Miten reagoisit, jos haluton puolisosi antaisi sinulle luvan käydä vieraissa?
Sillä edellytyksellä, että asiat hoidettaisiin ns. huomaamattomasti enkä saisi itse siitä tietä.
Harkitsen itse tätä vaihtoehtoa, koska minkäänlaisia haluja ei ole sairauteni vuoksi ollut enää viiteen vuoteen ja niistä viimeisenä neljänä vuotena seksiä on ollut max 1-2 kertaa vuodessa. Puoliso on sanonut, että kaipaan seksiä aina välillä, muttei niin paljon, että haluaisi erota. Mutta johtaako suhteen "avaaminen" vääjäämättä siihen, että hän rakastuu ja ero tulee sitten sen vuoksi?
Kommentit (24)
Mielestäni tuo on yksi suurimpia mahdollisia rakkaudentekoja! Puolisosi ihan varmasti arvostaa tuota niin paljon ettei muiden matkaan lähde,pieniä hetkiä lukuunottamatta. Olen itse ajatellut juuri samoin ja olen sen miehelleni kertonutkin,että jos syystä tai toisesta tulisin kyvyttömäksi harrastaa seksiä,en todellakaan odota rai halua että hänfnkin seksielämä loppuu siihen.
Minä voisin myös suostua. Itselläni ei ole enää haluja puolisoa kohtaan mutta muuten menee mukavasti enkä halua rikkoa perhettä. Ehtoina olisi, että käy vasektomiassa ja panohommat ei saa häiritä perhe-elämää.
En usko että sopisi mulle. En osaisi pelkästään tyydyttää itseäni toiseen ihmiseen, vaan haluaisin molemminpuolista nautintoa tarjoavaa seksiä. Se taas vaatisi jonkinlaista kipinää, toinen toisensa himoamista, samalla aaltopituudella olemista, kommunikaatiota... Ja silloin ei enää olisi kyse mistään paineiden purkamisesta vaan ihan muusta.
Harkitsisin asiaa, mutta ihan käytännön järjestelyjen suhteen jonkinmoinen haaste olisi löytää aikuinen nainen samassa tilanteessa. Joku joka tyytyisi osaansa satunnaisena seksiystävänä, eikä kaipaisi sen suureellisempaa romanttista yhteydenpitoa ja joka ei alkaisi ennemmin tai myöhemmin haluta jotain enemmän.
Mitään triangelidraamaa en todellakaan elämääni kaipaa. Ja maksulliset taas tuntuvat aika likaisilta ihan jo tautiriskinkin kannalta.
Kannattaa ainakin keskustella asiasta, ei siinä mitään häviä.
Olen itse ollut menneisyydessä tilanteessa jossa annoin luvan miehelleni käydä ns vieraissa koska itsellä ei ollut hormoneista johtuen mitään haluja.
Valitettavasti tämä ei hänelle käynyt ja harrastimme minun puolelta halutonta seksiä vuosia. Tämä tappoi tunteeni häntä kohtaan joten päädyimme eroon.
Nykyisessä suhteessani tilanne on päinvastainen,selkeää karmaa.
Mutta nykyinen mieheni halusi avata suhteemme pitääkseen minut onnellisena kun hänellä ei vain ole ainakaan tällä hetkellä haluja. Ja juurikin ettei hän halua tietää.
Naiselle seuran löytäminen voi kyllä olla paljon helpompaa kuin miehelle, ainakin näillä rajoitteilla.
N41
No minä ajattelisin asian niin, että jos joudun jotain irtoseksiä metsästämään, niin voin yhtä hyvin olla sinkku. Siinä on kuitenkin sinkkuna se mahdollisuus, että löytää uuden kumppanin, jonka kanssa voi jakaa sekä arjen, että seksin. Tämä siis siinä tapauksessa, että sairaus ei estä seksin harrastamista. Jos se taas olisi fyysisesti mahdotonta, niin jäisin tietysti. Pelkkä halujen meneminen ei mielestäni riitä syyksi. Jos vaimo ei voisi minun mielikseni suostua seksiin, jonka tietää olevan minulle erittäin tärkeää ,niin lähtisin. Teen minäkin monia asioita vain vaimon mieliksi, vaikka ei niin huvittaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
No minä ajattelisin asian niin, että jos joudun jotain irtoseksiä metsästämään, niin voin yhtä hyvin olla sinkku. Siinä on kuitenkin sinkkuna se mahdollisuus, että löytää uuden kumppanin, jonka kanssa voi jakaa sekä arjen, että seksin. Tämä siis siinä tapauksessa, että sairaus ei estä seksin harrastamista. Jos se taas olisi fyysisesti mahdotonta, niin jäisin tietysti. Pelkkä halujen meneminen ei mielestäni riitä syyksi. Jos vaimo ei voisi minun mielikseni suostua seksiin, jonka tietää olevan minulle erittäin tärkeää ,niin lähtisin. Teen minäkin monia asioita vain vaimon mieliksi, vaikka ei niin huvittaisikaan.
