Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Omassa lähipiirissäni yksikään synnytys ei ole sujunut edes kohtuudella. Mitään niin kamalaa en ole edes lehdistä lukenut, kuin yksi läheiseni synnytys Jorvissa.
Synnytyssairaalan epäinhimillisiin ja vaarallisiin kokemuksiin pitäisi saada toimiva puolueeton elin, tutkimaan kohtelua Juuri kohtelu ja oletukset, joista syntyy hoitovirheet, ovat olleet törkeitä. Lääkäri on kutsuttava nopeasti paikalle, kun oma ymmärrys loppuu.
Kaltoin kohdellun synnyttäjän on saatava jälkeenpäin apua ja terapiaa, sekä tuntuvat korvaukset. Henkilökunnan on saatava rakentavaa palautetta, ettei samat virheet toistu. Tai sitten on vaihdettava ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä kommentteja. Pysyvä hermovaurio selässä, kammottava määrä menetettyä verta, pitkittyneet pelkotilat ja täällä ihmiset vähättelevät ja pilkkaavat? Tää keskustelu on loistava esimerkki mikä tässä maassa on pielessä ja se on ihmisten empatiakyky. Kaikki sympatia tälle vastoinkäymisiä kokeneelle äidille. Ne jotka painavat alas muita ja lyövät lyötyä ovat itse paljon heikompia kuin tämä Peppi.
Heikompia, säälittäviä läjiä, jotka saavat nautintoa muiden ahdingosta. Sadisteja, jotka toivottavasti itse jäävät elämässä yksin kun heidät hylätään. Heistä tulee niitä mummoja, jotka valittavat Hesarissa että aikuinen lapsi ei halua olla tekemisissä ja uhkaa jättää lapsen perinnöttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Lapsi syntyi ja on terve ? Eikö se ole pääasia ja äitikin selvisi. Suomessa on niitäkin synnytyksiä ettei äiti selviä tai lapsi ei selviä, ei näistä tehdä uutisia. Niin olen synnyttänyt itse ilman mitää puudutuksia ja uskalsin sen jälkeenkin vielä.
Eikö äidin vammautumisella tosiaan ole mitään väliä? Olisitko uskaltanut, tai edes pystynyt synnyttämään uudelleen jos olisit itse vammautunut? Kummasti nämä huutelijat on aina niitä joille ei ole synnytyksestä jäänyt mitään ongelmia.
Kannattaisi päättäjien miettiä, että kannattiko tällainen synnytys taloudellisesti yhteiskunnalle. Mikä hintalappu tuli siitä, ettei hän synnytä lisää, eikä pystynyt enää tekemään töitään. Sehän maksaa yhteiskunnalle ainakin 100 teuroa. Pienellä taloudellisella panostuksella olisi palkattu yksi kätilö lisää. Kyllähän joku asia on vialla työvoiman resurssoinnissa, jos ei saada varalle päivystäviä kätilöitä, jos yhtäkkiä tulee useampi synnytys kerralla.
"– Usko ja luottamus omaan itseeni ja siihen, että pärjään, on täysin mennyttä." Sanoi tuo artikkelin synnyttäjä. Se mitä juttua luin, niin vaikutti siltä, että hän aika lailla synnytti yksin ja pärjäsi siinä, kun lapsikin syntyi. Ei kai sitä voi odottaa, että jos yksin synnyttää, niin hommat menee kuin telkkarin kätilöt-ohjelmassa. Voisi siis vain uskoa itseensä, että kai tässä pärjää, kun synnytyksenkin hoidin lähestulkoon yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä kommentteja. Pysyvä hermovaurio selässä, kammottava määrä menetettyä verta, pitkittyneet pelkotilat ja täällä ihmiset vähättelevät ja pilkkaavat? Tää keskustelu on loistava esimerkki mikä tässä maassa on pielessä ja se on ihmisten empatiakyky. Kaikki sympatia tälle vastoinkäymisiä kokeneelle äidille. Ne jotka painavat alas muita ja lyövät lyötyä ovat itse paljon heikompia kuin tämä Peppi.
Heikompia, säälittäviä läjiä, jotka saavat nautintoa muiden ahdingosta. Sadisteja, jotka toivottavasti itse jäävät elämässä yksin kun heidät hylätään. Heistä tulee niitä mummoja, jotka valittavat Hesarissa että aikuinen lapsi ei halua olla tekemisissä ja uhkaa jättää lapsen perinnöttömäksi.
