Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on että n.8-10 -vuotiaat lapset inhoaa mua? Olen 35 v tavallinen nainen.
26.08.2008 |
Nyt ristinäni on n. 9 -vuotias tyttö joka kävelee joka aamu äitinsä kanssa mua vastaan kun menen töihin. Tyttö tuijottaa joka kerran ivallisesti hymyillen, kerran potkaisi kiven/kävyn perääni, aivasti mun suuntaan ja tänä aamuna sitten tirskuivat kaverinsa kanssa ja kun ohitustilanne tuli niin kaverinsa yskäisi perääni. Ja tämän tytön äiti kulki vierellä mukana. En tiedä eikö huomaa vai mistä hemmetistä on kyse.
Mitään ei minun tietääkseni ole koskaan tapahtunut, että olisin itse vahingossa kävellyt päin tms. joka olisi ärsyttänyt. Yritän olla katsomatta heitä ja ohittaessa katson vain suoraan eteeni.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kohtaan kiusaamista tuon ikäisiltä lapsilta mutta eka kerta että joku lapsi jatkaa sitä jopa kesälomien jälkeen.
Mussa ei ole mitään erityistä, ehkä olen vähän "runkun" näköinen, sellanen heikko rillipää. Olen entinen koulukiusattu ja mietin että näinkö ne uudetkin lapset vainuavat heikon ja kiusattavan luonteen.
Mielipiteitä? Muita kuin että olen vainoharhainen ja kuvittelen kaiken.
Kommentit (79)
asian ongelmaksi sinun pitää hakea apua, tuo ei ole "normaalia". Saman asian oli se sitten ex-koulukiusaaminen, uhriksi heittäytyminen tms. voi varjostaa muitakin elämäsi osa-alueita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuttanut toimintatapojani sen vuoksi.
En oikein tiedä miten tässä tilanteessa voi puolustautua. Että joku sitkeästi katsoo ivallisesti joka aamu, yskii suuntaani tai potkasee kiven perääni äitinsä läsnäollessa. Miten ihmeessä puolustautua nolaamatta itseäni ja pahentamatta tilannetta? Eri asia olisi, jos lapsi suorastaan kävisi kiinni. Silloinhan sen huomaisivat ulkopuolisetkin.
-ap
olethan hakenut apua? Vaikket olisikaan vainoharhainen, kuulostaa siltä, että sinulle olisi paljon hyötyä kiusauskokemustesi käsittelyyn terapiassa.
Kun kohtaat lapsen päivittäin, kohtaat samalla myös lapsen äidin? Mitäpä jos katsoisit tätä äitiä silmiin ja vaikka hymyilisit, olettehan kohdaneet monesti ja äitikin tunnistaa jo sinut varmaan ulkonäöltä? Parin päivän päästä voit jo tervehtiä lapsen äitiä. Näin toimien lapsi laskee sinut äitinsä tuttavapiiriin kuuluvaksi ja asetelma vaihtuu.
että välttelet katsekontaktia ja tuijottelet jonnekin muualle. Tämä on varmaan se mikä kiinnittää huomiota, ei mikään muu niinkään.
Koulukiusaamisesta jäänyt kuvitelmasi siitä, että sinua halveksitaan ja reagoingitapasi tähän pääsi sisäiseen tunteeseen on se isoin ongelma.
Sinun pitäisi vain muuttaa ajattelumallejasi. Vähän ikävää, että pelkäät 8-9-vuotiaita lapsia, mitä sillä on väliä, mitä he ajattelevat tai sanovat, ei itsetuntosi nyt voi olla kiinni yhdenkään ala-asteikäisen sanomisista.
Itseäni se auttoi ja nyt olen kuin eri ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuttanut toimintatapojani sen vuoksi.
En oikein tiedä miten tässä tilanteessa voi puolustautua. Että joku sitkeästi katsoo ivallisesti joka aamu, yskii suuntaani tai potkasee kiven perääni äitinsä läsnäollessa. Miten ihmeessä puolustautua nolaamatta itseäni ja pahentamatta tilannetta? Eri asia olisi, jos lapsi suorastaan kävisi kiinni. Silloinhan sen huomaisivat ulkopuolisetkin.
-ap
ja se on kiusatuille se pahin, että muut huomaa että minua kiusataan!
Vaikea tilanne ja uskon täysin ap:tä ettei ole vainoharhainen
on ihan selvä, että juuri 9- ja 10-vuotiaat osaavat kiusata ja käyttäytyä huonosti. Myös aikuisia kohtaan. Juuri tuossa iässä lapsen kehitys etenee niin, että tajuaa, etteivät aikuiset ole kaikkivaltiaita, vaan erehtyväisiä, heikkoja ja horjuvia. Osa sitten tätä testailee tajuamatta, että ei niin voi tehdä, lapsi kun on.
