Lue keskustelun säännöt.
Jos voisit palata aikaan ennen lapsia ja päättää toisin
18.02.2023 |
Tekisitkö niin? Eli jättäisit lapset hankkimatta?
En ole koskaan halunnut lapsia ja tein positiivisen raskaustestin. Ikää 35, eli alkaa olla jo riski. Terveen nepsytyypillisen lapsen kanssa saattaisin vielä pärjätä, mutta...
Katuuko lapsen hankkimista ikinä?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kadu koska rakastaa niitä lapsia, mutta kyllä sitä ajattelee. Mitä kaikkea muuta olisi voinut tehdä ja kenen kanssa. Kyllä se antaa paljon, mutta se syö oikeasti myös TODELLA PALJON.
Niin. Elämäni ei tälläkään hetkellä ole kovin kummoista, uuvun töissä (päiväkoti) niin paljon etten jaksa tehdä arki-iltaisin mitään. La ja su ovat kivoja päiviä, mutta olen jotenkin niin poikki (alkuraskauden väsymystä?) etten jaksa tehdä mitään enkä nähdä ketään. Jos pelkkä työ uuvuttaa näin paljon, kuinkahan sitten lapsi..
Voi kun olisi kristallipallo ja näkisi tulevaisuuteen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein yhden ja jos nyt voisin aloittaa alusta ja olisi rahkeita, haluaisin tehdä kolme. Ei olisi kaikki munat samassa korissa. Vaikka noin haluaisin tehdä, jäisi kuitenkin ne rahkeet puuttumaan, joten...
Mä jäin yksin kahden pienen lapsen kanssa ja välillä on rankkaa ollut. En ole silti ikinä katunut lasten hankintaa, he ovat mun elämän suola. Usein olen kuitenkin katunut, että tein ne miehen kanssa joka ei kykene ottamaan mitään vastuuta heistä.
En jättäisi. Saimme lpset +30-vuotiaina ja olimme ehtineet elää kaksin 15 vuotta matkustellen, kouluttautua ja olla töissä. Lasten kanssa olemme eläneet vähintään yhtä rikasta elämää, en vaihtaisi pois. Sullahan on hyvä tilanne, kun olet elämäsi elänyt etkä alkanut lisääntyä liian nuorena.
En jättäisi hankkimatta, vaikka raskaus ja pikkulapsivuodet oli elämäni rankinta aikaa. Lapsi on kuitenkin niin suuri rikkaus elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein yhden ja jos nyt voisin aloittaa alusta ja olisi rahkeita, haluaisin tehdä kolme. Ei olisi kaikki munat samassa korissa. Vaikka noin haluaisin tehdä, jäisi kuitenkin ne rahkeet puuttumaan, joten...
Tätäkin oon miettinyt. Hyvin sanottu tuo kaikki munat samassa korissa :D Entä jos lapsi onkin sairas, tai vaikka tuleekin loppumetreillä keskenmeno, tai lapsi kuolee synnytyksessä, tai kätkyt, tai onnettomuudessa.. Entä jos lapsi onkin ihan hirveä, täystyöllistävä yliaktiivinen aistiyliherkkä metelikone, jota ei voi laittaa edes hoitoon? Entä jos, entä jos..
Ap
En ikimaailmassa jättäisi tekemättä, en muuttaisi mitään. Elämässäni on monia hyviä asioita, mutta lapsi on niistä heittämällä paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kun olet elämäsi elänyt?! Eiköhän se elämä ole vielä edessäpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein yhden ja jos nyt voisin aloittaa alusta ja olisi rahkeita, haluaisin tehdä kolme. Ei olisi kaikki munat samassa korissa. Vaikka noin haluaisin tehdä, jäisi kuitenkin ne rahkeet puuttumaan, joten...