Tuollaiset kyllä elävät jo hylättynä yksin, sadistisia ja säälittäviä (trollaajia) ovat tosiaan luonteeltaan. Saavat suurta nautintoa kun ihmiset täällä triggeröityvät provosoimisesta
Vierailija kirjoitti:
Tuossakin uutisessa sairaalasta kommentoitiin, että suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin. Tuo kommentti jaksaa aina ärsyttää.
Jos 99 synnytystä sujuu hyvin ja sitten omalle kohdallesi osuu synnytys, joka vammauttaa sinua, niin ei se lohduta, että yleensä ei käy näin. Oma terveys on pilalla.
Ainoa keino täysin välttää traumaattinen synnytys on olla hankkiutumatta raskaaksi. Elämässä on paljon asioita johon ei voi vaikuttaa kuten vammautuminen liikenneonettomuudessa tai että joku tavara putoaa jalkaterän päälle aiheuttaen kroonisen kipuoireyhtymän.
On selvä että sille yksittäiselle ihmiselle kipu ja trauma on kauhea tilanne mutta ei yhteiskunnalla ole resursseja hoitaa kaikkia niin että mitään virhettä ei koskaan tapahtuisi. Tuskin kukaan koskaan haluaa antaa huonoa hoitoa mutta kun jos ei ole henkilökuntaa määräänsä enempää niin sille ei mitään voi.
Tässäkin tapauksessa jos olisi pärjätty ilman epiduraalia niin hermovauriota ei olisi tullut. Välillä tulee mieleen onko sen vaatimisessa menty liian pitkälle. Usein puudutus pyydetään liian myöhään kun synnytttäjä on jo niin kipeä että ei voi pysyä paikallaan tai on niin tuhdissa kunnossa että laitto on hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala mitä kommentteja osa täällä on. Täysin empatiakyvytöntä porukkaa. En ymmärrä miten asiaa voidaan vähätellä, kun lapsettomanakin tuo kuulostaa kauhukertomukselta, saatika synnyttäneet naiset, luulisi heidän tietävän kuinka haavoittuvaisessa asemassa olet kun olet muiden armoilla. Mikäli teille kommentoijille tapahtuu jotain traumaattista, saa nähdä muuttuuko ääni kellossa. Ei kai sitten kannata hakea apua vaan vedota tähän pullamössöön ja huomionhakuiseen sukupolveen?
Synnyttäessä ei ole muiden armoilla. Moni ei saa kiinni mikä tossa oli niin traumaattista, ihan normaali synnytys.
Nimenomaan ollaan muiden armoilla ja voi olla ettei ole mitään kontrollia tapahtumiin eikä omaan kehoon.
Synnyttäjä voi mennä paniikkiin eikä osaa toimia ollenkaan. Siksi kätilöiden on oltava välillä tiukkoja jos äiti on sitä mieltä että nyt riitti, en ala enää. Sitä vaihtoehtoa kun ei ole. Se voi olla monelle ensimmäinen kerta kun ei olekaan mahdollista antaa periksi kun on vähän hankalaa.
Aivan, ihan omilla armoillaan on, ei toisten.
Eikö suomessa tehdä sektioita yksityissairaaloissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä tilanne!
Ennen, vaikka isät ei olleet mukana, ainakin joku opiskelija piti seuraa lähes koko ajan ettei tarvinnut olla yksin.
4.:n äiti
Ei mulle kukaan seuraa pitänyt, kun sain esikoiseni v.1969. Yksin kärvistelin kovissa kivuissa sairaalan kivilattialla.
Siihen aikaan kätilöt eivät olleet mitenkään ystävällisiä.
Sain vielä kolme lasta tämän jälkeen. Enkä tosiaan mitenkään henkisesti kärsinyt. Nyt tuli mieleen, kun tästä keskustelu.
Tämä nainen, joka lehdessä moittii hlökuntaa, on vain tyypillinen nykyajan doris. Kaiken pitää vaan olla kivaa ja sujua vaivatta. Ottaisi sijaissynnyttäjän, jos noin pelkää.
Onneksi suurin osa nuorista äideistä ovat "jalat maan tasalla"olevia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi päättäjien miettiä, että kannattiko tällainen synnytys taloudellisesti yhteiskunnalle. Mikä hintalappu tuli siitä, ettei hän synnytä lisää, eikä pystynyt enää tekemään töitään. Sehän maksaa yhteiskunnalle ainakin 100 teuroa. Pienellä taloudellisella panostuksella olisi palkattu yksi kätilö lisää. Kyllähän joku asia on vialla työvoiman resurssoinnissa, jos ei saada varalle päivystäviä kätilöitä, jos yhtäkkiä tulee useampi synnytys kerralla.
