Lue keskustelun säännöt.
Teenkö väärin kun kerron puolisollani loman alkavan kaksi päivää myöhemmin. Ja olen hotellissa lepäävässä?
17.02.2023 |
Sain tälle lomakaudelle 2 lisälomapäivää kun tuli 15-vuotta täyteen saman työnantajan palveluksessa. Puoliso ei tiedä tästä tai en ole pitänyt kartalla. Sovimme jo yhteiset lomat ja menet tulevalle lomaviikolle mutta aloitan oman lomani jo pari päivää aikaisemmin. Meillä on pienet lapset ja puolisoni ei osallistu kotona tarpeeksi yhteiseen arkeen. Loma tulee olemaan raskasta sukulointia lapsivelvollisuuksineen.
Varasin itselleni työsähköpostin kautta hotellihuoneen pariksi päiväksi ja aion olla ensi viikolla siellä lepäämässä näiden mukatyöpäivieni ajan. Puoliso on normaalisti töissä ja hän hakee lapset normaalista päivähoidosta kuten arkena muutoinkin. Minä vien. Saan tällä järjestelyllä 8-10h ihanaa omaa aikaa vaikka yöt pitääkin viettää kotona.
Puoliso ei ikinä olisi suostunut siihen, että saisin yhtään omaa lepoaikaa. Hän ei ole mustasukkainen minusta mutta omasta ajastaan on. Lisäksi hän olisi vaatinut päästä mukaan ja kuvitellut sen olevan aikuisten seksiloma.
Omatuntoani vähän pistelee mutta en jää tästä kiinni. Hoidan kaiken käteisellä. Teenkö väärin? Mielestäni en.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tee väärin mutta jos se saa selville että olit hotellissa niin tulee pettämis syytöksiä.
Aagh, niin totta, uskon minäkin, muttaon tuskastuttavaa, kun koko yhteiskunta tuntuu olettavan kaikessa olevan kyseseksistä. Levon tarvekin on vaikea uskoa, uskottavampaa on että varmaan seksiä harrastit. Mutta niin se usein on. Huoh.
Sitten jos pettämisestä syyttää niin vastaa vaan "todellakin kävin nussituttamassa itseni, en ole tyytyväinen parisuhteeseemme. Haluan eron."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Kerrankin saat nukkua oikein voimaannuttavat työpäivän mittaiset päiväunet kaksi kertaa.
Minun on ihan mahdotonta ymmärtää, miksi haluaisin matkustaa kahtena päivänä hotelliin päiväksi. Itse kyllä viettäisin siellä ne kaksi päivää yhteen menoon, ottaisin aikaisen kirjautumisen ja myöhäisen poistumisen ja huoneen, jossa on kylpyamme. Menopäivän iltana kävisin jossain näyttelyssä tai kuuntelemassa livemusiikkia ja ulkona syömässä, sen jälkeen skumppapullon kanssa kylpyyn ja lopulta lukemaan jotain hyvää kirjaa sänkyyn. Seuraavana aamuna vasta viime tipassa aamiaiselle, jotta saisi nukkua mahdollisimman pitkään.
(Nyt kun tuon kirjoitin, niin alkoi tehdä mieli tuollaista irtiottoa. Ehkä maaliskuussa, kun työtilanne sen sallii, käytän jäljellä olevista vuosilomapäivistäni kaksi ja matkustan lähikaupunkiin ihan vain tuollaiselle minilomalle. Eikä tarvitse valehdella puolisolle, hänen kommenttinsa tulee todennäköisesti olemaan kannustava.)
Ei AP:n mies suostuisi olemaan kahta päivää kolmen pienen lapsen kanssa yksin kotona! Itselläni ei ole lapsia, mut sen sijaan vaikka kuinka työkavereitaan, joiden miehet soittelee töihin, että milloin tulet kotiin. Kun he eivät PÄRJÄÄ siellä omien lastensa kanssa😂 Miten aikuinen ei pärjää kotona edes paria tuntia taaperon kanssa?
Ällöttää, että nainen nähdään luonnollisena vanhempana, joka automaattisesti hoitaa kaiken. Se on opettelua ja mieskin voi opetella sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan lepäile kotona, kun olet siekkä yksin, mies töissä ja lapset päiväkodissa?
Miksi pitäisi, jos voi levätä hotellihuoneessa, jossa ei näy tiskit eikä pyykkikasat?