Sinusta olisi ok käyttää vaimoasi mälliämpärinä. Vaimosi makaisi lahnana allasi ja inhoaisi joka hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä ajattelisin asian niin, että jos joudun jotain irtoseksiä metsästämään, niin voin yhtä hyvin olla sinkku. Siinä on kuitenkin sinkkuna se mahdollisuus, että löytää uuden kumppanin, jonka kanssa voi jakaa sekä arjen, että seksin. Tämä siis siinä tapauksessa, että sairaus ei estä seksin harrastamista. Jos se taas olisi fyysisesti mahdotonta, niin jäisin tietysti. Pelkkä halujen meneminen ei mielestäni riitä syyksi. Jos vaimo ei voisi minun mielikseni suostua seksiin, jonka tietää olevan minulle erittäin tärkeää ,niin lähtisin. Teen minäkin monia asioita vain vaimon mieliksi, vaikka ei niin huvittaisikaan.
Sinusta olisi ok käyttää vaimoasi mälliämpärinä. Vaimosi makaisi lahnana allasi ja inhoaisi joka hetkeä.
Ei inhoaisi. Tunnen vaimoni, sinä et. Kirjoitukseni oli hypoteettinen. Meillä ei kävisi ikinä noin. Molemmat tehdään kaikkemme toistemme eteen. Ja jos nyt olisi tilanne, että inhoaisi joka hetkeä, niin silloin lähtisin.
Suostuisin koska mäki voisin nytki antaa miehelle luvan vieraisiin. Mutta mä haluaisin tietää koska ja kenenkaa. Ei salaa.
Tuskimpa lähtisin . Se kun ei ole minulle niin
itsestäänselvyys silloinkaan.
Näin netissä voi täysin vapaasti kertoa niin minulla on salaisena haaveena tirkistellä kun puolisoa nussitaan eikä puoliso tiedä että tirkistelen. Jotenkin sellainen ristiriitainen tunne kiihottaa, että joku nussii puolisoa ja puoliso voihkii nautinnosta kun itse en sitä kykene tarjoamaan.
Olen käynyt seksuaaliterapeutilla, gynekologilla ja omalla lääkärilläni ilman mitään merkittävää hyötyä. Tällä hetkellä tilanne on se, etten edes halua haluta, koska seksi tuntuu vain yhdeltä energiaa vievältä asialta arjessa. Parisuhteessa haluaisin kuitenkin pysyä, sillä rakastan puolisoani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ainakin keskustella asiasta, ei siinä mitään häviä.
Olen itse ollut menneisyydessä tilanteessa jossa annoin luvan miehelleni käydä ns vieraissa koska itsellä ei ollut hormoneista johtuen mitään haluja.
Valitettavasti tämä ei hänelle käynyt ja harrastimme minun puolelta halutonta seksiä vuosia. Tämä tappoi tunteeni häntä kohtaan joten päädyimme eroon.Nykyisessä suhteessani tilanne on päinvastainen,selkeää karmaa.
Mutta nykyinen mieheni halusi avata suhteemme pitääkseen minut onnellisena kun hänellä ei vain ole ainakaan tällä hetkellä haluja. Ja juurikin ettei hän halua tietää.
Naiselle seuran löytäminen voi kyllä olla paljon helpompaa kuin miehelle, ainakin näillä rajoitteilla.
N41
Tunteesi kuoli jo siinä vaiheessa kun halu loppui. Teeskentelit vaan, myös itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt seksuaaliterapeutilla, gynekologilla ja omalla lääkärilläni ilman mitään merkittävää hyötyä. Tällä hetkellä tilanne on se, etten edes halua haluta, koska seksi tuntuu vain yhdeltä energiaa vievältä asialta arjessa. Parisuhteessa haluaisin kuitenkin pysyä, sillä rakastan puolisoani.
ap
Selkeästi et rakasta! Parisuhteessa on (sinulla) mukava olla, nautit muista parisuhteen eduista, etkä halua luopua niistä. Siinä kaikki. Et halua suorittaa omaa osuuttasi, vastuutasi. Rakkaus parisuhtteessa on teko, joka on seurausta valinnasta, jota voi ohjata tunne. Se ei ole pelkkä tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä ajattelisin asian niin, että jos joudun jotain irtoseksiä metsästämään, niin voin yhtä hyvin olla sinkku. Siinä on kuitenkin sinkkuna se mahdollisuus, että löytää uuden kumppanin, jonka kanssa voi jakaa sekä arjen, että seksin. Tämä siis siinä tapauksessa, että sairaus ei estä seksin harrastamista. Jos se taas olisi fyysisesti mahdotonta, niin jäisin tietysti. Pelkkä halujen meneminen ei mielestäni riitä syyksi. Jos vaimo ei voisi minun mielikseni suostua seksiin, jonka tietää olevan minulle erittäin tärkeää ,niin lähtisin. Teen minäkin monia asioita vain vaimon mieliksi, vaikka ei niin huvittaisikaan.