Tätäkin oon miettinyt. Hyvin sanottu tuo kaikki munat samassa korissa :D Entä jos lapsi onkin sairas, tai vaikka tuleekin loppumetreillä keskenmeno, tai lapsi kuolee synnytyksessä, tai kätkyt, tai onnettomuudessa.. Entä jos lapsi onkin ihan hirveä, täystyöllistävä yliaktiivinen aistiyliherkkä metelikone, jota ei voi laittaa edes hoitoon? Entä jos, entä jos..
Ap
Siis useimmat lapsethan ovat kuitenkin täysin normaaleja.Tokihan kaikki on mahdollista, mutta tuntuu, että ehkä pelkäät nyt vähän liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän 35 vuoden ikä nyt sentään oikeasti ole vielä merkittävä riski. Siis muun kuin hedelmällisyyden kannalta. Ei vielä sikiövaurioiden. Se aika on ennemminkin 40+.
Itse oli pari viiikkoa vaille 35, kun synnytin oman täysin neurotyypillisen lapseni.
Lapsen takia olen joutunut käsittelemään omaa paskaa lapsuuttani. Siis ne asiat vain nousevat pintaan väkisin.
Jos olisin tämän tiennyt, en olisi tehnyt lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäs näet. Kaikki ovat onnellisia 😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi haluamatta. Olen töissä päiväkodissa ja teinin lapsuus oli kaikkea muuta kun helppoa ja tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein yhden ja jos nyt voisin aloittaa alusta ja olisi rahkeita, haluaisin tehdä kolme. Ei olisi kaikki munat samassa korissa. Vaikka noin haluaisin tehdä, jäisi kuitenkin ne rahkeet puuttumaan, joten...
Tätäkin oon miettinyt. Hyvin sanottu tuo kaikki munat samassa korissa :D Entä jos lapsi onkin sairas, tai vaikka tuleekin loppumetreillä keskenmeno, tai lapsi kuolee synnytyksessä, tai kätkyt, tai onnettomuudessa.. Entä jos lapsi onkin ihan hirveä, täystyöllistävä yliaktiivinen aistiyliherkkä metelikone, jota ei voi laittaa edes hoitoon? Entä jos, entä jos..
Ap
Tai sitten lapsi saattaa olla maailman pelastava nero.
Nämä "entä jos" - kauhuskenaariot lamauttaa ihmisen täysin. Sinä olet hengissä, vielä. Mutta oletko huomenna, sitä pitää pelätä.
Heitä roskikseen kaikki "entä jos" - ajattelumallit ja ala elää, kun vielä voit. Tee lapsia, nauti niistä ja elämästä, aikanaan se kuitenkin loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein yhden ja jos nyt voisin aloittaa alusta ja olisi rahkeita, haluaisin tehdä kolme. Ei olisi kaikki munat samassa korissa. Vaikka noin haluaisin tehdä, jäisi kuitenkin ne rahkeet puuttumaan, joten...
Tätäkin oon miettinyt. Hyvin sanottu tuo kaikki munat samassa korissa :D Entä jos lapsi onkin sairas, tai vaikka tuleekin loppumetreillä keskenmeno, tai lapsi kuolee synnytyksessä, tai kätkyt, tai onnettomuudessa.. Entä jos lapsi onkin ihan hirveä, täystyöllistävä yliaktiivinen aistiyliherkkä metelikone, jota ei voi laittaa edes hoitoon? Entä jos, entä jos..
Ap
Siis useimmat lapsethan ovat kuitenkin täysin normaaleja.Tokihan kaikki on mahdollista, mutta tuntuu, että ehkä pelkäät nyt vähän liikaakin.
Näen töissä niin paljon kaikenlaista, että olen salaa koko urani ollut onnellinen siitä, että saan työpäivän jälkeen mennä yksin kotiin. Kamalaa, tiedän. Ja äidit, kuinka älyttömän sinnikkäitä, ahkeria ja uskomattomia tyyppejä, eivät juuri koskaan valita vaikka olisi mitä! En oikein usko, että samaa sinnikkyyttä minusta löytyisi :O
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein yhden ja jos nyt voisin aloittaa alusta ja olisi rahkeita, haluaisin tehdä kolme. Ei olisi kaikki munat samassa korissa. Vaikka noin haluaisin tehdä, jäisi kuitenkin ne rahkeet puuttumaan, joten...