Mutta joka päivä raahautua pariks tnniksi hotelliin ja just kun on hyvä, niin lähteä takaisin himaan. Jos mä jäisin yksin päiväksi, en edes huomaisi niitä tiskejä vaan tekisin just mitä huvittaa. Tai jos tiskit häiritsee, niin nopeemmin ne heittää koneeseen kuin siirtyy hotelliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Kerrankin saat nukkua oikein voimaannuttavat työpäivän mittaiset päiväunet kaksi kertaa.
Minun on ihan mahdotonta ymmärtää, miksi haluaisin matkustaa kahtena päivänä hotelliin päiväksi. Itse kyllä viettäisin siellä ne kaksi päivää yhteen menoon, ottaisin aikaisen kirjautumisen ja myöhäisen poistumisen ja huoneen, jossa on kylpyamme. Menopäivän iltana kävisin jossain näyttelyssä tai kuuntelemassa livemusiikkia ja ulkona syömässä, sen jälkeen skumppapullon kanssa kylpyyn ja lopulta lukemaan jotain hyvää kirjaa sänkyyn. Seuraavana aamuna vasta viime tipassa aamiaiselle, jotta saisi nukkua mahdollisimman pitkään.
(Nyt kun tuon kirjoitin, niin alkoi tehdä mieli tuollaista irtiottoa. Ehkä maaliskuussa, kun työtilanne sen sallii, käytän jäljellä olevista vuosilomapäivistäni kaksi ja matkustan lähikaupunkiin ihan vain tuollaiselle minilomalle. Eikä tarvitse valehdella puolisolle, hänen kommenttinsa tulee todennäköisesti olemaan kannustava.)
Ei AP:n mies suostuisi olemaan kahta päivää kolmen pienen lapsen kanssa yksin kotona! Itselläni ei ole lapsia, mut sen sijaan vaikka kuinka työkavereitaan, joiden miehet soittelee töihin, että milloin tulet kotiin. Kun he eivät PÄRJÄÄ siellä omien lastensa kanssa😂 Miten aikuinen ei pärjää kotona edes paria tuntia taaperon kanssa?
Ällöttää, että nainen nähdään luonnollisena vanhempana, joka automaattisesti hoitaa kaiken. Se on opettelua ja mieskin voi opetella sen.
Kyllä ne eron jälkeen kummasti kuitenkin siitä viikonlopusta selviää. Muutenhan he eivät näkisi lapsiaan ollenkaan, että kyllä ne miehet sen viikonlopun ne lapset kuitenkin luokseen haluaa. Ja kun se lasten äiti nyt ei vaan ole siinä, niin on pakko selvitä ja pärjäähän ne. Tuo, ettei muka pärjää, on nimen omaan sitä, ettei haluta pärjätä, vaan esitetään, ettei siitä tule mitään, että jatkossa sitten saadaan lasten äiti hoitamaan kaikki hommat. Eron jälkeen ne isiviikonloput on vaan pakko hoitaa itse (tosin jotkut hommaa uuden puolison, jolla hoidattavat ne viikonloput).
Täytyy kyllä sanoa, että meillä lapset lomaili isänsä kanssa pari viikkoa viime kesänä, ja oli tietysti kynnet leikkaamatta, toisen lapsen ihottumat selvästi rasvaamatta jne., että kyllähän ne lapset varmaan vähän pellossa siellä isän luona elää, mutta ruokaa saavat ja kuulema ulkoilevat jne., että viikonloppu siellä on ihan ok. Ja tuo isä oli siis avioliiton aikana sellainen, ettei osallistunut kyllä todellakaan mitenkään tasavertaisesti lasten asioihin, vaan sälytti mulle ihan kaiken, mikä vähänkin meni epämukavuusalueelle tai olisi vaatinut jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Kerrankin saat nukkua oikein voimaannuttavat työpäivän mittaiset päiväunet kaksi kertaa.
Minun on ihan mahdotonta ymmärtää, miksi haluaisin matkustaa kahtena päivänä hotelliin päiväksi. Itse kyllä viettäisin siellä ne kaksi päivää yhteen menoon, ottaisin aikaisen kirjautumisen ja myöhäisen poistumisen ja huoneen, jossa on kylpyamme. Menopäivän iltana kävisin jossain näyttelyssä tai kuuntelemassa livemusiikkia ja ulkona syömässä, sen jälkeen skumppapullon kanssa kylpyyn ja lopulta lukemaan jotain hyvää kirjaa sänkyyn. Seuraavana aamuna vasta viime tipassa aamiaiselle, jotta saisi nukkua mahdollisimman pitkään.
