Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?
19.02.2023 |
Osaako joku sanoa syyn siihen, että miksi niin monesta koulusta puuttuu koulupsykologi, vaikka lain mukaan sellainen pitäisi koulussa olla? Luin uutisista, että monessa pikkukunnassa ei avoimeen virkaan ole vuosiin yhtään hakijaa mutta ilmeisesti jopa jossain Espoossa on niin, että paikkoja on auki, mutta hakijoita niihin pakkoihin ei ole. Mikä juttu tässä pikein on? Lapsilla on oikeus saada tukea. Miksi tätä asiaa ei laiteta kuntoon?
Kommentit (598)
Vierailija kirjoitti:
Taitaa mennä jo trollailun puolelle tuo inttäminen kasvatuspsykologiaa lukeneen testauskyvystä. Tai sitten hän ei ihan oikeasti ymmärrä, mitä se psykologin tutkimus on, koska ei ole saanut siihen koulutusta. Ei tiedä, mitä kaikkea ei tiedä. Yhtään kasvatuspsykologian käytössä olevaa testimenetelmät ei ainakaan ole vielä mainittu.
Eikä kerrottu,miksi se kasvaspsykologi ei niitä estejä ystyisi suorittamaan. Mutta..
Kin koulupsykologi kertoo paremmuudestaan trstien tekoon, voisiko koulupsykologien työsarkaa vähentää sillä, että kasvatuspsykolgi kohtaa ne oppilaat, ja koulupsykologi teettää ne testit, joille ei aikaa löydy nykyään. Kaikki voittaa! Koulupsykologi voi keskittyä testeihinsä ja kasvatupsykologi kohdata opilaat arjessa, joille todellnen huutava tarve!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te kasvatuspsykologeja kouluun haluavat. Selittäkää mitä he konkreettisesti ja käytännössä siellä tekisivät.
Kun tosiaan tilanne on se, että he ei ole psykologeja eikä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, niin he eivät voi pitää mitään ahdistus/masennus/tms-vastaanottoa.
Eikä he voi tehdä adhd/autismi/tms tutkimuksia edes osittain, koska heillä ei ole mahdollisuutta edes ostaa tai muuten saada käyttöönsä psykologin testejä, kun niitä saa käyttää Suomessa vain psykologit. Eikä muutenkaan noita tutkimuksia voi tehdä niin, että joku tekusi pari testiä ja joku toinen pari testiä ja joku kolmas laatisi kolmannen osan arviosta (vaan yhden henkilön on tehtävä se koko tutkimus alusta loppuun itse).
Mit knkreettiseta? Kohdata lapset arjessa. Mitä muut haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa mennä jo trollailun puolelle tuo inttäminen kasvatuspsykologiaa lukeneen testauskyvystä. Tai sitten hän ei ihan oikeasti ymmärrä, mitä se psykologin tutkimus on, koska ei ole saanut siihen koulutusta. Ei tiedä, mitä kaikkea ei tiedä. Yhtään kasvatuspsykologian käytössä olevaa testimenetelmät ei ainakaan ole vielä mainittu.
Eikä kerrottu,miksi se kasvaspsykologi ei niitä estejä ystyisi suorittamaan. Mutta..
Kin koulupsykologi kertoo paremmuudestaan trstien tekoon, voisiko koulupsykologien työsarkaa vähentää sillä, että kasvatuspsykolgi kohtaa ne oppilaat, ja koulupsykologi teettää ne testit, joille ei aikaa löydy nykyään. Kaikki voittaa! Koulupsykologi voi keskittyä testeihinsä ja kasvatupsykologi kohdata opilaat arjessa, joille todellnen huutava tarve!
Oletko lukenut kasvatuspsykologiaa, vai vänkäätkö muuten vain? Jos olet, niin valaise ihmeessä niitä kasvatuspsykologian testejä! Miten arvioit keskittymisvaikeutta? Huomioithan sen, että diagnoosin saaminen vaatii myös oppimisvaikeuksien poissulkua.
Psykologit eivät yleisesti halua työskennellä testausautomaatteina. Saa sellaista työnkuvaa ehdottaa, mutta tulijoita tuskin on jonoksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kasvatuspsykologeja kouluun haluavat. Selittäkää mitä he konkreettisesti ja käytännössä siellä tekisivät.
