Soveltuuko sellainen hieman arka ja ujo hoiva-avustajaksi?

Kyllä hyvinkin. Rohkeasti vaan.

Eikö sotealalla ole pääsääntöisesti niin paljon työpaikkakiusaamista, että kannattaa herkkien pysyä suosiolla kaukana. 

Mieti toisen kerran ammatinvalintoja. Tulevaisuudessa työtaakkasi on ylimitoitettu ja palkka "matalapalkan" tasoista. Tee sitä, mistä nautit ja saat kunnon korvauksen. Menestystä elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sotealalla ole pääsääntöisesti niin paljon työpaikkakiusaamista, että kannattaa herkkien pysyä suosiolla kaukana. 

Jep, en suosittele herkemmille. 

hoiva-avustaja on usein vanhustyössä

mieti kaks kertaa, vanhus, jos on ollut ilkeä' työikäisenä, on sitä myös vanhana

Mikä ala sitten työllistäisi ja soveltuisi herkemmille?

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala sitten työllistäisi ja soveltuisi herkemmille?

Lastenhoito, millä tasolla tahansa. Siis alle 10v.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Mä en 23 vuoden kokemuksella välttämättä suosittelisi herkille ja ujoille. Ainakin meiltä nuoret ja herkät lähtevät äkkiä pois kun eivät kestä sairautta ja kuolemaa (esh/somatiikka). Psykiatrian puoli taas pistää meidät somatiikan konkarit väliin puhaltamaan. Toisaalta työkohteita on niin monenmoisia että jokaiselle luultavasti löytyy joku.  Mä taas nautin vuodeosastotyössä nimenomaan yksin työskentelystä ja tahdista, joka sopii mun armeijaluonteelleni, aspahenkiset ovat kieltämättä kovilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala sitten työllistäisi ja soveltuisi herkemmille?

Lastenhoito, millä tasolla tahansa. Siis alle 10v.

No nykyään monet vanhemmat on sellaisia sekoja, että en herkempänä ryhtyisi siihen hommaan.

Mitä tahansa työkseen tekee, on siihen hyvä olla jonkinlainen kiinnostus. Itse en ainakaan pystyisi työhön, joka ei kiinnosta yhtään. Kannattaa siis miettiä mitä kykyjä ja kiinnostuksenkohteita itsellä on. Sotealalla paikkoja on monenlaisia, on varmasti myös hyviä paikkoja. Jos pääset hoiva-avustajaksi ilman koulutusta, kannattaa kokeilla. Koulutustakin kannattaa harkita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Mä en 23 vuoden kokemuksella välttämättä suosittelisi herkille ja ujoille. Ainakin meiltä nuoret ja herkät lähtevät äkkiä pois kun eivät kestä sairautta ja kuolemaa (esh/somatiikka). Psykiatrian puoli taas pistää meidät somatiikan konkarit väliin puhaltamaan. Toisaalta työkohteita on niin monenmoisia että jokaiselle luultavasti

Itsekin olin herkkä ja ajoittain ujokin, mutta sairauden ja kuoleman kohtaaminen oli ok.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa työkseen tekee, on siihen hyvä olla jonkinlainen kiinnostus. Itse en ainakaan pystyisi työhön, joka ei kiinnosta yhtään. Kannattaa siis miettiä mitä kykyjä ja kiinnostuksenkohteita itsellä on. Sotealalla paikkoja on monenlaisia, on varmasti myös hyviä paikkoja. Jos pääset hoiva-avustajaksi ilman koulutusta, kannattaa kokeilla. Koulutustakin kannattaa harkita. 

Ok mutta entä jos kiinnostaa vain esim taide, joka ei työllistä? Pakkohan silloin on miettiä jokin toinen polku (vaikka ei ole kiinnostusta siihen)

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Tuleeko ilkeyksiä enemmän vanhuksilta vai muilta hoitajilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Mä en 23 vuoden kokemuksella välttämättä suosittelisi herkille ja ujoille. Ainakin meiltä nuoret ja herkät lähtevät äkkiä pois kun eivät kestä sairautta ja kuolemaa (esh/somatiikka). Psykiatrian puoli taas pistää meidät somatiikan konkarit väliin puhaltamaan. Toisaalta työkohte

Itsekin olin herkkä ja ajoittain ujokin, mutta sairauden ja kuoleman kohtaaminen oli ok.