(Nyt kun tuon kirjoitin, niin alkoi tehdä mieli tuollaista irtiottoa. Ehkä maaliskuussa, kun työtilanne sen sallii, käytän jäljellä olevista vuosilomapäivistäni kaksi ja matkustan lähikaupunkiin ihan vain tuollaiselle minilomalle. Eikä tarvitse valehdella puolisolle, hänen kommenttinsa tulee todennäköisesti olemaan kannustava.)
Ei AP:n mies suostuisi olemaan kahta päivää kolmen pienen lapsen kanssa yksin kotona! Itselläni ei ole lapsia, mut sen sijaan vaikka kuinka työkavereitaan, joiden miehet soittelee töihin, että milloin tulet kotiin. Kun he eivät PÄRJÄÄ siellä omien lastensa kanssa😂 Miten aikuinen ei pärjää kotona edes paria tuntia taaperon kanssa?
Ällöttää, että nainen nähdään luonnollisena vanhempana, joka automaattisesti hoitaa kaiken. Se on opettelua ja mieskin voi opetella sen.
Kyllä ne eron jälkeen kummasti kuitenkin siitä viikonlopusta selviää. Muutenhan he eivät näkisi lapsiaan ollenkaan, että kyllä ne miehet sen viikonlopun ne lapset kuitenkin luokseen haluaa. Ja kun se lasten äiti nyt ei vaan ole siinä, niin on pakko selvitä ja pärjäähän ne. Tuo, ettei muka pärjää, on nimen omaan sitä, ettei haluta pärjätä, vaan esitetään, ettei siitä tule mitään, että jatkossa sitten saadaan lasten äiti hoitamaan kaikki hommat. Eron jälkeen ne isiviikonloput on vaan pakko hoitaa itse (tosin jotkut hommaa uuden puolison, jolla hoidattavat ne viikonloput).
Täytyy kyllä sanoa, että meillä lapset lomaili isänsä kanssa pari viikkoa viime kesänä, ja oli tietysti kynnet leikkaamatta, toisen lapsen ihottumat selvästi rasvaamatta jne., että kyllähän ne lapset varmaan vähän pellossa siellä isän luona elää, mutta ruokaa saavat ja kuulema ulkoilevat jne., että viikonloppu siellä on ihan ok. Ja tuo isä oli siis avioliiton aikana sellainen, ettei osallistunut kyllä todellakaan mitenkään tasavertaisesti lasten asioihin, vaan sälytti mulle ihan kaiken, mikä vähänkin meni epämukavuusalueelle tai olisi vaatinut jotain.
Tämä. Meillä isä "ei ehtinyt", "ei osannut" hoitaa lasta niin pitkään kuin olimme yhdessä. "Ei voinut" viettää viikonloppuna vapaata, oli pakko mennä töihin. "Ei jaksanut" tehdä töitä ellei päässyt harrastamaan.
Eron jälkeen oli tasan kaksi vaihtoehtoa: järjestää aikaa, osaamista ja jaksamista omalle lapselle tai olla tapaamatta häntä. Kummasti sitä aikaa alkoi järjestyä. Ja osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pitäis saada ymmärtämään että tarvitset kodin ulkopuolista lepoa.
Meillä on vain yksi kohta 2v taapero ja olen käynyt jo 4 kertaa yksin hotellissa lepäämässä yhden yön. Virkistää kummasti kun saa rauhassa syödä, nukkua ja katsoa telkkaria.
En jaksanut kunnolla lukea aloitusta, mutta mielestäni puhuit puolisosta ja suomen kielessä kun hän sanastakaan ei pysty oletettua sukupuolta päättelemään niin jos olet nainen, niin on erittäin ok toimia juuri noin. Olet vahva, rohkea ja itsenäinen nainen. Jos taas olet mies niin käytöksesi on sikamaista itsekeskeisyyttä ja sinut pitäisi viedä saunan taakse. Ai niin ja kaikki miehet on just tollasia sikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tarjoavat keskustelua ratkaisuksi. Nämä ovat ihmisiä, joita ei koskaan ole kidutettu väsyttämällä. Voin kertoa, ettei siinä paljon järkevästi keskustella kun aivot eivät toimi ja on burn outin partaalla.
Hotelliin vaan AP. Ehkä sen jälkeen pystyt keskustelemaankin.
Minkälainen on lepäävä hotelli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta. Kerrankin saat nukkua oikein voimaannuttavat työpäivän mittaiset päiväunet kaksi kertaa.
