Jos voisit palata aikaan ennen lapsia ja päättää toisin

Jos pääsisin takaisin niin tekisin kyllä lapset. Mutta videoisin heitä paljon enemmän, nauttisin heidän lapsuudestaan enemmän, stressaisin vähemmän, pitäisin vähemmän kuria ja lässyttäisin enemmän. Halaisin koko ajan.

Lapset on ainoa järkevä asia mitä olen elämässäni saanut aikaan.

Kyllä tekisin. Tulin vieläpä raskaaksi ehkäisystä huolimatta, eli raskauden alkamista ei toivottu, ja miehen olin juuri tavannut, ja olin parikymppinen. Tämän lisäksi lapsi on neurologisesti poikkeava, ja hän sairastui kroonisesti kymmenenvuotiaana vakavaan sairauteen. Teini-ikä oli melkoista helekattia, mutta nyt, vaikka edelleen on todella paljon haasteita, hän on yllättäenkin ehkä, ns. paras ystäväni, ja soittelemme lähes päivittäin. 

Koko elämähän tässä on mennyt oikeastaan tuota yhtä hoitaessa, kun olin tosiaan vielä yh, ja itsekin sairastuin jossain välissä niin ettei työkykyni ole enää koskaan ennallaan. 

Ymmärrän miten joku voisi olla tilanteessani katkera, mutta itse en osaa olla. En olisi edes selvinnyt tänne asti jos elämänkatsomukseni ja ajatukseni olisivat muuta kuin ovat koko ajan olleet.

Näissä pitää myös aina musitaa että se kuviteltu elämä ilman lapsia on kuvittelua, ei todellista. Sen kuvitteleminen että jos ei lapsia olisi niin itsestä olisi voinut tulla sitä ja tätä on harhaa. Tosiasiasa voisi myös olla että olisi seuraavassa mutkassa jäänyt bussin alle ja vammautunut kaulasta alaspäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kadu koska rakastaa niitä lapsia, mutta kyllä sitä ajattelee. Mitä kaikkea muuta olisi voinut tehdä ja kenen kanssa. Kyllä se antaa paljon, mutta se syö oikeasti myös TODELLA PALJON. 

Niin. Elämäni ei tälläkään hetkellä ole kovin kummoista, uuvun töissä (päiväkoti) niin paljon etten jaksa tehdä arki-iltaisin mitään. La ja su ovat kivoja päiviä, mutta olen jotenkin niin poikki (alkuraskauden väsymystä?) etten jaksa tehdä mitään enkä nähdä ketään. Jos pelkkä työ uuvuttaa näin paljon, kuinkahan sitten lapsi..

Voi kun olisi kristallipallo ja näkisi tulevaisuuteen :(

Opettele ja pidä itsestäsi parempaa huolta. Äitinä tarvitset voimia.

Jos voisin muuttaa, niin pitäisi itsestäni parempaa huolta. Lapset olisin voinut (jos olisin tuon mieheni kanssa kohdannut aiemmin) hankkia aikaisemmin, niin olisin jaksanut paremmin.

Saimme kolme lasta. Olisi neljä voinut ihan hyvin, jos olisi aiemmin ollut aloitus.

Tulin äidiksi 36-vuotiaana.

Kadunko lapsia? En.

En kadu omia lapsiani. Mutta ei tästäkään liiaksi puhuta, että joku oikeasti katuu.

Mun paras ystävä teki toisen lapsen vain sisarukseksi esikoiselle , ei sen kummemmin halunnut toista lasta. Masentui kun toinen syntyi ja on äärirajoilla lastensa kanssa.

En mieti tällaisia. Se on sitä jossitelua ja entäs jos. Elämää ei voi käsikirjoittaa ja sen jälkeen kumittaa

Sain kolme ihanaa lasta. Olisi voinut tehdä neljännen vielä, mutta mies on ehdottomasti sitä vastaan. Harmittaa, kun asiaa koittaa ottaa puheeksi, alkaa vain kiukuttelu

Vierailija kirjoitti:

Lapsen takia olen joutunut käsittelemään omaa paskaa lapsuuttani. Siis ne asiat vain nousevat pintaan väkisin.

Jos olisin tämän tiennyt, en olisi tehnyt lasta.

Siksi jokaisen vanhemmuutta harkitsevan olisi syytä käydä pari vuotta terapiassa hoitamassa omat traumat ensin kuntoon ettei siirrä niitä lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsisin takaisin niin tekisin kyllä lapset. Mutta videoisin heitä paljon enemmän, nauttisin heidän lapsuudestaan enemmän, stressaisin vähemmän, pitäisin vähemmän kuria ja lässyttäisin enemmän. Halaisin koko ajan.

Lapset on ainoa järkevä asia mitä olen elämässäni saanut aikaan.

Sinulta on jäänyt elämä elämättä.