Kun tosiaan tilanne on se, että he ei ole psykologeja eikä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, niin he eivät voi pitää mitään ahdistus/masennus/tms-vastaanottoa.
Eikä he voi tehdä adhd/autismi/tms tutkimuksia edes osittain, koska heillä ei ole mahdollisuutta edes ostaa tai muuten saada käyttöönsä psykologin testejä, kun niitä saa käyttää Suomessa vain psykologit. Eikä muutenkaan noita tutkimuksia voi tehdä niin, että joku tekusi pari testiä ja joku toinen pari testiä ja joku kolmas laatisi kolmannen osan arviosta (vaan yhden henkilön on tehtävä se koko tutkimus alusta loppuun itse).
Mit knkreettiseta? Kohdata lapset arjessa. Mitä muut haluat?
Mitä tuo lapsien kohtaaminen arjessa käytännössä tarkoittaa? Kun koulussa on jo kuitenkin paljon opettajia ja avustajia, ja he kohtaa lapsia koulun arjessa ihan koko ajan. Joka ikisellä oppitunnilla ja välitunneilla myös. Eli mitä arjen kohtaamista sen kasvatuspsykologin pitäisi tehdä, siis sellaista, joka ei ole opettajan tai avustajan työtä?
En ymmärrä.
Kasvatustieteen maisteri (kasvatuspsykologia) ei voi käyttää psykologin tutkimusmenetelmiä, koska psykologisen tutkimuksen voi tehdä vain laillistettu psykologi. Kasvatuspsykologiaa opiskelleella on muita vahvuuksia. Erityisopettajan seulat antavat kapea-alaisemman kuvan tiettyjen asioiden osaamisesta, kun taas psykologin tutkimus valottaa tiedollis-taidollista suoriutumista, käyttäytymistä, sosio-emotionaalista puolta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Opettajien vähättelevä ja ilkeämielinen suhtautuminen koulupsykologeja kohtaan taitaa olla osa syy siihen, että kukaan ei halua koulupsykologiksi.
Psykologilta voisi löytyä joku diagnoosinpoikanen tällaiselle opelle, joten eipä kannattaisi itsensäpaljastella.
En ollut ennen tätä ketjua kuullutkaan kasvatustieteen maistereista, jotka haluavat kutsua itseään kasvatuspsykologeiksi. En tosin asu lähelläkään Oulua. Onko kyseessä isokin joukko ihmisiä vai joku ihan marginaali-ilmiö? Ja miksi haluavat kutsua itseään psykologeiksi? Mitä vikaa on siinä kasvatustieteen maisterissa, joka on heidän oikea nimike?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään yhtään traumaterapiakoulutusta taustalla? Voisi ehkä päästä nopeammin asian ytimeen.
Vierailija kirjoitti:
En ollut ennen tätä ketjua kuullutkaan kasvatustieteen maistereista, jotka haluavat kutsua itseään kasvatuspsykologeiksi. En tosin asu lähelläkään Oulua. Onko kyseessä isokin joukko ihmisiä vai joku ihan marginaali-ilmiö? Ja miksi haluavat kutsua itseään psykologeiksi? Mitä vikaa on siinä kasvatustieteen maisterissa, joka on heidän oikea nimike?
Kasvatustieteen maisteritkin ovat hyvin erilaisia; on aika iso ero sillä, että onko opiskellut aikuiskasvatustiedettä, yleistä vai erityispedagogiikkaa pääaineena. Kasvatustieteen maisterilla usein on opettajan pätevyys, mutta kaikilla ei.
Psykologia esiintyy sanana useammassa tutkinnossa. Sosiaalipsykologia on tietysti ilmiselvin tapaus.
Kaikkia palvelisi se, että psykologian tutkinto-ohjelman nimi muutettaisiin terveyspsykologiaksi. Nykyinen nimi 'psykologia' antaa kuvan sekatyömiehestä, joka tietää vähän kaikesta, mutta ei mistään kunnolla.