Minun on ihan mahdotonta ymmärtää, miksi haluaisin matkustaa kahtena päivänä hotelliin päiväksi. Itse kyllä viettäisin siellä ne kaksi päivää yhteen menoon, ottaisin aikaisen kirjautumisen ja myöhäisen poistumisen ja huoneen, jossa on kylpyamme. Menopäivän iltana kävisin jossain näyttelyssä tai kuuntelemassa livemusiikkia ja ulkona syömässä, sen jälkeen skumppapullon kanssa kylpyyn ja lopulta lukemaan jotain hyvää kirjaa sänkyyn. Seuraavana aamuna vasta viime tipassa aamiaiselle, jotta saisi nukkua mahdollisimman pitkään.
(Nyt kun tuon kirjoitin, niin alkoi tehdä mieli tuollaista irtiottoa. Ehkä maaliskuussa, kun työtilanne sen sallii, käytän jäljellä olevista vuosilomapäivistäni kaksi ja matkustan lähikaupunkiin ihan vain tuollaiselle minilomalle. Eikä tarvitse valehdella puolisolle, hänen kommenttinsa tulee todennäköisesti olemaan kannustava.)
Ei AP:n mies suostuisi olemaan kahta päivää kolmen pienen lapsen kanssa yksin kotona! Itselläni ei ole lapsia, mut sen sijaan vaikka kuinka työkavereitaan, joiden miehet soittelee töihin, että milloin tulet kotiin. Kun he eivät PÄRJÄÄ siellä omien lastensa kanssa😂 Miten aikuinen ei pärjää kotona edes paria tuntia taaperon kanssa?
Ällöttää, että nainen nähdään luonnollisena vanhempana, joka automaattisesti hoitaa kaiken. Se on opettelua ja mieskin voi opetella sen.
Kyllä ne eron jälkeen kummasti kuitenkin siitä viikonlopusta selviää. Muutenhan he eivät näkisi lapsiaan ollenkaan, että kyllä ne miehet sen viikonlopun ne lapset kuitenkin luokseen haluaa. Ja kun se lasten äiti nyt ei vaan ole siinä, niin on pakko selvitä ja pärjäähän ne. Tuo, ettei muka pärjää, on nimen omaan sitä, ettei haluta pärjätä, vaan esitetään, ettei siitä tule mitään, että jatkossa sitten saadaan lasten äiti hoitamaan kaikki hommat. Eron jälkeen ne isiviikonloput on vaan pakko hoitaa itse (tosin jotkut hommaa uuden puolison, jolla hoidattavat ne viikonloput).
Täytyy kyllä sanoa, että meillä lapset lomaili isänsä kanssa pari viikkoa viime kesänä, ja oli tietysti kynnet leikkaamatta, toisen lapsen ihottumat selvästi rasvaamatta jne., että kyllähän ne lapset varmaan vähän pellossa siellä isän luona elää, mutta ruokaa saavat ja kuulema ulkoilevat jne., että viikonloppu siellä on ihan ok. Ja tuo isä oli siis avioliiton aikana sellainen, ettei osallistunut kyllä todellakaan mitenkään tasavertaisesti lasten asioihin, vaan sälytti mulle ihan kaiken, mikä vähänkin meni epämukavuusalueelle tai olisi vaatinut jotain.
Tämä. Meillä isä "ei ehtinyt", "ei osannut" hoitaa lasta niin pitkään kuin olimme yhdessä. "Ei voinut" viettää viikonloppuna vapaata, oli pakko mennä töihin. "Ei jaksanut" tehdä töitä ellei päässyt harrastamaan.
Eron jälkeen oli tasan kaksi vaihtoehtoa: järjestää aikaa, osaamista ja jaksamista omalle lapselle tai olla tapaamatta häntä. Kummasti sitä aikaa alkoi järjestyä. Ja osaamista.
Mutta oliko se sen arvoista, että tuhosit perheen ja lasten hyvinvoinnin oman itsekkyytesi vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kunnolla lukea aloitusta, mutta mielestäni puhuit puolisosta ja suomen kielessä kun hän sanastakaan ei pysty oletettua sukupuolta päättelemään niin jos olet nainen, niin on erittäin ok toimia juuri noin. Olet vahva, rohkea ja itsenäinen nainen. Jos taas olet mies niin käytöksesi on sikamaista itsekeskeisyyttä ja sinut pitäisi viedä saunan taakse. Ai niin ja kaikki miehet on just tollasia sikoja.