Meitä on tosiaan joka junaan. Enemmän niitä herkkiä ja ujoja tunnen yksiköistä, joissa tehdään tiimityötä (leikkurit, synnäri). Meilläpäin ei viime vuoden lopussa oikein ollut töitä hoiva-avustajille soten säästöjen vuoksi, hoiva palkkasi mieluummin lähäreitä. Kaksi alalle opiskellutta kollegaa palasi takaisin riviin työtilanteen vuoksi. Toki sotella on joka kevät uusi budjetti ja uudet kujeet. Meidän työtilanne on ikuinen pula, monestakin syystä. Halpuutuskin on peruttu, kielitaitovaatimus B2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa työkseen tekee, on siihen hyvä olla jonkinlainen kiinnostus. Itse en ainakaan pystyisi työhön, joka ei kiinnosta yhtään. Kannattaa siis miettiä mitä kykyjä ja kiinnostuksenkohteita itsellä on. Sotealalla paikkoja on monenlaisia, on varmasti myös hyviä paikkoja. Jos pääset hoiva-avustajaksi ilman koulutusta, kannattaa kokeilla. Koulutustakin kannattaa harkita. 

Ok mutta entä jos kiinnostaa vain esim taide, joka ei työllistä? Pakkohan silloin on miettiä jokin toinen polku (vaikka ei ole kiinnostusta siihen)

Taiteellisuutta voi kyllä usein hyödyntää esim. lasten-ja vanhustenhoidossa viriketoiminnassa. Tämä on vaikea kysymys. Tiedän kyllä monia taiteellisia, jotka ovat valinneet sote-alan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Mä en 23 vuoden kokemuksella välttämättä suosittelisi herkille ja ujoille. Ainakin meiltä nuoret ja herkät lähtevät äkkiä pois kun eivät kestä sairautta ja kuolemaa (esh/somatiikka). Psykiatrian puoli taas pistää meidät somatiikan konkarit väliin puhaltamaan. Toisaalta työkohteita on niin monenmoisia että jokaiselle luultavasti

Miksi puhalluttaa? 

-eri sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Tuleeko ilkeyksiä enemmän vanhuksilta vai muilta hoitajilta?

Olen selvinnyt todella vähällä. Hoitajat ovat olleet yleensä ystävällisiä. Osastonhoitaja oli aluksi jotenkin epäileväinen, mutta heltyi lopulta. En oikein osaa sanoa. Tämä varmaan niin riippuu paikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla laitoshuoltajana sairaalassa, mutta työ oli aika raskasta ajoittain, kun siivosin kaikki potilashuoneet parissa tunnissa. Siinä oli kuitenkin ruokahuoltoa melkein puolet ajasta, joka oli kevyempää. Sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, se oli hyvä.

Jos tunnet vetoa kuitenkin hoiva-avustajaksi, kannattaa varmaan kokeilla. Kun ilkeyksiä tulee, niitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sillä henkilöllä on paha olla, kyse ei ole sinusta. Eikös hoiva-avustajana työtä tehdä kokeneen hoitajan parina, siinä ei tarvitse yksin olla?

Mä en 23 vuoden kokemuksella välttämättä suosittelisi herkille ja ujoille. Ainakin meiltä nuoret ja herkät lähtevät äkkiä pois kun eivät kestä sairautta ja kuolemaa (esh/somatiikka). Psykiatrian puoli taas pistää meidät somatiikan konkarit väliin puhaltamaan. Toisaalta työkohte

Miksi puhalluttaa? 

-eri sivusta

Henkisesti hyvin eri tavalla kuormittavaa kuin "normisairaat". Potilaiden itsetuhoisuus ja arvaamattomuus, osastojen erilaiset käytännöt turvallisuusasioissa, työn ihan eri painotus (ei mainittavasti sairaalahygieniaa), olematon perehdytys eri maailmaan. Ja sama toisinpäin. Mehän tuurataan nykyään toisiamme tarvittaessa ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa työkseen tekee, on siihen hyvä olla jonkinlainen kiinnostus. Itse en ainakaan pystyisi työhön, joka ei kiinnosta yhtään. Kannattaa siis miettiä mitä kykyjä ja kiinnostuksenkohteita itsellä on. Sotealalla paikkoja on monenlaisia, on varmasti myös hyviä paikkoja. Jos pääset hoiva-avustajaksi ilman koulutusta, kannattaa kokeilla. Koulutustakin kannattaa harkita. 

Ok mutta entä jos kiinnostaa vain esim taide, joka ei työllistä? Pakkohan silloin on miettiä jokin toinen polku (vaikka ei ole kiinnostusta siihen)

Taiteellisuutta voi kyllä usein hyödyntää esim. lasten-ja vanhustenhoidossa viriketoiminnassa. Tämä on vaikea kysymys. Tiedän kyllä monia taiteellisia, jotka ovat valinneet sote-alan.

No en tiedä. Pakko vaan miettiä jotain toistaa ala jos kerta taiteella ei tienaa. Olen itse sellainen ujo ja herkkä ja mielestäni en sovellu sotealalle mutta en tiedä mikä muu ala työllistää paremmin.