Jos 'psykologia' olisi lippu kaiken tietämiseen kaikesta, voitaisiin filosofia, teologia, historia, sosiaalipsykologia, sosiologia, kasvatustiede, kirjallisuustiede, antropologia ja muut käyttäytymistieteet ja ihmissielun tutkimustieteet lopettaa. Siksi nimike "terveyspsykologi" olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin katsomassa kasvatuspsykologian opinto-ohjelman. Löytämäni oli pari vuotta vanha, mutta antanee osviittaa. Kansissa käydään psykologian perus- ja aineopinnot (jotka ovat monien muiden pääaineiden opiskelijoillekin saatavilla pitkänä sivuaineena). Maisterissa on tämä:
https://opas.peppi.oulu.fi/fi/ohjelma/13971
Maisteriopinnot ovat ne, joissa psykologit opiskelevat testimenetelmät, harjoittelevat terapiatyötä (Huom. Ei psykoterapia) ja ottavat haltuun sen psykologin työkentän. Psykologeille on noin puolen vuoden pakollinen harjoittelu myös. Kasvatuspsykologiassa opinnot eroavat todella paljon tässä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa kasvatuspsykologian opinto-ohjelman. Löytämäni oli pari vuotta vanha, mutta antanee osviittaa. Kansissa käydään psykologian perus- ja aineopinnot (jotka ovat monien muiden pääaineiden opiskelijoillekin saatavilla pitkänä sivuaineena). Maisterissa on tämä:
https://opas.peppi.oulu.fi/fi/ohjelma/13971
Maisteriopinnot ovat ne, joissa psykologit opiskelevat testimenetelmät, harjoittelevat terapiatyötä (Huom. Ei psykoterapia) ja ottavat haltuun sen psykologin työkentän. Psykologeille on noin puolen vuoden pakollinen harjoittelu myös. Kasvatuspsykologiassa opinnot eroavat todella paljon tässä kohtaa.
Mikähän tuon Oulun tarjoman opinto-ohjelman ja tutkintokokonaisuuden tausta on? Miksi on haluttu perustaa sellainen opinto-ohjelma? Mitä työelämätarpeita sen on ajateltu palvelevan? Mietin vain, että joku perustehan Oulun yliopistolla on ollut siinä, että tuo opinto-ohjelma on päätetty aloittaa. Tietääkö joku tämän asian taustoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut ennen tätä ketjua kuullutkaan kasvatustieteen maistereista, jotka haluavat kutsua itseään kasvatuspsykologeiksi. En tosin asu lähelläkään Oulua. Onko kyseessä isokin joukko ihmisiä vai joku ihan marginaali-ilmiö? Ja miksi haluavat kutsua itseään psykologeiksi? Mitä vikaa on siinä kasvatustieteen maisterissa, joka on heidän oikea nimike?
Kasvatustieteen maisteritkin ovat hyvin erilaisia; on aika iso ero sillä, että onko opiskellut aikuiskasvatustiedettä, yleistä vai erityispedagogiikkaa pääaineena. Kasvatustieteen maisterilla usein on opettajan pätevyys, mutta kaikilla ei.
Psykologia esiintyy sanana useammassa tutkinnossa. Sosiaalipsykologia on tietysti ilmiselvin tapaus.
Kaikkia palvelisi se, että psykologian tutkinto-ohjelman nimi muutettaisiin terveyspsykologiaksi. Nykyinen nimi 'psykologia' antaa kuvan sekatyömiehestä, joka tietää vähän kaikesta, mutta ei mistään kunnolla.
Jos 'psykologia' olisi lippu kaiken tietämiseen kaikesta, voitaisiin filosofia, teologia, historia, sosiaalipsykologia, sosiologia, kasvatustiede, kirjallisuustiede, antropologia ja muut käyttäytymistieteet ja ihmissielun tutkimustieteet lopettaa. Siksi nimike "terveyspsykologi" olisi hyvä.
Tämä oli kyllä nyt niin suurta tuubaa, että ei jaksa edes kommentoida tähän mitään.
