakkaus on karissut pois ja toiseen ollaan kyllästytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valitettavasti ikävä fakta taitaa olla, ettet rakasta miestäsi tarpeeksi. Ymmärrän kyllä nuo ärtymykset, mutta jos oikeasti rakastaisit häntä, niin olisit jo halunnut riemusta kiljuen muuttaa virallisesti yhteen hänen kanssaan. Nyt kuulostaa jo alkuvaiheessa 20 vuotta kestäneeltä liitolta, jossa rakkaus on karissut pois ja toiseen ollaan kyllästytty.
Rakkaus = että viettää työajanulkopuolisesta ajasta kaiken ajan kiinni kumppanissaan ? Kuulosta läheisriippuvaiselta
Keksikää sille miehelle harrastus. Tai joku muu meno. Voisiko mies käydä kaupassa kun sä olet kotona?
Älä ota itseesi tuota et rakasta tarpeeksi- höpinää!
Ymmärrän täysin yksinolon tarpeesi. Juttele vielä miehen kanssa asiasta, hän ei taida sisäistää sinun tarvettasi.
Suhde voi paremmin kun on erillisyyttäkin välillä.
Näette viikonloppuisin. Mies voi olla etätöissä omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeesti mä en ymmärrä näitä ihmisiä! Eikö sitä voi ihan yksinkertaisesti sanoa, että painu kotiisi haluan olla rauhassa. Herranjestas sehän on Sinun koti ja sinä siellä määräät
Hän ei ole oikea sinulle. Ajattele tilannetta, jos olisitte muuttaneet uuteen yhteiseen kotiin, niin ei sieltä kumppania voisi ajaa pois. Nyt voit ajaa hänet pois kodistasi ja elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi tuota et rakasta tarpeeksi- höpinää!
Ymmärrän täysin yksinolon tarpeesi. Juttele vielä miehen kanssa asiasta, hän ei taida sisäistää sinun tarvettasi.
Suhde voi paremmin kun on erillisyyttäkin välillä.
Jos vuoden seurustelun jälkeen toinen alkaa jo ahdistaa, niin ei se hyvältä kuulosta.
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten ole kokeillut avata suutasi asiassa. Ja muutenkin kuulostaa, että jos vain vuoden seurustelun jälkeen kirjoitat miehestä tuohon sävyyn niin olisikohan parempi erota ja etsiä joku jonka kaikki tavat eivät ärsytä sinua.
Laita se äijä tänne vauvapalstalle puolustelemaan ahdistavaa käytöstään ja ymmärtämättömyyttään sinun oman ajan tarpeeseesi. Vauvayhteisö hoitaa asian kuntoon alta aikayksikön. Varaudu henkisesti myös mahdolliseen lopulliseen ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi tuota et rakasta tarpeeksi- höpinää!
Ymmärrän täysin yksinolon tarpeesi. Juttele vielä miehen kanssa asiasta, hän ei taida sisäistää sinun tarvettasi.
Suhde voi paremmin kun on erillisyyttäkin välillä.Jos vuoden seurustelun jälkeen toinen alkaa jo ahdistaa, niin ei se hyvältä kuulosta.
Ap on siirtynyt liian nopeasti avoliittoon... tuo ei ole enää seurustelua vaan yhdessä asumista. Ja jostain syystä ap:n kotona eikä miehen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa hankalalta. Jos ei omassa kodissaan saa olla levollisesti niin jotain on pielessä. Ehkä olisi syytä keskustella asioista ja ottaa esille ne asiat mitä haluaisit. Tämä voi olla mahdollista sovittaa yhteen miehen sinulla asumisen kanssa.
Juurikin tämä.
Me taidetaan mieheni kanssa olla molemmat introvertteja.
Kaivataan omaa aikaa. Nytkin mies on makkarissa yksikseen ja katselee telkkaa.
Mä vetäydyn sinne myös aika usein.
Viikonloppuisin haluan myös nukkua yksin. Arkena nukutaan kyllä yhdessä ja muuten ollaan läheisiä.
Kaipaan kyllä välillä ihan sitäkin että saan olla täysin yksin kotona.
Meillä lapsia niin harvinaista on.
Mutta silti koti on se paikka missä saa rauhoittua ja olla vaikka puoliso tai muu perhe olisikin kotona.
Tosin ap mainitsi että haluaa kahvitella välillä ystäviensä kanssa rauhassa ilman että mies on siellä. Muutenkin heillä eri tilanne kun eivät asu yhdessä. Siis ei pitäisi asua yhdessä mutta käytännössä mies sinne muuttanut.
Pakkohan tuo on jotenkin ottaa puheeksi.