Tätäkin oon miettinyt. Hyvin sanottu tuo kaikki munat samassa korissa :D Entä jos lapsi onkin sairas, tai vaikka tuleekin loppumetreillä keskenmeno, tai lapsi kuolee synnytyksessä, tai kätkyt, tai onnettomuudessa.. Entä jos lapsi onkin ihan hirveä, täystyöllistävä yliaktiivinen aistiyliherkkä metelikone, jota ei voi laittaa edes hoitoon? Entä jos, entä jos..
Ap
Kuvittelepa, jos suhtautuisit koko elämääsi noin. Entä jos jään tänään auton alle, kun poistun kotoa? Entä jos liukastun suihkussa ja lyön pääni? Entä jos tukehdun seuraavaan suupalaani?
Kaikki on mahdollista, eikä nuo asiat edes ole epätodennäköisiä ainakaan lottovoittoon tai salamaniskuun verrattuna. Silti et varmaan tärise kaikkia päiviäsi pelosta sängyssä peiton alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein yhden ja jos nyt voisin aloittaa alusta ja olisi rahkeita, haluaisin tehdä kolme. Ei olisi kaikki munat samassa korissa. Vaikka noin haluaisin tehdä, jäisi kuitenkin ne rahkeet puuttumaan, joten...
Tätäkin oon miettinyt. Hyvin sanottu tuo kaikki munat samassa korissa :D Entä jos lapsi onkin sairas, tai vaikka tuleekin loppumetreillä keskenmeno, tai lapsi kuolee synnytyksessä, tai kätkyt, tai onnettomuudessa.. Entä jos lapsi onkin ihan hirveä, täystyöllistävä yliaktiivinen aistiyliherkkä metelikone, jota ei voi laittaa edes hoitoon? Entä jos, entä jos..
Ap
Siis useimmat lapsethan ovat kuitenkin täysin normaaleja.Tokihan kaikki on mahdollista, mutta tuntuu, että ehkä pelkäät nyt vähän liikaakin.
Näen töissä niin paljon kaikenlaista, että olen salaa koko urani ollut onnellinen siitä, että saan työpäivän jälkeen mennä yksin kotiin. Kamalaa, tiedän. Ja äidit, kuinka älyttömän sinnikkäitä, ahkeria ja uskomattomia tyyppejä, eivät juuri koskaan valita vaikka olisi mitä! En oikein usko, että samaa sinnikkyyttä minusta löytyisi :O
Ap
Sulla on ilmeisesti siellä töissä aikamoinen lauma lapsia kerralla? Se on vähän eri kuin se yksi tietty lapsi omassa tutussa kodissaan. Kaikki niistä ongelmatyypeistäkään eivät välttämättä oireile kotona samalla tavalla (ja joo, osa oireilee jopa pahemmin, tiedän, mutta haluan sanoa, että monenlaista on).
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisit, jos et pelkäisi?
Tosi hyvä kysymys. Muutenkin ihania vastauksia täällä, yleensä kaikki vaan lynkkaa, kiitos teille
Jos saisin 100% varmuuden että lapsi on terve ja elää pidempään kuin minä ja on onnellinen, pitäisin lapsen. Mutta eihän tuollaista voi tietää. Olen ehkä sellainen herkkähuolinen persoona, jolla huolet voivat herkästi kasvaa ahdistukseksi, niin en millään haluaisi luopua tästä elämän huolettomuudesta :(
Ap
Ei sitä kadu koska rakastaa niitä lapsia, mutta kyllä sitä ajattelee. Mitä kaikkea muuta olisi voinut tehdä ja kenen kanssa. Kyllä se antaa paljon, mutta se syö oikeasti myös TODELLA PALJON.