Kommentoin vielä sen verran, että terveyspsykologi -nimike ei oikein istu esimerkiksi rekrytointialalla, TE-toimistossa tai HR-tehtävissä työskentelevälle psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin äsken netistä jonkun kasvatuspsykologian ry:n kannanoton, jossa he haluaisivat kasvatuspsykologiaa pääaineena lukeneet kasvatustieteiden maisterit kouluihin niin, että: Osana moniammatillista oppilashuollon ryhmää kasvatuspsykologian asiantuntijat toisivat kaivattua apua lasten ja nuorten mielenterveyskriisin ratkaisemiseen (suora lainaus heidän sivuilta tuo kaksoispisteen jälkeinen). Nyt olen hämmentynyt. He siis haluavat osallistua nimenomaan mielenterveysongelmiin, vaikka eivät ole millään tavalla terveydenhuoltoalan ihmisiä. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Luin äsken netistä jonkun kasvatuspsykologian ry:n kannanoton, jossa he haluaisivat kasvatuspsykologiaa pääaineena lukeneet kasvatustieteiden maisterit kouluihin niin, että: Osana moniammatillista oppilashuollon ryhmää kasvatuspsykologian asiantuntijat toisivat kaivattua apua lasten ja nuorten mielenterveyskriisin ratkaisemiseen (suora lainaus heidän sivuilta tuo kaksoispisteen jälkeinen). Nyt olen hämmentynyt. He siis haluavat osallistua nimenomaan mielenterveysongelmiin, vaikka eivät ole millään tavalla terveydenhuoltoalan ihmisiä. Miksi?
Erikoinen asia kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut ennen tätä ketjua kuullutkaan kasvatustieteen maistereista, jotka haluavat kutsua itseään kasvatuspsykologeiksi. En tosin asu lähelläkään Oulua. Onko kyseessä isokin joukko ihmisiä vai joku ihan marginaali-ilmiö? Ja miksi haluavat kutsua itseään psykologeiksi? Mitä vikaa on siinä kasvatustieteen maisterissa, joka on heidän oikea nimike?
Kasvatustieteen maisteritkin ovat hyvin erilaisia; on aika iso ero sillä, että onko opiskellut aikuiskasvatustiedettä, yleistä vai erityispedagogiikkaa pääaineena. Kasvatustieteen maisterilla usein on opettajan pätevyys, mutta kaikilla ei.
Psykologia esiintyy sanana useammassa tutkinnossa. Sosiaalipsykologia on tietysti ilmiselvin tapaus.
Kaikkia palvelisi se, että psykologian tutkinto-ohjelman nimi muutettaisiin terveyspsykologiaksi. Nykyinen nimi 'psykologia' antaa kuvan sekatyömiehestä, joka tietää vähän kaikesta, mutta ei mistään kunnolla.
Jos 'psykologia' olisi lippu kaiken tietämiseen kaikesta, voitaisiin filosofia, teologia, historia, sosiaalipsykologia, sosiologia, kasvatustiede, kirjallisuustiede, antropologia ja muut käyttäytymistieteet ja ihmissielun tutkimustieteet lopettaa. Siksi nimike "terveyspsykologi" olisi hyvä.
Tämä oli kyllä nyt niin suurta tuubaa, että ei jaksa edes kommentoida tähän mitään.
Psykologi = terveydenhuollon ammattilainen, jota voidaan lisäksi käyttää vaikka rekrytoinnissa
Psykiatrinen sairaanhoitaja = terveydenhuollon ammattilainen, jolla on lupa jakaa lääkkeitä ja ensikäden kokemusta psyykkisten häiriöiden sairaalahoidosta siten, että hän seurannut samoja potilaita arjessa, kun taas psykiatri ja psykologi tapaavat potilaan harvakseltaan
Teologi = tuntee ihmisen uskonnollisen käyttäytymisen ja ajattelun ja tietää, miten ihmiset ovat pohtineet arvo- ja ikuisuuskysymyksiä historiallisesti
Filosofi = osaa pohdiskella useita tieteellisiä ja ikuisuuskysymyksiä ja ottaa kantaa esim.terveyspolitiikkaan ja mitä tarkoittaa vaikka olla autistinen; filosofi on muiden tieteilijöiden omatunto ja esim.osoittaa virhepäätelmät ja kehittää muiden tieteilijöiden teorioita eteenpäin
Antropologi = ymmärtää ihmisen käytöksen kulttuurillisuuden