Sekin on selvää, että on täysin ääliöitä vanhempia. Kerronpa, että luokallani oli yksi paljon muita kiusaava tyttö. Kerran näin, miten istui vanhempiensa kanssa jossain ja vieressä oli (aikuinen) ihminen, jolla oli vaikeuksia pakata tavaroita kassiin. Aina joku tavara tippui. Koko kiusaaja perhe nauraa hörähteli avoimesti tämän vieraan ihmisen outoudelle ja hassuudelle. Jotenkin tästä eteenpäin ymmärsin tuota kiusaajatyttöä paljon paremmin. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa, vai miten se menee...
Mutta aikuisena sinulla pitäisi olla eväitä tilanteen purkamiseen. Ja niin kuin monet ovat jo sanoneet, se lähtee sinusta itsestäsi. Menet sen lapsen yläpuolelle ja "ymmärrät" häntä, mutta et missään nimessä hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan teiniä ajattelua! Sinun pitää kehittää itsellesi vähän positiivisempi minä-kuva. Jos minäkin ajattelisin noin, en varmasti lähtisi ulos ollenkaan. Sun pitää opetella kävelemään reippaasti pää pystyssä, ja moikkaa tai hymyile jos näät tuttuja naamoja.
että välttelet katsekontaktia ja tuijottelet jonnekin muualle. Tämä on varmaan se mikä kiinnittää huomiota, ei mikään muu niinkään.
Koulukiusaamisesta jäänyt kuvitelmasi siitä, että sinua halveksitaan ja reagoingitapasi tähän pääsi sisäiseen tunteeseen on se isoin ongelma.
Sinun pitäisi vain muuttaa ajattelumallejasi. Vähän ikävää, että pelkäät 8-9-vuotiaita lapsia, mitä sillä on väliä, mitä he ajattelevat tai sanovat, ei itsetuntosi nyt voi olla kiinni yhdenkään ala-asteikäisen sanomisista.
erittäin hyödylliseksi vältellässäni näitä ivallisia katseita. Koin suunnatonta helpotusta, kun tajusin, että minun ei tarvitse katsoa ihmisten kasvoja ollenkaan. Jää monta iva-hymyä näkemättä. Sen jälkeen olen aktiivisesti vältellyt katsekontaktia.
Mutta kenen sanomisista se itsetunto sitten saa olla kiinni tai kenen mielipiteistä on oikeus välittää? Tavallaan se taas on lasten halveksimista ettei saisi välittää mitä he ovat mieltä. Minua sattuu ihan yhtä lailla, jopa enemmän, lapsen viha kuin aikuisen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan teiniä ajattelua! Sinun pitää kehittää itsellesi vähän positiivisempi minä-kuva. Jos minäkin ajattelisin noin, en varmasti lähtisi ulos ollenkaan. Sun pitää opetella kävelemään reippaasti pää pystyssä, ja moikkaa tai hymyile jos näät tuttuja naamoja.
Totta on, että ajattelen itseäni runkkuna rillipäänä, eli tavallaan ymmärrän rumaksi haukkumiset sun muut, sillä sitähän minä olen. Ruma runkku. Hyvää tarkoittavat lässytykset että kaikissa on jotain kaunista on todellakin vain lässytystä. Kokonaisuus ratkaisee.
-ap
Sillä tavalla EI saa käyttäytyä ketään kohtaan kuin mitä sinulle tehdään. Voi että pistää vihaksi, että toinen ihminen tekee toiselle niin! Heillä ei ole oikeutta.
On totta, että nämä toiset ihmiset ovat pieniä vielä eivätkä tiedä, että sinuun sattuu. Se ei tarkoita, ettei heissä olisi vikaa, mutta se tarkoittaa, että sinulla on valta korjata se käytös.
Ensi kerralla kun hän tuijottaa, tuijota takaisin ja hymyile salaperäisesti tai vinkkaa silmää. Hän ei näe sisällesi, hän näkee vain ulkokuoren. Usko pois. Ja jos yskii, niin kysy, onko hänellä flunssa tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Totta on, että ajattelen itseäni runkkuna rillipäänä, eli tavallaan ymmärrän rumaksi haukkumiset sun muut, sillä sitähän minä olen. Ruma runkku. Hyvää tarkoittavat lässytykset että kaikissa on jotain kaunista on todellakin vain lässytystä. Kokonaisuus ratkaisee.
-ap
[/quote]
muuttanut toimintatapojani sen vuoksi.
En oikein tiedä miten tässä tilanteessa voi puolustautua. Että joku sitkeästi katsoo ivallisesti joka aamu, yskii suuntaani tai potkasee kiven perääni äitinsä läsnäollessa. Miten ihmeessä puolustautua nolaamatta itseäni ja pahentamatta tilannetta? Eri asia olisi, jos lapsi suorastaan kävisi kiinni. Silloinhan sen huomaisivat ulkopuolisetkin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tippaakaan että näytät miltään rumalta rillipäältä! En todellakaan. Minusta sinä kuulostat masentuneelta ja ehkä yksinäiseltäkin (?) ihmiseltä. Toisaalta sulla ei voi asiat olla ihan huonosti, kun huomaat jonkun kusipäiden kasvattaman kakaran ilmeet.