Onko tämä synnyttäjä lopettaut työnteon kokonaan ja siirtynyt yhteiskunnna elätiksi? Miten kävin puutusta laittaneelle anestesialääkärille eli lopettiko hän myös työnteon tai vietiinkö hänen lääkärinoikeutensa. En ymmärrä mitä yksi ylimääräinen kätilö olisi tssä auttanut kun ongelma taisi olla nimenomaan epäonnistuneessa puudutuksen laitossa.
Muualla maailmassa synnytetään ilman mitään kätilö- tai anestesiapalveluita ihan hyvällä menestyksellä. Suomessakin tehtiin näin vielä sotien jälkeen mutta nykyään pitää olla synnyttäjille kaiken maailman palvelut vaikka kyse ei ole sairaudesta vaan luonnollisesta tapahtumasta. Jotenkin tuntuu että nykyään synnytysvalmennus antaa aivan liian ruusuisen kuvan synnytyksen todellisuudesta ja se on tuleville äideille liian kova pala purtavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin millainen hän on äitinä? Omassa lähinpiirissä on kaksi äitiä, joiden synnytykset oli vaikeita jotka vaikutti myös lapsiin. Kummatki äidit jäi etäisiksi ja siksi olisi äärestä tärkeä äitien saada apua näiden käsittelyyn eikä velloa näissä asioissa vielä vuosienkin päässä.
Älä pahenna näiden kamalien synnytysten kokeneiden äitien oloa vielä epäilemällä heidän kyvykkyyttä hyväksi äidiksi! Ei se huono synnytys vaikuta lapsiin, mutta se voi vaikuttaa siihen luottamukseen terveydenhuoltoa kohtaan ja syystäkin.
Minulla oli järkyttävä synnytys ja tuloksena lapsen vammautuminen (vaikka sitä terveydenhuolto ei myönnä -pesivät kädet koko kidutuksesta). Lapsi - äitisuhteeseen se ei vaikuttanut negatiivisesti. Lapsi on pikemminkin entistä raikkaampi kun tiedän, että jäi tämän jälkeen ainoaksi. Onpa vammautumisen vuoksi ihan virallisesti arvioitu jopa vanhemmuutta ja vain positiivisia tuloksia tuli sen suhteen. Terveydenhuollon suhteen olen skeptinen, sillä ovat lapsen synnyttyä mokailleet todella useasti pahasti, jopa vasrantaen lapsen terveyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyin samaistumaan hyvin Kärjen kokemukseen. Itselläni oma lapsiluku jäi myös yhteen samoista synnärin henkilökunnan asennevammoista johtuen.
Menetin paljon verta, jälkeenpäin on todettu, että oli lähellä että olisin tarvinnut lisäverta.
Kukaan ei tullut auttamaan, vaikka makasin verisissä petivaatteissa vuorokauden.
Mies ei saanut olla k-rajoitusten takia läsnä.
Lähtiessä synnytyskertomusta ei käyty kanssani läpi, vaikka neuvolan puolelta niin lupailtiinkin. Kukaan ei myöskään tullut sanomaan helppoja, kun lähdin ja koputtelin valvomon ovelle.
Synnytyksessä tapahtui muutakin, jonka lasken potilaan nöyryyttämiseksi ja synnytysväkivallaksi. Siitä en halua näitä naisvihamielisiä kommentteja luettuani avata sen enempää.Miksi sä niissä verisissä petivaatteissa makasit? Olisiko sut pitänyt siinä pedillä pestä? Suihkuun neuvotaan heti kun jalat kantaa ja lakanat vaihdetaan pyynnöstä jos se perusvaihtoväli ei riitä. Synnytyskertomus annetaan aina itselle luettavaksi ja siitä keskustellaan vain jos kysyttävää tulee. Aloituksen tilanteessa oli kertonut kokemuksensa ja se oli sinne kirjattu. Mitä olisi pitänyt tehdä enemmän? Ja oikeesti *Ei sanottu heippoja* 😅 Kiitoskorttiko olisi pitänyt ojentaa?
Mietin hetken, että lähdenkö edes ruokkimaan trollia, mutta en siis päässyt omin avuin liinavaatekaapille, joka oli toisessa päässä osastoa. Suihkussa kävin heti kun oli tikattu ja ommeltu. Toiveisiin oli kirjattu, että synnytyskertomus käydään läpi kotiutuessa. Olisin odottanut, että olisi tultu tervehtimään, jotta olisin voinut kaikesta huolimatta kiittää, kuuluu peruskäytöstapoihin.
Väität siis ettei sua kotiutettu lainkaan? Silloin sitä kiitetään, ei siellä päivystetä kotiin lähteviä heipattelemassa. Jos kävit suihkussa, miksi makasit verisissä lakanoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö suomessa tehdä sektioita yksityissairaaloissa?