Sosiologi = ymmärtää ihmisen käyttäytymisilmiöiden yhteiskunnallisen tason; sosiologia hävisi valtataistelun psykologialle 1900-luvulla ja tästä seurasi länsimainen tapa sijoittaa ongelmat yksilön sisään, kun taas yhteiskuntatieteellisessä perspektiivissä korostetaan ulkoista maailmaa ja ihmistä sen osana
Sosiaalipsykologi = ymmärtää miten toisten ihmisten kuviteltu tai todellinen läsnäolo vaikuttaa käytökseen ja minuuskuvaan
Kirjallisuustieteilijä = ymmärtää, miten ihmisten käytöstä ja ajattelua on kuvattu taiteessa ja tuntee taiteen tapoja sanoittaa ihmiselämän suuria kysymyksiä
Kasvatustieteilijä = on erikoistunut ihmisen sosiaalistumisen ja oppimisen kysymyksiin
Ravintotieteilijä = ymmärtää käytöksen ja ravinnon yhteyttä
Psykiatri = käyttää suurinta puhevaltaa, mitä tulee mielenterveyden häiriöihin ja oikeaan (lääke)hoitoon
Psykoterapeutti = henkilö, joka on oppinut tiettyjä terapeuttisia keskustelumenetelmiä eri häiriöiden hoidossa
Sosiaalityöntekijä ja sosionomi = ymmärtävät palvelujärjestelmää, tietävät, missä tilanteessa vaaditaan yhteiskunnallisia interventioita ja ovat palvelujen koordinoimisen asiantuntijoita
Yhdysvalloissa kliininen filosofia on ollut olemassa 80-luvulta asti. Suomessa kliinistä filosofiaa vastaa lähinnä ev.lut.kirkon diakoni ja pappi. Australialaisessa psykologian lehdessä on esitetty, että psykologien pitäisi opiskella filosofiaa pärjätäkseen työssään. Kliinisessä filosofiassa ihmisen ongelmia lähestytään ilman lääketieteen kieltä ja filosofia ja teologia yhdessä yrittävät saavuttaa ihmisen ongelmien arvojen tason. Psykologi voi kertoa Ukrainan sodasta ahdistuneelle, että miten rauhoitutaan, mutta historioitsija voi taas poistaa syyn rauhoittumiseen kertomalla, että mistä sodassa on kyse. Monenlaista ihmistieteellistä osaamista voidaan käyttää.
Tämä keskustelu kyllä keeps on giving. Lähdettiin ihmettelemään, miksi koulupsykologeja on vaikea saada. Siihen tulikin vastaus: palkka on kehno vaativuuteen nähden, ja työnkuva tällä hetkellä aivan liian raskas yhdelle henkilölle kantaa. Sitten päästiin toteamaan, että kyllä sek koulupsykologin pitäisi pystyä tekemään vielä enemmän ja olla koululla kuormittunutta opettajaa varten viemässä kuormitus pois. Ja nyt uutena käänteenä ihan eri ammattiryhmä tekisikin koko työn paremmin, vaikka eivät esim tutkimuksia osaa tehdä yhtään! Jännään jo seuraavaa polkua!
Ainakin pk seudulla koulupsykologit eivät juurikaan tee enää testejä oppilaille. Kunnon testipatteristo tehdään ehkä neljälle oppilaalle vuodessa. Onneksi, sillä testiautonaattina toimiminen oli inhokkityötä koulupsykologi työssä. Mutta eivät koulupsykologit myöskään yhteisöllisestä työstä yleisesti pidä. Työnkuva on yksinkertaisesti väärä, työympäristö väärä, palkka huono. Muualla saa tehdä mielenkiintoisempia töitä rauhallisemmassa työympäristössä.
Eli testit eivät ole syy, miksei kasvatuspsykologit vois olla koululla töissä. Mielummin heitä kouluun, kun että koulut täysin ilman psykologia.
Alue: Aihe vapaa
Te kasvatuspsykologeja kouluun haluavat. Selittäkää mitä he konkreettisesti ja käytännössä siellä tekisivät.
Kun tosiaan tilanne on se, että he ei ole psykologeja eikä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, niin he eivät voi pitää mitään ahdistus/masennus/tms-vastaanottoa.
Eikä he voi tehdä adhd/autismi/tms tutkimuksia edes osittain, koska heillä ei ole mahdollisuutta edes ostaa tai muuten saada käyttöönsä psykologin testejä, kun niitä saa käyttää Suomessa vain psykologit. Eikä muutenkaan noita tutkimuksia voi tehdä niin, että joku tekusi pari testiä ja joku toinen pari testiä ja joku kolmas laatisi kolmannen osan arviosta (vaan yhden henkilön on tehtävä se koko tutkimus alusta loppuun itse).