Mies selvästi huomannut että ap:n on vaikea pitää rajoistaan kiinni. Tuo että mies suuttuu kun ap koittaa ottaa omaa tilaansa takaisin ja pitää puolensa vaikuttaa kontrolloinnilta. Siihen ei pidä alistua. Jos mies lähtee ovet paukkuen niin antaa lähteä. Ap ei soittele perään. Mies on se jonka kuuluu pyytää anteeksi käytöstään. Siis sitä että suuttui siitä että ap halusi omaa aikaa omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Lienee ei koe asiassa olevan ongelmaa, kun et sano mitään.
Mitä kieltä tuo on? Mitä tuo tarkoittaa? Suomea se ei ainakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Vierailija kirjoitti:
Näette viikonloppuisin. Mies voi olla etätöissä omassa kodissaan.
miksi tapaisitte edes viikonloppuisin. kuka jaksaa katsella kiukuttelevaa akkaa, joka on kateellinen jopa miehen lyhemmistä työpäivistä ja muutenkin vain haastaa riitaa ja vihaa miestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi tuota et rakasta tarpeeksi- höpinää!
Ymmärrän täysin yksinolon tarpeesi. Juttele vielä miehen kanssa asiasta, hän ei taida sisäistää sinun tarvettasi.
Suhde voi paremmin kun on erillisyyttäkin välillä.Jos vuoden seurustelun jälkeen toinen alkaa jo ahdistaa, niin ei se hyvältä kuulosta.
Ap on siirtynyt liian nopeasti avoliittoon... tuo ei ole enää seurustelua vaan yhdessä asumista. Ja jostain syystä ap:n kotona eikä miehen kotona.
Millainen tulevaisuus tuolla on enää, jos nyt jo yhdessä asuminen ahdistaa. Joo mies voi muuttaa kotiinsa ja he tapailevat, mutta eikö tuossa vaiheessa yleensä aleta miettiä yhteistä tulevaisuutta ja yhteistä kotia muutenkin. En usko, että tilanne paranee, jos myöhemmin taas muuttavat yhteen. Sama ahdistus tulee edelleen ihan varmasti. Vuoden jälkeen pitäisi olla vielä todella rakastunut tai sitten ap ei ole mieheen erityisemmin koskaan edes rakastunut. Ei siinä pahaa ole, jos ymmärtää ettei ehkä ole sopiva tuollaisen parisuhteeseen, jossa toinen lähes aina kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Puhutko puolisosi kanssa siitä mistä pidät ja mistä et pidä? Ja huomioiko hän nämä?
Meillä miehellä on laadukkaita kuulokkeita millä kuunnella musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Minä rakastan puolisoani ja haluan asua hänen kanssaan JA ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Olisin tullut jo hulluksi, jos pitäisi elää noin. Me muutimme yhteen vasta muutaman vuoden seurustelun jälkeen ja asumme sen verran väljästi, ettei tarvitse olla edes kuuloetäisyydellä koko päivää. Puoliso tykkää kuunnella radiota, mutta kuuntelee kuulokkeilla, koska tietää, että minä en halua taustahälyä. Kumpikaan ei pelaa. TV on auki vain, kun sieltä todella katsotaan jotakin. Käyn useimmiten lenkillä yksin (koiran kanssa), viikonloppuisin ulkoillaan ja retkeillään yhdessä. Nukkumaan mennään useimmiten eri aikoihin, samoin herätään.
Voin koska tahansa vetäytyä omaan huoneeseeni ja olla yksin. Samoin puoliso. Hänellä on myös oma verstaansa, missä tykkää touhuta.
Ap:
Yllätyin ihan, ettei minua haukuttu täällä 100%. Tiedän toki että omaa tyhmyyttä olen tilanteen päästänyt tähän. Alussa oli vain niin ihanaa olla koko ajan yhdessä. Ja edelleen on mukavaa yhdessä, niin arjessa kuin silloin kun tehdään jotain erikoisempaakin. Mutta kaipaan omaa aikaa itselleni sen rinnalle.
Aluksi yritin ehdottaa jos saisin päivän silloin tällöin, tai jos mies kävisi joskus vaikka treenaamassa silloin kun minä olen kotona. Ei oikein tarttunut näihin, ja sen takia nyt tuntuu että kaipaankin pitemmän ajan itselleni, kun en ole sitä saanut nyt ollenkaan.
On puhuttu jo alussa että molemmat kaipa suhteelta arjen jakamista ja tätähän se on. Mies ei ehkä vain ymmärrä sitä että minä olen kotoa pois töissä joka päivä sen 9 tuntia ja mies tekee työtä tuosta ajasta vain osan, eli ottaa myös oman ajan sille pelaamiselle ja treenaamiselle minun työajastani. Ei ehkä oikeasti tajua, että olen 9h päivässä ihan vain töissä ja se ilta on se kaikki muu elämäni. Hän viettää sitä elämääkin tuon yhdeksän tunnin sisällä. Varmaan itsekin olisin valmis nyhjäämään kiinni toisessa koko toisen vapaan, jos toinen olisi töissä kolme tuntia pidempään mitä itse olen.