Kirjoitin ihan tarjouksella aloitukseni juuri tähän tyyliin koska en halua lietsoa vihaa kumpaakaan sukupuolta kohtaan. Ja mielestäni tämä ketju on pysynyt siistimpänä kuin useimmat täällä. Kokemukseni ei myöskään mielestäni ole sukupuolisidonnainen. Tiedän lähipiiristäni kumpaakin sukupuolta olevia vanhempia, joiden puolisoa ei kiinnosta hoitaa perhettä tai kunnioittaa kumppanin tarpeita. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tarjoavat keskustelua ratkaisuksi. Nämä ovat ihmisiä, joita ei koskaan ole kidutettu väsyttämällä. Voin kertoa, ettei siinä paljon järkevästi keskustella kun aivot eivät toimi ja on burn outin partaalla.
Hotelliin vaan AP. Ehkä sen jälkeen pystyt keskustelemaankin.
Joillekin ilmeisesti voi myös tulla yllätyksenä, että ihminen on jo moneen kertaan käyttäneet ne keinot suhteessaan, joita he tulevat ulkopuolelta neuvomaan. Juu hyvä neuvo, että puhukaa asiasta. Ihan kuin noita keskusteluja ei olisi joka perheessä käyty jo sataan kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu ei hyödytä mitään, jos se ei johda mihinkään muutokseen. Kuinka kauan tarvitsee keskustella? Vuosi? Kaksi? Kolme? Joskus on vain parasta tosiaan tempaista se happinaamari naamalle ja sen jälkeen miettiä tulevaisuutta. Tosiaan, miettiä tulevaisuutta, ei sitä, kuinka puolison saisi osallistumaan, jos siitä keskusteleminen ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Kuinka pitkään jaksat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimit väärin. Et siinä, että otat itsellesi vapaata, vaan siinä, että suhmuroit salassa.
Kyllä se omatunto kannattaisi pitää puhtaana.Höpö höpö. Valkoinen valhe harmittomasta asiasta ei haittaa mitään. Omaa jaksamista pitää ajatella
Niin, että jos puoliso sanoo lähtevänsä viikoksi työmatkalle, mutta selviääkin, että menikin Leville laskettelulomalle - niin ei siinä mitään? Oma jaksaminen ja sillee.
Viikko Levillä on eri asia. Se on ihan sama onko töissä vai nukkumassa kahtena päivänä 8 tuntia.
Kyllä voisin sallia jopa Levin loman jos hankala tilanne. Se on oleellista että ketään ei petetä tai tehdä muuta tosi väärää. Joskus on pakko saada taukoa jos ei yksinkertaisesti jaksa. Puhua ehtii myöhemminkin.
HYVÄ AP👍- minä voisin tehdä juuri noin. Nauti olostasi ja vapaa-ajastasi täysin siemauksin. Onnittelen, että hoksasit tuon keinon. Kaikki ovat tyytyväisiä ja perhesopu säilyy. Ei sitä toisen päätä mikään käännä, se on hänen ajattelutapansa.
Sillloin, kun lapset olivat pieniä, jouduin Itsekkin pitämään joskus vapaapäiviä salassa lapsilta ja mieheltä, kun olin liian väsynyt. Ei siihen mikään muu auttanut.
Trallalaa, nyt on helpompaa ja leppoisaa , ollaan jo eläkeiässä.
Jatka samaan malliin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lepää kotona päivällä kun muksut on päiväkodissa? Mä en uskaltaisi tehdä noin, varmaan puhuisin ohi suuni ja jäisin kiinni. Me puhutaan illalla tee kupposen ääressä päivän kuulumiset, toinen ihmettelisi kun en puhuisi mitään, jäisin kiinni.
Koska haluan oikeasti palautua. Kotona en pääse irrottautumaan arjesta ja lisäksi en jaksa puolisoni syyllistämistä siitä miksei kotona ole tehty siivousta lattiasta kattoon, kun kerran olen kotonakin.
Mulla on toiminut se että olen tehnyt selväksi, että minä myös lepään enkä puunaa kotia koko aikaa ja jos ei miehelle kelpaa, tietää kyllä mistä siivousvälineet löytää. En ala kuuntelemaan mitään vinkumista siitä miten kämppä ei kiillä varsinkin kun minulla on työ ja opinnot. Lapsi jo aikuinen, mutta asuu kotona. Minä sanoisin päättäväisesti kumppanillesi että kun ei hyvällä omaa aikaa saa, otat sen näin. Et edes syyllisty heitteillejättöön koska lasten toinen vanhempi on myös laillisesti vastuussa heistä. Jos alkaa kätistä, käytte vakavan keskustelun.
Mikset vaan loju himassa kun mies on töissä ja lapsi päiväkodissa?
0/5
Vaikka ap halusi nimenomaan levätä?