Kyllä sektioistakin on moni traumat saanut. Ei ole mikään auvo sekään, välillä jopa pahempi ratkaisu kuin alateitse.
Vierailija kirjoitti:
Mietin millainen hän on äitinä? Omassa lähinpiirissä on kaksi äitiä, joiden synnytykset oli vaikeita jotka vaikutti myös lapsiin. Kummatki äidit jäi etäisiksi ja siksi olisi äärestä tärkeä äitien saada apua näiden käsittelyyn eikä velloa näissä asioissa vielä vuosienkin päässä.
Totta että joillakin voi vaikuttaa muttei ole heti automaatio joka täytyy ääneen sanoa jos joku kertoo kauheasta synnytyskokemuksesta. Itse ainakin loukkaantuisin jos kykyäni äitinä alettaisiin epäillä moisen takia.
Itsellä kaksi traumaattista synnytystä takana. Tai toinen synnytys oli se lopullisesti traumatisoiva. Kirjoitin sivulle 5 pitkän jutun siitä.
Vaikka synnytykset oli hyvin lähellä tuon jutun naisen kertomaa niin silti tunsin todella suurta kiintymystä lapsiin heti.
Varsinkin toiseen lapseen ja maitokin nousi jo salissa eli omalla maidolla pärjäsin alusta asti.
Pakko kyllä sanoa että esikoisen kohdalla eka kuukausi meni suoritusmoodilla ennen kuin aivan ääretön rakkaus syntyi.
Epäilen että johtui siitä kun en nähnyt lastani kuin hetken kun minut vietiin leikkuriin ja heräämössäkin meni eli kun lapsi syntyi illalla niin näin hänet vasta seuraavana aamuna.
Lapsi oli myös todella haastava eli itki paljon eikä nukkunut juuri ollenkaan minkä myöhemmin epäilen johtuneen synnytyksessä tulleista vaurioista. Lapsella todettiin myöhemmin siis paljon kaikkia neurologisia juttuja. Oli myös esikoinen eli olin epävarma äidintaidoistakin.
Mutta muutaman viikon päästä lapsi oli ja on edelleen minulle kaikki kaikessa. Olen ollut aina todella rakastava ja huolehtiva äiti joka pitänyt paljon sylissä.
Vieläkin noita 18- ja 15-vuotiaita poikiani halailen ja silittelen ja kerron rakastavani vaikka tuuppivatkin pois hymyillen.
Tuo on varmasti myös osittain persoonallisuusasia eli olisiko tuttaviesi äidit olleet kovin kummoisia äitejä vaikka synnytykset olisivat menneet kuin oppikirjasta?
Masennus myös vaikuttaa ja sekin voi tulla vaikka olisikin ollut hyvä synnytyskokemus. Toki huono kokemus edesauttaa varmasti tuohonkin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö suomessa tehdä sektioita yksityissairaaloissa?
Luultavasti ei mutta jos maksajia riittää niin varmasti joku alkaa tekemään kuten on asian laita mm. Brasiliassa. Veikkaisin että kymmenellä tuhannella eurolla voisi järjestyä ongelmaton sektio yksityispuolella.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.
Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.
Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö suomessa tehdä sektioita yksityissairaaloissa?
Kyllä sektioistakin on moni traumat saanut. Ei ole mikään auvo sekään, välillä jopa pahempi ratkaisu kuin alateitse.
Useimmiten pahempi kuin alatiesynnytys. Tästä pitäisi puhua enemmän, on ihan järkyttävää että nykyäiti vaatii sektion-leikkauksen, siis leikkauksen synnyttääkseen. Todella sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?
Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.
Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.
Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan
Kyllä anteeks vaan huomaa kun jotkut ihmiset ajattelevat "minä,minä,minä". Ei sinulla käyny mielessä että miehetkin voivat jopa haluta olla oman lapsen syntymässä mukana? Ei kaikki ole aina pelkästään naisesta ja naisen tarpeista kiinni.
Kyllä anteeksipyyntöä voi vaatia jos haluaa. Kaikkea voi vaatia jos haluaa, se että saako on juttu eri taas.
Mietin hetken, että lähdenkö edes ruokkimaan trollia, mutta en siis päässyt omin avuin liinavaatekaapille, joka oli toisessa päässä osastoa. Suihkussa kävin heti kun oli tikattu ja ommeltu. Toiveisiin oli kirjattu, että synnytyskertomus käydään läpi kotiutuessa. Olisin odottanut, että olisi tultu tervehtimään, jotta olisin voinut kaikesta huolimatta kiittää, kuuluu peruskäytöstapoihin.