itse olen tähän saakka tullut hyvin toimeen juuri tuon ikäisten tyttöjen kanssa. Minusta ehkä paras ikä ikinä. Toisaalta olenkin tälläinen iloinen ja vähän hassu "tyllerö" itsekin, eli ehkä samalla aaltopituudella näiden pikkutyttöjen kanssa ;))
Osaan kyllä pitää ns. jöötäkin eli kun omalla tuon ikäisellä tytölläni on kavereita niin voin kyllä halutessani saada tytöt pelkäämään minua (siis sillä tavalla että tottelevat todellakin ja käyttäytyvät just eikä melkein) ja tämän teen vain parilla erittäin napakalla moittivalla lauseella ja tuimahkolla katseella. Noh, onneksi yleensä ei tarvitse, mutta joskus tulee sellaisiakin tilanteita.
Mutta uskon kyllä että jotkut lapset on etenkin porukassa niin "kauheita" että tilanne voi riistäytyä käsistä keltä tahansa aikuiseltakin.
erittäin hyödylliseksi vältellässäni näitä ivallisia katseita. Koin suunnatonta helpotusta, kun tajusin, että minun ei tarvitse katsoa ihmisten kasvoja ollenkaan. Jää monta iva-hymyä näkemättä. Sen jälkeen olen aktiivisesti vältellyt katsekontaktia.
No ehkäpä tämäpä onkin se ongelma. Pälyily ja katsekontaktin välttäminen herättää ihmisissä epäluuloja ja lapset ovat herkkiä havaitsemaan pelkoa. Jos olisit suora ja rehti ja kohtaisit maailman sellaisena kuin se on, ei olisi mitään ongelmaa.
Ongelmasi on pääsi sisällä ja se heijastuu ulospäin. Sinun vain täytyisi muuttaa ajattelumallejasi, kaikki me olemme omituisia omalla omituisella tavallamme, koska olemme kaikki ainutlaatuisia. Sinun elämäsi pyörii itsesi tarkkailun ympärillä.
omassa lapsuudessanikin muistan muutamia aikuisia, joita nämä tietyt lapset aina kiusasi. Yksi mies oli vähän erikoisen näköinen, kulki omissa maailmoissaan, ja teki todella pahaa nähdä miten häntä kiusattiin. Muistaakseni tämä mies yritti sittemmin itsemurhaakin :(. Sitten muistan yhden vanhemman naisen, jolla pää vähän nyki aina, oli joku sairaus, monet lapset oikein nauraa räkättivät hänelle ja osoittelivat ja suoraan haistattelivat. Että kyllä ne lapset todellakin osaa kiusata aikuisia, ei se mitään vainoharhaa ole! Mutta, jos itse ap koet, että olet "normaalin näköinen 35-v nainen" (näin kai jotenkin alussa sanoit?), niin oletko varma, että vaikkapa hiustyylisi ei ole jumahtanut 80-luvulle? Tai kuljetko jossain 80-90-luvulla muodissa olleissa vaatteissa, etkä tajuakaan että nykylasten mielestä ne näyttää tosi naurettavilta? Usein se voi olla joku ihan pikkujuttu, jota lapset nauraa meissä aikuisissa, koska se näyttää heidän silmissään niin naurettavalta, vaikka se meille itsellemme olisi ihan normaalia (koska olemme siihen tottuneet). Tai, toki voi olla ihan vaan se itsetunto-ongelma, lapset on mestareita vaistoamaan sen! Mutta ei se vainoharhaisuutta ole, sitä en usko yhtään!
ei tuon ikäisiä kiinnosta keski-ikäisen naisen ulkonäkö, eikä meissä mikään muukaan, jos emme läheisiä satu olemaan.
Minusta ap tarvitsee apua, sen kiusaamiskokemuksen käsittelyyn, ja oman itsetunnon parantamiseksi. Eihän tuo mitään elämää ole.
Nekin, jotka myöntävät, että ap:n kokemus saattaisi olla todenmukainen, ehdottavat lääkkeeksi, että ap:n pitäisi itsensä muuttua!!!! Siis voi hyvää päivää. Kiusaaminen ei ole uhrin syytä eikä uhrilla ole MITÄÄN syytä muuttua, ja ap on tehnyt aivan oikein kun ei ole vaivautunut muuttamaan toimintatapojaan eikä muutakaan kiusaajien takia.
Kiusaamiselle ei ole syytä vaan tekosyy. Kiusaaja ei itsekään usein tiedä, miksi kiusaa, ja keksii aina verukkeen jolla saattaa olla tai olla olematta yhteyttä siihen, mikä kiusaajaa _oikeasti_ ärsyttää. Oli tai ei, se on ihan sama, sillä kiusaaminen on ongelma KIUSAAJAN PÄÄSSÄ. AV-mammat, keskustelkaa lastenne kanssa toisten kunnioittamisesta!
Kerro mulle miten sä ihan oikeasti oikeutat oman käytöksesi tässä tilanteessa!?!? Miksi et puolustaudu!??! Miksi et pidä puoliasi!??!
Vastaa rehellisesti.