Sinusta olisi ok käyttää vaimoasi mälliämpärinä. Vaimosi makaisi lahnana allasi ja inhoaisi joka hetkeä.
Eri, mutta ei tietenkään. Sinä toimisit noin, koska olet mitä olet, mutta rakastava vaimo ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt seksuaaliterapeutilla, gynekologilla ja omalla lääkärilläni ilman mitään merkittävää hyötyä. Tällä hetkellä tilanne on se, etten edes halua haluta, koska seksi tuntuu vain yhdeltä energiaa vievältä asialta arjessa. Parisuhteessa haluaisin kuitenkin pysyä, sillä rakastan puolisoani.
ap
Selkeästi et rakasta! Parisuhteessa on (sinulla) mukava olla, nautit muista parisuhteen eduista, etkä halua luopua niistä. Siinä kaikki. Et halua suorittaa omaa osuuttasi, vastuutasi. Rakkaus parisuhtteessa on teko, joka on seurausta valinnasta, jota voi ohjata tunne. Se ei ole pelkkä tunne.
Seksi ei tosiaankaan ole mikään "vastuu" joka pitäisi suorittaa vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt seksuaaliterapeutilla, gynekologilla ja omalla lääkärilläni ilman mitään merkittävää hyötyä. Tällä hetkellä tilanne on se, etten edes halua haluta, koska seksi tuntuu vain yhdeltä energiaa vievältä asialta arjessa. Parisuhteessa haluaisin kuitenkin pysyä, sillä rakastan puolisoani.
ap
Selkeästi et rakasta! Parisuhteessa on (sinulla) mukava olla, nautit muista parisuhteen eduista, etkä halua luopua niistä. Siinä kaikki. Et halua suorittaa omaa osuuttasi, vastuutasi. Rakkaus parisuhtteessa on teko, joka on seurausta valinnasta, jota voi ohjata tunne. Se ei ole pelkkä tunne.
Seksi ei tosiaankaan ole mikään "vastuu" joka pitäisi suorittaa vaikka väkisin.
Olen eri, mutta meillä se on vastuu. Ihan samoin kuin vaikka kotityöt. Kun se loppuu, loppuu parisuhdekin. Sen loppuminen tarkoittaa: En halua sinua, enkä halua tehdä sitä edes vuoksesi.
Meillä tehtiin niin, että sain kaksi vapaailtaa viikossa käydä erään sinkkunaisen luona naapurikaupungissa, jonka osoitteen vaimoni tietää. Öitä en saa olla poissa. Elämme siis talousavioliitossa. Muut asiat eivät ole muuttuneet. Nukumme parivuoteessa kuin ennenkin, mutta en tee häiritseviä lähentely-yrityksiä enää. Win-win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt seksuaaliterapeutilla, gynekologilla ja omalla lääkärilläni ilman mitään merkittävää hyötyä. Tällä hetkellä tilanne on se, etten edes halua haluta, koska seksi tuntuu vain yhdeltä energiaa vievältä asialta arjessa. Parisuhteessa haluaisin kuitenkin pysyä, sillä rakastan puolisoani.
ap
Selkeästi et rakasta! Parisuhteessa on (sinulla) mukava olla, nautit muista parisuhteen eduista, etkä halua luopua niistä. Siinä kaikki. Et halua suorittaa omaa osuuttasi, vastuutasi. Rakkaus parisuhtteessa on teko, joka on seurausta valinnasta, jota voi ohjata tunne. Se ei ole pelkkä tunne.
Seksi ei tosiaankaan ole mikään "vastuu" joka pitäisi suorittaa vaikka väkisin.
Olen eri, mutta meillä se on vastuu. Ihan samoin kuin vaikka kotityöt. Kun se loppuu, loppuu parisuhdekin. Sen loppuminen tarkoittaa: En halua sinua, enkä halua tehdä sitä edes vuoksesi.
Näin se on meilläkin aina ollut, molemmat olleet vastuussa toistemme tarpeiden tyydyttämisestä ja rakkauden osoituksista. Onneksi vaimo oli suora jo nuorena, kun sanoi, että olen vastuussa hänen tyydyttämisestään. Vastaavasti hän pitänyt minut aina tyydytettynä ja paineet poissa. Roolit olleet siten selvät jo nuoresta ja hyvin on myös toteutuneet.
Kannattaa jutella asiasta yhdessä seksuaaliterapeutin kanssa.
(Täällä on vain pervoja ja muuten homoja. )
Seksuaaliterapia tuetaan verovaroin joten suosittelen varauksetta!
M48